Jos perin isäni omakotitalon mutta nykyinen vaimo jää siihen asumaan, miten maksan perintöveron?

Aina vaan yleisempää tällaiset tapaukset joissa leski elättää itsensä toisen lasten siivellä. Miksi leskenoikeus on niin pyhä lehmä? Maailma voi sortua mutta leskenoikeus on ja pysyy.

Niin se pitäisi olla, että perintövero pitäisi maksaa vadmsta kun saa asunnon haltuun. Ja lesken pitäisi maksaa vuokraa tai yhtiövastike omistajille. Eihän tuossa muuten ole mitään järkeä. Sairasta muuten.

Vierailija kirjoitti:

Niin se pitäisi olla, että perintövero pitäisi maksaa vadmsta kun saa asunnon haltuun. Ja lesken pitäisi maksaa vuokraa tai yhtiövastike omistajille. Eihän tuossa muuten ole mitään järkeä. Sairasta muuten.

Niinpä. Joku sellainen oikeus voisi olla hyvä, että perikunnan on ensisijaisesti myytävä asunto leskelle (eikä ulkopuolisille), mikäli leski sen asunnon haluaa ostaa. Hinnan määritys tietysti pitäisi sitten miettiä, että onko se vain verotusarvolla vai myyntiarvolla. Mahdollisesti voisi jopa olla sellainen lisäys, että mikäli lesken on mahdotonta ostaa asuntoa edes pankkilainan turvin (siis jos pankki ei lainaa myönnä, eikä varallisuus riitä), niin sitten perikunnalla olisi velvollisuus vuokrata asunto leskelle käypään vuokrahintaan, mikäli leski haluaa edelleen asuntoon jäädä. Tällöin perikunta saisi vähän kerrytettyä asunnosta tulojakin, joilla kattaa ne mahdolliset remontit.

Ongelmanahan tuossa on se, että miten se kohtuullinen myyntiarvo ja vuokrahinta määritetään. Jos talo vaikka alueella, jossa ei paljon vuokrataloja ole (omakotitaloalue), ei voida katsoa edes mitään alueen vuokrien keskihintaa. Varmaan pitäisi olla postinumeroittain jotkut määritetyt neliöhinnat vuokralle (halutessaan osapuolet voivat sopia muustakin hinnasta). Myyntiarvo taas sitten vaatinee kuntokartoitukset jne.

Kun isämme kuoli, me sisarukset olimme tietysti ja ehdottomasti sitä mieltä, että äiti saa asua kodissaan (lapsuudenkodissamme) kuolemaansa asti. Ei olisi ollut asiallista alkaa häätää äitiä johonkin hoitokotiin, joista on saanut lukea ikäviä juttuja jo vuosia. Olimme äidin kanssa läheisiä, mutta ymmärrän jos jossain uusperhekuvioissa lesken oikeus aiheuttaa lievästi sanoen närää kun oman vanhemman uusi puoliso on jäänyt vieraaksi tai vastenmielisesti.

Äiti sai asua kotonaan kuolemaansa saakka, mikä on minusta hienoa ja inhimillistä! Vähemmän hienoa oli sitten se, että perintoverot piti maksaa vaikka muuten mikään ei muuttunut. Onneksi isä oli ottanut (kenellekään kertomatta) säästöhenkivakuutuksen, josta saaduilla rahoilla saatiin perintövero hoidettua. Tässä tapauksessa isä oli ollut fiksu. Näitä asioita voi ja pitää miettiä etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Aina vaan yleisempää tällaiset tapaukset joissa leski elättää itsensä toisen lasten siivellä. Miksi leskenoikeus on niin pyhä lehmä? Maailma voi sortua mutta leskenoikeus on ja pysyy.

Niin kauan kuin suuret ikäluokat ovat poliitikkojen silmissä houkuttelevin äänestäjäjoukko, tällaiset heitä potentiaalisesti suosivat lait eivät tule katoamaan minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Kun isämme kuoli, me sisarukset olimme tietysti ja ehdottomasti sitä mieltä, että äiti saa asua kodissaan (lapsuudenkodissamme) kuolemaansa asti. Ei olisi ollut asiallista alkaa häätää äitiä johonkin hoitokotiin, joista on saanut lukea ikäviä juttuja jo vuosia. Olimme äidin kanssa läheisiä, mutta ymmärrän jos jossain uusperhekuvioissa lesken oikeus aiheuttaa lievästi sanoen närää kun oman vanhemman uusi puoliso on jäänyt vieraaksi tai vastenmielisesti.

Äiti sai asua kotonaan kuolemaansa saakka, mikä on minusta hienoa ja inhimillistä! Vähemmän hienoa oli sitten se, että perintoverot piti maksaa vaikka muuten mikään ei muuttunut. Onneksi isä oli ottanut (kenellekään kertomatta) säästöhenkivakuutuksen, josta saaduilla rahoilla saatiin perintövero hoidettua. Tässä tapauksessa isä oli ollut fiksu. Näitä asioita voi ja pitää miettiä etukäteen.

