Lue keskustelun säännöt.
Annoin kaikkeni lapsille/perheelle vuosia, eron jälkeen mies saa rusinat pullasta
14.04.2023 |
Eli, viettää nyt lasten kanssa yhteistä aikaa tehden kaikkea mukavaa. On vihdoin osallistuva mukava isä.
Parisuhteemme ajan oli aina todella kireä, vietti aikansa muualla kun kotona ei ollut kiinnostunut lapsistaan eikä heidän kanssa tekemisestä. Paitsi silloin kun tarvitsi lasten apua johonkin.
Minä taas en nykyisellä elintasollani pystu tekemään lasten kanssa mitään extraa. Olla möllötetään kotona ja eletään vaan perusarkea.
Tulos: lapset viihtyy paremmin isällä entä minun luona.
Yhteenveto: älkää antako koko omaa elämäänne perheelle, pitäkää myös jotain omaa. Kartuttakaa omaa omaisuutta. Olkaa terveesti itsekkäitä. Koska muuten olette köyhiä ja yksinäisiä kun mies kyllästyy.
Ps. Olin kuitenkin vuosia hyvä äiti lapsilleni. Isä ilkeä jne.
Näillä mennään. Eli, olen käytännössä lapseton vaikka äiti olenkin. Lapseni vähän niinku lensivät pesästä normaalia aiemmin. Tähän se on sopeuduttava.
Kommentit (69)
No olias katkeraa marttyyriutta ja kateutta tämä aloitus täynnä.
Sulla ei siis ole ylimääräistä rahaa, mutta pärjäätte kuitenkin? Ja parusasiat elämässä on ok?
Mitä jos nyt vaan keskittyisit nykypäivän asioihin ja tekemään elämästänne lasten kanssa mahdollisimman mukavaa. Imaisia ja halpojakin kivoja juttuja on. Ei monella muullakaan ole ylimääräistä rahaa. Kuulostaa siltä, ettei mitään isoa pahaa ole tapahtunut, josta sulla olisi oikeasti syytä olla noin katkera marttyyri, olisit sen varmastikin tuohon aloitukseen kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäitkö väljävittuiseksi synnytyksen jälkeen vai miksi miehesi jätti sinut?
Sinä taasen taisit saada jo geenilotossa huonot kortit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kokemus. Revit itsesi raadoksi lasten ja perheen eteen, tyhjennät kaikki varasi muiden viihtymiseen ja lopputulos on se, että isä joka ei laittanut tikkua ristiin perheen elatuksen ja arjen eteen on se tyyppi jota aikuisena viitsitään tavata, koska se on niin rento. Äiti on lapseton ja pa. Ketään ei kiinnosta tavata ja saat olla ihan yksin niin kuin ikinä et olisi lapsia tehnytkään.
Tämä. Sillä mielellä lapsia tehdään että saisi heistä väkisin seuraa. Ystäviä ei samalla tavalla pysty pakottamaan.
En ole tehnyt lapsia sillä mielellä että heistä on minulle seuraa. Se on ihan oma päähänpinttymäsi.
Tämä. Ei lasten tarvitse vanhempiensa kanssa asua.
Huostaan vaan. Mutta eivät saa päättää seuraansa sielläkään.
Vierailija kirjoitti:
Erosta ei ole vielä kovin paljon aikaa, oletan? Anna itsellesi lupa olla pettynyt, surullinen, katuva ja katkera ja tylsä. Käyttäköön se isä niitä lapsia mikroautoilemassa minkä sielu sietää ja sillä aikaa keskityt itseesi. Jos toinen on tähän asti ollut ihan toistaitoinen vanhempi, niin laittakoon nyt sitten rahaa ja aikaa, kun vihdoin tajuaa. Lapset nauttii isänsä mielistelystä vihdoin ja sinä lataat akkuja, mietit mitä ihan itse itsellesi haluat ja muistelet, kuka oikeasti olet.
Sitten kun saat voimiasi kerättyä takaisin, isän epätoivoinen lasten miellytys-kampanja on jo ohi ja muksuilla on sinua ikävä. Sinä olet ollut ja tulet aina olemaan se luottoaikuinen, ei eron jälkeen rahalla lapsiaan itselleen ostava isämies, joka tekee kyllä aika myöhään nuo yrityksensä. Sinulla ei ehkä ole kokemusta lapsiperheiden erosta, mutta kyllä ne lapset on lojaaleja sille eniten hoivaa tarjonneelle eikä niitä menetä koskaan, vaikka ne välillä jossain riennoissa rientävät.
