Onko ok katkaista täysin välit vanhempiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistyttö on katkaissut kokonaan välit paitsi omiin vanhempiinsa myös meihin sukulaisiin. Hänellä on ollut nuoresta saakka mielenterveyden kanssa isoja haasteita. On aivan kauheaa kuvitella, mitä kaikkea tälle nuorelle naiselle on mahdollisesti tapahtunut. Missä hän asuu? Millä hän elää? Entä jos joku käyttää häntä hyväkseen?

Nuoren syitä välien katkaisemiseen voimme vain kuvitella. Hänen äitinsä on todella hienotunteinen ja koettanut auttaa nuorta tuppautumatta kuitenkaan liikaa. Ei ole käynyt kylässä vuosiin (koska nuori ei ole halunnut), on vain lähettänyt rahaa tarvittaessa ja koettanut kysellä aika ajoin, miten menee ja tarvitsetko jotakin. Me sukulaiset olemme tunkeneet nuoren elämään tätäkin vähemmän.

Ja silti hän on päättänyt kadota meiltä kaikilta. On muuttanut pois asunnostaan, blokannut meidät puhelimestaan ja sähköposteistaan ja mistään emme saa tietoa siitä, mitä hänelle on tapahtunut.

Voin kertoa että tuon nuoren naisen äidin surun ja huolen määrää on raskas katsoa.

Rajat voi asettaa jos omissa sukulaisissa on jotakin, mitä ei kestä, mutta en kyllä suosittelisi ketään katoamaan läheistensä elämästä noin täydellisesti. Veikkaan, että jonakin päivänä tuokin nuori nainen katuu tekoaan syvästi. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.

Et tiedä kaikkea äidin ja tyttären väleistä. Tiedät vain sen, mitä äiti kertoo. Esim. hienotunteinen vihjailu siitä, että ei ole sitä, mitä äiti haluaisi, on todella kuormittavaa.

Tai sitten tiedän enemmän kuin uskotkaan.

Entä kuinka kuormittavaa sinusta olisi se, ettet tiedä missä oma lapsesi on? Ettet tiedä edes, onko hän elossa? Että pelkäät tämän joutuneen psykiatriselle osastolle tai jopa vankilaan, mutta sinulla ei ole mitään keinoa saada selville mitään hänen tilanteestaan? Oma lapsi, jota olet rakastanut enemmän kuin mitään. Vaalinut, suojellut, auttanut siivilleen ja omaan elämään, tarjonnut tukea, rahaa, kysellyt varovasti kuulumisia, ollut tuppautumatta ja koettanut olla niin hienotunteinen kuin mahdollista. Ja tuloksena täydellinen katoaminen äidin ja kaikkien muidenkin elämästä.

Onko rangaistus tuon äidin todellisista tai kuvitelluista teoista (esimerkkinä antamasi vihjailut) mielestäsi suhteessa tekojen tuomittavuuteen?

Sinä tiedät vain äidin näkökulman, ja siitäkin vain sen, minkä äiti kertoo. Et tiedä tyttären näkökulmaa.

Jos hänellä on vakavia mt-ongelmia, eikö ole vain hyvä, jos hän saa hoitoa (psykiatrinen osasto)? Vai onko se ihan kamala asia, jos hän joutuu sinne osastolle ilman, että äiti on siinä mukana huolehtimassa?

Minulla on tytär, jonka kanssa minulla on etäiset välit. En kysele hänen kuulumisiaan edes varovasti. Jos hän haluaa niistä kertoa, kuuntelen kyllä. Autan mahdollisuuksieni mukaan, jos hän apuani pyytää. En tuputa omia mielipiteitäni enkä neuvojani, en rahaa enkä tavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa kokee että olisi väärin katkaista välit sukuun/lapsuuden perheeseen? Kasvatettu kiltiksi? Vai iskeekö huono omatunto ja pelko että heille käy sama?

Itse äitinä ajattelen, että olisi elämäni suurin suru, jos lapseni katkaisisi välit minuun. On kauheaa ajatella, että se ihminen, jonka parhaani mukaan kasvatin ja jolle annoin kaiken mitä pystyin, alkaisi syyttää minua sairaaksi ja väittäisi että välien katkaiseminen minuun ratkaisisi hänen ongelmansa.

