Mikä hämmästytti puolison suvussa?

Että luonnevikainen ja arvaamaton kissa on tärkeämpi kuin lapsenlapsen terveys ja näkö.

Se keskinäisen nahistelun ja veetuilun määrä. Rouvalle ei kelpaa, että eläkkeellä oleva mies käy välillä työkeikkoja tekemässä ja jos on kotona, niin sekään ei ole hyvä. Isäntä ei paljon puhuskele rouvalleen, kuulemma voi mennä päiviäkin että ovat hiljaa. Aikuinen, jonkin diagnoosin omaava poika asuu kotonaan ja mitään ei tarvitse tehdä. Pelaa vaan pelejä yöt. Ahdistavaa käydä tuolla, kun ovesta astuu sisään, niin äiti tilittää kaikki vaivat heti pojalleen. Jotenkin surullista ja ahdistavaa

En ajatellut että puolison sukulaisista voisi tulla minulle hyviä ystäviä. Mutta niin kävi. Varsinkin lankomiehestä on tullut käytännössä paras kaverinin jonka kanssa on tehty monet reissut, käyty konsertit ja toteutettu yhteiset projektit sukumökillä. Ja hänen lisäkseen ainakin pari muuta suvun miestä on minulle kavereitä joita tapaan kahdenkeskenkin vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Se keskinäisen nahistelun ja veetuilun määrä. Rouvalle ei kelpaa, että eläkkeellä oleva mies käy välillä työkeikkoja tekemässä ja jos on kotona, niin sekään ei ole hyvä. Isäntä ei paljon puhuskele rouvalleen, kuulemma voi mennä päiviäkin että ovat hiljaa. Aikuinen, jonkin diagnoosin omaava poika asuu kotonaan ja mitään ei tarvitse tehdä. Pelaa vaan pelejä yöt. Ahdistavaa käydä tuolla, kun ovesta astuu sisään, niin äiti tilittää kaikki vaivat heti pojalleen. Jotenkin surullista ja ahdistavaa

 

Lisään vielä, että lasteni isän, eli exäni suku taas oli ihan eri kaliiperia. Anopin ja kälyn kanssa olen edelleen tekemisissä. Siellä oli mukavaa olla, pelattiin paljon lautapelejä, ulkoiltiin, tehtiin ruokaa jne. Siksi tämä kontrasti onkin niin suuri

Vierailija kirjoitti:

Että adoptoituja lapsia ei pidetä oikeina suvun jäseninä.

Tämä tuli puheeksi, kun mietittiin, mikä sukunimi meidän lapsellemme tulisi. Appi alkoi luetella heidän harvinaisen sukunimensä kantajia, ja puheeksi tuli hänen serkkunsa lapset, joilla on tämä sukunimi. He ja heidän jälkeläisensä eivät ole kuulemma oikeasti sukua, koska heidät on adoptoitu.

Minua oksetti paitsi appiukon asenne niin myös se, että kaikki heidän perheessään hyväksyivät tällaiset ajatukset. Mieheni ja tämän veli vain nyökkäilivät mukana. Mieheni on joskus jopa itse toistellut näitä isänsä puheita, kun on kertonut omasta suvustaan.

Säälitti nämä serkun lapset, vaikken ole heitä koskaan tavannutkaan. Olisikohan tämä adoptio syynä sille, ettei heitä ole ikinä kutsuttu mihinkään suvun juhliin.

Katkaise tyhmyyden kierre ja tutustu heihin sekä kutsu heidät kuten muutkin sukulaiset.

Tosiasiassa he eivät ole sinulle yhtään vieraampia kuin muukaan miehen suku.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttää se, miten vähän mies on kiinnostunut suvustaan. Vanhemmat kuolleet eikä ainoan veljensä kanssa ole missään tekemisessä. Ei myöskään mitään yhteyksiä täteihin, setiin eikä serkkuihin.



Mutta kun olen yrittänyt viritellä jotain keskustelua aiheesta niin ei mitään mielenkiintoa vaikka löysin netistä jonkun sukulaisen tekemän sukupuun, joka oli helppo löytää kun harvinainen sukunimi. Muuten on asioista kiinnostunut ja paljon lukeva ihminen, mutta tässä asiassa on joku sokea piste.

