Vapaaehtoinen lapsettomuus = lapsenlapsettomuus?
Monesti kuulee sanottavan, että kun ei hanki lapsia, niin sitten ei saa lapsenlapsiakaan, jotka ovat ns. elämän suola ja sokeri ja jälkiruoka ja ties mitä. Esitän eriävän mielipiteen, koska a) en halua paitsi lapsia, niin lapsenlapsiakaan ja b) olen kuitenkin joutumassa lapsenlapsielämään, koska puolisollani on aikuiset lapset. (jonkin aikaa jouduin tämän seikan takia elää myös teinilapsien kanssa...)
Miksei ihmisten kaaliin mahdu, että jos ei halua lapsia, niin ei ehkä ole kiinnostunut lapsenlapsistakaan?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani tahattomasti lapsettomien puolesta sekä heidän puolestaan, jotka olisivat halunneet enemmän kuin yhden lapsen, mutta eivät saaneet. Se nimittäin todella näyttäytyy täällä vanhustenhuollossa. Lapsettomalla kasi-ysikymppisellä ei ole ketään, kuka käy tai kuka soittaisi, puhumattakaan, että joku veisi vaateostoksille, haudoilla käymään, ravintolaan syömään ym. ym. ym.
Ja kenellä on se yksi... voi luoja mitä riitoja, kun vanhuksen tarpeet ja mieliteot ylittävät ainoan lähiomaisen kuormituskestävyyden. Aikuiset lapset lähtevät usein itkussasilmin vanhuksen luota kotiinsa, eikä ketään ole jakamassa sitä vastuuta ja taakkaa, mikä kenties vanhuksen asioiden hoitamisesta tulee.
Onnellisia he, joilla on monta lasta ja lastenlasta ja heihin normaalit välit.
Huomaatte tämän kyllä kaikki aikananne, joten ei hätää. Silmät aukeavat untuvikoiltakin luonnon järjestyksen mukaan.
Muuten hyvä, mutta loppu paljasti trolliksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani tahattomasti lapsettomien puolesta sekä heidän puolestaan, jotka olisivat halunneet enemmän kuin yhden lapsen, mutta eivät saaneet. Se nimittäin todella näyttäytyy täällä vanhustenhuollossa. Lapsettomalla kasi-ysikymppisellä ei ole ketään, kuka käy tai kuka soittaisi, puhumattakaan, että joku veisi vaateostoksille, haudoilla käymään, ravintolaan syömään ym. ym. ym.
Ja kenellä on se yksi... voi luoja mitä riitoja, kun vanhuksen tarpeet ja mieliteot ylittävät ainoan lähiomaisen kuormituskestävyyden. Aikuiset lapset lähtevät usein itkussasilmin vanhuksen luota kotiinsa, eikä ketään ole jakamassa sitä vastuuta ja taakkaa, mikä kenties vanhuksen asioiden hoitamisesta tulee.
Onnellisia he, joilla on monta lasta ja lastenlasta ja heihin normaalit välit.
Huomaatte tämän kyllä kaikki aikananne, joten ei hätää. Silmät aukeavat untuvikoiltakin luonnon järjestyksen mukaan.
Työskentelin kesän vanhusten talolla. Vakio lapsimäärä vanhuksilla 4-6. Asukkaita 9. Kahden luona käytiin usein. Toisen luona vieraili nuoruuden aikainen ystävä. Yhden luona poikkesi viikottain lähellä asuva jälkeläinen. Muut lapset asuivat ympäri Suomea. Yhdelle jouduttiin jussina maanittelemaan yhtä lähiseudulla asuvaa lasta käymään. Äiti toivoi kovasti saavansa jussiksi juttuseuraa. Paikalle ilmaantui väkinäisesti käyttäytynyt vieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Aivan ja odottelevat vain perintöä.
