Miksi sote-alan esimiehet ei suostu uskomaan, että henkilöstöpula johtuu lähinnä huonosta johtamisesta?

Miksi hoitoalalla on niin vaikeeta ja ihmiset ilkeitä nykyään. Hoitajatkin on pelottavia eikä osata tehdä töitä kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa että ne lähiesihenkilötkin on usein ihan puun ja kuoren välissä ja voivat ehkä yhtä pahoin kuin se suorittava porras.

Ei tuollaisen selityksen taakse saa mennä ja johtaa huonosti. Jos tunkee esimiespestiin niin silloin täytyy tehdä työ hyvin, tai irtisanoutua.

Mutta jos ei anneta ylhäältä riittävästi resursseja niin mitenkäs johdat hyvin vaikka haluaisit. Ei sitä valtaa lähiesimiehillä rajattomasti ole. Ja sitä paitsi ei kaikilla mikään hinku tuohon pestiin ole ollut, vaan on käsketty.

Ei ystävällinen kohtelu, työntekijöiden aito kuunteleminen ja arvostava kohtelu mitään resursseja vaadi.

Ei niin, siitä olen täysin samaa mieltä. Siitäjän se kaikki lähtee. Mutta esimerkiksi päätöksenteon suhteen usein on tarjolla vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoitoalalla on niin vaikeeta ja ihmiset ilkeitä nykyään. Hoitajatkin on pelottavia eikä osata tehdä töitä kunnolla.

Lue tämä ketju, niin ymmärrät.

Ongelma on siinä että esimiestehtäviin haluaa edetä ne, jotka on leipiintyneitä tekemään ns kädet savessa hoitotyötä. Haluavat kevyempään toimistohommaan. Heillä ei silti ole välttämättä mitään kiinnostusta tai aikomusta alkaa toteuttamaan hyvää johtamistyötä tai henkilöstön hyvää kohtelua. Kunhan haluavat vain itse siistimpään sisätyöhön. Esimiehiksi pitäisi päätyä vain niitä, joilla on aito halu johtaa hyvin ja aito halu huolehtia alaisistaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska vika ei voi olla pomoissa vaan se on aina työntekijäissä.

Terveisin ek, kokoomus ja vuorineuvokset.

Jep vika on työntekijän asenteessa jos ei naama ole hymyssä töissä. Näin meidän työpaikalla on annettu ymmärtää. Ihan sama mikä on vialla niin muistakaa aina että voitte vaikuttaa omaan asenteeseenne. Tämä siis toistuvana viestinä koko henkilökunnalle kun oikeita ongelmia on yritetty ottaa esiin. Meillä mennään sentään toksisen tekopositiivisuuden kautta, kai se on parempi kuin huudot ja haukut.

Kuulostaa ihan Pihlajalinnalta. Turvat kiinni ja olkaa positiivisia.

Sote alalla ei edes lähiesimiehet ole koskaan työntekijän puolella, vaan on työnantajan edustaja.

Mutta kyllä se palkkaus on pahempi epäkohta.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että esimiestehtäviin haluaa edetä ne, jotka on leipiintyneitä tekemään ns kädet savessa hoitotyötä. Haluavat kevyempään toimistohommaan. Heillä ei silti ole välttämättä mitään kiinnostusta tai aikomusta alkaa toteuttamaan hyvää johtamistyötä tai henkilöstön hyvää kohtelua. Kunhan haluavat vain itse siistimpään sisätyöhön. Esimiehiksi pitäisi päätyä vain niitä, joilla on aito halu johtaa hyvin ja aito halu huolehtia alaisistaan hyvin.

Mistäpä näitä ihmisiä löytyisi? Koiranvirka olla ensimmäisen asteen esimies. Paskaa tulee niskaan pomolta, alaisilta ja asiakkailta. Kaikkeen olet yksin syypää ja palkka vain aavistuksen suurempi kuin alaisilla. Ei löydy innokkaita vapaaehtoisia.

Vierailija kirjoitti:

Sote alalla ei edes lähiesimiehet ole koskaan työntekijän puolella, vaan on työnantajan edustaja.

Mutta kyllä se palkkaus on pahempi epäkohta.

