Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoinen lapsettomuus = lapsenlapsettomuus?
13.04.2023 |
Monesti kuulee sanottavan, että kun ei hanki lapsia, niin sitten ei saa lapsenlapsiakaan, jotka ovat ns. elämän suola ja sokeri ja jälkiruoka ja ties mitä. Esitän eriävän mielipiteen, koska a) en halua paitsi lapsia, niin lapsenlapsiakaan ja b) olen kuitenkin joutumassa lapsenlapsielämään, koska puolisollani on aikuiset lapset. (jonkin aikaa jouduin tämän seikan takia elää myös teinilapsien kanssa...)
Miksei ihmisten kaaliin mahdu, että jos ei halua lapsia, niin ei ehkä ole kiinnostunut lapsenlapsistakaan?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuorempikaan ihminen tajuaa, että monelle velalle "en halua lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei halua elämäänsä lapsia ollenkaan tai korkeintaan pieninä satunnaisannoksina. Pyydetään kummiksi ym. vaikka tiedetään oikein hyvin, ettei henkilö halua olla lasten kanssa tekemisissä.
Itse en edes ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia, vaikka olisivat jo aikuisia, koska aina on olemassa "riski", että tämä kumppani saa lastenlapsia ja jos aautaan yhdessä ym. ei näitä voi oikein välttyä saamasta osaksi omaakin elämäänsä Itsellä iso syy lapsettomuuteen on, etten yksinkertaisesti pidä lapsista, joten en halua heitä elämääni mitään kautta, jos sen vain voin välttää.
Eli ei, ei tosiaan harmita, etten tule saamaan lastenlapsia. Päinvastoin, olen oikein tyytyväinen, ettei tarvitse sietää tenavien mekastusta nyt, eikä varsinkaan vanhana, kun jo muutenkin on väsynyt ja on ties mitä kremppaa.
Se, että on lapsia/lastenlapsia ei mitenkään tarkoita, etteikö voisi jäädä vanhana yksin. Yksinäisyyteen vain ei osaa varautua samalla tavalla kuin ihminen, joka ei alun alkaenkaan ole laskenut pärjäämistään jälkikasvun varaan.
Heh, katsotaan sitten kun olet vanha, että miten paljon paremmin pärjäät sen yksinäisyyden kanssa, kun olet siihen niin hyvin varautunut. Veikkaan, että ei se kivalta tunnu kuitenkaan.
Minä olen elänyt yksin siitä lähtien, kun täytin 19v. Edelleen asun sinkkuna yksin 43-vuotiaana. Eiköhän toiset 24 vuotta yksin mene ihan mukisematta ja ongelmitta, koska nautin yksinolosta. Jos en nauttisi, olisin tehnyt asialle jotain tai olisin onneton.
Olen ihan rehellinen erakko :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuorempikaan ihminen tajuaa, että monelle velalle "en halua lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei halua elämäänsä lapsia ollenkaan tai korkeintaan pieninä satunnaisannoksina. Pyydetään kummiksi ym. vaikka tiedetään oikein hyvin, ettei henkilö halua olla lasten kanssa tekemisissä.
Itse en edes ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia, vaikka olisivat jo aikuisia, koska aina on olemassa "riski", että tämä kumppani saa lastenlapsia ja jos aautaan yhdessä ym. ei näitä voi oikein välttyä saamasta osaksi omaakin elämäänsä Itsellä iso syy lapsettomuuteen on, etten yksinkertaisesti pidä lapsista, joten en halua heitä elämääni mitään kautta, jos sen vain voin välttää.
Eli ei, ei tosiaan harmita, etten tule saamaan lastenlapsia. Päinvastoin, olen oikein tyytyväinen, ettei tarvitse sietää tenavien mekastusta nyt, eikä varsinkaan vanhana, kun jo muutenkin on väsynyt ja on ties mitä kremppaa.
Se, että on lapsia/lastenlapsia ei mitenkään tarkoita, etteikö voisi jäädä vanhana yksin. Yksinäisyyteen vain ei osaa varautua samalla tavalla kuin ihminen, joka ei alun alkaenkaan ole laskenut pärjäämistään jälkikasvun varaan.
Heh, katsotaan sitten kun olet vanha, että miten paljon paremmin pärjäät sen yksinäisyyden kanssa, kun olet siihen niin hyvin varautunut. Veikkaan, että ei se kivalta tunnu kuitenkaan.