Aika harva nuorempikaan ihminen tajuaa, että monelle velalle "en halua lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei halua elämäänsä lapsia ollenkaan tai korkeintaan pieninä satunnaisannoksina. Pyydetään kummiksi ym. vaikka tiedetään oikein hyvin, ettei henkilö halua olla lasten kanssa tekemisissä.
Itse en edes ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia, vaikka olisivat jo aikuisia, koska aina on olemassa "riski", että tämä kumppani saa lastenlapsia ja jos aautaan yhdessä ym. ei näitä voi oikein välttyä saamasta osaksi omaakin elämäänsä Itsellä iso syy lapsettomuuteen on, etten yksinkertaisesti pidä lapsista, joten en halua heitä elämääni mitään kautta, jos sen vain voin välttää.
Eli ei, ei tosiaan harmita, etten tule saamaan lastenlapsia. Päinvastoin, olen oikein tyytyväinen, ettei tarvitse sietää tenavien mekastusta nyt, eikä varsinkaan vanhana, kun jo muutenkin on väsynyt ja on ties mitä kremppaa.
Se, että on lapsia/lastenlapsia ei mitenkään tarkoita, etteikö voisi jäädä vanhana yksin. Yksinäisyyteen vain ei osaa varautua samalla tavalla kuin ihminen, joka ei alun alkaenkaan ole laskenut pärjäämistään jälkikasvun varaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Jep, toinen yleinen harhaluulo on se, että jälkikasvu hoitaa kaiken.
Saa olla todella onnekas, jos vanhuksena on sellaiset omat aikuiset lapset, jotka ovat kiinnostuneita vanhempiensa voinnista ja valmiita auttamaan ja hoitamaan huonokuntoisen vanhemman puolesta asioita. Yleisempää tuntuu olevan että käydään pari kertaa vuodessa tunnin parin vierailulla ohiajaessa, kun ollaan matkalla jonnekin viihdyttävämpään kohteeseen oman perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Tajuatko meidän elävän tulevaisuudessa hyvin erilaisessa maailmassa mitä nyt? Vanhana meitä hoivaa robotit ja kuolleet hakee älysänky.
Sillon se lapsenlapsen vierailu tai puhelinsoitto mahtaa kyllä lämmittää ihan erityisesti :)
Jos asuu Suomessa tai on hengissä. Loirilta kuoli molemmat pojat. Jäi lopulta lapsettomaksi.
Mitähän sekoilet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Jep, toinen yleinen harhaluulo on se, että jälkikasvu hoitaa kaiken.
No tuo se on se yleisin harhaluulo, että luullaan tuon olevan yleisin harhaluulo. Ei ole jälkikasvun pakko tehdä mitään, sillä rahalla saa vapautuksen omaisen tehtävistä(kin).
Täältä vanhustenhuollosta vaan huutelen, että miten lapset voivatkin luulla joutuvansa kaiken hoitamaan. Silloin kyllä, jos vanhusta hoitamaan ei palkata hoitajaa ja omin voiminkaan hän ei enää pärjää.
Kyllä se niin vaan on ollut iän kaiken, että omaiset hoitavat vanhempansa ja kun eivät enää pysty tai jaksa, on sen entisen "kunnalliskodin" tai "vanhainkodin" vuoro. Paitsi että niitä ei ole enää nykyaikana. Ne on senioritaloja, palvelutaloja tai tehostetun hoidon yksiköitä.
Kahdessa ensimmäisessä on mahdollisuus sopia palvelut, joista maksaa. Useinkaan omaiset eivät halua vanhuksen kaikkien rahojen menevän näihin palveluihin, mutta sitten täytyisi astua itse remmiin. Kolmas on täyden palvelun talo, missä usein asuvat he, jotka eivät pärjää öitäkään yksin tai tarvitsevat paljon hoitoa. Asukkaan tuloista jää tällöin vain suojaosuus itselle, mutta sillä ei paljon laseja uusita tai uusia hampaita hommata. Niihin täytyy raha löytyä muualta, samoin kuin sairaalamaksuihin, jalkahoitajaan, kampaajaan yms.