Ehkä odottaa jotain vastavuoroisuutta sukulaisilta? Kun vanhemmat ovat kuolleet, on voinut olla vaikea kohdata heidän sukuaan, se kun nostaa tunteet pintaan - myös sukulaisilla. Suuret surut on pitänyt käsitellä jotenkin, eikä kukaan tiedä miten kohdata. Sitten se on jäänyt tavaksi, olla olematta yhteydessä.

järjetön yli varojensa eläminen ja muu tuhlailu, perinnötkin laitettu surutta menemään, koska elämä kuulemma on nauttimistakin. (rautaisia juhlien järjestäjiä.) siinä odoteltiin kärsimättömästi seuraavien vuorossa olevien kuolemaa.

kaikkien ongelmien kieltäminen. muut ihmiset ovat naurettavia.

en jaksanut loppuun asti, ex-suku nykyään. oma, vaatimattomampi elämä taas maistuu.

Vierailija kirjoitti:

Tervehtiminen lähiomaistenkin kesken on muodollista kättelyä. Appiukko on narsistin perikuva eli hautajaisissakin itselleen kehumispuheita pitävä paikallispoliitikko, jolle aikuiset lapset heristävät nyrkkiä taskussa, mutta kukaan ei julkisesti sano mitään hänen mielipiteistään poikkeavaa. Itse olen vähän aloitellut.

Tuli mieleen se yksi Sandhamnin murhat -jakso, jossa oli juuri tuollainen "perheenisä/appiukko", joka juhlapöydässäkin nolasi kaikki lapsensa vuoronperään. Paha sai lopulta palkkansa...

Vierailija kirjoitti:

Se hämmästytti, että anoppi piti minusta niin paljon. Piti aina puoliani. Olisi hyväksynyt pettämisenkin, mutta eipä tarvinnut. Arvosti myös minun lapsuuden perhettäni. Kukaan muu maailman ihminen ei ole tällä lailla arvostanut. Syytä en tiedä. 

 

 

 

Hän haluaa tehdä niin, kuin olisi toivonut joskus hänelle tehtävän.

Myös omassa suvussani ihmetyttää rahan ja menestymisen ylenpalttinen ihannointi. Jos ei ole yliopistotutkintoa ja hienoa työtä, ei ole yhtään mitään. Ihmisen luonne sen sijaan saa olla vaikka miten karsea, kunhan vain on massia taskussa. Sukulaisista muistetaan aina sanoa ammatti, jos se on tarpeeksi " hieno". Vähemmän menestyneet suljetaan ulkopuolelle sukujuhlista yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaikki veljet ovat kuolleet alkoholiin ja sisko narsisti...tiesin tämän vasta,kun oltiin oltu naimisissa

Oliko sillä jokin vaikutus avioliittoonne? Ja miten et tiennyt ennen avioliittoa tätä asiaa? Menittekö todella nopeasti naimisiin, etkä ehtinyt puhumaan miehesi kanssa sukulaisista tai tapaamaan heitä? Tämä nimittäin kuulostaa yllättävältä.

 

Kuka haluaa puhua kolmen veljensä kuolinsyytä, jos se on alkoholi. Jos sisko on oikeasti narsisti, kuka sen on ymmärtänyt ja milloin. Usein myöhemmin kuin ennemmin.

Se että ei sit yhtään tullu toimeen enää muutaman henkilön kanssa kun kuuli että naimisiin mennään. Siihe loppu ku seinään sopuisa elo. No 2 vuotta yritin jotenkin tulla toimeen. Sit lopetin ku oli kuin rautalankaa vääntäisi. Tosin ei enää tartte sitäkään. Ero tuli lopulta. Onnea heille ja mulle enempi. 😝

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tekee tosi hyvää ruokaa ja passaa appiukolle kaiken eteen, silti yhdessä keksitään aina joku huono asia ruoasta, kuten liian vähän suolaa, liian vähän pihvejä tai perunoita - siis vaikka aina on ollut hyvää ruokaa ja kaikille on riittänyt. Vielä se tapa millä asiasta puhutaan on jotenkin anoppia alistava, eikä minun mielestäni olisi mitään aihetta etenkin kun appiukko ei itse tee ruokaa ollenkaan. Sellainen jotenkin ylikriittinen asenne kaikkeen ja vähän kuin se appiukko olisi joku kuningas niine mielipiteineen vaikka toinen raataa keittiössä tehdän kaikkensa. Jos mulle mies nokkisi samalla tavalla, niin saisi tehdä muutaman viikon ruokansa itse. Ja ei, anoppi ei ole kotiäiti vaan töissä käyvä akateeminen.

Mies nokkii varmaan siksi. Kokee alemmuutta tai kaunaa, kun toisen työ on aina etusijalla miehestä ja perheestä. Tuskin anoppi tekee ruokaa kovin usein muulloin. 

Vierailija kirjoitti:

Ne ei puhu mistään. Kaikki vaikeat asiat vaietaan.

