Lue keskustelun säännöt.
Annoin kaikkeni lapsille/perheelle vuosia, eron jälkeen mies saa rusinat pullasta
14.04.2023 |
Eli, viettää nyt lasten kanssa yhteistä aikaa tehden kaikkea mukavaa. On vihdoin osallistuva mukava isä.
Parisuhteemme ajan oli aina todella kireä, vietti aikansa muualla kun kotona ei ollut kiinnostunut lapsistaan eikä heidän kanssa tekemisestä. Paitsi silloin kun tarvitsi lasten apua johonkin.
Minä taas en nykyisellä elintasollani pystu tekemään lasten kanssa mitään extraa. Olla möllötetään kotona ja eletään vaan perusarkea.
Tulos: lapset viihtyy paremmin isällä entä minun luona.
Yhteenveto: älkää antako koko omaa elämäänne perheelle, pitäkää myös jotain omaa. Kartuttakaa omaa omaisuutta. Olkaa terveesti itsekkäitä. Koska muuten olette köyhiä ja yksinäisiä kun mies kyllästyy.
Ps. Olin kuitenkin vuosia hyvä äiti lapsilleni. Isä ilkeä jne.
Näillä mennään. Eli, olen käytännössä lapseton vaikka äiti olenkin. Lapseni vähän niinku lensivät pesästä normaalia aiemmin. Tähän se on sopeuduttava.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta päätellen äitiys on naiselle todella huono diili. Ei kannata uuvuttaa itseään ja uhrata koko elämäänsä turhan eteen.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kosto-isyys varmasti pitää paikkansa.
Ja kosto-kroppa on hyvä ajatus! Sen minä tällä uudella vapaalla ajallani teen!
Erosta ei ole vielä kovin paljon aikaa, oletan? Anna itsellesi lupa olla pettynyt, surullinen, katuva ja katkera ja tylsä. Käyttäköön se isä niitä lapsia mikroautoilemassa minkä sielu sietää ja sillä aikaa keskityt itseesi. Jos toinen on tähän asti ollut ihan toistaitoinen vanhempi, niin laittakoon nyt sitten rahaa ja aikaa, kun vihdoin tajuaa. Lapset nauttii isänsä mielistelystä vihdoin ja sinä lataat akkuja, mietit mitä ihan itse itsellesi haluat ja muistelet, kuka oikeasti olet.
Sitten kun saat voimiasi kerättyä takaisin, isän epätoivoinen lasten miellytys-kampanja on jo ohi ja muksuilla on sinua ikävä. Sinä olet ollut ja tulet aina olemaan se luottoaikuinen, ei eron jälkeen rahalla lapsiaan itselleen ostava isämies, joka tekee kyllä aika myöhään nuo yrityksensä. Sinulla ei ehkä ole kokemusta lapsiperheiden erosta, mutta kyllä ne lapset on lojaaleja sille eniten hoivaa tarjonneelle eikä niitä menetä koskaan, vaikka ne välillä jossain riennoissa rientävät.
Yritä katsoa tätä niin, että lasten isänsä kanssa viettämä aika on sun vapaa-aikaa ja vihdoin voit taas elää itsellesi, mitä se sitten onkin. Tässä iässä ne lapset kuitenkin alkaa pikkuhiljaa irrottautua, niin ainakin ovat turvassa siellä isänsä kanssa eivätkä jossain missä lie. Et ole menettänyt mitään, vaan saanut vapautesi takaisin kiukuttelevalta mieheltä. Syyllisyyttä ei tarvitse potea siitä, että toinen ei halunnut osallistua perhe-elämään.
Näin se menee. Rakennat ihmisen kanssa yhteistä elämää, perustat perheen ja kuvittelet että kaikki hyvin. Mies kyllästyy ja lähtee ja jättää koko perheensä. Itse kyllä mielelläni antaisin lapset isällensä joka toiseksi viikoksi tai edes joka toinen viikonloppu, ei isää kiinnosta. Isä ja lapset olivat todella läheisiä ennen eroa ja lasten puolesta suren. Isä näkee lapsiansa pikaisesti kerran/kaksi kuukaudessa ja käyvät ostoksilla (vaatteita yms), sinänsä kiva, mutta ketuttaa kun tajuaa, että mies hoitaa huonoa omaatuntoansa sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun piti saada lapset luoksesi jos et pysty heitä elättämään kuin minimin verran? Lapset isälle ja sinulle viikonloppuisin. Näin saat rusinat pullasta.