Meinaat että mun pitäisi avioitua yksinäisyyttä rakastavana ihmisenä tunteettomaan kulissiliittoon ja hoitaa lääkkeiden voimalla 20+ vuotta kestävä projekti etten vahingossakaan katuisi? Ukko mankuisi kavereilleen kylmästä liitosta. Ehkei sentään.
Ei, en meinaa mitään tuollaista. En oikein ymmärrä, miksi tuollaisia höpötät. Meinasin vaan, että tuskinpa se vanhuuden yksinäisyyteen varautuminen kamalasti mitään auttaa. Ja että tuskinpa me ei-vanhukset mitään siitä yksinäisyydestä tiedetään, joten vähän hölmöä päteä jollakin osaamisella varautua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuorempikaan ihminen tajuaa, että monelle velalle "en halua lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei halua elämäänsä lapsia ollenkaan tai korkeintaan pieninä satunnaisannoksina. Pyydetään kummiksi ym. vaikka tiedetään oikein hyvin, ettei henkilö halua olla lasten kanssa tekemisissä.
Itse en edes ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia, vaikka olisivat jo aikuisia, koska aina on olemassa "riski", että tämä kumppani saa lastenlapsia ja jos aautaan yhdessä ym. ei näitä voi oikein välttyä saamasta osaksi omaakin elämäänsä Itsellä iso syy lapsettomuuteen on, etten yksinkertaisesti pidä lapsista, joten en halua heitä elämääni mitään kautta, jos sen vain voin välttää.
Eli ei, ei tosiaan harmita, etten tule saamaan lastenlapsia. Päinvastoin, olen oikein tyytyväinen, ettei tarvitse sietää tenavien mekastusta nyt, eikä varsinkaan vanhana, kun jo muutenkin on väsynyt ja on ties mitä kremppaa.
Se, että on lapsia/lastenlapsia ei mitenkään tarkoita, etteikö voisi jäädä vanhana yksin. Yksinäisyyteen vain ei osaa varautua samalla tavalla kuin ihminen, joka ei alun alkaenkaan ole laskenut pärjäämistään jälkikasvun varaan.
Heh, katsotaan sitten kun olet vanha, että miten paljon paremmin pärjäät sen yksinäisyyden kanssa, kun olet siihen niin hyvin varautunut. Veikkaan, että ei se kivalta tunnu kuitenkaan.
Meinaat että mun pitäisi avioitua yksinäisyyttä rakastavana ihmisenä tunteettomaan kulissiliittoon ja hoitaa lääkkeiden voimalla 20+ vuotta kestävä projekti etten vahingossakaan katuisi? Ukko mankuisi kavereilleen kylmästä liitosta. Ehkei sentään.
Ei, en meinaa mitään tuollaista. En oikein ymmärrä, miksi tuollaisia höpötät. Meinasin vaan, että tuskinpa se vanhuuden yksinäisyyteen varautuminen kamalasti mitään auttaa. Ja että tuskinpa me ei-vanhukset mitään siitä yksinäisyydestä tiedetään, joten vähän hölmöä päteä jollakin osaamisella varautua siihen.
Jätä vapaaehtoisesti yksinäiset ihmiset rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Juuri näin. Olin opiskeluaikana vuokralla yhden mummon yläkerrassa ja kyllä hän valitti, kun poika perheineen ei käy juuri koskaan kylässä vaikka samassa kaupungissa asuivat. Mummo oli tosi yksinäinen, kun mieskin oli jo kuollut. Joskus katoin kauniita ja rohkeita hänen seurassaan, kun kävi vähän sääliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuorempikaan ihminen tajuaa, että monelle velalle "en halua lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei halua elämäänsä lapsia ollenkaan tai korkeintaan pieninä satunnaisannoksina. Pyydetään kummiksi ym. vaikka tiedetään oikein hyvin, ettei henkilö halua olla lasten kanssa tekemisissä.
Itse en edes ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia, vaikka olisivat jo aikuisia, koska aina on olemassa "riski", että tämä kumppani saa lastenlapsia ja jos aautaan yhdessä ym. ei näitä voi oikein välttyä saamasta osaksi omaakin elämäänsä Itsellä iso syy lapsettomuuteen on, etten yksinkertaisesti pidä lapsista, joten en halua heitä elämääni mitään kautta, jos sen vain voin välttää.