Tuntuu että äitejä saa syyttää mitä kauheimmilla tavoilla, eikä sellaisia syytöksiä vastaan ole mitään sanomista. Lapsi on ilmeisesti aina oikeassa ja äiti on se hullu ja sairas.

Onneksi meillä tuntuu olevan lasten kanssa kaikki hyvin. Teen kyllä kaikkeni, että olisi tulevaisuudessakin.

Jokin sinua vaivaa omissa tekemisissäsi, kun sinulla on tarve puolustautua jo ennen kuin kukaan on sinua syyttänyt.

Normaali ihminen ymmärtää että jos joku haluaa katkaista välit lähisukulaisiin, siihen on painavat syyt. Sinä näet ongelmaksi vain sen, että se on mahdollista tehdä.

Siitä olen samaa mieltä että äiteihin kohdistetaan liikaa syyllistämistä, kun se isä on yhtä paljon vastuussa.

Minäkin katkaisin välit äitiini ja veljeeni petosyrityksen ja tappouhkausten jälkeen.

Ei oikein ollut vaihtoehtoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse siinä tilanteessa, että lähes täysi-ikäinen nuoreni todennäköisesti harkitsee välien katkaisemista kotoa muutettuaan. Taustalla on monia haasteita, joiden nuori kokee johtuvan meistä vanhemmista: masennusta, ahdistusta, itsetuhoisuutta, päihteitä. Terapia ja lääkitys eivät ole auttaneet, paitsi että niiden kautta selvisi taustalla vaikuttava nepsydiagnoosi.

Olemme parhaamme mukaan yrittäneet auttaa ja saada nuorelle apua, mutta emme ole siinä onnistuneet. Olen hänestä huolissani ja loputtoman surullinen tilanteesta. Rakastan lastani, mutta en voi vaikuttaa hänen valintoihinsa. Hän puolestaan kokee, että meidän vanhempien ei "kuulu" olla hänestä huolissaan, joten hänen ei tarvitse ilmoitella meille itsestään. 

Lapsi on ihan oikeassa. Anna lapsen mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa kokee että olisi väärin katkaista välit sukuun/lapsuuden perheeseen? Kasvatettu kiltiksi? Vai iskeekö huono omatunto ja pelko että heille käy sama?

Itse äitinä ajattelen, että olisi elämäni suurin suru, jos lapseni katkaisisi välit minuun. On kauheaa ajatella, että se ihminen, jonka parhaani mukaan kasvatin ja jolle annoin kaiken mitä pystyin, alkaisi syyttää minua sairaaksi ja väittäisi että välien katkaiseminen minuun ratkaisisi hänen ongelmansa.

Tuntuu että äitejä saa syyttää mitä kauheimmilla tavoilla, eikä sellaisia syytöksiä vastaan ole mitään sanomista. Lapsi on ilmeisesti aina oikeassa ja äiti on se hullu ja sairas.

Onneksi meillä tuntuu olevan lasten kanssa kaikki hyvin. Teen kyllä kaikkeni, että olisi tulevaisuudessakin.

Jokin sinua vaivaa omissa tekemisissäsi, kun sinulla on tarve puolustautua jo ennen kuin kukaan on sinua syyttänyt.

Normaali ihminen ymmärtää että jos joku haluaa katkaista välit lähisukulaisiin, siihen on painavat syyt. Sinä näet ongelmaksi vain sen, että se on mahdollista tehdä.

Siitä olen samaa mieltä että äiteihin kohdistetaan liikaa syyllistämistä, kun se isä on yhtä paljon vastuussa.

Olen pahoillani mutta sinä tässä vaikutat aika kipeältä ja melkoisen aggressiiviselta. En usko, että kenenkään kannattaa kanssasi tästä asiasta kirjoitella tämän enempää, mielipiteesi on tullut kovin selväksi jo.

Voihan olla, että sukulaisesikin ovat helpottuneita, ettet ole heihin enää yhteydessä.

Vastasit näköjään väärään viestiin. Minun viestissäni ei ollut mitään aggressiivista enkä sanonut että minä en olisi yhteydessä sukuuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin voi oikeasti olla todella kammottavia tai ilkeitä vanhempia.

Eivät rakasta jälkeläisiään vaan ovat jotenkin aivoiltaan rikki.

