Mikä hämmästytti puolison suvussa?

Suuret kuvitelmat omasta sosioekonomisesta asemasta.

Bettre folkia esittivät, vaikka kaikki oli matalapalkka-aloilla.

Ahneus ja kusipäisyys. Ex-vaimon suku.

Syvä uskonnollisuus ja sen myötä oman ylemmyyden korostaminen. Ihan tavallisten ihmisten pitäminen rupusakkina ja kaikenlainen taivastelu milloin mistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Exän suku oli tiivis ja kaikkeen osallistuva, appivanhempien luokse mentiin viikonloppuiltaisin oluelle kuin johonkin kavereiden luo. Tämä tuntui aluksi hauskalta kun oli niin erilaista mihin olin tottunut, mutta sitten kun pitemmän aikaa katseli sitä sukua, ei se niin hauskaa ollutkaan. Perheen isä oli kunnon tyranni, vain hänen mielipiteensä olivat oikeita ja tärkeitä, eikä kukaan perheenjäsen tehnyt mitään riittävän hyvin hänelle. Eikä kukaan saanut oikein päätöksiäkään tehdä ilman hänen mielipidettään.

Sitten jokainen illanistujainen päättyi siihen että appiukko kännissä arvosteli ja haukkui kaikki läpi, kaikki pahotti mielensä, mutta ikinä siitä ei seuraavana päivänä puhuttu.

Näin jälkikäteen en ymmärrä ensinkään miksi tuon perheen pojan kanssa alunperinkään lyöttäydyin yhteen ja olen erittäin onnellinen että älysin lähteä pois hyvissä ajoin.

Vähän samanlaista mutta anoppi on se tyranni, jolla on ainoita oikeita mielipiteitä ja jos olet väärässä hän suuttuu. Enkä ymmärrä miksi aina pitää kokoontua kun varmasti jokainen tietää, että kenelläkään ei ole hauskaa kuin korkeintaan alussa vähän aikaa. Sitten riidellään ja vannotaan ettei ikinä enää mennä ja parin päivän päästä silti suunnitellaan uutta tapaamista.

Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla, että hakkaa päätä seinään kerrasta toiseen? Kuitenkin olen usein tulkinnut rivien välistä, että ei olisi edes tarvetta tulla kylään. Mikä on se rakkaus äitiään kohtaan, joka saa nuolemaan persettä vaikka toinen osapuoli on todella sairas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exän suku oli tiivis ja kaikkeen osallistuva, appivanhempien luokse mentiin viikonloppuiltaisin oluelle kuin johonkin kavereiden luo. Tämä tuntui aluksi hauskalta kun oli niin erilaista mihin olin tottunut, mutta sitten kun pitemmän aikaa katseli sitä sukua, ei se niin hauskaa ollutkaan. Perheen isä oli kunnon tyranni, vain hänen mielipiteensä olivat oikeita ja tärkeitä, eikä kukaan perheenjäsen tehnyt mitään riittävän hyvin hänelle. Eikä kukaan saanut oikein päätöksiäkään tehdä ilman hänen mielipidettään.

Sitten jokainen illanistujainen päättyi siihen että appiukko kännissä arvosteli ja haukkui kaikki läpi, kaikki pahotti mielensä, mutta ikinä siitä ei seuraavana päivänä puhuttu.

Näin jälkikäteen en ymmärrä ensinkään miksi tuon perheen pojan kanssa alunperinkään lyöttäydyin yhteen ja olen erittäin onnellinen että älysin lähteä pois hyvissä ajoin.

Vähän samanlaista mutta anoppi on se tyranni, jolla on ainoita oikeita mielipiteitä ja jos olet väärässä hän suuttuu. Enkä ymmärrä miksi aina pitää kokoontua kun varmasti jokainen tietää, että kenelläkään ei ole hauskaa kuin korkeintaan alussa vähän aikaa. Sitten riidellään ja vannotaan ettei ikinä enää mennä ja parin päivän päästä silti suunnitellaan uutta tapaamista.

Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla, että hakkaa päätä seinään kerrasta toiseen? Kuitenkin olen usein tulkinnut rivien välistä, että ei olisi edes tarvetta tulla kylään. Mikä on se rakkaus äitiään kohtaan, joka saa nuolemaan persettä vaikka toinen osapuoli on todella sairas?

Sekin yllätti kuinka kaksinaamaisia ihmiset voi olla. En edes tiennyt niin pahoja olevan edes olemassa.