Eli ei, ei tosiaan harmita, etten tule saamaan lastenlapsia. Päinvastoin, olen oikein tyytyväinen, ettei tarvitse sietää tenavien mekastusta nyt, eikä varsinkaan vanhana, kun jo muutenkin on väsynyt ja on ties mitä kremppaa.
Se, että on lapsia/lastenlapsia ei mitenkään tarkoita, etteikö voisi jäädä vanhana yksin. Yksinäisyyteen vain ei osaa varautua samalla tavalla kuin ihminen, joka ei alun alkaenkaan ole laskenut pärjäämistään jälkikasvun varaan.
Heh, katsotaan sitten kun olet vanha, että miten paljon paremmin pärjäät sen yksinäisyyden kanssa, kun olet siihen niin hyvin varautunut. Veikkaan, että ei se kivalta tunnu kuitenkaan.
Minä olen elänyt yksin siitä lähtien, kun täytin 19v. Edelleen asun sinkkuna yksin 43-vuotiaana. Eiköhän toiset 24 vuotta yksin mene ihan mukisematta ja ongelmitta, koska nautin yksinolosta. Jos en nauttisi, olisin tehnyt asialle jotain tai olisin onneton.
Olen ihan rehellinen erakko :)
Kiva sinulle. Valittaako joku sinulle nyt siis tästä, ettet tule ikinä saamaan lapsenlapsia ja jäät yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Jep, toinen yleinen harhaluulo on se, että jälkikasvu hoitaa kaiken.
Saa olla todella onnekas, jos vanhuksena on sellaiset omat aikuiset lapset, jotka ovat kiinnostuneita vanhempiensa voinnista ja valmiita auttamaan ja hoitamaan huonokuntoisen vanhemman puolesta asioita. Yleisempää tuntuu olevan että käydään pari kertaa vuodessa tunnin parin vierailulla ohiajaessa, kun ollaan matkalla jonnekin viihdyttävämpään kohteeseen oman perheen kanssa.
No onneksi te velat muistatte käydä vierailulla siellä vanhainkodissa, kun ei ole mitään retkiä perheen kanssa hoidettavana.
Joo no mutsi saa virua yksinään vanhainkodissa. Jälleen muistutus siitä ettei synnytys=omaishoito.
Öö, yhteydenpito ja vierailut vanhainkodissa ovat nyt vähän eri juttu kuin omaishoito.
Tässä ketjussa on käynyt ilmi, ettei lapsettomat usko lasten vierailevan vanhan äitinsä tai isänsä luona kuin ehkä kerran vuodessa jos sitäkään. Kai omaishoidon ja kerran vuodessa vierailun välille mahtuu jotain välimuotoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Jep, toinen yleinen harhaluulo on se, että jälkikasvu hoitaa kaiken.
Saa olla todella onnekas, jos vanhuksena on sellaiset omat aikuiset lapset, jotka ovat kiinnostuneita vanhempiensa voinnista ja valmiita auttamaan ja hoitamaan huonokuntoisen vanhemman puolesta asioita. Yleisempää tuntuu olevan että käydään pari kertaa vuodessa tunnin parin vierailulla ohiajaessa, kun ollaan matkalla jonnekin viihdyttävämpään kohteeseen oman perheen kanssa.
No onneksi te velat muistatte käydä vierailulla siellä vanhainkodissa, kun ei ole mitään retkiä perheen kanssa hoidettavana.
Joo no mutsi saa virua yksinään vanhainkodissa. Jälleen muistutus siitä ettei synnytys=omaishoito.
Öö, yhteydenpito ja vierailut vanhainkodissa ovat nyt vähän eri juttu kuin omaishoito.
Tässä ketjussa on käynyt ilmi, ettei lapsettomat usko lasten vierailevan vanhan äitinsä tai isänsä luona kuin ehkä kerran vuodessa jos sitäkään. Kai omaishoidon ja kerran vuodessa vierailun välille mahtuu jotain välimuotoja?
Vanhemmuus tarkoittaa sekä rahallista että ajallista sitoutumista. Fossiilit rykäs tenavia ulos miettimättä sen kummemmin et tuotosten kanssa tulisi sosialisoida ja turvata taloudellinenki puoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Jep, toinen yleinen harhaluulo on se, että jälkikasvu hoitaa kaiken.