Usein, jos se leski on niiden lasten vanhempi myös, niin hän myös maksaa asunnon remonttikulut ja ehkä jopa niitä perintöveroja lasten puolesta, koska ne lapsethan tulevat joka tapauksessa lopulta perimään myös hänet, niin hän voi ns. ennakkoperintönä jo maksaa noita (ja lahjoittaa toki alle lahjaveron rajan muutenkin).

Jos ne lapset eivät ole sen lesken lapsia, eivätkä lapset tule perimään ko. henkilöä, niin eihän sillä leskellä ole mitään syytä niille lapsille mitään maksella. Kunhan vaan asustelee siinä asunnossa, ja lapset maksaa remontit. Nuo kaksi tilannetta pitäisi laissa erottaa toisistaan ja hallintaoikeus koskea esim. vain tilannetta, jossa vainajalla on vain yhteisiä lapsia lesken kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia jokaisen vanhemman pitäisi suunnitella perintöasiat ennakkoon. Tärkeä osa lapsista huolehtimista jo vauvaiässä. Aloittaa voi miettimällä, mitä konkreettisesti tapahtuu, kun minulle sattuu jotain?

Suomalainen tyypillisesti säilöö kaiken omaisuutensa seiniin. Tilanne on lapsille armoton, kun perintöverolappu tipahtaa luukusta. Huomattava perintövero voi tulla eteen ennen aikojaan, kuten minulle kävi lukioikäisenä.

Omille lapsille olen järjestänyt samoin kuin omat vanhempani. Kaikki ohjeet ja testamentti tehty ja helposti löydettävissä. Vakuutuksia en saa, joten varat ja helposti realisoitavat sijoitukset turvaavat hautajaiset ja perintöverot. Ei huonokuntoisia murjuja huonolla sijainnilla omistuksessa eikä yhteisomistuksia kenenkään kanssa.

Mielestäsi siis ihmisen elinajalla ei juurikaan ole merkistystä, ainoastaan sillä mitä tapahtuu kun hän on kuollut? Mistä tällainen ajatusmaailma tulee, ja miten sen kanssa pärjää itse, että ei voi asua esim smiellä missä haluaa, vaan koko elämä vauvasta kuolemaan pitää elää niin ettei oman kuoleman jälkene kellekään ole mitään haittaa itsestä?

Mitä jos haluaa asua vanhassa (muille) arvottomassa talossa maalla ? Haluaa elää elämänsä siellä, onnellisena? Ei käy, koskoa kuoleman jälkeen tulee jälkikasvulle ongelma siitä että vanhempi eli elämäänsä haluamallaan paikkakunnalla? Melkoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa testamentti, jossa omistusoikeus siirtyy toiselle. Miehellä yksi lapsi aiemmasta liitosta.

En halua joutua pois kodistani jos mieheni kuolee.

Meillä yhteinen talo juuri tuosta syystä Minulla 1 lapsi, ja miehellä 2. 

Aiot siis pistää lapset maksamaan perintöverot ja sinun asumistasi, jos puolisosi omistus siirtyy lapsilleen?

Ja tuntuu sinusta ihan hyvältä?

Eikä pelkästään perintöverot, vaan myös jos asuntoon täytyy tehdä putki- tai ikkunaremontti, niin ne lapset joutuu niitä remontteja asunnon omistajina maksamaan, ja sinä vaan asut siinä ihan pokalla ja maksatat heillä tuollaisia?

Mun tuttavalla kävi näin, että isä otti nuoren vaimon, lähes samanikäinen kuin lapset. Isä kuoli äkillisesti.  Lapset joutuivat maksamaan perintöveron ja joutuvat maksamaan asunnon kulut, leski asuu ilmaiseksi. Voi asua vuosikymmenet. 

Meillä itsellä kävi niin, että äiti kuoli äkillisesti työikäisenä. Vanhemmilla oli mökki ja talo. Olisi ollut sydämetöntä vaatia isää myymään se mökki, joka oli hänelle aika tärkeä varsinkin äidin kuoleman jälkeen. Me lapset maksoimme kiltisti perintöverot talosta ja mökistä. Tilillä äidillä oli rahaa sen verran että riitti hautajaiskuluihin.  Isä eli 25 vuotta äidin kuoleman jälkeen. Isän kuoltua ja jo isän eläissä havaittiin että talon remontissa oli tehty isoja virheitä. Talo on nyt purkukuntoinen ja alueella, missä sen ikäisiä taloja on myynnissä eikä kaupaksi mene halvallakaan. Tontit ei siellä maksa paljon mitään, silti rakentajia ei enää nykyään ole ja varsinkin se meidän talo on nykyään huonossa paikassa. Vanhemmat ostivat sen joskus päättyvän tien päästä peltojen keskeltä rauhalliselta aleuelta. Nyt se on keskellä tiuhaan rakennettua asuinaluetta vaarallisen +-risteyksen kohdalla ja lähes naapurissa on levoton vuokratalo. Naapuri on yrittänyt myydä parempikuntoista jo useamman vuoden, ei mene kaupaksi, vaikka se on vähän paremmassa paikassa kun jää siitä risteyksestä sivuun. Hintaakin on laskettu monta kertaa, mutta ei ole tullut tarjouksia, ei edes sellaisia joissa olisi tarjottu paljon alle hintapyynnön. Ei siis yhden yhtä tarjousta millään hinnalla. 