Joillakin on kyllä niin sairaita lapsia, jotka ovat itse aivoiltaan rikki, että ulkopuolisen näkökulmasta on vain hyvä että he leikkaavat myrkyllisen persoonansa kerralla pois sukulaisten elämästä. Sääli vain, että moni äiti ja isä rakastaa silti aivan kamaliakin lapsiaan ja haluaisi olla näiden kanssa tekemisissä, vaikka nämä haukkuisivat heitä ja käyttäytyisivät aikuisenakin kuin kakarat.

Ulkopuolinen hyvin harvoin on selvillä lasten ja vanhempien oikeasta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa kokee että olisi väärin katkaista välit sukuun/lapsuuden perheeseen? Kasvatettu kiltiksi? Vai iskeekö huono omatunto ja pelko että heille käy sama?

Itse äitinä ajattelen, että olisi elämäni suurin suru, jos lapseni katkaisisi välit minuun. On kauheaa ajatella, että se ihminen, jonka parhaani mukaan kasvatin ja jolle annoin kaiken mitä pystyin, alkaisi syyttää minua sairaaksi ja väittäisi että välien katkaiseminen minuun ratkaisisi hänen ongelmansa.

Tuntuu että äitejä saa syyttää mitä kauheimmilla tavoilla, eikä sellaisia syytöksiä vastaan ole mitään sanomista. Lapsi on ilmeisesti aina oikeassa ja äiti on se hullu ja sairas.

Onneksi meillä tuntuu olevan lasten kanssa kaikki hyvin. Teen kyllä kaikkeni, että olisi tulevaisuudessakin.

Jokin sinua vaivaa omissa tekemisissäsi, kun sinulla on tarve puolustautua jo ennen kuin kukaan on sinua syyttänyt.

Normaali ihminen ymmärtää että jos joku haluaa katkaista välit lähisukulaisiin, siihen on painavat syyt. Sinä näet ongelmaksi vain sen, että se on mahdollista tehdä.

Siitä olen samaa mieltä että äiteihin kohdistetaan liikaa syyllistämistä, kun se isä on yhtä paljon vastuussa.

Olen pahoillani mutta sinä tässä vaikutat aika kipeältä ja melkoisen aggressiiviselta. En usko, että kenenkään kannattaa kanssasi tästä asiasta kirjoitella tämän enempää, mielipiteesi on tullut kovin selväksi jo.

Voihan olla, että sukulaisesikin ovat helpottuneita, ettet ole heihin enää yhteydessä.

Miksi koit ylipäätään tarpeelliseksi alkaa nyyhkiä täällä? Ihmeellistä itsesäälipiehtarointia etkä vastannut aloitulseen mitenkään. Uhriuduit.

Eri

Tuo oli kuitenkin malliesimerkki boomerisukupolven tavasta kommunikoida. Tai siis olla kommunkoimatta. Lapsia ei nähdä ihmisinä vaan välineinä vanhemman omalle henkiselle hyvinvoinnille. Tuo sukupolvi uskoo että lapset ovat vanhempia varten.

Tuo ajatusmalli aiheuttaa ongelmia aikuisten ja lasten välille kaikkialla länsimaissa. Samoja keskusteluja käydään USAssa ja Englannissa, varmasti muuallakin.

Äitienpäivän lähestyessä on hyvä järjestää syyllistämisketju aiheesta. Jospa se yhteys sillä palaisi🤣tuskin.

Joskus lehdessä oli juttu vanhemmasta, jonka kaikki viisi lasta olivat katkaisseet välit. Hän oli yksinäinen ja pahoillaan, kun oli kaikkensa tehnyt lasten eteen.

Niinpä. Varmasti vika oli noissa viidessä lapsessa eikä vanhemmassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa kokee että olisi väärin katkaista välit sukuun/lapsuuden perheeseen? Kasvatettu kiltiksi? Vai iskeekö huono omatunto ja pelko että heille käy sama?

Itse äitinä ajattelen, että olisi elämäni suurin suru, jos lapseni katkaisisi välit minuun. On kauheaa ajatella, että se ihminen, jonka parhaani mukaan kasvatin ja jolle annoin kaiken mitä pystyin, alkaisi syyttää minua sairaaksi ja väittäisi että välien katkaiseminen minuun ratkaisisi hänen ongelmansa.

Tuntuu että äitejä saa syyttää mitä kauheimmilla tavoilla, eikä sellaisia syytöksiä vastaan ole mitään sanomista. Lapsi on ilmeisesti aina oikeassa ja äiti on se hullu ja sairas.