Tietysti, sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Alaiset ei maksa esimiehen palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, hakeutukaa itse lähiesihenkilöiksi, kun tiedätte, miten pitäisi johtaa. Niin minäkin aikanaan tein. 

Saatatte hämmästyä.

Eli olet työskennellyt sote-alalla lähiesimiehenä? Kun kerran sinulla on ihan sisäpiirin tietoa aiheesta, niin kerro miksi johtaminen ja työntekijöiden kohtelu on paljon huonompaa kuin monella muulla alalla. Minua ihan aidosti kiinnostaa ymmärtää.

Ap

No, ensinnäkin on johtamista ja lähijohtamista. Ei voi niputtaa kaikkia rivihoitajista seuraavia. Sairaalat ovat perinteisesti hierarkisia laitoksia, lähiesihenkilöllä on esihenkilö jne. Ylempänä tehtävät päätökset on vaan vietävä käytäntöön, halusi tai ei. Ne ovat usein taloudellisia ja poliittisia päätöksiä, toisinaan jopa asioita täysin tuntemattomien ihmisten tekemiä.

Toisekseen olisi kiva kuulla, missä kaikkialla on parempaa johtamista ja kohtelua. Minä väitän, ettei keskimäärin missään, jos subjektiivisia mielipiteitä kysytään. Toki olen valtaosan urastani tehnyt hoitoalalla.

Kolmanneksi johtaminen on vastavuoroista. Pitää pystyä olemaan johdettava ja hyväksyttävä työnjohto-oikeus, tuoda esille pulmakohtia ja esittää rakentavia ehdotuksia. Aivan takuulla on työhönsä kyllästyneitä ja taitamattomia esihenkilöitä mutta niin myös alaisia. Ja sitten on niitä paikkoja, missä työt sujuvat. Niillä ei vaan ole uutisarvoa.

Sukulainen on lääkäri ja esimiesasemassa. On empaattinen tyyppi ja häntä paljon kehutaan, työntekijät soittavat hänelle pitkin vuorokautta ja parkuvat ongelmiaan, yrittää siloitella ja tasoitella ja toimia rauhanvälittäjänä, mutta ei siinä yksi ihminen riitä. Oikeasti tekisi mieli joskus itseni sanoa, että käske niitä keskittymään töihinsä, se on yksi hiekkalaatikko koko paikka, missä hoitajat huutaa toisilleen ja haukkuu kiroillen. En jotenkin itse käsitä miten kukaan voi mennä töihin tuolla asenteella, että oksennetaan kaikki paha olo toisten niskaan. Ehkä se on sitten vain tuon työpaikan ongelma, mutta ei kaikesta voi esimiehiä syyttää. En itse ikinä haluaisi tuollaiseen paikkaan töihin, en mihinkään asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoitoalalla on niin vaikeeta ja ihmiset ilkeitä nykyään. Hoitajatkin on pelottavia eikä osata tehdä töitä kunnolla.

Osaltaan siinä on syynä että asiakkaatkin voivat olla vaikeita ja ilkeitä.Osaltaan se että voi olla kynnes vuoro putkeen ilman vapaata sillä sijaisia ei ole. Voi olla että hoitajalla itsellään on joku sairaus/vaiva joka aiheuttaa kipua ja näin ollen ärtymystä. Syitä on monia

*kymmenes vuoro putkeen. Puhelimen autocorrect ihmeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sote alalla ei edes lähiesimiehet ole koskaan työntekijän puolella, vaan on työnantajan edustaja.

Mutta kyllä se palkkaus on pahempi epäkohta.

Tietysti, sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Alaiset ei maksa esimiehen palkkaa.

Niinpä niin tietysti, mutta siitä se ristiriita tulee, kukaan ei ole työntekijän puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa että ne lähiesihenkilötkin on usein ihan puun ja kuoren välissä ja voivat ehkä yhtä pahoin kuin se suorittava porras.

Ei tuollaisen selityksen taakse saa mennä ja johtaa huonosti. Jos tunkee esimiespestiin niin silloin täytyy tehdä työ hyvin, tai irtisanoutua.