Ja kuka sitten kuljettaa, jos lapsia ei ole. Yhteiskunta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
No antaa niiden itkeä. Sitä en vain haluaisi kuulla, että joku vela parkuisi vanhemmiten katkerana itse aiheutettua yksinäisyyttään. Mulle riittää, kun vain olette silloin parkumatta ja katumatta, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Jep, toinen yleinen harhaluulo on se, että jälkikasvu hoitaa kaiken.
Saa olla todella onnekas, jos vanhuksena on sellaiset omat aikuiset lapset, jotka ovat kiinnostuneita vanhempiensa voinnista ja valmiita auttamaan ja hoitamaan huonokuntoisen vanhemman puolesta asioita. Yleisempää tuntuu olevan että käydään pari kertaa vuodessa tunnin parin vierailulla ohiajaessa, kun ollaan matkalla jonnekin viihdyttävämpään kohteeseen oman perheen kanssa.
No onneksi te velat muistatte käydä vierailulla siellä vanhainkodissa, kun ei ole mitään retkiä perheen kanssa hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
No antaa niiden itkeä. Sitä en vain haluaisi kuulla, että joku vela parkuisi vanhemmiten katkerana itse aiheutettua yksinäisyyttään. Mulle riittää, kun vain olette silloin parkumatta ja katumatta, kiitos.
Sit et kuuntele ja sillä hyvä
Minulla on yksi lapsi. Hän on vela. Se on minusta hyvä, en haluaisi lapsenlapsia. Ärsyttää kun aina kysellään tyttärelläni, että jos sitä pian on perheenlisäystä tulossa. Ja minulta, että toivottavasti pian pääsen mummoksi. Siihen kun vastaa että ei ole tulossa lapsenlapsia ja hyvä niin, kysyjät hämmentyy kovin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani tahattomasti lapsettomien puolesta sekä heidän puolestaan, jotka olisivat halunneet enemmän kuin yhden lapsen, mutta eivät saaneet. Se nimittäin todella näyttäytyy täällä vanhustenhuollossa. Lapsettomalla kasi-ysikymppisellä ei ole ketään, kuka käy tai kuka soittaisi, puhumattakaan, että joku veisi vaateostoksille, haudoilla käymään, ravintolaan syömään ym. ym. ym.
Ja kenellä on se yksi... voi luoja mitä riitoja, kun vanhuksen tarpeet ja mieliteot ylittävät ainoan lähiomaisen kuormituskestävyyden. Aikuiset lapset lähtevät usein itkussasilmin vanhuksen luota kotiinsa, eikä ketään ole jakamassa sitä vastuuta ja taakkaa, mikä kenties vanhuksen asioiden hoitamisesta tulee.
Onnellisia he, joilla on monta lasta ja lastenlasta ja heihin normaalit välit.
Huomaatte tämän kyllä kaikki aikananne, joten ei hätää. Silmät aukeavat untuvikoiltakin luonnon järjestyksen mukaan.Muuten hyvä, mutta loppu paljasti trolliksi.
Trolli? Mitä se tässä minun tapauksessani tarkoittaa?
Olen nähnyt vanhustyössä yli 25 vuotta toimineena hyvin ja huonosti hoidettuja omaissuhteita ja myöskin sen, miten yksinäinen on vanhus jolla ei ole ketään.
Ja olihan mulla myös omat vanhemmat satojen kilometrien päässä. Tiedän senkin mitä se auttaminen tästä matkasta on. Välillä mentiin siivoamaan yli varojen tai käyttämään lääkärissä. Ei niinä vuosina tarvinnut omia hankintoja ajatella, kaikki meni matkakuluihin ja heille ostettuihin ruokatarvikkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Jep, toinen yleinen harhaluulo on se, että jälkikasvu hoitaa kaiken.