Onneksi meillä tuntuu olevan lasten kanssa kaikki hyvin. Teen kyllä kaikkeni, että olisi tulevaisuudessakin.

Jokin sinua vaivaa omissa tekemisissäsi, kun sinulla on tarve puolustautua jo ennen kuin kukaan on sinua syyttänyt.

Normaali ihminen ymmärtää että jos joku haluaa katkaista välit lähisukulaisiin, siihen on painavat syyt. Sinä näet ongelmaksi vain sen, että se on mahdollista tehdä.

Siitä olen samaa mieltä että äiteihin kohdistetaan liikaa syyllistämistä, kun se isä on yhtä paljon vastuussa.

Olen pahoillani mutta sinä tässä vaikutat aika kipeältä ja melkoisen aggressiiviselta. En usko, että kenenkään kannattaa kanssasi tästä asiasta kirjoitella tämän enempää, mielipiteesi on tullut kovin selväksi jo.

Voihan olla, että sukulaisesikin ovat helpottuneita, ettet ole heihin enää yhteydessä.

Miksi koit ylipäätään tarpeelliseksi alkaa nyyhkiä täällä? Ihmeellistä itsesäälipiehtarointia etkä vastannut aloitulseen mitenkään. Uhriuduit.

Eri

En olisi mitään kirjoittanutkaan, jos olisin arvannut miten häiriintyneitä ihmisiä tähän ketjuun tulee toisia haukkumaan.

Jos et saanut viestistäni selvää, voin tiivistää: vastasin aloittajalle että mielestäni ei ole OK katkaista välejä täysin. Rajat voi pitää ja olla tekemisissä juuri niin vähän kuin haluaa, mutta on kohtuutonta kadota oman äitinsä elämästä niin totaalisesti, ettei tämä tiedä onko lapsi elossa vai kuollut.

Enempää en tätä ketjua lue enkä vastaa sinulle enää.

Hyvää jatkoa ja onnellista kesää sinulle!

Voit selvittää kenen tahansa elossaolemisen viranomaisilta. Puhelin käteen ja soittamaan.

Sinulla ei ole mitään oikeutta tietää toisten aikuisten asioista, vaikka he olisivat omia lapsiasi. Vanhemmilla ei ylipäänsä ole minkäänlaisia "oikeuksia" lapsiinsa.

Siinä, että aikuinen ihminen katoaa toisen aikuisen ihmisen elämästä omasta vapaasta tahdostaan, ei ole mitään kohtuutonta. Sen sijaan se, että vaatii toista aikuista pitämään yhteyttä vasten tahtoaan, on kohtuutonta. Sanoisin sitä jopa henkiseksi väkivallaksi tai suorastaan vainoamiseksi.

Sinä olet tässä asiassa väärässä eikä kiukuttelu sitä tosiasiaa muuksi muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi osa kokee että olisi väärin katkaista välit sukuun/lapsuuden perheeseen? Kasvatettu kiltiksi? Vai iskeekö huono omatunto ja pelko että heille käy sama?

Itse äitinä ajattelen, että olisi elämäni suurin suru, jos lapseni katkaisisi välit minuun. On kauheaa ajatella, että se ihminen, jonka parhaani mukaan kasvatin ja jolle annoin kaiken mitä pystyin, alkaisi syyttää minua sairaaksi ja väittäisi että välien katkaiseminen minuun ratkaisisi hänen ongelmansa.

Tuntuu että äitejä saa syyttää mitä kauheimmilla tavoilla, eikä sellaisia syytöksiä vastaan ole mitään sanomista. Lapsi on ilmeisesti aina oikeassa ja äiti on se hullu ja sairas.

Onneksi meillä tuntuu olevan lasten kanssa kaikki hyvin. Teen kyllä kaikkeni, että olisi tulevaisuudessakin.

Jokin sinua vaivaa omissa tekemisissäsi, kun sinulla on tarve puolustautua jo ennen kuin kukaan on sinua syyttänyt.

Normaali ihminen ymmärtää että jos joku haluaa katkaista välit lähisukulaisiin, siihen on painavat syyt. Sinä näet ongelmaksi vain sen, että se on mahdollista tehdä.

Siitä olen samaa mieltä että äiteihin kohdistetaan liikaa syyllistämistä, kun se isä on yhtä paljon vastuussa.