Niin, olen tätäkin ehdottanut.
Ja sille joka tuolla sanoi, että mies oli tyly, kun minä olin surkea äiti ja vaimo, niin totta. Niin olinkin. Kannan epäonnistumisen leimaa lopun elämääni.
Ei olisi kannattanut.
Olet nyt katkeroitunut ja esität marttyyria. Hoida itsesi kuntoon niin lapset viihtyvät kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kunpa ihminen osaisi elää itseään toteuttaen ja itseään varten kasvattaen lapset siinä sivussa. Lasten lähtiessä "noustessa omille siivilleen" ei tarvitsisi enää perään itkeä ja ruikuttaa. Kuten eläinmaailmassakin tapahtuu. Vanhemmat jatkavat eloaan.
Täällä on niin paljon sairasta kommentointia, älkää kommentoiko jos ette vaan tiedä perhe-elämästä mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kokemus. Revit itsesi raadoksi lasten ja perheen eteen, tyhjennät kaikki varasi muiden viihtymiseen ja lopputulos on se, että isä joka ei laittanut tikkua ristiin perheen elatuksen ja arjen eteen on se tyyppi jota aikuisena viitsitään tavata, koska se on niin rento. Äiti on lapseton ja pa. Ketään ei kiinnosta tavata ja saat olla ihan yksin niin kuin ikinä et olisi lapsia tehnytkään.
Tämä. Sillä mielellä lapsia tehdään että saisi heistä väkisin seuraa. Ystäviä ei samalla tavalla pysty pakottamaan.
En ole tehnyt lapsia sillä mielellä että heistä on minulle seuraa. Se on ihan oma päähänpinttymäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kokemus. Revit itsesi raadoksi lasten ja perheen eteen, tyhjennät kaikki varasi muiden viihtymiseen ja lopputulos on se, että isä joka ei laittanut tikkua ristiin perheen elatuksen ja arjen eteen on se tyyppi jota aikuisena viitsitään tavata, koska se on niin rento. Äiti on lapseton ja pa. Ketään ei kiinnosta tavata ja saat olla ihan yksin niin kuin ikinä et olisi lapsia tehnytkään.
Tämä. Sillä mielellä lapsia tehdään että saisi heistä väkisin seuraa. Ystäviä ei samalla tavalla pysty pakottamaan.
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin ihminen saa itse päättää seurastaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta päätellen äitiys on naiselle todella huono diili. Ei kannata uuvuttaa itseään ja uhrata koko elämäänsä turhan eteen.
En allekirjoita. Mutta uhrautuminen on aina riski, oli syy mikä tahansa. Terve itsekkyys on hyvästä, erityisesti vanhemmuudessa. Ei ne lapset ole mitään projekteja eivätkä ole mitään velkaa kasvattajalleen aikuistuttuaan. Kun on ihan mahdollista olla vanhempi ja huolehtia myös itselle tärkeistä asioista, toteuttaa omia unelmiaan, ei pelkää vanhemmuutta. Itse tein noin, opiskelin, tein uraa ja kaksi lasta. Tuli ero miehen kanssa, mutta palkka mahdollisti hyvän arjen itselle ja lapsille omalla palkallakin, kuten myös miehen palkka hänelle ja lapsille kun olivat siellä (50:50). Nyt lapset aikuisia ja omilleen muuttaneet, mutta pitävät säännöllisesti yhteyttä molempiin vanhempiinsa, aidosti hyvät välit molempiin suuntiin ja myös uusiin puolisoihin.