Anoppi ei juuri koskaan tullut syömään muiden kanssa, passasi kuin joku apulainen ja söi muiden jälkeen.

Ehkei tykkää syödä muiden edessä. Joillakin vain on niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että siskoksilla on lapsi saman miehen kanssa. Samaan aikaan serkukset ja sisarukset ne lapset

 

Itse tunnen yhden naisen, jolla on lapsia kahdelle eri miehelle ja nämä miehet veljeksiä keskenään. Eikä siis kyse mistään hyväksikäytöstä tms vaan tää nainen seurusteli ensin nuoruuden rakkautensa kanssa, saivat lapsen, sitten ero ja rakastuikin tän miehen veljeen.

Mulla on kanssa tällänen tuttava, tosi mukava nainen.

Hänen exä ja nyxä ovat kaksoisveljet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tekee tosi hyvää ruokaa ja passaa appiukolle kaiken eteen, silti yhdessä keksitään aina joku huono asia ruoasta, kuten liian vähän suolaa, liian vähän pihvejä tai perunoita - siis vaikka aina on ollut hyvää ruokaa ja kaikille on riittänyt. Vielä se tapa millä asiasta puhutaan on jotenkin anoppia alistava, eikä minun mielestäni olisi mitään aihetta etenkin kun appiukko ei itse tee ruokaa ollenkaan. Sellainen jotenkin ylikriittinen asenne kaikkeen ja vähän kuin se appiukko olisi joku kuningas niine mielipiteineen vaikka toinen raataa keittiössä tehdän kaikkensa. Jos mulle mies nokkisi samalla tavalla, niin saisi tehdä muutaman viikon ruokansa itse. Ja ei, anoppi ei ole kotiäiti vaan töissä käyvä akateeminen.

Mies nokkii varmaan siksi. Kokee alemmuutta tai kaunaa, kun toisen työ on aina etusijalla miehestä ja perheestä. Tuskin anoppi tekee ruokaa kovin usein muulloin.&nb

Mistä sä tiedät anopin tekemiset? Ruuat sun muut?

Vierailija kirjoitti:

Se ettei minusta olla ollenkaan kiinnostuttu. Ei koskaan soiteta tai muutenkaan kysytä mitään kun käyn kahvilla.

Kumppania on voinut käskeä väkeään olemaan kyselemättä typeriä eli mitään. Ehkä on huonoja kokemuksia aiemmasta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki karjalaiset olivat hyvin vieraanvaraisia ja leppoisia. Avoimia ihmisiä. Elämät kunnossa. Parasta pöytään, saunomista, retkiä ja heillä oli paljon annettavaa. Pitivät yhtä. Omanarvon tuntoisia.

 

Oma sukuni on karjalaisia. Arvatkaa miltä tuntui, kun miehen suluissa olikin Pohjanmaalta. Umpimielisiä, rehvastelevia, jyrkkiä ja juoppoja.

no ei sitten karjalasta lähtöisin olevat ole rehvastelijoita?! mun mielestä ne on just sellaisia, kaikki asiat on yhteisiä oli sitten kyseessä auto tai mopo. no muija ei sentään. ja oma kehu haisee ja pitkälle

Niin ja kieroutta, umpimielisyyttä ja juoppoutta voi olla, mutta eikun eihän voikaan olla, kun ollaanhan me sentään karjalaisia - niin lupsakoita ja hyviä immeisiä, että.

Alettiin seurustelemaan nuorina. Alussa ihmettelin kun appivanhemmat aina morkkasivat mieheni veljeä, tämä tietty ei ollut paikalla sillon. Ex ukkoni oli jotenki golden child heille.

Me saatiin sitten lapsia. Vanhin käytökseltään ja tyyliltään muistutti paljolti miehen veljeä.

ADHDtä oli, erittäin perinnöllistä.

Apet eivät pysty mitenkää mitää puhumaan asiasta, koska toinen adoptoitu ja toinen ei tunne isäänsä.

Tämä p askan puhuminen lapsestaan toiselle lapselleen on täysin hanurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ei puhu mistään. Kaikki vaikeat asiat vaietaan.

Anoppi ei juuri koskaan tullut syömään muiden kanssa, passasi kuin joku apulainen ja söi muiden jälkeen.

Ehkei tykkää syödä muiden edessä. Joillakin vain on niin. 

Se on joku maalaisperinne. Muistelen, että mummollanikin oli tällainen tapa. Ymmärrän siitä emännän näkökulmasta. Suuri perhe, työtä paljon ja perheessä monta nuorta miestä ruokahaluineen. Piti katsoa päältä, että ruokailu sujui, ja tarvittaessa lennättää lisää ruokaa pöytään.