Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluan erota miehestäni mutta asia pelottaa.
13.04.2023 |
Olemme olleet 4 vuotta onnellisesti yhdessä MUTTA nyt viimeiset 6 kuukautta ovat olleet kaukana onnellisesta.
Nahistelemme lähes päivittäin, olemme usein eri mieltä asioista, saamme sanaharkan aikaiseksi oli aihe mikä tahansa. Jos haluan saavuttaa jotain elämässäni tai hankkia jotain uutta itselleni mieheni vähättelee asiaa ja keksii kaikkea negatiivista saavutuksistani ja saa oloni epävarmaksi.
Nyt hänelle on myös ongelma jos haluan omaa aikaa tai käydä ystäväni kanssa kahvilla tai shoppailemassa. Hän ei ymmärrä miksi haluan nähdä sukulaisiani tai ystäviäni enkä olla kokoajan kotona tai hänen kanssaan. En ole moneen kuukauteen enään halunnut miestäni seksuaalisesti, en halua läheisyyttä häneltä. Olen niin turhautunut häneen. Nyt tuntuu enemmänkin siltä että olemme kämppiksiä tai kavereita. Meillä on myös yhteinen 2-vuotias lapsi. Minä joudun aina hoitamaan lasta yksin. Miestä ei kiinnosta yhtään. Siivoan kodin yksin, teen ruuat, hoidan lapsen teen kaiken yksin. Mies tekee vain silloin jos häntä käsketään jos aina silloinkaan.
Eniten erossa pelottaa se että minulla on tällä hetkellä todella huono rahatilanne. Minun pitäisi eron tullen muuttaa toiseen asuntoon.
Pelottaa myös jos mieheni haluaa vaikka vuoro viikoin lapsensa luokseen. En voi luottaa että mieheni hoitaisi lasta hyvin.
Haluisin että lapsi asuisi minun kanssa ja saisi kyllä nähdä isäänsä.
Mies on muutenkin joskus raivonnut minulle että jos hänestä otan eron niin minä olen kuulemma perheen rikkoja ja kamala äiti ja nainen. Mieheni kanssa ei voi edes ottaa eroa puheeksi koska hän räjähtää. Hän ei kestä asiaa koska hän ei kuulemma halua erota. Joten mikään rauhallinen ja asiallinen keskustelu erosta ei todellakaan toimi meillä.
En tiedä mitä tehdä. Olen niin väsynyt miettimään otanko eron vai en. Pelottaa vain erota ja kohdata kaikki asiat yksin pienen lapsen kanssa.
Kommentit (34)
2-vuotias on niin pieni, ettei hänelle suositella viikko-viikkosysteemiä. Jos teille tulee huoltajuusoikeudenkäynti, tehdään myös olosuhdeselvitys, mikä varmaan on sinun etusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porvoossa tämmöstä sattuu ja tapahtuu. Ei kukaan oikeasti apua kaipaava kysy neuvoa, tai avaudu tällä palstalla!
Alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.
Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan pumpattavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.
Sen tiedän että en voi enkä uskalla ottaa eroa puheeksi mieheni kanssa kotona kaksin ollessamme. Hän suuttuu niin paljon. Se menee vain huutamiseksi ja saan kuulla kuinka kamala ja huono ihminen olen. Hän ei halua asiasta puhua ja tekee siitä vaan riidan aikaseksi. Käyttää lastamme "aseena" yrittää kääntää pääni että en haluaisikaan erota hänestä. Hän on sanonut että me ei erota sillä selvä. Häntä ei kiinnosta minun oma mielipiteeni ja se mitä minä haluan elämälläni tehdä.
Minun täytyy rohkaistua ja kertoa vanhemmilleni tästä asiasta. Tiedän että he ottisivat minut vastaan jos pyytäisin että voitaisko lapsen kanssa tulla heidän nurkkiin joksikin ajaksi. Mutta jos se kerran on laitonta että otan lapsen mukaan mieheni tietämättä en tiedä mitä tehdä. Se on varma että ilman lastani en lähde mihinkään.
Ja kiitos teille kaikille jotka vastasitte asiallisesti ja autoitte minua. Ap
Kannattaisi keskustella ongelmista perinpohjaisesti ja suoraan ennenkuin tekee noin isoja päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap,
Olen pahoillani. Miehesi harjoittaa henkistä väkivaltaa. Apua saat esim. soittamalla Nollalinjaan. Soita vaan monta kertaa, kunnes pääset läpi. Itse olin väkivaltaisessa suhteessa, erosta on nyt jo pitkä aika. Kuitenkin tajusin exäni kontrolloivan ja rajoittavan käytöksen vasta aivan äskettäin. Parisuhteessa helposti sokaistuu omalle tilanteelle ja sille mikä on normaalia ja mikä ei. Mieti, jos ystäväsi kertoisi vastaavasta tilanteesta omassa parisuhteessaan: ehkä huomaat helpommin, että se ei ole ok.
