Mitä mieltä bändistä nimeltä Guns N Roses?
Löysin bändin 11-vuotiaana ja kun olin 12, julkaistiin Illusion-levyt. Upea bändi, viimeinen suuri rock n roll-bändi, hyvässä ja pahassa. Edelleenkin tulee kuunneltua aina silloin tällöin ja musiikki iskee edelleen.
Kommentit (118)
Loistava. Etenkin Appetite ja Illusion-levyt.
Welcome to the jungle muistuttaa Helsingistä
Joskus hyvin saman ikäisenä mäkin bändin löysin kuin ap. Tykkään edelleen ja tulee kuunneltua aina välillä. Mulle Queen on ykkönen bändeistä.
Ihan ok. Tuli soitettua bassolla ja rummuilla joitakin biisejä nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Loistava. Etenkin Appetite ja Illusion-levyt.
Tykkäsin Liesistä myös. One in a Million on levyn paras biisi, tavallaan harmi kun Axl kirjoitti "ne" lainit siihen. Upea biisi silti.
Todellakin viimeinen suuri, ja musiikillisesti yksi kaikkien aikojen parhaita. November rain, Estranged ja 14 years itselle ne kaikkein kimaltavimmat helmet. Ja onhan se Paradise citykin mainio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistava. Etenkin Appetite ja Illusion-levyt.
Tykkäsin Liesistä myös. One in a Million on levyn paras biisi, tavallaan harmi kun Axl kirjoitti "ne" lainit siihen. Upea biisi silti.
Joo, jostain syystä se vaan jää minulla tosi vähälle kuuntelulle. Pitääkin laittaa soimaan 🤘
Tykkäsin siitä aidosta sekopäisyydestä. Ensinnäkin bändin jätkät oli aluksi jotakin LA:n katujätkiä. Sitten kun hommat lähti etenemään, se mentaliteetti säilyi. Rockissa oli vaarantunnetta ja keikoilla oli joko upeita vetoja tai mellakoita tai mitä vain. Axl oli se liekki, joka joko sekosi keikalla tai veti energiallaan ihan uskomattomiin sfääreihin. Slash sanoi, että tämä hallitsematon liekki oli siunaus ja kirous.
En ole oikein koskaan pitänyt kyseisestä bändistä, mutta en pidä muutenkaan tuon tyylisestä kasari-rockista. Jotenkin tuollainen "kaikki muu sekoilu ennen musiikkia" ei vaan ole omaan makuuni.
Silti tykkään kovasti heidän kappaleestaan My Michelle.
Teininä jaksoi kiinnostaa, aikuisena ei niinkään
Tässä on kuvattu bändiä parhaimmillaan. Bändi soittaa rennosti, vaikka Axl yhtäkkiä häviää jonnekin (vessaan?). Soitto ei kuitenkaan lopu, vaan jatkuu hyvällä groovella. Kohta Axl tulee takaisin ja ottaa Slashin röökistä tulen omaansa ja homma jatkuu. Upea keikka ja biisi on yksi Gunnarien parhaita.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kuvattu bändiä parhaimmillaan. Bändi soittaa rennosti, vaikka Axl yhtäkkiä häviää jonnekin (vessaan?). Soitto ei kuitenkaan lopu, vaan jatkuu hyvällä groovella. Kohta Axl tulee takaisin ja ottaa Slashin röökistä tulen omaansa ja homma jatkuu. Upea keikka ja biisi on yksi Gunnarien parhaita.
Sitten sama biisi, jossa Axlin äkkipikainen luonne ottaa vallan ja keikka päättyy mellakkaan. Niin ne vaihtui, koskaan ei tiennyt tuleeko hyvä veto vai tappelu.
Red Hot Chili Peppers on enemmän minun makuuni. Ja Rage Against The Machine.
Axlin ääni valitettavasti aika mennyttä. Lauloi Lisa Marien hautajaisissa ja äänestä kuulee, että Axlilla on tunteet erittäin pinnassa. Tunteellinen esitys.
Vierailija kirjoitti:
En ole oikein koskaan pitänyt kyseisestä bändistä, mutta en pidä muutenkaan tuon tyylisestä kasari-rockista. Jotenkin tuollainen "kaikki muu sekoilu ennen musiikkia" ei vaan ole omaan makuuni.
Silti tykkään kovasti heidän kappaleestaan My Michelle.
Ei voi niputtaa kasarirokiksi, musiikki on ajatonta eikä esim Appetite ole tuotettu yhtään kasarimaisesti, eikä Lieskään. Illusionit oli sitten jo 90-luvulla.
Tiedän musiikeistaan vain sen pienen pätkän joka soi T2 -elokuvassa kun ne teinit ajaa mopollaan enkä enempää jaksaisikaan...
Axl Rosen karisma on mieletön. Yksi kovimmistä bändeistä koskaan, ja pesee nykypellet mennen tullen.
Ampuivat ensin ja tuovat sitten ruusuja haudalle. Nimen perusteella 😉