Se, että esim. apinoita tutkitaan vaikka vaimon sukulaisissakin olisi paljon tutkittavaa.

Että on tosiaan kokonaisia sukuja, joissa järjestäen kaikki ovat matalasti, jos ollenkaan koulutettuja ja istuu syvässä jokin merkillinen herraviha. Miehen suvussa on pelkkiä työttömiä (suurin osa lähisuvusta), työssä käyvät ovat postinjakajia, siivoojia, ei yhtäkään edes ylioppilasta. Paitsi mieheni, joka luki itsensä asianajajaksi. Nyt ollaan niitä suvun mustia lampaita, joita kyräillään ja joista puhutaan pahaa kun ollaan nyt niiiiin herraskaisia. Todellisuudessa ollaan tavallisia, ehkä hieman keskivertoa enemmän tienaavia, paheksuttavaa on että huolehditaan lastemme koulunkäynnistä, omistamme talon ja auton. Että semmoista hienompaa väkeä :D

Vierailija kirjoitti:

Että on tosiaan kokonaisia sukuja, joissa järjestäen kaikki ovat matalasti, jos ollenkaan koulutettuja ja istuu syvässä jokin merkillinen herraviha. Miehen suvussa on pelkkiä työttömiä (suurin osa lähisuvusta), työssä käyvät ovat postinjakajia, siivoojia, ei yhtäkään edes ylioppilasta. Paitsi mieheni, joka luki itsensä asianajajaksi. Nyt ollaan niitä suvun mustia lampaita, joita kyräillään ja joista puhutaan pahaa kun ollaan nyt niiiiin herraskaisia. Todellisuudessa ollaan tavallisia, ehkä hieman keskivertoa enemmän tienaavia, paheksuttavaa on että huolehditaan lastemme koulunkäynnistä, omistamme talon ja auton. Että semmoista hienompaa väkeä :D

Melkein sama, mutta kumma jako on vaimon suvun puolella mies-nainen akselilla. Naiset kouluttautuneet sairaanhoitajiksi, tradenomeiksi jne. Miehet kaikki amiksen käyneitä tai keskeyttäneitä.

Miesten kanssa ei voi keskustella maailmanpolitiikasta tai musiikin ilmiöistä tai mistään abstraktista. Puheenaiheet ovat öljynvaihto, kalastus ja se, miten kaikki on niin kallista.

Ja me, valtiolla asiantuntijatehtövissä yhteensä 8 te tienaava pariskunta, me olemme pergeleestä seuraavat, koska olemme käyneet kouluja, olemme melkein herroja, syömme verorahoja ja puhumme kieliä.

Yli varojen eläminen. Siitä ei tosin saa puhua, eikä muistakaan ongelmista. Tabuja on paljon, mutta hyvin menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että on tosiaan kokonaisia sukuja, joissa järjestäen kaikki ovat matalasti, jos ollenkaan koulutettuja ja istuu syvässä jokin merkillinen herraviha. Miehen suvussa on pelkkiä työttömiä (suurin osa lähisuvusta), työssä käyvät ovat postinjakajia, siivoojia, ei yhtäkään edes ylioppilasta. Paitsi mieheni, joka luki itsensä asianajajaksi. Nyt ollaan niitä suvun mustia lampaita, joita kyräillään ja joista puhutaan pahaa kun ollaan nyt niiiiin herraskaisia. Todellisuudessa ollaan tavallisia, ehkä hieman keskivertoa enemmän tienaavia, paheksuttavaa on että huolehditaan lastemme koulunkäynnistä, omistamme talon ja auton. Että semmoista hienompaa väkeä :D

Melkein sama, mutta kumma jako on vaimon suvun puolella mies-nainen akselilla. Naiset kouluttautuneet sairaanhoitajiksi, tradenomeiksi jne. Miehet kaikki amiksen käyneitä tai keskeyttäneitä.

Miesten kanssa ei voi keskustella maailmanpolitiikasta tai musiikin ilmiöistä tai mistään abstraktista. Puheenaiheet ovat öljynvaihto, kalastus ja se, miten kaikki on niin kallista.

Ja me, valtiolla asiantuntijatehtövissä yhteensä 8 te tienaava pariskunta, me olemme pergeleestä seuraavat, koska olemme käyneet kouluja, olemme melkein herroja, syömme verorahoja ja puhumme kieliä.