Saa olla todella onnekas, jos vanhuksena on sellaiset omat aikuiset lapset, jotka ovat kiinnostuneita vanhempiensa voinnista ja valmiita auttamaan ja hoitamaan huonokuntoisen vanhemman puolesta asioita. Yleisempää tuntuu olevan että käydään pari kertaa vuodessa tunnin parin vierailulla ohiajaessa, kun ollaan matkalla jonnekin viihdyttävämpään kohteeseen oman perheen kanssa.
No onneksi te velat muistatte käydä vierailulla siellä vanhainkodissa, kun ei ole mitään retkiä perheen kanssa hoidettavana.
Joo no mutsi saa virua yksinään vanhainkodissa. Jälleen muistutus siitä ettei synnytys=omaishoito.
No siellä vainhainkodissa on muita vanhuksia seuraksi. Enoni eli hyvin erakkomaisesti, mutta jouduttuaan vanhainkotiin joutui olemaan sosiaalisempi. Käydessäni kylässä siellä hän istui kahvipöydässä muiden vanhusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuorempikaan ihminen tajuaa, että monelle velalle "en halua lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei halua elämäänsä lapsia ollenkaan tai korkeintaan pieninä satunnaisannoksina. Pyydetään kummiksi ym. vaikka tiedetään oikein hyvin, ettei henkilö halua olla lasten kanssa tekemisissä.
Itse en edes ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia, vaikka olisivat jo aikuisia, koska aina on olemassa "riski", että tämä kumppani saa lastenlapsia ja jos aautaan yhdessä ym. ei näitä voi oikein välttyä saamasta osaksi omaakin elämäänsä Itsellä iso syy lapsettomuuteen on, etten yksinkertaisesti pidä lapsista, joten en halua heitä elämääni mitään kautta, jos sen vain voin välttää.
Eli ei, ei tosiaan harmita, etten tule saamaan lastenlapsia. Päinvastoin, olen oikein tyytyväinen, ettei tarvitse sietää tenavien mekastusta nyt, eikä varsinkaan vanhana, kun jo muutenkin on väsynyt ja on ties mitä kremppaa.
Se, että on lapsia/lastenlapsia ei mitenkään tarkoita, etteikö voisi jäädä vanhana yksin. Yksinäisyyteen vain ei osaa varautua samalla tavalla kuin ihminen, joka ei alun alkaenkaan ole laskenut pärjäämistään jälkikasvun varaan.
Heh, katsotaan sitten kun olet vanha, että miten paljon paremmin pärjäät sen yksinäisyyden kanssa, kun olet siihen niin hyvin varautunut. Veikkaan, että ei se kivalta tunnu kuitenkaan.
Meinaat että mun pitäisi avioitua yksinäisyyttä rakastavana ihmisenä tunteettomaan kulissiliittoon ja hoitaa lääkkeiden voimalla 20+ vuotta kestävä projekti etten vahingossakaan katuisi? Ukko mankuisi kavereilleen kylmästä liitosta. Ehkei sentään.
Ei, en meinaa mitään tuollaista. En oikein ymmärrä, miksi tuollaisia höpötät. Meinasin vaan, että tuskinpa se vanhuuden yksinäisyyteen varautuminen kamalasti mitään auttaa. Ja että tuskinpa me ei-vanhukset mitään siitä yksinäisyydestä tiedetään, joten vähän hölmöä päteä jollakin osaamisella varautua siihen.
Jätä vapaaehtoisesti yksinäiset ihmiset rauhaan.
Ahdistavatko kommenttini vapaaehtoisesti yksinäisiä? Miksi ihmeessä? Eikö teillä ole kaikki hyvin, kun ei tarvitse kärsiä silloin vanhana, niin kuin meidän muiden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Jep, toinen yleinen harhaluulo on se, että jälkikasvu hoitaa kaiken.
Saa olla todella onnekas, jos vanhuksena on sellaiset omat aikuiset lapset, jotka ovat kiinnostuneita vanhempiensa voinnista ja valmiita auttamaan ja hoitamaan huonokuntoisen vanhemman puolesta asioita. Yleisempää tuntuu olevan että käydään pari kertaa vuodessa tunnin parin vierailulla ohiajaessa, kun ollaan matkalla jonnekin viihdyttävämpään kohteeseen oman perheen kanssa.
No onneksi te velat muistatte käydä vierailulla siellä vanhainkodissa, kun ei ole mitään retkiä perheen kanssa hoidettavana.
Joo no mutsi saa virua yksinään vanhainkodissa. Jälleen muistutus siitä ettei synnytys=omaishoito.
