Mikä on ollut elämäsi paras päätös?
Kommentit (44)
Epäröin pitkään perheen perustamisen mielekkyyttä, mutta sitten päätettiin yrittää raskautta ja saatiin omia lapsia. Parasta!
Uskallus lähteä vakituisista työpaikoista heti kun en ollut tyytyväinen vaikka näyttää pahalta "paperilla"
Vierailija kirjoitti:
Epäröin pitkään perheen perustamisen mielekkyyttä, mutta sitten päätettiin yrittää raskautta ja saatiin omia lapsia. Parasta!
Mutta inhottavaa olla siinä lapsen osassa kun joutuu kannattelemaan vanhempien merkityksen tunnetta ja yrittävät vielä aikuisenakin kontrolloida ja kohtelevat jatkeenaan. Parasta olisi ollut, jos olisivat yrittäneet hankkia oman elämän sen sijaan että yrittivät saada sen emättimestä.
Avioero. Elintaso laski ja elämisen laatu kasvoi. Huomasin heti, että maailma on täynnä mukavia naisia. Olisi pitänyt erota kymmenen vuotta aiemmin.
Avioero ja sitä seurannut muutto mökkiin metsänkeskelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena naimisiin meno. Talous on hyvä, vaikka nuorena en edes ymmrätänyt miten suuri hyöty pitkästä parisuhteesta on taloudellisesti. Lapsenlapsia tullut jo vaikkei eläke lähellä vieläkään. Tuntuu, ettei elämässä parempaa ratkaisua voi tehdä, kuin löytää mahdollisimman aikaisin vaimon.
Oliko akka hyväpalkkaisessa duunissa vai miten siitä oli hyötyä taloudellisesti?
Kun muutin yhteen mieheni kanssa itselleni oli myös yllätys miten älyttömästi parisuhteessa säästää rahaa! Siis olettaen tietysti että molemmat käyvät töissä ja osallistuvat kuluihin puoliksi. Rakastan miestäni ja yhteenmuutolle olivat ihan muut syyt päällimäisenä kuin talous, mutta olihan se todella mukava bonus. Ihan kuin yht'äkkiä olisi joku etukortti jolla esim. kaikki kodinkoneet ja huonekalut saa puoleen hintaa; asunnon yhtiövastikkeesta saa 50 % alennusta; kaikki tilausmaksut (lehdet, maksukanavat) saa puoleen hintaan.. Lista on pitkä.
Vaihtaa sairaanhoitajan hommista it-alalle. Päivääkään en ole katunut. Ja muutaman viime vuoden aikana useita kertoja todennut sote-maailmaa ulkopuolisen silmin seurattuani, että teinpä aikoinaan hyvän ratkaisun. Ei pelkästään rahan vuoksi vaan muutenkin.
Ostaa omistusasunto heti kun oli teoriassakaan mahdollista saada siihen laina. Kaikin puolin riski, mutta aloituksen kysymys itsessäänkin kannustaa vahvasti jälkiviisasteluun.
Tupakan polton lopettaminen 10 vuotta sitten M36.
Muuttaminen kuolleesta pikkukylästä kaupunkiin. Ei elämä täälläkään helppoa ole, mutta nyt sentään näen ihmisiä enkä erakoidu kotona.
Muuttaminen kuolleesta pikkukylästä kaupunkiin. Ei elämä täälläkään helppoa ole, mutta nyt sentään näen ihmisiä enkä erakoidu kotona.
Avioero ensimmäisestä liitosta kun lapset olivat 3-12v. Perushyvä liitto (tai näin luulin), ei alkoa, ei väkivaltaa mutta ei arvostusta eikä kai rakkauttakaan mutta arki toimi. Eron jälkeen selvisi että mies oli pettänyt jo jonkin aikaa, se ei enää onneksi tuntunut miltään.
3v hauskaa yh aikaa lasten kanssa, sen jälkeen 2. avioliitto mikä jatkuu yhä. Ikuisesti kiitollinen nykyiselle miehelleni että lapset saivat kokea rakastavan parisuhteen ja perheen mallin myös omaan elämäänsä nyt aikuisina.
Se, että otin yhteyttä nykyiseen aviomieheeni muutaman vuoden jälkeen ensitapaamisesta.
Rakastuimme tulisesti ja nyt yhdessä 13v. Ja ollaan todella rakastuneita ja onnellisia yhdessä.
Kunnes kuolema meidät erottaa <3
Elämäni tärkein ja paras päätös oli astua kahvilaan, jossa tilasin ison kupillisen haudutettua teetä. Tajusin siinä teetä juodessani, keskellä arkipäivää, kiirehtimättä takaisin töihin, että millaista elämää oikein elän. Siitä lähtivät isot muutokset minussa liikkeelle. Eivät hetkessä, vaan seuraavina vuosina tein isoja päätöksiä, luovuin monesta edustani, myös hyvästä työpaikastani, ja kuljen yhä saman päätöksen voimalla edelleenkin elämässäni. Jos tulee hetkiä, jolloin epäilen itseäni, muistutan aina siitä teehetkestäni.
Siitä huolimatta että muutin kauas (n. 9 tunnin matkan päähän) vanhemmistani ja erinäisistä syistä tänne olen jäänyt, niin olen päättänyt joka kuukausi käydä vanhempien luona. He vanhenevat, ja tämä päätös on semmoinen että sitä ei varmasti tarvitse myöhemmin katua. Eikä harmitella, että miksi en käynyt.
Avioerossa aktiivisena osapuolena toimiminen. Suomeksi: Otin eron.
Muutto Helsinkiin. Tai ei se varsinaisesti ollut edes oma päätös, vaan pakon sanelema juttu, kun työt entisellä kotiseudulla loppui. Elämäni on parempaa kaikin tavoin nykyään.