Sinulla on parempi olla ilman miestäsi. Sinä pärjäät kyllä. Saat tukia ja töitä, älä huoli. Pyydä apua myös ystäviltä/sukulaisilta. Voit käydä puhumassa omasta jaksamisesta ja huolistasi myös Kriisikeskuksessa (ero/parisuhdekriisi on kriisi) tai terveydenhuollossa.
Tsemppiä matkallesi Ap. Olet ihana ja vahva. Ansaitset parempaa!
Tässä juttu toipumisesta: https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000009024094.html
Vierailija kirjoitti:
Sen tiedän että en voi enkä uskalla ottaa eroa puheeksi mieheni kanssa kotona kaksin ollessamme. Hän suuttuu niin paljon. Se menee vain huutamiseksi ja saan kuulla kuinka kamala ja huono ihminen olen. Hän ei halua asiasta puhua ja tekee siitä vaan riidan aikaseksi. Käyttää lastamme "aseena" yrittää kääntää pääni että en haluaisikaan erota hänestä. Hän on sanonut että me ei erota sillä selvä. Häntä ei kiinnosta minun oma mielipiteeni ja se mitä minä haluan elämälläni tehdä.
Minun täytyy rohkaistua ja kertoa vanhemmilleni tästä asiasta. Tiedän että he ottisivat minut vastaan jos pyytäisin että voitaisko lapsen kanssa tulla heidän nurkkiin joksikin ajaksi. Mutta jos se kerran on laitonta että otan lapsen mukaan mieheni tietämättä en tiedä mitä tehdä. Se on varma että ilman lastani en lähde mihinkään.
Ja kiitos teille kaikille jotka vastasitte asiallisesti ja autoitte minua. Ap
Kyllä sinä voit lapsen kanssa mennä sinne isovanhemmille, mutta et pysty tekemään lapsen virallista muuttoilmoitusta uuteen kotiinne ilman miehen suostumusta, ellet saa yksinhuoltajuutta. Soita kunnan lastenvalvojalle ja kysy ohjeita.
Ja jos olette naimisissa, niin avioerohakemus vaan sisään, niin tajuaa se mieskin, että on tosi kyseessä. Omistatteko kotinne ja oletteko molemmat omistajia? Jos asunto pitää myydä, niin jotain yhteistyötä teidän on pakko pystyä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen tiedän että en voi enkä uskalla ottaa eroa puheeksi mieheni kanssa kotona kaksin ollessamme. Hän suuttuu niin paljon. Se menee vain huutamiseksi ja saan kuulla kuinka kamala ja huono ihminen olen. Hän ei halua asiasta puhua ja tekee siitä vaan riidan aikaseksi. Käyttää lastamme "aseena" yrittää kääntää pääni että en haluaisikaan erota hänestä. Hän on sanonut että me ei erota sillä selvä. Häntä ei kiinnosta minun oma mielipiteeni ja se mitä minä haluan elämälläni tehdä.
Minun täytyy rohkaistua ja kertoa vanhemmilleni tästä asiasta. Tiedän että he ottisivat minut vastaan jos pyytäisin että voitaisko lapsen kanssa tulla heidän nurkkiin joksikin ajaksi. Mutta jos se kerran on laitonta että otan lapsen mukaan mieheni tietämättä en tiedä mitä tehdä. Se on varma että ilman lastani en lähde mihinkään.
Ja kiitos teille kaikille jotka vastasitte asiallisesti ja autoitte minua. Ap
Voit tarvittaessa myös mennä Turvakotiin tai sinne vanhemmille väliaikaisesti ja selvittää siellä ollessa, miten lapsen osoitteen virallinen muuttaminen käy. Toivottavasti tieto löytyy pian, niin pääset eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinassasi on tuttua tuo miehen vähättely sinun sinun saavutuksistasi ym. sekä ystävien ja sukulaisten kontaktien rajoittaminen. Itse olin aikoinaan työelämässä, ammattiani ja taitojani vastaavassa mukavassa työssä, kun taas mies oli työttömänä. Hänen itetunnolleen se oli kova paikka, että nainen tienaa ja vieläpä menestyy työssään. Kovin yritti minua kotona painaa alas ja vähätellä monin tavoin. Vaikka ymmärsinkin, mistä kiikasti, miehen heikosta itsetunnosta, niin narsisti kun oli, niin kykeni manipuloimaan asetelman niin, että aloin tuntea epävarmuutta. Kaikesta vahvuudestani huolimatta! Lopulta hissuttelin kotona varpaillani etten ärsyttäisi häntä. Tilanne oli räjähdysherkkä alituiseen. Mihinkään hän ei ollut minussa tyytyväinen ja joustamiseni oli hyödytöntä, koska hänen tavoitteensa oli vain, että olisin pienentänyt itseni hiirulaisen kokoiseksi, sillä hän ei kestänyt vahvuuttani. Pärjäämiseni työelämässä oli hänelle uhka, niinpä hän yritti pitää vallan tasapainoa mitätöimällä minua. Meillä oli pieni lapsi ja lopulta henkisen väkivallan ja raivokohtausten lisäksi alkoi tulla myös fyysistä väkivaltaa. Olin ihan loppu ja peloissani, joten eräänä päivänä pakenin lapsi kainalossa turvakotiin. Sieltä käsin sain hankittua meille vuokra-asunnon ym. apua turvakodin sosiaalityöntekijältä. Siitä alkoi pitkä prosessi sisältäen myös (hankalien) lapsen tapaamiskuvioiden järjestämiseksi. Mutta päivääkään en ole katunut, että lähdin.