Mutta jos ei anneta ylhäältä riittävästi resursseja niin mitenkäs johdat hyvin vaikka haluaisit. Ei sitä valtaa lähiesimiehillä rajattomasti ole. Ja sitä paitsi ei kaikilla mikään hinku tuohon pestiin ole ollut, vaan on käsketty.

Ei ystävällinen kohtelu, työntekijöiden aito kuunteleminen ja arvostava kohtelu mitään resursseja vaadi.

Eikö oikeasti? Olen sote-alalla pikkupomo, n. 25 alaista, joista jokainen eri tomipisteissä. Välissä satakin kilometriä. Minulle on annettu 20 % työajasta esihenkilötehtäviin, muun ajan teen potilastyötä (sähköiset ajanvarauspohjat täynnä). Minulla menee pakollisiin esihenkilöpalavereihin 3 t viikossa. Lisäksi kuulun useisiin työryhmiin, koska olen esihenkilö. Rekryt vievät kauheasti aikaa.

Minusta voisin kuunnella työntekijöitä ja kohdella heitä edes jotenkin, jos tehtävään olisi annettu enemmän resurssia. En todellakaan ehdi useinkaan vastata samana päivänä puhelimeen tai s-postiin, saati nähdä oikeastaan koskaan livenä. Tämä meni tällaiseksi hyvinvointialueelle siirtymisen myötä. Ennen minulla oli alle 10 alaista ja kaikki samassa kaupungissa.

Voisitte valittaa sen uhriutumisen ja tehdä välillä töitå. Hoitsut saattaa käyttää tunnin-pari päivässä esimiehistä, lääkäreistä ja työkavereista valittamiseen. Töisså olisi leppoisaa, jos keskittyisitte töihin.

"Tämmösen sai tähän rahaan" totesi entinen esimieheni ja tuossa on mielestäni totuuden siemen. Eihän sote-alan esihenkilötehtäviin suostu kukaan monitaituri, kun palkka on naurettavan pieni osaamisvaatimuksiin ja vastuuseen nähden. 

Tuntuu että sairaaloissa lähiesimiehillä ja klinikan ylilääkäreillä ja osastonhoitajilla ei usein ole edes alkeellisia johtamistaitoja. Palautetta ei osata antaa rakentavasti, alaisien huolenaiheita työstään ei kuunnella, uupumiseen ei saa apua ja johdetaan käskyttämällä. Pahimillaan alaisia haukutaan, nimitellään ja kiusataan. Sotealan työntekijäpula on ollut pitkään tulollaan. Jospa nyt vihdoin johtamistyyliin tulisi jotain muutosta.

Vierailija kirjoitti:

 Koska he eivät ole käyneet johtamiskoulutusta. Usein vain lähijohtajaksi vain noustaan. Mutta fakta on, että johtajuus ei ole helppoa. Ja tässähän haksahdetaan. Johtajilla on substanssiosaamista ja usein asiaosaamista, mutta ei henkilöosaamista. Johtaja tarvitsee koulutusta.

Totta, noustaan tai ajaudutaan, koska tehtävään on haluttu valita "talosta tuttu" eikä panostaa rekrytointiprosessiin.  Sotealalla ei ole epätavallista, että esihenkilötehtävä on alkanut "ala sinä tekemään näitä työvuorolistoja"-tilanteella, ja lopulta henkilöllä onkin jo useampi kymmenen omaa alaista. Tehtävään saattaa riittää AMK-tutkinto jo jonkinlainen hallinnollisten ohjelmien näppärä osaaminen.

Näillä henkilöillä ei välttämättä ole mitään työkaluja henkilöstöjohtamiseen, muutosjohtamiseen, osaamisen johtamiseen, tai edes ohutta osaamista strategisesta johtamisesta eikä kykyä reflektoida omia johtamistaitoja. Ja koska lähiesimiesten osaamista ei myöskään johdeta eikä sote-alan lähiesimiehiä ole varaa lisäkouluttaa, osaaminen helposti myös jää vuosiksi ja vuosikymmeniksi listojen tekoon, poissaolojärjestelyiden hoitamiseen ja rutiinipäätöksiin eli loma- ja perhevapaahakemukset, sairauspoissaolohakemukset ja työsopparit, rutiinityöjärjestelyt, mutta osaaminen ei kasva.  Samasta syystä tehtävään voi myös valikoitua persoonaltaan johtamiseen sopimattomia ihmisiä, joilla on huonot sosiaaliset taidot (on alaisten epätasa-arvoista kohtelua, päsmäröintiä, mikromanagerointia, loukkaavia sanoja,  välinpitämättömyyttä, kyvyttömyyttä tarttua vaikeisiin asioihin, omien virheiden piilottelua, huonoa kriisitilanteiden purkua tms.)