Öö, yhteydenpito ja vierailut vanhainkodissa ovat nyt vähän eri juttu kuin omaishoito.
Tässä ketjussa on käynyt ilmi, ettei lapsettomat usko lasten vierailevan vanhan äitinsä tai isänsä luona kuin ehkä kerran vuodessa jos sitäkään. Kai omaishoidon ja kerran vuodessa vierailun välille mahtuu jotain välimuotoja?
Minä kävin vanhempieni luona kerran vuodessa pitkän välimatkan takia. Aika harvoin myös soiteltiin.
Lapseton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuorempikaan ihminen tajuaa, että monelle velalle "en halua lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei halua elämäänsä lapsia ollenkaan tai korkeintaan pieninä satunnaisannoksina. Pyydetään kummiksi ym. vaikka tiedetään oikein hyvin, ettei henkilö halua olla lasten kanssa tekemisissä.
Itse en edes ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia, vaikka olisivat jo aikuisia, koska aina on olemassa "riski", että tämä kumppani saa lastenlapsia ja jos aautaan yhdessä ym. ei näitä voi oikein välttyä saamasta osaksi omaakin elämäänsä Itsellä iso syy lapsettomuuteen on, etten yksinkertaisesti pidä lapsista, joten en halua heitä elämääni mitään kautta, jos sen vain voin välttää.
Eli ei, ei tosiaan harmita, etten tule saamaan lastenlapsia. Päinvastoin, olen oikein tyytyväinen, ettei tarvitse sietää tenavien mekastusta nyt, eikä varsinkaan vanhana, kun jo muutenkin on väsynyt ja on ties mitä kremppaa.
Se, että on lapsia/lastenlapsia ei mitenkään tarkoita, etteikö voisi jäädä vanhana yksin. Yksinäisyyteen vain ei osaa varautua samalla tavalla kuin ihminen, joka ei alun alkaenkaan ole laskenut pärjäämistään jälkikasvun varaan.
Heh, katsotaan sitten kun olet vanha, että miten paljon paremmin pärjäät sen yksinäisyyden kanssa, kun olet siihen niin hyvin varautunut. Veikkaan, että ei se kivalta tunnu kuitenkaan.
Meinaat että mun pitäisi avioitua yksinäisyyttä rakastavana ihmisenä tunteettomaan kulissiliittoon ja hoitaa lääkkeiden voimalla 20+ vuotta kestävä projekti etten vahingossakaan katuisi? Ukko mankuisi kavereilleen kylmästä liitosta. Ehkei sentään.
Ei, en meinaa mitään tuollaista. En oikein ymmärrä, miksi tuollaisia höpötät. Meinasin vaan, että tuskinpa se vanhuuden yksinäisyyteen varautuminen kamalasti mitään auttaa. Ja että tuskinpa me ei-vanhukset mitään siitä yksinäisyydestä tiedetään, joten vähän hölmöä päteä jollakin osaamisella varautua siihen.
Jätä vapaaehtoisesti yksinäiset ihmiset rauhaan.
Ahdistavatko kommenttini vapaaehtoisesti yksinäisiä? Miksi ihmeessä? Eikö teillä ole kaikki hyvin, kun ei tarvitse kärsiä silloin vanhana, niin kuin meidän muiden?
Jos sua lohduttaa lupaan alkaa vaikka lesboksi. Noin. Lesbouden myötä päädyn yhteisölliseen lesbokommuuniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lapsia niin miksi haluaisin lapsenlapsiakaan? AIvan järjetön idea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Jep, toinen yleinen harhaluulo on se, että jälkikasvu hoitaa kaiken.
Saa olla todella onnekas, jos vanhuksena on sellaiset omat aikuiset lapset, jotka ovat kiinnostuneita vanhempiensa voinnista ja valmiita auttamaan ja hoitamaan huonokuntoisen vanhemman puolesta asioita. Yleisempää tuntuu olevan että käydään pari kertaa vuodessa tunnin parin vierailulla ohiajaessa, kun ollaan matkalla jonnekin viihdyttävämpään kohteeseen oman perheen kanssa.
No onneksi te velat muistatte käydä vierailulla siellä vanhainkodissa, kun ei ole mitään retkiä perheen kanssa hoidettavana.
Joo no mutsi saa virua yksinään vanhainkodissa. Jälleen muistutus siitä ettei synnytys=omaishoito.
Öö, yhteydenpito ja vierailut vanhainkodissa ovat nyt vähän eri juttu kuin omaishoito.