Olen pahoillani mutta sinä tässä vaikutat aika kipeältä ja melkoisen aggressiiviselta. En usko, että kenenkään kannattaa kanssasi tästä asiasta kirjoitella tämän enempää, mielipiteesi on tullut kovin selväksi jo.

Voihan olla, että sukulaisesikin ovat helpottuneita, ettet ole heihin enää yhteydessä.

Miksi koit ylipäätään tarpeelliseksi alkaa nyyhkiä täällä? Ihmeellistä itsesäälipiehtarointia etkä vastannut aloitulseen mitenkään. Uhriuduit.

Eri

Tuo oli kuitenkin malliesimerkki boomerisukupolven tavasta kommunikoida. Tai siis olla kommunkoimatta. Lapsia ei nähdä ihmisinä vaan välineinä vanhemman omalle henkiselle hyvinvoinnille. Tuo sukupolvi uskoo että lapset ovat vanhempia varten.

Tuo ajatusmalli aiheuttaa ongelmia aikuisten ja lasten välille kaikkialla länsimaissa. Samoja keskusteluja käydään USAssa ja Englannissa, varmasti muuallakin.

Mulla on noin ajatteleva äiti ja appivanhemmat. Sen lisäksi että kaikki kolme sotkee asioitaan jatkuvasti ja sitten odottaa, että me riennämme setvimään ne, heidän mielestään koko heidän tunnemaailmansakin on lasten kannateltava asia. Siis ei saa pahoittaa mieltä, ei saa olla eri mieltä, ei saa tehdä päätöksiä tai valintoja, joista he ei pidä...

Lapselle jää olo kuin olisi kuiviin puristettu rusina, pelkkä kahvittelu vaati viikon toipumisen.

Vierailija kirjoitti:

se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistyttö on katkaissut kokonaan välit paitsi omiin vanhempiinsa myös meihin sukulaisiin. Hänellä on ollut nuoresta saakka mielenterveyden kanssa isoja haasteita. On aivan kauheaa kuvitella, mitä kaikkea tälle nuorelle naiselle on mahdollisesti tapahtunut. Missä hän asuu? Millä hän elää? Entä jos joku käyttää häntä hyväkseen?

Nuoren syitä välien katkaisemiseen voimme vain kuvitella. Hänen äitinsä on todella hienotunteinen ja koettanut auttaa nuorta tuppautumatta kuitenkaan liikaa. Ei ole käynyt kylässä vuosiin (koska nuori ei ole halunnut), on vain lähettänyt rahaa tarvittaessa ja koettanut kysellä aika ajoin, miten menee ja tarvitsetko jotakin. Me sukulaiset olemme tunkeneet nuoren elämään tätäkin vähemmän.

Ja silti hän on päättänyt kadota meiltä kaikilta. On muuttanut pois asunnostaan, blokannut meidät puhelimestaan ja sähköposteistaan ja mistään emme saa tietoa siitä, mitä hänelle on tapahtunut.

Voin kertoa että tuon nuoren naisen äidin surun ja huolen määrää on raskas katsoa.

Rajat voi asettaa jos omissa sukulaisissa on jotakin, mitä ei kestä, mutta en kyllä suosittelisi ketään katoamaan läheistensä elämästä noin täydellisesti. Veikkaan, että jonakin päivänä tuokin nuori nainen katuu tekoaan syvästi. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.

Et tiedä kaikkea äidin ja tyttären väleistä. Tiedät vain sen, mitä äiti kertoo. Esim. hienotunteinen vihjailu siitä, että ei ole sitä, mitä äiti haluaisi, on todella kuormittavaa.

Tai sitten tiedän enemmän kuin uskotkaan.

Entä kuinka kuormittavaa sinusta olisi se, ettet tiedä missä oma lapsesi on? Ettet tiedä edes, onko hän elossa? Että pelkäät tämän joutuneen psykiatriselle osastolle tai jopa vankilaan, mutta sinulla ei ole mitään keinoa saada selville mitään hänen tilanteestaan? Oma lapsi, jota olet rakastanut enemmän kuin mitään. Vaalinut, suojellut, auttanut siivilleen ja omaan elämään, tarjonnut tukea, rahaa, kysellyt varovasti kuulumisia, ollut tuppautumatta ja koettanut olla niin hienotunteinen kuin mahdollista. Ja tuloksena täydellinen katoaminen äidin ja kaikkien muidenkin elämästä.