Kyllä, terveestä itsekkyydestä kaikki lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kokemus. Revit itsesi raadoksi lasten ja perheen eteen, tyhjennät kaikki varasi muiden viihtymiseen ja lopputulos on se, että isä joka ei laittanut tikkua ristiin perheen elatuksen ja arjen eteen on se tyyppi jota aikuisena viitsitään tavata, koska se on niin rento. Äiti on lapseton ja pa. Ketään ei kiinnosta tavata ja saat olla ihan yksin niin kuin ikinä et olisi lapsia tehnytkään.
Tämä. Sillä mielellä lapsia tehdään että saisi heistä väkisin seuraa. Ystäviä ei samalla tavalla pysty pakottamaan.
En ole tehnyt lapsia sillä mielellä että heistä on minulle seuraa. Se on ihan oma päähänpinttymäsi.
Tämä. Ei lasten tarvitse vanhempiensa kanssa asua.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kokemus. Revit itsesi raadoksi lasten ja perheen eteen, tyhjennät kaikki varasi muiden viihtymiseen ja lopputulos on se, että isä joka ei laittanut tikkua ristiin perheen elatuksen ja arjen eteen on se tyyppi jota aikuisena viitsitään tavata, koska se on niin rento. Äiti on lapseton ja pa. Ketään ei kiinnosta tavata ja saat olla ihan yksin niin kuin ikinä et olisi lapsia tehnytkään.
Jos lapset on kasvatettu niin, että vain heidän tarpeensa ovat tärkeitä ja äidin eivät, niin mistä he olisivat oppineet ottamaan huomoon muita? Marttyyria ei kestä kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on niin paljon sairasta kommentointia, älkää kommentoiko jos ette vaan tiedä perhe-elämästä mitään!
Aika törkeä, ikään kuin ei-perheelliset olisi tyystin ihmissuhteiden ulkopuolella.
Ymmärrän kyllä aloittajaa, mutta liekö sellaista perhettä olemassakaan jossa molemmat vanhemmat olisi yhtä suosittuja teini-ikäisten lasten mielestä, aina on toinen parempi ja vähemmälle jäävä roikkuu kiinni siinä puolisossaan jos suinkin pystyy.
Isä ei varmaan vaadi mitään. Se on huono juttu lapsille. Moni menee siitä, missä aita on matalin. Rahalla saa kaikkea kivaa, mutta se ei auta tasapainoiseksi aikuiseksi kasvamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kokemus. Revit itsesi raadoksi lasten ja perheen eteen, tyhjennät kaikki varasi muiden viihtymiseen ja lopputulos on se, että isä joka ei laittanut tikkua ristiin perheen elatuksen ja arjen eteen on se tyyppi jota aikuisena viitsitään tavata, koska se on niin rento. Äiti on lapseton ja pa. Ketään ei kiinnosta tavata ja saat olla ihan yksin niin kuin ikinä et olisi lapsia tehnytkään.
Jos lapset on kasvatettu niin, että vain heidän tarpeensa ovat tärkeitä ja äidin eivät, niin mistä he olisivat oppineet ottamaan huomoon muita? Marttyyria ei kestä kukaan.
Martyyri on ihminen joka tekee tiettäväksi kohtelunsa. Minä en asioista mitään puhu. Teen vain huomioita missä paikkani on. Ja eiköhän Suomessa joka ikinen äiti ole perheensä viimeinen eläimien jälkeen, jos silloinkaan. Se on meidän kulttuurissa. Ja kuka sen perheen hoitaa jos äiti päättää lähteä pitämään huolta itsestään tai maksaa laskut jos äiti ei niitä maksa? Niin ei kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten kanssa oleminen on monille miehille vastenmielistä. Pienten läheisyys saa testosteronitasot laskemaan, mikä ilmenee mm. ärtyneisyytenä.
Isompien kanssa miehet viihtyvät usein hyvin, kun saavat seuraa ja tekosyyn tehdä hauskoja, viihdyttäviä juttuja.
Ei se pienten lasten kanssa oleminen ole kivaa monille naisillekaan.
Noin, nyt tänne alkoi taas puskemaan näitä samoja viestienpoistajatrolleja.
Ap vaikuttaa perusnegatiiviselta? Eikö tuo vie voimia. Jatka elämääsi ja nauti siitä, että nyt sinulla on paljon omaa aikaa.