Tämä. Se päätös, ottaako perinnön vastaan tai ei, pitää tehdä tietyllä ajanhetkellä. Silloin voi vaikuttaa ihan järkevältä ottaa perintö vastaan. Jos siihen asuntoon kuitenkin jää joku asumaan, ja tulee vaikka joku odottamaton vika vastaan (esim. uudessakin asunnossa voi olla hometta), voi se perintö olla 20v päästä täysin arvoton. Verot ja remonttikulut jäi perijälle maksattavaksi silti. Tuo on perijälle todella suuri riski, ettei saa realisoitua perintöään silloin, kun verot jo pitää maksaa. Ei ole mitään takeita, että jäisi siitä ikinä plussalle.

Miksi pitäisi jäädä?

Mikä järki olisi ottaa vastaan perintö, josta joutuu maksamaan verot (ja mahd. remontit), mutta koskaan ei saa edes omiaan takaisin tai jää plussalle? Oletko yksinkertainen, kun et ymmärrä?

Tottakai perijä kuvittelee siinä vaiheessa, että tulee vielä aika, jolloin voi myydä sen asunnon ja sitten saa ne veroihin ja remontteihin käyttämänsä rahat takaisin ja toivottavasti enemmänkin. Näin ei vaan välttämättä käy, jos verojen maksun ja asunnon mahdollisen myyntihetken välissä meneekin 25-vuotta. Odotusarvo voi olla, että menisi vaikka max 10v, mutta jos se puoliso elääkin 100-vuotiaaksi ja asuu kotonaan, niin voi tulla yllätyksiä.

Jos vainajalta ei jää perintöä huonokuntoisen asunnon lisäksi sen verran että sillä loppuperinnöllä pystyy maksamaan perintöveron, ja muut asuntoon liittyvät hunonkuntoisuudet, niin ei kannat ottaa perintöä vastaan ollenkaan. Menee sitten lopulta silel leskelle, perinnäksi, ja hän saa vastata sitten noista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa testamentti, jossa omistusoikeus siirtyy toiselle. Miehellä yksi lapsi aiemmasta liitosta.

En halua joutua pois kodistani jos mieheni kuolee.

Meillä yhteinen talo juuri tuosta syystä Minulla 1 lapsi, ja miehellä 2. 

Aiot siis pistää lapset maksamaan perintöverot ja sinun asumistasi, jos puolisosi omistus siirtyy lapsilleen?

Ja tuntuu sinusta ihan hyvältä?

Eikä pelkästään perintöverot, vaan myös jos asuntoon täytyy tehdä putki- tai ikkunaremontti, niin ne lapset joutuu niitä remontteja asunnon omistajina maksamaan, ja sinä vaan asut siinä ihan pokalla ja maksatat heillä tuollaisia?

Mun tuttavalla kävi näin, että isä otti nuoren vaimon, lähes samanikäinen kuin lapset. Isä kuoli äkillisesti.  Lapset joutuivat maksamaan perintöveron ja joutuvat maksamaan asunnon kulut, leski asuu ilmaiseksi. Voi asua vuosikymmenet. 

Meillä itsellä kävi niin, että äiti kuoli äkillisesti työikäisenä. Vanhemmilla oli mökki ja talo. Olisi ollut sydämetöntä vaatia isää myymään se mökki, joka oli hänelle aika tärkeä varsinkin äidin kuoleman jälkeen. Me lapset maksoimme kiltisti perintöverot talosta ja mökistä. Tilillä äidillä oli rahaa sen verran että riitti hautajaiskuluihin.  Isä eli 25 vuotta äidin kuoleman jälkeen. Isän kuoltua ja jo isän eläissä havaittiin että talon remontissa oli tehty isoja virheitä. Talo on nyt purkukuntoinen ja alueella, missä sen ikäisiä taloja on myynnissä eikä kaupaksi mene halvallakaan. Tontit ei siellä maksa paljon mitään, silti rakentajia ei enää nykyään ole ja varsinkin se meidän talo on nykyään huonossa paikassa. Vanhemmat ostivat sen joskus päättyvän tien päästä peltojen keskeltä rauhalliselta aleuelta. Nyt se on keskellä tiuhaan rakennettua asuinaluetta vaarallisen +-risteyksen kohdalla ja lähes naapurissa on levoton vuokratalo. Naapuri on yrittänyt myydä parempikuntoista jo useamman vuoden, ei mene kaupaksi, vaikka se on vähän paremmassa paikassa kun jää siitä risteyksestä sivuun. Hintaakin on laskettu monta kertaa, mutta ei ole tullut tarjouksia, ei edes sellaisia joissa olisi tarjottu paljon alle hintapyynnön. Ei siis yhden yhtä tarjousta millään hinnalla. 