Saa olla todella onnekas, jos vanhuksena on sellaiset omat aikuiset lapset, jotka ovat kiinnostuneita vanhempiensa voinnista ja valmiita auttamaan ja hoitamaan huonokuntoisen vanhemman puolesta asioita. Yleisempää tuntuu olevan että käydään pari kertaa vuodessa tunnin parin vierailulla ohiajaessa, kun ollaan matkalla jonnekin viihdyttävämpään kohteeseen oman perheen kanssa.
No onneksi te velat muistatte käydä vierailulla siellä vanhainkodissa, kun ei ole mitään retkiä perheen kanssa hoidettavana.
Joo no mutsi saa virua yksinään vanhainkodissa. Jälleen muistutus siitä ettei synnytys=omaishoito.
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuorempikaan ihminen tajuaa, että monelle velalle "en halua lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei halua elämäänsä lapsia ollenkaan tai korkeintaan pieninä satunnaisannoksina. Pyydetään kummiksi ym. vaikka tiedetään oikein hyvin, ettei henkilö halua olla lasten kanssa tekemisissä.
Itse en edes ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia, vaikka olisivat jo aikuisia, koska aina on olemassa "riski", että tämä kumppani saa lastenlapsia ja jos aautaan yhdessä ym. ei näitä voi oikein välttyä saamasta osaksi omaakin elämäänsä Itsellä iso syy lapsettomuuteen on, etten yksinkertaisesti pidä lapsista, joten en halua heitä elämääni mitään kautta, jos sen vain voin välttää.
Eli ei, ei tosiaan harmita, etten tule saamaan lastenlapsia. Päinvastoin, olen oikein tyytyväinen, ettei tarvitse sietää tenavien mekastusta nyt, eikä varsinkaan vanhana, kun jo muutenkin on väsynyt ja on ties mitä kremppaa.
Se, että on lapsia/lastenlapsia ei mitenkään tarkoita, etteikö voisi jäädä vanhana yksin. Yksinäisyyteen vain ei osaa varautua samalla tavalla kuin ihminen, joka ei alun alkaenkaan ole laskenut pärjäämistään jälkikasvun varaan.
Heh, katsotaan sitten kun olet vanha, että miten paljon paremmin pärjäät sen yksinäisyyden kanssa, kun olet siihen niin hyvin varautunut. Veikkaan, että ei se kivalta tunnu kuitenkaan.
Eilen velat kilpaa kehuivat toisessa ketjussa, kuinka omat vanhemmat ovat heidän perhettään.
No onko ne omat vanhemmat tärkeitä vai ei? Jos ovat, miten on mahdollista, ettette vieraile heidän luonaan kun he ovat vanhoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuorempikaan ihminen tajuaa, että monelle velalle "en halua lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei halua elämäänsä lapsia ollenkaan tai korkeintaan pieninä satunnaisannoksina. Pyydetään kummiksi ym. vaikka tiedetään oikein hyvin, ettei henkilö halua olla lasten kanssa tekemisissä.
Itse en edes ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia, vaikka olisivat jo aikuisia, koska aina on olemassa "riski", että tämä kumppani saa lastenlapsia ja jos aautaan yhdessä ym. ei näitä voi oikein välttyä saamasta osaksi omaakin elämäänsä Itsellä iso syy lapsettomuuteen on, etten yksinkertaisesti pidä lapsista, joten en halua heitä elämääni mitään kautta, jos sen vain voin välttää.
Eli ei, ei tosiaan harmita, etten tule saamaan lastenlapsia. Päinvastoin, olen oikein tyytyväinen, ettei tarvitse sietää tenavien mekastusta nyt, eikä varsinkaan vanhana, kun jo muutenkin on väsynyt ja on ties mitä kremppaa.
Se, että on lapsia/lastenlapsia ei mitenkään tarkoita, etteikö voisi jäädä vanhana yksin. Yksinäisyyteen vain ei osaa varautua samalla tavalla kuin ihminen, joka ei alun alkaenkaan ole laskenut pärjäämistään jälkikasvun varaan.