Olen ollut sote-alalla sekä työntekijänä että sittemmin lähiesimiehenä yhteensä pian 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa että ne lähiesihenkilötkin on usein ihan puun ja kuoren välissä ja voivat ehkä yhtä pahoin kuin se suorittava porras.

Ei tuollaisen selityksen taakse saa mennä ja johtaa huonosti. Jos tunkee esimiespestiin niin silloin täytyy tehdä työ hyvin, tai irtisanoutua.

Mutta jos ei anneta ylhäältä riittävästi resursseja niin mitenkäs johdat hyvin vaikka haluaisit. Ei sitä valtaa lähiesimiehillä rajattomasti ole. Ja sitä paitsi ei kaikilla mikään hinku tuohon pestiin ole ollut, vaan on käsketty.

Ei ystävällinen kohtelu, työntekijöiden aito kuunteleminen ja arvostava kohtelu mitään resursseja vaadi.

Eikö oikeasti? Olen sote-alalla pikkupomo, n. 25 alaista, joista jokainen eri tomipisteissä. Välissä satakin kilometriä. Minulle on annettu 20 % työajasta esihenkilötehtäviin, muun ajan teen potilastyötä (sähköiset ajanvarauspohjat täynnä). Minulla menee pakollisiin esihenkilöpalavereihin 3 t viikossa. Lisäksi kuulun useisiin työryhmiin, koska olen esihenkilö. Rekryt vievät kauheasti aikaa.

Minusta voisin kuunnella työntekijöitä ja kohdella heitä edes jotenkin, jos tehtävään olisi annettu enemmän resurssia. En todellakaan ehdi useinkaan vastata samana päivänä puhelimeen tai s-postiin, saati nähdä oikeastaan koskaan livenä. Tämä meni tällaiseksi hyvinvointialueelle siirtymisen myötä. Ennen minulla oli alle 10 alaista ja kaikki samassa kaupungissa.

Kannattaisiko irtisanoutua?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että sairaaloissa lähiesimiehillä ja klinikan ylilääkäreillä ja osastonhoitajilla ei usein ole edes alkeellisia johtamistaitoja. Palautetta ei osata antaa rakentavasti, alaisien huolenaiheita työstään ei kuunnella, uupumiseen ei saa apua ja johdetaan käskyttämällä. Pahimillaan alaisia haukutaan, nimitellään ja kiusataan. Sotealan työntekijäpula on ollut pitkään tulollaan. Jospa nyt vihdoin johtamistyyliin tulisi jotain muutosta.

Ei toki ole vain sote-alan ongelma. Yrityksiä johdetaan usein persoonavetoisesti ja ruoho ei ole ole aina niin vihreää toisella puolella kun kuvittelisi - vastassa voi olla yllättävän vaikea pomo, organisaatiokulttuuri ja erikoisia kirjoittamattomia sääntöjä. Yhdistyksissäkään ei aina yhtään helpompaa, voi sisältää kulttimaistakin asia- tai henkilöpalvontaa jossa ei uskalleta puhua "vääristä" asioista ääneen ja työskentely ei välttämättä ole ruusuilla tanssimista. Kaupan alalla kilpailu on kovaa, ja tulostavoittelu näkyy niin pienessä kukkakaupassa kuin suurkorporaatiossakin ja sen usein työntekijä tuntee nahoissaan. 

Hierakkisessa ja usein konservatiivisessa sairaalakulttuurissa on omat haasteensa, erilaiset kuin muilla aloilla, mutta huonoa johtamista olen itse tavannut tasapuolisesti kaikkialla. Kannattaa hankkia kokemusta monelta alalta, asiat saattavat asettautua eri valoon.