Yritä katsoa tätä niin, että lasten isänsä kanssa viettämä aika on sun vapaa-aikaa ja vihdoin voit taas elää itsellesi, mitä se sitten onkin. Tässä iässä ne lapset kuitenkin alkaa pikkuhiljaa irrottautua, niin ainakin ovat turvassa siellä isänsä kanssa eivätkä jossain missä lie. Et ole menettänyt mitään, vaan saanut vapautesi takaisin kiukuttelevalta mieheltä. Syyllisyyttä ei tarvitse potea siitä, että toinen ei halunnut osallistua perhe-elämään.
Ap hyvä. Tässä on sulle oiva vastaus! Tsemppiä uuteen parempaan elämään!
Voi ap, olen tosi pahoillani puolestasi. Minulta meni maku ihan kokonaan erään julkisuudenhenkilön tyttäreen luettuani hänen omaelämäkertansa ja katsottuani joitain haastatteluja. Vaikka julkkis-isä hylkäsi käytännössä lapsensa ja tämän äidin, hyvin harvoin silloin tällöin piipahti lastaan katsomassa ja materiaalisesti tarjosi asioita, sai äiti pelkkiä moitteita ja isä pelkkää ylistystä. Isä oli se cooli vanhempi, jonka seurassa oli hauskaa ja jännittävää, äiti oli se ilonpilaaja ja katkera, tylsä nainen.
Oman mittapuuni mukaan rakkaus on nimenomaan sitä jokapäiväistä läsnäoloa ja jokapäiväisiä tekoja, ei silloin tällöin tapahtuvia huippuhetkiä ja glamouria. Kuinka ollakaan, tämä tytär myöhemmin päätyi yhteen narsistin kanssa ja katkerasti avautui siitäkin. Olisiko kuitenkin, että se isän malli ei ollut ihan terve, vieläkään ei ole näitä asioita osannut mielessään yhdistää tämä nainen, vaikka kalliit terapiat on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaatko, että yhä vieläkin määrittelet itsesi vain lasten kautta? Oletko siis vieläkään oppinut oikeastaan mitään 🤔...
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kokemus. Revit itsesi raadoksi lasten ja perheen eteen, tyhjennät kaikki varasi muiden viihtymiseen ja lopputulos on se, että isä joka ei laittanut tikkua ristiin perheen elatuksen ja arjen eteen on se tyyppi jota aikuisena viitsitään tavata, koska se on niin rento. Äiti on lapseton ja pa. Ketään ei kiinnosta tavata ja saat olla ihan yksin niin kuin ikinä et olisi lapsia tehnytkään.
Olitkohan ilkkumassa lapsettomille kuinka he jäävät vanhana yksin kun eivät ole hoksanneet lisääntyä... siinä olisi karma kohdillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun piti saada lapset luoksesi jos et pysty heitä elättämään kuin minimin verran? Lapset isälle ja sinulle viikonloppuisin. Näin saat rusinat pullasta.
Niin, olen tätäkin ehdottanut.
Ja sille joka tuolla sanoi, että mies oli tyly, kun minä olin surkea äiti ja vaimo, niin totta. Niin olinkin. Kannan epäonnistumisen leimaa lopun elämääni.
Ei olisi kannattanut.
Olitko siis väsynyt valvomisesta, koska sullahan on ollut vuosia ns pikkulapsiaikaa? Auttoiko mies yhtään vai olitko aivan yksin lastesi kanssa?
Kiinnostaa tietää oliko sulla aikuisia ystäviä ja harrastitko mitään, oliko se edes mahdollista?
Miehesi taisi mammanpoika ja anoppi narsisti, joka ohjaili poikaansa.
Voit olla vain tyytyväinen että pääsit eroon molemmista.
Nyt vain keskityt parantamaan omaa elämääsi ja sitä kautta sinusta tulee onnellinen ja entistä parempi äiti. Omistautuva äitihän olitkin jo aiemmin textisi perusteella.