Tämä. Se päätös, ottaako perinnön vastaan tai ei, pitää tehdä tietyllä ajanhetkellä. Silloin voi vaikuttaa ihan järkevältä ottaa perintö vastaan. Jos siihen asuntoon kuitenkin jää joku asumaan, ja tulee vaikka joku odottamaton vika vastaan (esim. uudessakin asunnossa voi olla hometta), voi se perintö olla 20v päästä täysin arvoton. Verot ja remonttikulut jäi perijälle maksattavaksi silti. Tuo on perijälle todella suuri riski, ettei saa realisoitua perintöään silloin, kun verot jo pitää maksaa. Ei ole mitään takeita, että jäisi siitä ikinä plussalle.

Miksi pitäisi jäädä?

Kai te ymmärrätte, että jos se lapsi kieltäytyy ottamasta perintöä vastaan, leski taitaa sitten itse päätyä perijäksi, ja hän itse joutuu maksamaan ne perintöverot ja ihan itse myös asuntonsa remontit. Nyt puhutaan tilanteesta, kun asunto on ainoa omaisuus (eli ei ole perittäviä rahoja, mistä maksaa veroja jne.). Nää kunnon lokkilesket ei edes tajua, että hyötyvät oikein kunnolla puolison lapsista, kun maksattavat kotinsa remontit mielellään niillä puolison lapsilla, eikä heitä edes haittaa, vaikkei ne lapset saisi koskaan niitä rahojaan takaisin. Aika härskiä. Toivottavasti ne puolisonne lapset todellakin ymmärtää kieltäytyä perinnöstä, että saatte ihan itse maksaa omat remonttinne ja perintöveronne.

Todennäköisestihän nämä tyypit on nimen omaan laskeneet homman sen varaan, että lapset sitten maksaa kaiken. Jos lapset meneekin kieltäytymään perinnöstä, niin silloin sillä leskellä ei välttämättä olekaan varaa jäädä siihen asuntoon.

Ja ketä tämä sit hyödyttää? Ja saahan hän sit omansa myydä.

Niin, että sitten ei olekaan mitään ongelmaa muuttaa uuteen asuntoon, kun ne puolison varat kilahtaa omalle tilille, eikä puolison lapset saa mitään? Aivan. Ja se puoliso kun naimisiin mennessään kuvitteli, että oikeasti vain haluaa asuaa kotonaan ja muuta kuraa, ja että lapset saa rahansa sitten, kun se leskensäkin kuolee. Varokaa miehet näitä vamppeja. Tuollaiset puheet siitä, että saa asua kotonaan jne., unohtuu heti, kun saakin ne asunnon myyntituotot itselleen.

Mitäihmettä? Sopimushan on molemminpuolinen, eli myös se MIES saa jäädä siihen asumaan mikäli vaimo kuolee ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa testamentti, jossa omistusoikeus siirtyy toiselle. Miehellä yksi lapsi aiemmasta liitosta.

En halua joutua pois kodistani jos mieheni kuolee.

Meillä yhteinen talo juuri tuosta syystä Minulla 1 lapsi, ja miehellä 2. 

Aiot siis pistää lapset maksamaan perintöverot ja sinun asumistasi, jos puolisosi omistus siirtyy lapsilleen?

Ja tuntuu sinusta ihan hyvältä?

Eikä pelkästään perintöverot, vaan myös jos asuntoon täytyy tehdä putki- tai ikkunaremontti, niin ne lapset joutuu niitä remontteja asunnon omistajina maksamaan, ja sinä vaan asut siinä ihan pokalla ja maksatat heillä tuollaisia?

Mun tuttavalla kävi näin, että isä otti nuoren vaimon, lähes samanikäinen kuin lapset. Isä kuoli äkillisesti.  Lapset joutuivat maksamaan perintöveron ja joutuvat maksamaan asunnon kulut, leski asuu ilmaiseksi. Voi asua vuosikymmenet. 

Meillä itsellä kävi niin, että äiti kuoli äkillisesti työikäisenä. Vanhemmilla oli mökki ja talo. Olisi ollut sydämetöntä vaatia isää myymään se mökki, joka oli hänelle aika tärkeä varsinkin äidin kuoleman jälkeen. Me lapset maksoimme kiltisti perintöverot talosta ja mökistä. Tilillä äidillä oli rahaa sen verran että riitti hautajaiskuluihin.  Isä eli 25 vuotta äidin kuoleman jälkeen. Isän kuoltua ja jo isän eläissä havaittiin että talon remontissa oli tehty isoja virheitä. Talo on nyt purkukuntoinen ja alueella, missä sen ikäisiä taloja on myynnissä eikä kaupaksi mene halvallakaan. Tontit ei siellä maksa paljon mitään, silti rakentajia ei enää nykyään ole ja varsinkin se meidän talo on nykyään huonossa paikassa. Vanhemmat ostivat sen joskus päättyvän tien päästä peltojen keskeltä rauhalliselta aleuelta. Nyt se on keskellä tiuhaan rakennettua asuinaluetta vaarallisen +-risteyksen kohdalla ja lähes naapurissa on levoton vuokratalo. Naapuri on yrittänyt myydä parempikuntoista jo useamman vuoden, ei mene kaupaksi, vaikka se on vähän paremmassa paikassa kun jää siitä risteyksestä sivuun. Hintaakin on laskettu monta kertaa, mutta ei ole tullut tarjouksia, ei edes sellaisia joissa olisi tarjottu paljon alle hintapyynnön. Ei siis yhden yhtä tarjousta millään hinnalla. 