Tässä ketjussa on käynyt ilmi, ettei lapsettomat usko lasten vierailevan vanhan äitinsä tai isänsä luona kuin ehkä kerran vuodessa jos sitäkään. Kai omaishoidon ja kerran vuodessa vierailun välille mahtuu jotain välimuotoja?
Minä kävin vanhempieni luona kerran vuodessa pitkän välimatkan takia. Aika harvoin myös soiteltiin.
Lapseton
Toisaalta hyvä että valitsit olla tuottamatta itsellesi sananlaista pettymystä ja ikävää, kuin itse tuotit vanhemmillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Jep, toinen yleinen harhaluulo on se, että jälkikasvu hoitaa kaiken.
Saa olla todella onnekas, jos vanhuksena on sellaiset omat aikuiset lapset, jotka ovat kiinnostuneita vanhempiensa voinnista ja valmiita auttamaan ja hoitamaan huonokuntoisen vanhemman puolesta asioita. Yleisempää tuntuu olevan että käydään pari kertaa vuodessa tunnin parin vierailulla ohiajaessa, kun ollaan matkalla jonnekin viihdyttävämpään kohteeseen oman perheen kanssa.
No onneksi te velat muistatte käydä vierailulla siellä vanhainkodissa, kun ei ole mitään retkiä perheen kanssa hoidettavana.
Joo no mutsi saa virua yksinään vanhainkodissa. Jälleen muistutus siitä ettei synnytys=omaishoito.
Öö, yhteydenpito ja vierailut vanhainkodissa ovat nyt vähän eri juttu kuin omaishoito.
Tässä ketjussa on käynyt ilmi, ettei lapsettomat usko lasten vierailevan vanhan äitinsä tai isänsä luona kuin ehkä kerran vuodessa jos sitäkään. Kai omaishoidon ja kerran vuodessa vierailun välille mahtuu jotain välimuotoja?
Minä kävin vanhempieni luona kerran vuodessa pitkän välimatkan takia. Aika harvoin myös soiteltiin.
Lapseton
Toisaalta hyvä että valitsit olla tuottamatta itsellesi sananlaista pettymystä ja ikävää, kuin itse tuotit vanhemmillesi.
Anteeksi! Se oli tosi rumasti sanottu. Voisipa tämän viestin poistaa. Olen ihan kamala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et lapsia olet vanhempana ihan yksin, yhyyy...
Muistakin sitten olla itkemättä sitä yksinäisyyttäsi vanhana, vela.
Eikös sitä itke juuri perheelliset, sen jälkeen kun on lempattu laitokseen, eikä lapset tai lapsenlapset käy kuin tunnin visiitin jouluna ja aina ei sitäkään jos on muuta tekemistä?
Jep, toinen yleinen harhaluulo on se, että jälkikasvu hoitaa kaiken.
Saa olla todella onnekas, jos vanhuksena on sellaiset omat aikuiset lapset, jotka ovat kiinnostuneita vanhempiensa voinnista ja valmiita auttamaan ja hoitamaan huonokuntoisen vanhemman puolesta asioita. Yleisempää tuntuu olevan että käydään pari kertaa vuodessa tunnin parin vierailulla ohiajaessa, kun ollaan matkalla jonnekin viihdyttävämpään kohteeseen oman perheen kanssa.
No onneksi te velat muistatte käydä vierailulla siellä vanhainkodissa, kun ei ole mitään retkiä perheen kanssa hoidettavana.
Joo no mutsi saa virua yksinään vanhainkodissa. Jälleen muistutus siitä ettei synnytys=omaishoito.
Öö, yhteydenpito ja vierailut vanhainkodissa ovat nyt vähän eri juttu kuin omaishoito.
Tässä ketjussa on käynyt ilmi, ettei lapsettomat usko lasten vierailevan vanhan äitinsä tai isänsä luona kuin ehkä kerran vuodessa jos sitäkään. Kai omaishoidon ja kerran vuodessa vierailun välille mahtuu jotain välimuotoja?
Minä kävin vanhempieni luona kerran vuodessa pitkän välimatkan takia. Aika harvoin myös soiteltiin.
Lapseton
Toisaalta hyvä että valitsit olla tuottamatta itsellesi sananlaista pettymystä ja ikävää, kuin itse tuotit vanhemmillesi.