Heh, katsotaan sitten kun olet vanha, että miten paljon paremmin pärjäät sen yksinäisyyden kanssa, kun olet siihen niin hyvin varautunut. Veikkaan, että ei se kivalta tunnu kuitenkaan.
Meinaat että mun pitäisi avioitua yksinäisyyttä rakastavana ihmisenä tunteettomaan kulissiliittoon ja hoitaa lääkkeiden voimalla 20+ vuotta kestävä projekti etten vahingossakaan katuisi? Ukko mankuisi kavereilleen kylmästä liitosta. Ehkei sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Jep, toinen yleinen harhaluulo on se, että jälkikasvu hoitaa kaiken.
Saa olla todella onnekas, jos vanhuksena on sellaiset omat aikuiset lapset, jotka ovat kiinnostuneita vanhempiensa voinnista ja valmiita auttamaan ja hoitamaan huonokuntoisen vanhemman puolesta asioita. Yleisempää tuntuu olevan että käydään pari kertaa vuodessa tunnin parin vierailulla ohiajaessa, kun ollaan matkalla jonnekin viihdyttävämpään kohteeseen oman perheen kanssa.
No onneksi te velat muistatte käydä vierailulla siellä vanhainkodissa, kun ei ole mitään retkiä perheen kanssa hoidettavana.
Joo no mutsi saa virua yksinään vanhainkodissa. Jälleen muistutus siitä ettei synnytys=omaishoito.
Öö, yhteydenpito ja vierailut vanhainkodissa ovat nyt vähän eri juttu kuin omaishoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Jep, toinen yleinen harhaluulo on se, että jälkikasvu hoitaa kaiken.
Saa olla todella onnekas, jos vanhuksena on sellaiset omat aikuiset lapset, jotka ovat kiinnostuneita vanhempiensa voinnista ja valmiita auttamaan ja hoitamaan huonokuntoisen vanhemman puolesta asioita. Yleisempää tuntuu olevan että käydään pari kertaa vuodessa tunnin parin vierailulla ohiajaessa, kun ollaan matkalla jonnekin viihdyttävämpään kohteeseen oman perheen kanssa.
No onneksi te velat muistatte käydä vierailulla siellä vanhainkodissa, kun ei ole mitään retkiä perheen kanssa hoidettavana.
Minä velana ja autottomana pienituloisena käyn kyllä katsomassa vanhempaani kerran kuussa hoitokodissa vaikka välimatkaa on, mutta lapsellinen sisarukseni ei ehdi tai halua käydä kuin kerran, korkeintaan kaksi kertaa vuodessa lyhyen piipahduksen verran.
Vierailija kirjoitti:
Eilen velat kilpaa kehuivat toisessa ketjussa, kuinka omat vanhemmat ovat heidän perhettään.
No onko ne omat vanhemmat tärkeitä vai ei? Jos ovat, miten on mahdollista, ettette vieraile heidän luonaan kun he ovat vanhoja?
Äiti kertoi ettei olisi halunnut tulla äidiksi. Syytti muita siitä että oli lähestynyt isää henkilökohtaista palstalla. Tätini epäili syyksi sisarkateutta. Muille sisaruksille rupesi ilmaantumaan lapsia äidin jäädessä kaikesta paitsi.Toivoi yksinäisyyttä saaden lopulta sitä.
Täytyy sanoa, etten kyllä itsekään lapsena / teininä välittänyt isovanhemmistani kovin paljoa. Olin just sellainen lapsi, jonka vanhemmat pakotti vanhainkotivisiiteille ja siellä oli just niin kauheaa jo 80-luvulla, että omalla kohdallani eutanasia on parempi vaihtoehto vanhuudessa. Pikkulapsista tykkäsin vähän enemmän, mutta en ole koskaan halunnut omia. Pidän itsestäni sen verran, että oma seura paras seura.