Tämä. Se päätös, ottaako perinnön vastaan tai ei, pitää tehdä tietyllä ajanhetkellä. Silloin voi vaikuttaa ihan järkevältä ottaa perintö vastaan. Jos siihen asuntoon kuitenkin jää joku asumaan, ja tulee vaikka joku odottamaton vika vastaan (esim. uudessakin asunnossa voi olla hometta), voi se perintö olla 20v päästä täysin arvoton. Verot ja remonttikulut jäi perijälle maksattavaksi silti. Tuo on perijälle todella suuri riski, ettei saa realisoitua perintöään silloin, kun verot jo pitää maksaa. Ei ole mitään takeita, että jäisi siitä ikinä plussalle.

Miksi pitäisi jäädä?

Kai te ymmärrätte, että jos se lapsi kieltäytyy ottamasta perintöä vastaan, leski taitaa sitten itse päätyä perijäksi, ja hän itse joutuu maksamaan ne perintöverot ja ihan itse myös asuntonsa remontit. Nyt puhutaan tilanteesta, kun asunto on ainoa omaisuus (eli ei ole perittäviä rahoja, mistä maksaa veroja jne.). Nää kunnon lokkilesket ei edes tajua, että hyötyvät oikein kunnolla puolison lapsista, kun maksattavat kotinsa remontit mielellään niillä puolison lapsilla, eikä heitä edes haittaa, vaikkei ne lapset saisi koskaan niitä rahojaan takaisin. Aika härskiä. Toivottavasti ne puolisonne lapset todellakin ymmärtää kieltäytyä perinnöstä, että saatte ihan itse maksaa omat remonttinne ja perintöveronne.

Todennäköisestihän nämä tyypit on nimen omaan laskeneet homman sen varaan, että lapset sitten maksaa kaiken. Jos lapset meneekin kieltäytymään perinnöstä, niin silloin sillä leskellä ei välttämättä olekaan varaa jäädä siihen asuntoon.

Ja ketä tämä sit hyödyttää? Ja saahan hän sit omansa myydä.

Niin, että sitten ei olekaan mitään ongelmaa muuttaa uuteen asuntoon, kun ne puolison varat kilahtaa omalle tilille, eikä puolison lapset saa mitään? Aivan. Ja se puoliso kun naimisiin mennessään kuvitteli, että oikeasti vain haluaa asuaa kotonaan ja muuta kuraa, ja että lapset saa rahansa sitten, kun se leskensäkin kuolee. Varokaa miehet näitä vamppeja. Tuollaiset puheet siitä, että saa asua kotonaan jne., unohtuu heti, kun saakin ne asunnon myyntituotot itselleen.

Jos sulla ei ole varaa asua asunnossasi, sä myyt sen. Kuulostat ihan niiltä, jotka ostaa liian kalliin kämpän ja jätät sen maksamatta luottaen siihen että kun sit vaan pikkasen lyhennät velkaasi, säästyt ulosotolta.

Sori, mut ne leskethän tässä haluaa asua asunnoissa, joihin heillä ei ole varaa. Haluavat vielä, että puolison lapset ylläpitää heille sen asunnon, maksaa asunnon remontit jne., eivätkä pätkääkään näytä edes arvostavan tätä asiaa, vaan puhuvat hyvinkin ikävään sävyyn siitä, ettei heitä kiinnosta ollenkaan, saako ne lapset omiaan ikinä takaisin siitä, mitä panostavat tuon lesken asumukseen.

Miten niin ei ole varaa? Ei se leski siin äpysty asumaan jollei hän kykene maksamaan juoksevia kulujaan. Tällöin hänellä ei ole varaa siinä asua ja hän muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos isäsi on tehnyt hallintaoikeustestamentin tulevan lesken hyväksi niin joudut odottelemaan niin kauan kuin hän siellä asuu. Et saa lakiosaakaan talosta. Muuten voit lakiosaa vaatia, leski kyllä saa asua niin pitkään kuin haluaa

Ei tarvitse tehdä mitäänö testamentteja, leskellä on muutoinkin asumisoikeus.

Onhan sillä, mutta lakiosaansa saa rintaperillinen vaatia jos hallintaoikeustestamenttia ei ole.