Aloituksessasi mainitset, ettet uskalla erota mm. rahan takia. Mieti, onko se oikea hinta sille, että joudut elämään jännityksessä ja mitätöivän kumppanin kanssa - henkinen väkivalta ei aina, mutta hyvin usein kilpistyy myös fyysiseksi väkivallaksi. Onko taloudellinen turva myöskään riittävä hinta sille, mitä ilmapiiri kodissanne ja sinun ja miehesi riidat aiheuttavat lapsesi kehitykselle? Voin näin kokemuksesta kertoa, että pieni lapsi on kuin sieni - hän imee vaikutteita, tunnelmaa, pelkoa, jännitteitä yms. jo hyvin varhaisessa kehitysvaiheessaan ja saattaa alkaa oirehtia vasta myöhemmässä vaiheessa. Psyyken korjaaminen on työlästä, sillä lapsen kehittyvä psyyke on saattanut kehittää minän suojakeinoja selviytyäkseen ahdistavassa turvattomuuden tunteessa, ja tuon suojamuurin taakse pääsy ja hoitaminen saattaa vaatia vuosien työn.
Paljon voimia sinulle. Aloita vaikka pienin askelin. Ota neuvolaan yhteyttä tai soita suoraan turvakotiin ja tiedustele mitä tilanteessasi olisi hyvä tehdä. Voithan toki esittää miehellesi, että mitä mieltä hän olisi pariterapiasta tms. Hänen reaktionsa kertonee sen, onko hänestä nöyrtymään ja kehittymään suhteenne paranemiseksi. Jos ei ole, älä aikaile hakea itsellesi ja lapsellesi apua.
Tein itse sen virheen, että keräsin yksin sitä pahaa oloa ja vasta eron jälkeen avauduin muille. Tuntuu todella nololta, että on joutunut sellaiseen tilanteeseen. Ja silloinen mieheni tosiaankin luotti siihen, ettei kukaan saa tietää, mikä mahdollisti käytöksen.
Sanoisin siis, että tärkeintä on, että alat puhumaan tilanteestasi avoimesti vanhemmillesi, miehen vanhemmille tai ystäville. Jotkut saattavat sinut tyrmätä, mutta se on normaalia, koska voivat säikähtää eron mahdollisuutta. Älä itse säikähdä sitä tai pahoita mieltäsi heidän puolusteluistaan. Usein ajattelevat tukevansa ja kannustavansa, vaikka tekevät päinvastoin. Kokemuksesi eivät ole vääriä.
Niin se tilanne alkaa selkiytymään ja joko mies tekee asialle jotain tai suhde päätyy eroon. Rehellisyys ja itseesi luottaminen ovat nyt avaimesi purkaa tilannetta johonkin suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mies on joutunut olemaan kuukausia ilman seksiä ja sinä ihmettelet miksi hän on turhautunut ja tiuskii.
Sä saat vuokra-asunnon, lapsilisät, asumistuen joten pärjäät ihan hyvin. Monet naiset on noissa tilanteissa ja ihan mukavasti menee.
Alue: Aihe vapaa
Joo, tää on totta. Lapsen osoitteen muuttamiseen tarvitaan molempien huoltajien suostumus. Tuota kohtaa sun pitää vähän selvittää (lastenvalvojalle puhelu?), että miten käytännössä toimit, jos todella käy niin, että ette pysty sopimaan erosta ja lapsen asioista exäsi kanssa. Siis jos exäsi vastustaa lapsen muuttoa, niin sun on ilmeisesti haettava yksinhuoltajuutta tms. ja sinun ei ilmeisesti kannata muuttaa ennen kuin lapsen muutosta on sovittu (siis ettet muuta virallisesti ilman lasta, jolloin katsotaan, että isä asuu lapsen kanssa ja sinä et). Löytyisköhän täältä ketään, jolla on oikeaa tietoa, miten tuollainen tilanne hoituu, jos lapsen isä ei anna muuttaa lapsen kanssa?