Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoinen lapsettomuus = lapsenlapsettomuus?
13.04.2023 |
Monesti kuulee sanottavan, että kun ei hanki lapsia, niin sitten ei saa lapsenlapsiakaan, jotka ovat ns. elämän suola ja sokeri ja jälkiruoka ja ties mitä. Esitän eriävän mielipiteen, koska a) en halua paitsi lapsia, niin lapsenlapsiakaan ja b) olen kuitenkin joutumassa lapsenlapsielämään, koska puolisollani on aikuiset lapset. (jonkin aikaa jouduin tämän seikan takia elää myös teinilapsien kanssa...)
Miksei ihmisten kaaliin mahdu, että jos ei halua lapsia, niin ei ehkä ole kiinnostunut lapsenlapsistakaan?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
En ole ikinä ymmärtänyt tuollaista näkökulmaa elämään. Jos jokin asia joskus päättyy, niin olisi parempi kun asiaa ei olisi ikinä ollutkaan? Olisi siis parempi, kun mitään ei olisi koskaan ollut olemassa? No en ole samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä keskustelusta näkyy, miten suurin osa ihmisistä on vieraantunut omista läheisistään. Monet mielipiteet vaikuttavat melko tunteettomien ja itsekkäiden ihmisten kirjoittamilta.
Onnellisia siis he, joilla on läheiset ja lämpimät välit omaisiinsa ja jotka pitävät huolta toisistaan omien kykyjensä ja resurssiensa mukaan sukupolvesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Vanhusta ei käy katsomassa omat lapset saati lapsenlapset, ihan turha sen takia kenenkään itkeä. Velat voi pitää vanhana seuraa toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuorempikaan ihminen tajuaa, että monelle velalle "en halua lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei halua elämäänsä lapsia ollenkaan tai korkeintaan pieninä satunnaisannoksina. Pyydetään kummiksi ym. vaikka tiedetään oikein hyvin, ettei henkilö halua olla lasten kanssa tekemisissä.
Itse en edes ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia, vaikka olisivat jo aikuisia, koska aina on olemassa "riski", että tämä kumppani saa lastenlapsia ja jos aautaan yhdessä ym. ei näitä voi oikein välttyä saamasta osaksi omaakin elämäänsä Itsellä iso syy lapsettomuuteen on, etten yksinkertaisesti pidä lapsista, joten en halua heitä elämääni mitään kautta, jos sen vain voin välttää.
Eli ei, ei tosiaan harmita, etten tule saamaan lastenlapsia. Päinvastoin, olen oikein tyytyväinen, ettei tarvitse sietää tenavien mekastusta nyt, eikä varsinkaan vanhana, kun jo muutenkin on väsynyt ja on ties mitä kremppaa.
Se, että on lapsia/lastenlapsia ei mitenkään tarkoita, etteikö voisi jäädä vanhana yksin. Yksinäisyyteen vain ei osaa varautua samalla tavalla kuin ihminen, joka ei alun alkaenkaan ole laskenut pärjäämistään jälkikasvun varaan.
Heh, katsotaan sitten kun olet vanha, että miten paljon paremmin pärjäät sen yksinäisyyden kanssa, kun olet siihen niin hyvin varautunut. Veikkaan, että ei se kivalta tunnu kuitenkaan.
Meinaat että mun pitäisi avioitua yksinäisyyttä rakastavana ihmisenä tunteettomaan kulissiliittoon ja hoitaa lääkkeiden voimalla 20+ vuotta kestävä projekti etten vahingossakaan katuisi? Ukko mankuisi kavereilleen kylmästä liitosta. Ehkei sentään.
Ei, en meinaa mitään tuollaista. En oikein ymmärrä, miksi tuollaisia höpötät. Meinasin vaan, että tuskinpa se vanhuuden yksinäisyyteen varautuminen kamalasti mitään auttaa. Ja että tuskinpa me ei-vanhukset mitään siitä yksinäisyydestä tiedetään, joten vähän hölmöä päteä jollakin osaamisella varautua siihen.
Jokseenkin kummallinen ajatus, että jos on elänyt koko elämänsä vapaaehtoisesti yksin ja ollut aina tyytyväinen siihen, niin sitten vanhuksena yksinäisyys alkaisi yhtäkkiä ahdistaa.
Tämä on samankaltainen väite, jolla nuoria, asiastaan varmoja veloja usein valistetaan: "Kyllä se lapsikuume sieltä vielä aikanaan tulee, kunhan biologinen kello alkaa tikittää."