Saahan sitä vaatia vaikka kuuta taivaalta, mutta lesken asumisoikeus menee lapsen lakiosan yli.

Meillä oli tilanne, että eivät olleet naimisissa mutta isä oli testamentilla määrännyt leskelle asumis- ja hallintaoikeuden. Lakiosa meni sen yli.

Tottakai, kun eivät kerran olleet naimisissa. Tässä on kyseessä naimisissaoleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos isäsi on tehnyt hallintaoikeustestamentin tulevan lesken hyväksi niin joudut odottelemaan niin kauan kuin hän siellä asuu. Et saa lakiosaakaan talosta. Muuten voit lakiosaa vaatia, leski kyllä saa asua niin pitkään kuin haluaa

Ei tarvitse tehdä mitäänö testamentteja, leskellä on muutoinkin asumisoikeus.

Onhan sillä, mutta lakiosaansa saa rintaperillinen vaatia jos hallintaoikeustestamenttia ei ole.

Saahan sitä vaatia vaikka kuuta taivaalta, mutta lesken asumisoikeus menee lapsen lakiosan yli.

Meillä oli tilanne, että eivät olleet naimisissa mutta isä oli testamentilla määrännyt leskelle asumis- ja hallintaoikeuden. Lakiosa meni sen yli.

Avoliitossa tai seurustelusuhteessa ei puhuta leskestä, varsinkaan juridisessa kontekstissa. Leski on aina menehtyneen aviopuoliso. Avokumppanit ovat ihan perillisten hyväntahtoisuuden varassa, jos kumppani kuolee.

Tämän takia ihmettelen aina vuosikymmeniä avoliitossa asuvia, joille avioliitto on vain paperinpala. Kyllä avioliitto muuttaa monia asioita, varsinkin kumppanin menehtyessä. Kaikkia avioliiton etuja ei voi taata edes testamentilla tai keskinäisillä sopimuksilla, kuten lainattu esimerkki osoittaa,

Mun oikeustajuun taas ei mene yhtään se, että pitäisi saada asua jonkun toisen piikkiin asunnossa, johon ei ole varaa. Minä olen ainakin itse aina omistanut ja maksanut vähintään puolet siitä asunnosta, jossa asun. Tällä hetkellä sinkkuna tietysti omistan asuntoni kokonaan. Vaikka muuttaisinkin yhteen jonkun miehen kanssa, niin tottakai lähdettäisiin siitä, että asunto omistetaan ja maksetaan puoliksi (tai jossain muussa omistussuhteessa, jos varallisuus on todella eri tasoilla). Ja sitten kun suhde päättyy, niin sen jälkeen omistan taas asuntoni yksin (joko ostaen kuolleen puolison osuuden hänen perikunnaltaan tai muuttaen asuntoon, johon minulla on yksin varaa).

Ei kai rakkaussuhde nyt sitä tarkoita, että pitäisi jotain taloudellista hyötyä puolisosta saada? Kyllä itse haluaisin parisuhteelta lähinnä seuraa, läheisyyttä, seksiä ja kumppanuutta ja toisen henkistä tukemista. Talouteni mulla on ihan itse itsellä hallussa.

N38

Tässä onkin kyseessä muiden ihmisten avioliitto, ja heidän keskenään solmima juridinen sopimus, jolla he tahtovat taata yulevalle leskelleen vainajan kuoleman jälkeen asumisen omassa kodissaan. 

Jos ei halua tätä sopimusta sopia, niin silloin ei mene naimisiin. Tämä on yksinkertaista. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tähän lesken hallintaoikeuteen saisi muutosta? Aivan sairashan se on!

Jos et halua leskellesi asumisoikeutta, niin älä mene naimisiin kumppanisi kanssa. Näin.

Vierailija kirjoitti:

Musta on todella erikoista, että ketjussa on näin paljon ihmisiä (toki voi olla vain yksi aktiivinen), ketkä on vahvasti sitä mieltä, ettei se yhtään haittaa, että lapset saa omistaan maksaa lesken kodin remontit tai ettei lapsille ylipäätään tarvitsisi mitään perintöjä jättää.

Mulla on lapsia, ja kyllä minä ehdottomasti toivon heille mahdollisimman varakasta elämää. Jos kuolisin nyt, niin sentään lapseni saisivat sitten 18-vuotiaana n. 100000e perinnön per lärvi. Kyllä sekin auttaisi nuoren elämän alkuun, esim. asunnon hankinnassa tai vaikka yliopiston lukukausimaksujen maksamisessa, mitkä Suomeenkin saattaa tulla (tai jos pääsisi vaikka jenkkiyliopistoon :D ).

En ymmärrä mitä pitää tapahtua, että alkaa toivomaan, että varallisuus oman kuoleman jälkeen menisi mieluummin jollekin uudelle puolisolle, joka on siinä vaiheessa todennäköisesti jo vanhus, ja voi aivan hyvin muuttaa pienempään kerrostaloasuntoon. Jos kuolee vaikkapa 60-vuotiaana, lapset todennäköisesti elää ruuhkavuosia ison asuntolainan kanssa. Tottakai haluan perintöni heille siinä vaiheessa.