Hei onnee jos sun lapsuus meni nappiin ja omat vanhempasi jätti sulle hyvät avaimet tulevaisuuden polvea ajatellen. Kaikilla ei ollut yhtä onnekas lapsuus eivätkä kaikki kykene löytämään oikeanlaisia avaimia omaan vanhemmuuteensa. Monella on tällä hetkellä lasten lisäksi stressiä rahasta. Todennäköisesti tästä polvesta kasvaa samanlailla oireileva lamalauma kuten meistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuorempikaan ihminen tajuaa, että monelle velalle "en halua lapsia" tosiaan tarkoittaa, ettei halua elämäänsä lapsia ollenkaan tai korkeintaan pieninä satunnaisannoksina. Pyydetään kummiksi ym. vaikka tiedetään oikein hyvin, ettei henkilö halua olla lasten kanssa tekemisissä.
Itse en edes ryhtyisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla on lapsia, vaikka olisivat jo aikuisia, koska aina on olemassa "riski", että tämä kumppani saa lastenlapsia ja jos aautaan yhdessä ym. ei näitä voi oikein välttyä saamasta osaksi omaakin elämäänsä Itsellä iso syy lapsettomuuteen on, etten yksinkertaisesti pidä lapsista, joten en halua heitä elämääni mitään kautta, jos sen vain voin välttää.
Eli ei, ei tosiaan harmita, etten tule saamaan lastenlapsia. Päinvastoin, olen oikein tyytyväinen, ettei tarvitse sietää tenavien mekastusta nyt, eikä varsinkaan vanhana, kun jo muutenkin on väsynyt ja on ties mitä kremppaa.
Se, että on lapsia/lastenlapsia ei mitenkään tarkoita, etteikö voisi jäädä vanhana yksin. Yksinäisyyteen vain ei osaa varautua samalla tavalla kuin ihminen, joka ei alun alkaenkaan ole laskenut pärjäämistään jälkikasvun varaan.
Heh, katsotaan sitten kun olet vanha, että miten paljon paremmin pärjäät sen yksinäisyyden kanssa, kun olet siihen niin hyvin varautunut. Veikkaan, että ei se kivalta tunnu kuitenkaan.
Ei lapset ja lapsenlapset takaa sitä ettei olisi yksin
En ymmärrä miten jollekin voi olla niin tärkeää että muutkin hankkisivat lapsia, kuten jollekin tässä ketjussa. Totta kai lapsetonkin voi olla yksinäinen ja saa sitä valittaa, ei kai kukaan järkevä nyt vanhuuden yksinäisyyden poistamiseksi tee lapsia? Täytyyhän siihen jokin muukin syy olla.
Itse olen (ainakin osittain) vela, ja nautin suuresti yksinolosta. En ymmärrä miksi alkaisin vanhana kaipaamaan enemmän seuraa. Omat isovanhempani ainakin muuttuivat entistä enemmän erakoiksi vanhetessaan ja tapaamiset vaikuttivat olevan pakkopullaa. Toki apua varmaan kaipaa, mutta sitä ei muutenkaan voi laskea sukulaisten hyväntahtoisuuden varaan.
Mulla on lapsia ( jopa aikisia ) ja toivon, että niitä lapsenlaspia ei vältämättä edes tule.
EI ne minua haitta, mutta en oo mikään lapsenvahtiautomaatti, enä myöskään jaksa koko elämääni keksiä tekemistä lasten ehdoilla.
Haluan pikku hiljaa aikaa omille jutuille. Enkä ole edes mikään hirmu lapsirakas. Ei niissä lapsissa mitään vikaa ole, mutta emmä jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, etten kyllä itsekään lapsena / teininä välittänyt isovanhemmistani kovin paljoa. Olin just sellainen lapsi, jonka vanhemmat pakotti vanhainkotivisiiteille ja siellä oli just niin kauheaa jo 80-luvulla, että omalla kohdallani eutanasia on parempi vaihtoehto vanhuudessa. Pikkulapsista tykkäsin vähän enemmän, mutta en ole koskaan halunnut omia. Pidän itsestäni sen verran, että oma seura paras seura.
Sama, enkä voi millään uskoa että nuo pakotetut visiitit olisi niiden isovanhempienkaan mielestä olleet kovin mukavia. Itse olen ainakin 100% varma etten tule sellaisia kaipaamaan vaikka olisin kuinka yksinäinen tulevaisuudessa.
Siltikään synnytys ei tarkoita vierailu velvollisuutta.