Onko väite onnettomasta vanhuudesta jonkinlainen 'kosto' heille, joiden biologinen kello ei alkanutkaan tikittää, joita tikanpoika ei ajanutkaan puuhun? Heille, joiden elämä ei mahdu omaan muottiin hyvästä ja tarkoituksenmukaisesta elämästä.
Siis ei. Oikein paljon onnea sinulle, jos vanhana olet ihan tyytyväinen yksinäisenä. Tuossa puhuttiin varautumisesta yksinäisyyteen, eli yksinäisyyteen viitataan asiana, joka ei ole jo läsnä. Keskustelu ei siis liity vapaaehtoisesti yksinäisiin ihmisiin mitenkään.
Puhutko nyt kuoleman pelosta? Kuolema ei katso aikaa. Voit lähteä kesken illallisen (sairauskohtaus), murhatuksi, ajaa kolarin tai kuolla yhtä aikaa lapsesi kanssa.
Öööh, ei, en puhu kuolemanpelosta, vaan yksinäisyydestä. Etkö tiedä, miltä tuntuu olla yksinäinen, vai mistä on kyse?
Sun kyllä kannattaisi opetella olemaan itsesi kanssa. Aloita vaikka kokeilemalla olla ystävällisempi muille, saatat itsekin alkaa pitää itsestäsi enemmän. Ei ole normaalia pelätä yksinäisyyttä noin paljon, että tekee lapsia yksinäisyyden pelosta ja hyökkäilee niitä vastaan joille se ei ole rationaalinen tapa toimia.
En mä pelkää vanhuuden yksinäisyyttä enkä ole hankkinut lapsia sen pelossa. On tää kyllä hölmö keskustelu, kun koko ajan saa olla sanomassa, että ei, en tarkoita sitä sun tätä tai ole asiaa x.
Mun hartain unelma on elää nuoruus yksin. Vanhuksena hakeudun teltta yhteisöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Vanhusta ei käy katsomassa omat lapset saati lapsenlapset, ihan turha sen takia kenenkään itkeä. Velat voi pitää vanhana seuraa toisilleen.
Luultavasti vela osaa myös ottaa sen kirjan käteen ja lukea, jos on tylsää. Tai lähtee kävelylle tai katsoo elokuvan. Eikä soita läpi koko sukua ja yritä kysellä jotakuta kylään , kun eilenkään ei ketään käynyt paitsi naapuri kävi kahvilla ja seurakunnan kerho oli aamulla. Mutta lapset ei käyneet, on niiiiiin yksinäistä...
Ylläoleva on aito kommentti äitini suusta. Hänen mielestään lasten pitäisi pitää hänelle seuraa päivittäin kun isämme kuoli. Ei ymmärrä että vaikka teki lapsia vanhuuden iloksi, ei me olla hänelle jatkuvas seuraa velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Vanhusta ei käy katsomassa omat lapset saati lapsenlapset, ihan turha sen takia kenenkään itkeä. Velat voi pitää vanhana seuraa toisilleen.
Luultavasti vela osaa myös ottaa sen kirjan käteen ja lukea, jos on tylsää. Tai lähtee kävelylle tai katsoo elokuvan. Eikä soita läpi koko sukua ja yritä kysellä jotakuta kylään , kun eilenkään ei ketään käynyt paitsi naapuri kävi kahvilla ja seurakunnan kerho oli aamulla. Mutta lapset ei käyneet, on niiiiiin yksinäistä...
Ylläoleva on aito kommentti äitini suusta. Hänen mielestään lasten pitäisi pitää hänelle seuraa päivittäin kun isämme kuoli. Ei ymmärrä että vaikka teki lapsia vanhuuden iloksi, ei me olla hänelle jatkuvas seuraa velkaa.
My Summer Car pelissä mummo soittelee alvariinsa xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuorempikaan ihminen tajuaa, että monelle velalle "en halua lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei halua elämäänsä lapsia ollenkaan tai korkeintaan pieninä satunnaisannoksina. Pyydetään kummiksi ym. vaikka tiedetään oikein hyvin, ettei henkilö halua olla lasten kanssa tekemisissä.
Itse en edes ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia, vaikka olisivat jo aikuisia, koska aina on olemassa "riski", että tämä kumppani saa lastenlapsia ja jos aautaan yhdessä ym. ei näitä voi oikein välttyä saamasta osaksi omaakin elämäänsä Itsellä iso syy lapsettomuuteen on, etten yksinkertaisesti pidä lapsista, joten en halua heitä elämääni mitään kautta, jos sen vain voin välttää.