Enkä tietenkään ottaisi uudeksi puolisokseni ketään täysin tulotonta ja varatonta henkilöä, että eiköhän se jo eläkkeelle pääsevä puoliso sitten ihan itse pysty maksamaan oman asumisensa omista tuloistaan ja varoistaan, eikä tarvitse mitään hallintaoikeutta asuntoon, jota mun lapset omistaisi.

Mä lähden keskusteluun eri kohdasta. Siitä että vainaja on tehnyt eläessään itse omat päätöksensä ja sopimuksensa, ne jotka hän on halunnut itse tehdä täysivaltaisena ihmisenä. Jos asiassa on moitittavaa, tulee vainajan tulevien perijöiden keskustella asia asianomaisen kanssa silloin kun hän on vielä elossa, eikä olla vain hiljaa, ja sitten itekä perintöä odotellessa vainajan ratkaisuja.

Mikä tässä on siis väärin? Ja miksi et voi keskustela tätä asiaa vanhmpiesi kanssa kun he ovat vielä elossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos isäsi on tehnyt hallintaoikeustestamentin tulevan lesken hyväksi niin joudut odottelemaan niin kauan kuin hän siellä asuu. Et saa lakiosaakaan talosta. Muuten voit lakiosaa vaatia, leski kyllä saa asua niin pitkään kuin haluaa

Ei tarvitse tehdä mitäänö testamentteja, leskellä on muutoinkin asumisoikeus.

Onhan sillä, mutta lakiosaansa saa rintaperillinen vaatia jos hallintaoikeustestamenttia ei ole.

Saahan sitä vaatia vaikka kuuta taivaalta, mutta lesken asumisoikeus menee lapsen lakiosan yli.

Meillä oli tilanne, että eivät olleet naimisissa mutta isä oli testamentilla määrännyt leskelle asumis- ja hallintaoikeuden. Lakiosa meni sen yli.

Avoliitossa tai seurustelusuhteessa ei puhuta leskestä, varsinkaan juridisessa kontekstissa. Leski on aina menehtyneen aviopuoliso. Avokumppanit ovat ihan perillisten hyväntahtoisuuden varassa, jos kumppani kuolee.

Tämän takia ihmettelen aina vuosikymmeniä avoliitossa asuvia, joille avioliitto on vain paperinpala. Kyllä avioliitto muuttaa monia asioita, varsinkin kumppanin menehtyessä. Kaikkia avioliiton etuja ei voi taata edes testamentilla tai keskinäisillä sopimuksilla, kuten lainattu esimerkki osoittaa,

Mun oikeustajuun taas ei mene yhtään se, että pitäisi saada asua jonkun toisen piikkiin asunnossa, johon ei ole varaa. Minä olen ainakin itse aina omistanut ja maksanut vähintään puolet siitä asunnosta, jossa asun. Tällä hetkellä sinkkuna tietysti omistan asuntoni kokonaan. Vaikka muuttaisinkin yhteen jonkun miehen kanssa, niin tottakai lähdettäisiin siitä, että asunto omistetaan ja maksetaan puoliksi (tai jossain muussa omistussuhteessa, jos varallisuus on todella eri tasoilla). Ja sitten kun suhde päättyy, niin sen jälkeen omistan taas asuntoni yksin (joko ostaen kuolleen puolison osuuden hänen perikunnaltaan tai muuttaen asuntoon, johon minulla on yksin varaa).

Ei kai rakkaussuhde nyt sitä tarkoita, että pitäisi jotain taloudellista hyötyä puolisosta saada? Kyllä itse haluaisin parisuhteelta lähinnä seuraa, läheisyyttä, seksiä ja kumppanuutta ja toisen henkistä tukemista. Talouteni mulla on ihan itse itsellä hallussa.

N38

Laki on varmasti laadittu iäkkäiden leskien suojaamiseksi. Olisihan se nyt melko kohtuutonta, jos 85-vuotias juuri vuosikymmenien kumppaninsa menettänyt laitettaisiin muuttamaan vuokrayksiöön, jotta perilliset saisivat pantua asunnon lihoiksi. Tuossa iässä on myös vähän hankalampi saada asuntolainaa, jotta voisi lunastaa itselleen edes osan asunnosta. Aiemmissa sukupolvissa ei ole myöskään ollut yhtään epätavallista, että toinen puoliso (useimmiten mies) on omistanut kodin yksin.

En siis missään nimessä väitä, etteikö lesken asumisoikeudessa olisi myös puutteita. Varsinkin uusperhekuvioissa se voi johtaa härskiin hyväksikäyttöön, jos uudella kumppanilla ei ole mitään siteitä vainajan lapsiin. Pahimmassa tapauksessa maksettavaksi tulee verot, itse perintö jää kokonaan saamatta, ja seuraavalle polvelle jää vain ränsistynyt ja arvonsa menettänyt tönö.