Onko rangaistus tuon äidin todellisista tai kuvitelluista teoista (esimerkkinä antamasi vihjailut) mielestäsi suhteessa tekojen tuomittavuuteen?

Minun lapseni ilmoitti noin 4-5-vuotiaan, että "äiti menen isona vankilaan". Ihan sinne ei ainakaan vielä ole joutunut. Elänyt koko elämänsä tukaisilla, mitkään työt tai koulutus ei ole sopinut hänelle. On tuotettu edestä ja takaa, siivottu asuntoja, ostettu vaatteita ja autettu kaikessa, kuten raha-asioissa. Murrosiässä alkoi kova valehtelu, tuli peliriippuvuus ja aloitti myös hyvin nuorena tupakoinnin. Sitten tuli alkoholismi ja nyt loppuviimein hashiksen polttelu. Kotinsa muistuttaa kaatopaikka ja ulkomuodosta on helppo päätellä minkä alan ihminen on. Olemme surusta murtuneet ja kaikkemme tehneet hänen vuoksensa ja palkaksi olemme saaneet vihaa ja kiroilua ja valehtelua. Alkaa omatkin voimamme olla vähissä, mutta silti olisimme valmiit tekemään kaikkemme, että saisimme hänet jaloilleen. Hän on sydämissämme ikuisesti, koska on lapsemme, vaikkakin jo aikuinen. Meitä ei haittaa työttömyys eikä ammattimattomus, kunhan muuten elelisi niin kuten ihmiset yleensä tekee (huolehtien asunnostaan ja ulkonäöstään) ja välttelisi vankilan ja kaiken rikollisen toiminnan. Olemme edelleenkin valmiita auttamaan häntä , ehtona on huumeettomuus.

Kun en kerro mitään elämästäni, ei ole mitään millä kiristää minua tekemään sellaista mitä en tahdo. Ollessani lapsi esim. lemmikin eutanasialla uhkailu oli vakio jos en suostunut johonkin ja muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok.

Ei kannata ainakaan isoa perintöä odotella jos pistää välit poikki. Mahtaako aloittajalla olla muita sisaruksia?

Perintö on keskimäärin joitakin kymmeniä tuhansia. Uuden auton hinta. Ei sen takia kannata elämäänsä pilata.

Minä en tule perimään omiltani muuta kuin jonkun soppakauhan. Muuta omaisuutta ei ole.

En tosin rahankaan takia alkaisi pysyä yhteyksissä mieleltään vakavasti sairaisiin ihmisiin, joiden olemassaolo ei tosiaankaan paranna elämäni laatua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistyttö on katkaissut kokonaan välit paitsi omiin vanhempiinsa myös meihin sukulaisiin. Hänellä on ollut nuoresta saakka mielenterveyden kanssa isoja haasteita. On aivan kauheaa kuvitella, mitä kaikkea tälle nuorelle naiselle on mahdollisesti tapahtunut. Missä hän asuu? Millä hän elää? Entä jos joku käyttää häntä hyväkseen?

Nuoren syitä välien katkaisemiseen voimme vain kuvitella. Hänen äitinsä on todella hienotunteinen ja koettanut auttaa nuorta tuppautumatta kuitenkaan liikaa. Ei ole käynyt kylässä vuosiin (koska nuori ei ole halunnut), on vain lähettänyt rahaa tarvittaessa ja koettanut kysellä aika ajoin, miten menee ja tarvitsetko jotakin. Me sukulaiset olemme tunkeneet nuoren elämään tätäkin vähemmän.

Ja silti hän on päättänyt kadota meiltä kaikilta. On muuttanut pois asunnostaan, blokannut meidät puhelimestaan ja sähköposteistaan ja mistään emme saa tietoa siitä, mitä hänelle on tapahtunut.

Voin kertoa että tuon nuoren naisen äidin surun ja huolen määrää on raskas katsoa.

Rajat voi asettaa jos omissa sukulaisissa on jotakin, mitä ei kestä, mutta en kyllä suosittelisi ketään katoamaan läheistensä elämästä noin täydellisesti. Veikkaan, että jonakin päivänä tuokin nuori nainen katuu tekoaan syvästi. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.