Lisään: suvun äijiä ei esim kiinnosta RYS hyökkäys > UKR. Sanovat vain, että eipä paljoa kosketa meitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka jäykkiä, kankeita ja luokkatietoisia he olivat ja kaikki tämä ihan suotta.

Elämä olisi ollut paljon helpompaa jäykistelemättä.

Huh. Eikä siellä enempää äijiä ollu?

Yks- ja kuin monen muun kanssa se on siitostellut.

Vierailija kirjoitti:

Yli varojen eläminen. Siitä ei tosin saa puhua, eikä muistakaan ongelmista. Tabuja on paljon, mutta hyvin menee.

😳 häh?

No tietenkin menee hyvin, koska asioista ei puhuta ja tabuja on niin paljon. Tietenkin. 😂🙄

Olet samassa veneessä, Samalla lailla Sinäkin, ainakin nyt, puhelet. Kaikki hyvin -maton alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että on tosiaan kokonaisia sukuja, joissa järjestäen kaikki ovat matalasti, jos ollenkaan koulutettuja ja istuu syvässä jokin merkillinen herraviha. Miehen suvussa on pelkkiä työttömiä (suurin osa lähisuvusta), työssä käyvät ovat postinjakajia, siivoojia, ei yhtäkään edes ylioppilasta. Paitsi mieheni, joka luki itsensä asianajajaksi. Nyt ollaan niitä suvun mustia lampaita, joita kyräillään ja joista puhutaan pahaa kun ollaan nyt niiiiin herraskaisia. Todellisuudessa ollaan tavallisia, ehkä hieman keskivertoa enemmän tienaavia, paheksuttavaa on että huolehditaan lastemme koulunkäynnistä, omistamme talon ja auton. Että semmoista hienompaa väkeä :D

Melkein sama, mutta kumma jako on vaimon suvun puolella mies-nainen akselilla. Naiset kouluttautuneet sairaanhoitajiksi, tradenomeiksi jne. Miehet kaikki amiksen käyneitä tai keskeyttäneitä.

Miesten kanssa ei voi keskustella maailmanpolitiikasta tai musiikin ilmiöistä tai mistään abstraktista. Puheenaiheet ovat öljynvaihto, kalastus ja se, miten kaikki on niin kallista.

Ja me, valtiolla asiantuntijatehtövissä yhteensä 8 te tienaava pariskunta, me olemme pergeleestä seuraavat, koska olemme käyneet kouluja, olemme melkein herroja, syömme verorahoja ja puhumme kieliä.

.

Samis.

Vaimoni on suvusta, jossa hän on suvun ensimmäinen yliopistotutkinnon suorittanut. Suurin osa suvusta on jättänyt amiksenkin kesken ja on aina muutaman vuoden jälkeen työnhaussa, kun edellinen sekatyö alkaa tympimään.

Minua hämmästyttää se, että sukulaiset eivät elä vain omaa elämäänsä vaan haluavat osallistua ja myös osallistuvat vaikka väkisin muiden sukulaisten elämään haluavat nämä sitten sitä tai ei. Minun omassa suvussa ei juurikaan osallistuta toistemme elämään edes sisarusten kesken ja yhteydenpito on vähentynyt entisestään vanhempien kuoltua vaan enpä pidä tilannetta ollenkaan huonona, sillä en edes halua sukua liian liki ja näin eläen ei tule myöskään helposti riitaa ja kateutta sisarusten kesken.

Se kuinka mukavia ja ystävällisiä kaikki oli. Harmi ettei mies itse halua olla enemmän tekemisissä sisarustensa kanssa, mä näkisin heitä mielellään vaikka viikottain:):).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että on tosiaan kokonaisia sukuja, joissa järjestäen kaikki ovat matalasti, jos ollenkaan koulutettuja ja istuu syvässä jokin merkillinen herraviha. Miehen suvussa on pelkkiä työttömiä (suurin osa lähisuvusta), työssä käyvät ovat postinjakajia, siivoojia, ei yhtäkään edes ylioppilasta. Paitsi mieheni, joka luki itsensä asianajajaksi. Nyt ollaan niitä suvun mustia lampaita, joita kyräillään ja joista puhutaan pahaa kun ollaan nyt niiiiin herraskaisia. Todellisuudessa ollaan tavallisia, ehkä hieman keskivertoa enemmän tienaavia, paheksuttavaa on että huolehditaan lastemme koulunkäynnistä, omistamme talon ja auton. Että semmoista hienompaa väkeä :D

Melkein sama, mutta kumma jako on vaimon suvun puolella mies-nainen akselilla. Naiset kouluttautuneet sairaanhoitajiksi, tradenomeiksi jne. Miehet kaikki amiksen käyneitä tai keskeyttäneitä.