Eli ei, ei tosiaan harmita, etten tule saamaan lastenlapsia. Päinvastoin, olen oikein tyytyväinen, ettei tarvitse sietää tenavien mekastusta nyt, eikä varsinkaan vanhana, kun jo muutenkin on väsynyt ja on ties mitä kremppaa.
Se, että on lapsia/lastenlapsia ei mitenkään tarkoita, etteikö voisi jäädä vanhana yksin. Yksinäisyyteen vain ei osaa varautua samalla tavalla kuin ihminen, joka ei alun alkaenkaan ole laskenut pärjäämistään jälkikasvun varaan.
Heh, katsotaan sitten kun olet vanha, että miten paljon paremmin pärjäät sen yksinäisyyden kanssa, kun olet siihen niin hyvin varautunut. Veikkaan, että ei se kivalta tunnu kuitenkaan.
Meinaat että mun pitäisi avioitua yksinäisyyttä rakastavana ihmisenä tunteettomaan kulissiliittoon ja hoitaa lääkkeiden voimalla 20+ vuotta kestävä projekti etten vahingossakaan katuisi? Ukko mankuisi kavereilleen kylmästä liitosta. Ehkei sentään.
Ei, en meinaa mitään tuollaista. En oikein ymmärrä, miksi tuollaisia höpötät. Meinasin vaan, että tuskinpa se vanhuuden yksinäisyyteen varautuminen kamalasti mitään auttaa. Ja että tuskinpa me ei-vanhukset mitään siitä yksinäisyydestä tiedetään, joten vähän hölmöä päteä jollakin osaamisella varautua siihen.
Jokseenkin kummallinen ajatus, että jos on elänyt koko elämänsä vapaaehtoisesti yksin ja ollut aina tyytyväinen siihen, niin sitten vanhuksena yksinäisyys alkaisi yhtäkkiä ahdistaa.
Tämä on samankaltainen väite, jolla nuoria, asiastaan varmoja veloja usein valistetaan: "Kyllä se lapsikuume sieltä vielä aikanaan tulee, kunhan biologinen kello alkaa tikittää."
Onko väite onnettomasta vanhuudesta jonkinlainen 'kosto' heille, joiden biologinen kello ei alkanutkaan tikittää, joita tikanpoika ei ajanutkaan puuhun? Heille, joiden elämä ei mahdu omaan muottiin hyvästä ja tarkoituksenmukaisesta elämästä.
Siis ei. Oikein paljon onnea sinulle, jos vanhana olet ihan tyytyväinen yksinäisenä. Tuossa puhuttiin varautumisesta yksinäisyyteen, eli yksinäisyyteen viitataan asiana, joka ei ole jo läsnä. Keskustelu ei siis liity vapaaehtoisesti yksinäisiin ihmisiin mitenkään.
Puhutko nyt kuoleman pelosta? Kuolema ei katso aikaa. Voit lähteä kesken illallisen (sairauskohtaus), murhatuksi, ajaa kolarin tai kuolla yhtä aikaa lapsesi kanssa.
Öööh, ei, en puhu kuolemanpelosta, vaan yksinäisyydestä. Etkö tiedä, miltä tuntuu olla yksinäinen, vai mistä on kyse?
Sun kyllä kannattaisi opetella olemaan itsesi kanssa. Aloita vaikka kokeilemalla olla ystävällisempi muille, saatat itsekin alkaa pitää itsestäsi enemmän. Ei ole normaalia pelätä yksinäisyyttä noin paljon, että tekee lapsia yksinäisyyden pelosta ja hyökkäilee niitä vastaan joille se ei ole rationaalinen tapa toimia.
En mä pelkää vanhuuden yksinäisyyttä enkä ole hankkinut lapsia sen pelossa. On tää kyllä hölmö keskustelu, kun koko ajan saa olla sanomassa, että ei, en tarkoita sitä sun tätä tai ole asiaa x.
Mun hartain unelma on elää nuoruus yksin. Vanhuksena hakeudun teltta yhteisöön.
Tää ois kivaa. Voisimme muistella asioita ennen vanhaan ja vertailla kolotuksia ja sairauksia keskenämme. Parasta vertaistukea ikinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuorempikaan ihminen tajuaa, että monelle velalle "en halua lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei halua elämäänsä lapsia ollenkaan tai korkeintaan pieninä satunnaisannoksina. Pyydetään kummiksi ym. vaikka tiedetään oikein hyvin, ettei henkilö halua olla lasten kanssa tekemisissä.