Jaa, viestini oli TAAS ilmiannettu. Tässä uudelleen sukulaistytön versio tapahtumista:

Mikä saa miehen pysymään suhteessa, jossa hän pelkää ja itkee usein että mitä muija nyt tekee hänelle, jos kaikki ei mene tämän mielen mukaisesti. Ja kun naisensa häiriökäyttäytyy miestä kohtaan, riehuu ja raivoaa, niin mies pyytelee sitä anteeksi (?) tai jopa yrittää saada lapset pyytämään sitä anteeksi. Nainen haukkuu miestä, että olisi saanut paremmankin kuin jonkun duunarin. On itsekin duunari, tyhmempi ja tienaa vähemmän. Nälvii ja puhuu pahaa muista. Mies menee mukaan kun nainen keksii diagnooseja muille, koska muiden viat selittävät naisen jälleen virheettömäksi. “Juu juu, lapsemme/naapurimme/sukulaiseni/työkaverisi on sairas”.

Yrittää saada vielä poismuuttanutta jälkeläistä väkisin mukaan selittelemään emälle ettei oikeasti ole katkaissut välejä häneen väkivallasta huolimatta vaan syy käytökseen on siinä että jälkeläinen itse on sairas. Tämä haittaa hänen elämäänsä, mutta miehelle tärkeintä on ettei muija suutu. Käytöksellään hän uppoaa syvemmälle suohon vahvistaessaan toisen illuusiota täydellisyydestään.

Tytön asuessa kotonaan nälvi ja piikitteli jatkuvasti, huusi, raivosi ja karkasi päälle fyysisesti. Alkoi hengaamaan teinin huoneessa ja teinin laittaessa oven kiinni poistivat sen. Usuttivat sisaruksia syntipukin kimppuun nälvimään. Sisaruskateutta oli paljon joten sisarukset nauttivat yhden kiusaamisesta ja menivät mukaan.

"Äidin suru ja huolen määrä" oli tällaista neljän seinän sisällä muilta piilossa: nälvi ja piikitteli lasta, raivosi hänelle samoista asioista mitä itse teki ja kävi jokaisen kimppuun joka puolusti lasta. Huusi toiselle vanhemmalle "MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!" kun vanhempi huomauttaa riehumisen epäloogisuudesta. Soitteli sukulaiset läpi ja matalalla koulutuksellaan diagnosoi lapsen aspergeriksi kun tämä opiskeli, kun ei opiskellut, diagnosoi tämän masentuneeksi mt-ongelmaiseksi. Perusteli rieuhumistaan ja päällekarkauksiaan rauhallisen lapsen kimppuun sillä että "lapsi on sairas". Oma peili on hukassa.

Klassinen narsku + läheisriippuvainen -suhde.

Narsismissa näkee itsensä virheettömänä, syytellään muita omista vioistaan ja hankitaan ns. "syntipukki". Syntipukkia ei saa narsistin hoviin kuuluvat puolustaa, koska hovin tarkoitus on myötäillä narsistia ja kertoa tälle kaikissa tilanteissa että hän on oikeassa, vika syntipukissa.

(tämä viesti ilmiannettiin)

Siis miksi pitäisi olla heidän seuraansa pakotettuna? :D

(viesti ilmiannettiin)

Vierailija kirjoitti:

Tähän ketjuun ei näköjään jätetä ilmiantamatta viestejä joissa todetaan ettei halua syystä olla vanhempansa kanssa tekemisissä. Tilalle tulee spämmiä sairaista lapsista.

Kertonee kaiken oleellisen miksei heidän seuransa kiinnosta ja miksi nimenomaan vanhempi kaipaa lapsensa seuraa muttei lapse vanhemman :D

Samanlaista jyräämistä on narsistin kanssa kommunikointi livenäkin.

Ei lapsella ole mitään huoltovelvollisuutta tai mitään muitakaan velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan, vaikka joku vanhempi voikni niin kuvitella.

Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin ihminen saa itse päättää seurastaan, ja vielä silloinkin epäröi että saako niin tehdä! 🙄

(viesti oli ilmiannetiin)

Vierailija kirjoitti:

Kun en kerro mitään elämästäni, ei ole mitään millä kiristää minua tekemään sellaista mitä en tahdo. Ollessani lapsi esim. lemmikin eutanasialla uhkailu oli vakio jos en suostunut johonkin ja muutenkin.

Meillä ei jäänyt uhkailuksi.