Miesten kanssa ei voi keskustella maailmanpolitiikasta tai musiikin ilmiöistä tai mistään abstraktista. Puheenaiheet ovat öljynvaihto, kalastus ja se, miten kaikki on niin kallista.

Ja me, valtiolla asiantuntijatehtövissä yhteensä 8 te tienaava pariskunta, me olemme pergeleestä seuraavat, koska olemme käyneet kouluja, olemme melkein herroja, syömme verorahoja ja puhumme kieliä.

On hämmentävää nähdä, miten oma elämä rajoittaa näkemästä omille lapsille mitään toista kuin mitä itse on.

-Ei mihinkään lukioon meidän lapset. Ei meidän suvussa mitään lukutoukkia tarvita.

Lapsille padi käteen ja karkkikippo eteen, niin pysyvät hiljaa, eikä lapset häiritse.

Minulla ei ole pahaa sanottavaa nykyisen puolisoni suvusta, tulen kaikkien kanssa toimeen. Jokainen on omalla tavallaan ihana ihminen. Tosin tarinat ovat ovat vaikka kirjan arvoisia. On perheväkivaltaa, mielenterveysongelmia, adoptioon annettu sisarus, jonka olemassa olo selvisi perinnönjaossa. Näiden perintökiistojen vuoksi suku on vielä kahtia jakautunut, onneksi itselläni ei ole mitään jakoa kyseisiin asioihin. Minulle soitellaan omista huolista, en neuvo mutta kuuntelen. Avioliiton alkuaikoina olin näissä asioissa hieman noviisi ja vippasin puolison työtävieroksuvalle sisarukselle sätkä- tai ruokarahaa. Nyt en sitä enää tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Puolison suku siis yllättää lähes aina negatiivisesti.

Ja kun yksi kirjoitti, ettei yllättänyt mikään, niin ei olisi saanut sitä kirjoittaa.

Eli jos yllättääkin se, ettei mikään yllättänytkään, niin VÄÄRIN!

No jos kysymyksenasettelu on, että "mikä hämmästytti puolison suvussa", niin vastaus "ei mikään" ei kauheasti tuo keskusteluun lisäarvoa.

Vähän kuin joku kysyisi ohjeita jonkin tietyn laitteen käyttöön ja toinen katsoisi tarpeelliseksi vastata "en tiedä, kun minulla ei ole ko. laitetta enkä ole sitä koskaan käyttänyt".

Miksi sitten ollenkaan pitää vastata, jos ei ole mitään kontribuutiota keskustelun sisältöön? Saadakseen huomiota tarpeettomalla vastauksella?

Kulissien ylläpito.

Lähtien siitä kuinka vähän ruokaa syödään (ylipainoa reippaasti) ja päätyen siihen kuinka paljon on omaisuutta ja rahaa (talo meinannut mennä pakkomyyntiin).

Sitten lisäksi appiukon jumalointi koska hän on sattunut syntymään mieheksi. Jotenkin ihmeellisesti kaikki suostuvat tanssimasn hänen pillinsä mukaan ja palvelemaan hänen halujaan ja mieltymyksiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli varojen eläminen. Siitä ei tosin saa puhua, eikä muistakaan ongelmista. Tabuja on paljon, mutta hyvin menee.

😳 häh?

No tietenkin menee hyvin, koska asioista ei puhuta ja tabuja on niin paljon. Tietenkin. 😂🙄

Olet samassa veneessä, Samalla lailla Sinäkin, ainakin nyt, puhelet. Kaikki hyvin -maton alla.

Tarkennan: heidän mielestään menee hyvin, se oli sarkasmia. Alkuvuosina sohaisin muutaman kerran vahingossa muurahaispesään ja aiheutin syvää epätasapainoa. Yhteydenpito on nykyään hyvin hataraa. Lasten takia joustin aikanaan, että heillä oli mummola. Aviosiipan silmät aukenivat vuosikymmenien jälkeen. En ollutkaan vain se inhorealisti, vaan perheensä piti muotoilla elämä sopivaksi narratiiviksi.