Itse en edes ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia, vaikka olisivat jo aikuisia, koska aina on olemassa "riski", että tämä kumppani saa lastenlapsia ja jos aautaan yhdessä ym. ei näitä voi oikein välttyä saamasta osaksi omaakin elämäänsä Itsellä iso syy lapsettomuuteen on, etten yksinkertaisesti pidä lapsista, joten en halua heitä elämääni mitään kautta, jos sen vain voin välttää.
Eli ei, ei tosiaan harmita, etten tule saamaan lastenlapsia. Päinvastoin, olen oikein tyytyväinen, ettei tarvitse sietää tenavien mekastusta nyt, eikä varsinkaan vanhana, kun jo muutenkin on väsynyt ja on ties mitä kremppaa.
Se, että on lapsia/lastenlapsia ei mitenkään tarkoita, etteikö voisi jäädä vanhana yksin. Yksinäisyyteen vain ei osaa varautua samalla tavalla kuin ihminen, joka ei alun alkaenkaan ole laskenut pärjäämistään jälkikasvun varaan.
Heh, katsotaan sitten kun olet vanha, että miten paljon paremmin pärjäät sen yksinäisyyden kanssa, kun olet siihen niin hyvin varautunut. Veikkaan, että ei se kivalta tunnu kuitenkaan.
Meinaat että mun pitäisi avioitua yksinäisyyttä rakastavana ihmisenä tunteettomaan kulissiliittoon ja hoitaa lääkkeiden voimalla 20+ vuotta kestävä projekti etten vahingossakaan katuisi? Ukko mankuisi kavereilleen kylmästä liitosta. Ehkei sentään.
Ei, en meinaa mitään tuollaista. En oikein ymmärrä, miksi tuollaisia höpötät. Meinasin vaan, että tuskinpa se vanhuuden yksinäisyyteen varautuminen kamalasti mitään auttaa. Ja että tuskinpa me ei-vanhukset mitään siitä yksinäisyydestä tiedetään, joten vähän hölmöä päteä jollakin osaamisella varautua siihen.
Jokseenkin kummallinen ajatus, että jos on elänyt koko elämänsä vapaaehtoisesti yksin ja ollut aina tyytyväinen siihen, niin sitten vanhuksena yksinäisyys alkaisi yhtäkkiä ahdistaa.
Tämä on samankaltainen väite, jolla nuoria, asiastaan varmoja veloja usein valistetaan: "Kyllä se lapsikuume sieltä vielä aikanaan tulee, kunhan biologinen kello alkaa tikittää."
Onko väite onnettomasta vanhuudesta jonkinlainen 'kosto' heille, joiden biologinen kello ei alkanutkaan tikittää, joita tikanpoika ei ajanutkaan puuhun? Heille, joiden elämä ei mahdu omaan muottiin hyvästä ja tarkoituksenmukaisesta elämästä.
Siis ei. Oikein paljon onnea sinulle, jos vanhana olet ihan tyytyväinen yksinäisenä. Tuossa puhuttiin varautumisesta yksinäisyyteen, eli yksinäisyyteen viitataan asiana, joka ei ole jo läsnä. Keskustelu ei siis liity vapaaehtoisesti yksinäisiin ihmisiin mitenkään.
Puhutko nyt kuoleman pelosta? Kuolema ei katso aikaa. Voit lähteä kesken illallisen (sairauskohtaus), murhatuksi, ajaa kolarin tai kuolla yhtä aikaa lapsesi kanssa.
Öööh, ei, en puhu kuolemanpelosta, vaan yksinäisyydestä. Etkö tiedä, miltä tuntuu olla yksinäinen, vai mistä on kyse?
Sun kyllä kannattaisi opetella olemaan itsesi kanssa. Aloita vaikka kokeilemalla olla ystävällisempi muille, saatat itsekin alkaa pitää itsestäsi enemmän. Ei ole normaalia pelätä yksinäisyyttä noin paljon, että tekee lapsia yksinäisyyden pelosta ja hyökkäilee niitä vastaan joille se ei ole rationaalinen tapa toimia.
En mä pelkää vanhuuden yksinäisyyttä enkä ole hankkinut lapsia sen pelossa. On tää kyllä hölmö keskustelu, kun koko ajan saa olla sanomassa, että ei, en tarkoita sitä sun tätä tai ole asiaa x.
Mun hartain unelma on elää nuoruus yksin. Vanhuksena hakeudun teltta yhteisöön.
Tää ois kivaa. Voisimme muistella asioita ennen vanhaan ja vertailla kolotuksia ja sairauksia keskenämme. Parasta vertaistukea ikinä
Kyllä!
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.