Laissa voisi olla joku rajaus, että koskee vain vaikkapa yli 80-vuotiaita, eikä sitä 35-vuotiasta uutta naista. Lisäksi pitäisi olla minimiaika siitä, että kuinka kauan on oltu yhdessä (ehkä vähintään 20 vuotta).

Miksi vainaja ei saa tehdä eläessään sellaisia sopimuksia joita itse haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Leskellä on myös tasinkoprivilegi. Eli lesken ei varakkaampana osapuolena tarvitse maksaa tasinkoa kuolleen perillisille, jos ei halua. Leskellä on kuitenkin aina oikeus tasinkoon, mikäli kuollut puoliso on varakkaampi. Se vasta epäreilua onkin.

Miten se voi olla epäreilua että kukin saa eläessään tehdä sellaisia sopimuksia kuin itse haluaa ja laki periksi antaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se pitäisi olla, että perintövero pitäisi maksaa vadmsta kun saa asunnon haltuun. Ja lesken pitäisi maksaa vuokraa tai yhtiövastike omistajille. Eihän tuossa muuten ole mitään järkeä. Sairasta muuten.

Niinpä. Joku sellainen oikeus voisi olla hyvä, että perikunnan on ensisijaisesti myytävä asunto leskelle (eikä ulkopuolisille), mikäli leski sen asunnon haluaa ostaa. Hinnan määritys tietysti pitäisi sitten miettiä, että onko se vain verotusarvolla vai myyntiarvolla. Mahdollisesti voisi jopa olla sellainen lisäys, että mikäli lesken on mahdotonta ostaa asuntoa edes pankkilainan turvin (siis jos pankki ei lainaa myönnä, eikä varallisuus riitä), niin sitten perikunnalla olisi velvollisuus vuokrata asunto leskelle käypään vuokrahintaan, mikäli leski haluaa edelleen asuntoon jäädä. Tällöin perikunta saisi vähän kerrytettyä asunnosta tulojakin, joilla kattaa ne mahdolliset remontit.

Ongelmanahan tuossa on se, että miten se kohtuullinen myyntiarvo ja vuokrahinta määritetään. Jos talo vaikka alueella, jossa ei paljon vuokrataloja ole (omakotitaloalue), ei voida katsoa edes mitään alueen vuokrien keskihintaa. Varmaan pitäisi olla postinumeroittain jotkut määritetyt neliöhinnat vuokralle (halutessaan osapuolet voivat sopia muustakin hinnasta). Myyntiarvo taas sitten vaatinee kuntokartoitukset jne.

Miksi lesken pitäisi ostaa se oma asuntonsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leskellä on myös tasinkoprivilegi. Eli lesken ei varakkaampana osapuolena tarvitse maksaa tasinkoa kuolleen perillisille, jos ei halua. Leskellä on kuitenkin aina oikeus tasinkoon, mikäli kuollut puoliso on varakkaampi. Se vasta epäreilua onkin.

Miten se voi olla epäreilua että kukin saa eläessään tehdä sellaisia sopimuksia kuin itse haluaa ja laki periksi antaa?

Se ettei tarvitse maksaa perillisille on KKOn yksittäistapauksen tulkinta, kukaan ei ole tohtinut kyseenalaistaa vaikka estettä siihen ei ole, KKO itse ratkaisee mitä ottaa, mutta eivät erikseen tyrkytä että siitä ja tuosta voisi löytyä toisenlainenkin näkemys.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leskellä on myös tasinkoprivilegi. Eli lesken ei varakkaampana osapuolena tarvitse maksaa tasinkoa kuolleen perillisille, jos ei halua. Leskellä on kuitenkin aina oikeus tasinkoon, mikäli kuollut puoliso on varakkaampi. Se vasta epäreilua onkin.

Miten se voi olla epäreilua että kukin saa eläessään tehdä sellaisia sopimuksia kuin itse haluaa ja laki periksi antaa?

Se ettei tarvitse maksaa perillisille on KKOn yksittäistapauksen tulkinta, kukaan ei ole tohtinut kyseenalaistaa vaikka estettä siihen ei ole, KKO itse ratkaisee mitä ottaa, mutta eivät erikseen tyrkytä että siitä ja tuosta voisi löytyä toisenlainenkin näkemys.  

Löytyyhän näitä näkemyksiä kuten tästä huomataan- Aina voi yrittää lähteä kokeilemaan jos persus antaa periksi. Mutta vastaatko vielä kysymykseeni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tähän lesken hallintaoikeuteen saisi muutosta? Aivan sairashan se on!

Jos et halua leskellesi asumisoikeutta, niin älä mene naimisiin kumppanisi kanssa. Näin.

Oon jo naimisissa ja onnex hän on lasteni isä. Mietin vaan mitä kaikkee omat vanhempani keksivät mennä tekemään? Eroavat ja molemmat ottaa uuden parikymppisen siipan. Siinä on sitten naurussa pitelemistä.