Lue keskustelun säännöt.
Miehen suku ja meidän lapsemme
13.04.2023 |
Olen kovasti miettinyt, olenko liian herkkänahkainen vai mistä tässä on kysymys.
En oikein jaksa enää osallistua miehen sukutapaamisiin, käydä appivanhemmilla ym. Tuntuu, että pieni lapsemme on miehen suvun kanssa aina kuin jokin kollektiivinen omaisuus, jota milloin kukakin riepottaa sylissään. Ihan kuin minulla ei olisi mitään "oikeutta" lapseemme tässä seurassa. Kaikenlaista muutakin on ollut, ei noudateta sääntöjä, jota lapsen kanssa on. Eli annetaan esimerkiksi omalta lautaselta lapselle ruokaa.
Oman sukuni kanssa on jotenkin tosi erilaista. Kyllä lasta sielläkin toki sylitellään, mutta kaikki on jotenkin kunnioittavampaa ja hienovaraisempaa. Lapsi saa esimerkiksi leikkiä myös omiaan lattialla, eikä koko ajan ole jonkun sylissä.
Miehen perheen kanssa minusta tuntuu jotenkin siltä, että ylitseni kävellään eikä vanhemmuuttani kunnioiteta. Tehdään lapsen kanssa juuri toisinpäin, kuin olen aiemmin sanonut.
Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani...
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi kyllä epäselväksi sen lapsen suhtautuminen näihin tilanteisiin. Ei mulla tullut sellainen olo etteikö se lapsi viihtyisi sukulaisten sylissä vaan että äiti ei pidä siitä. Jos lapsi kärsii tilanteesta sille laitetaan stoppi (eikä vaan lähetetä ilman äitiä sukuloimaan). Jos ongelma on äidin itsensä ulkopuolikseksi tunteminen kun ei olekaan lapsi kokoajan hänen sylissään on aika opetella antamaan lapselle tilaa kehittää myös muita ihmissuhteita hänestä välittäviin ihmisiin.
Lapsen ei kuulu olla heittopussi, eikä sukulaisten tarpeiden tyydyttäjä. Se on lähtökohtaisesti vääriin.
EIKÄ SIINÄ OLE MITÄÄN VÄLITTÄMISTÄ, JOKA AINAKAAN LAPSEEN KOHDISTUISI. PÄINVASTOIN.
Sinä olet nyt ja tahdot olla ainoa tärkeä ihminen lapsen elämässä. Olet lapsen kanssa kotona ja jän on elämäsi sisältö, se on ok.
Et tahdo yhtään lämmön hippua lapsesi saavan muilta kuin itseltäsi. Tai että mummot ja vaarit saisivat iloa pienistä käsivarsista ja lapsen touhuista.
Voi takertua lapseesi, hänelle tuottaa sitten vaikeuksia jäädä kerhoihin, luoda suhteita muihin lapsiin ja kerhotäteihin, tai peräti jos menee päiväkotiin.
Väistämättä lapsesi , jos yhtään annat hänelle siimaa, koulussa saa kavereita, teini-iässä pyristelee vapaaksi sinusta, voi jopa vaihtaa sylkeä vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi kyllä epäselväksi sen lapsen suhtautuminen näihin tilanteisiin. Ei mulla tullut sellainen olo etteikö se lapsi viihtyisi sukulaisten sylissä vaan että äiti ei pidä siitä. Jos lapsi kärsii tilanteesta sille laitetaan stoppi (eikä vaan lähetetä ilman äitiä sukuloimaan). Jos ongelma on äidin itsensä ulkopuolikseksi tunteminen kun ei olekaan lapsi kokoajan hänen sylissään on aika opetella antamaan lapselle tilaa kehittää myös muita ihmissuhteita hänestä välittäviin ihmisiin.
Lapsen ei kuulu olla heittopussi, eikä sukulaisten tarpeiden tyydyttäjä. Se on lähtökohtaisesti vääriin.
EIKÄ SIINÄ OLE MITÄÄN VÄLITTÄMISTÄ, JOKA AINAKAAN LAPSEEN KOHDISTUISI. PÄINVASTOIN.
Sinä olet nyt ja tahdot olla ainoa tärkeä ihminen lapsen elämässä. Olet lapsen kanssa kotona ja jän on elämäsi sisältö, se on ok.
Et tahdo yhtään lämmön hippua lapsesi saavan muilta kuin itseltäsi. Tai että mummot ja vaarit saisivat iloa pienistä käsivarsista ja lapsen touhuista.Voi takertua lapseesi, hänelle tuottaa sitten vaikeuksia jäädä kerhoihin, luoda suhteita muihin lapsiin ja kerhotäteihin, tai peräti jos menee päiväkotiin.
Väistämättä lapsesi , jos yhtään annat hänelle siimaa, koulussa saa kavereita, teini-iässä pyristelee vapaaksi sinusta, voi jopa vaihtaa sylkeä vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Minun lapseni ovat 18 ja 20. Vanhempi opiskelee ulkomailla.
Tunnistan rajattoman käytöksen silti otsallanikin, samaten henkisen väkivallan ja ylikävelemisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Ai että "mies" on vaan äidin puoliso muttei edes lapsensa sukua saati isä?
Isät ovat ihan merkityksettömiä äitien valtakunnassa.
Katsoin jotain tiktokkia, lapset leikkivät että oo sä perheen koira. Toinen sanoi: ei me koiraa tarvita, meillähän on isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi kyllä epäselväksi sen lapsen suhtautuminen näihin tilanteisiin. Ei mulla tullut sellainen olo etteikö se lapsi viihtyisi sukulaisten sylissä vaan että äiti ei pidä siitä. Jos lapsi kärsii tilanteesta sille laitetaan stoppi (eikä vaan lähetetä ilman äitiä sukuloimaan). Jos ongelma on äidin itsensä ulkopuolikseksi tunteminen kun ei olekaan lapsi kokoajan hänen sylissään on aika opetella antamaan lapselle tilaa kehittää myös muita ihmissuhteita hänestä välittäviin ihmisiin.[/quot
Lapsen ei kuulu olla heittopussi, eikä sukulaisten tarpeiden tyydyttäjä. Se on lähtökohtaisesti vääriin.EIKÄ SIINÄ OLE MITÄÄN VÄLITTÄMISTÄ, JOKA AINAKAAN LAPSEEN KOHDISTUISI. PÄINVASTOIN.
Sinä olet nyt ja tahdot olla ainoa tärkeä ihminen lapsen elämässä. Olet lapsen kanssa kotona ja jän on elämäsi sisältö, se on ok.
Et tahdo yhtään lämmön hippua lapsesi saavan muilta kuin itseltäsi. Tai että mummot ja vaarit saisivat iloa pienistä käsivarsista ja lapsen touhuista.Voi takertua lapseesi, hänelle tuottaa sitten vaikeuksia jäädä kerhoihin, luoda suhteita muihin lapsiin ja kerhotäteihin, tai peräti jos menee päiväkotiin.
Väistämättä lapsesi , jos yhtään annat hänelle siimaa, koulussa saa kavereita, teini-iässä pyristelee vapaaksi sinusta, voi jopa vaihtaa sylkeä vastakkaisen sukupuolen kanssa.Minun lapseni ovat 18 ja 20. Vanhempi opiskelee ulkomailla.
Tunnistan rajattoman käytöksen silti otsallanikin, samaten henkisen väkivallan ja ylikävelemisen.
Miten olet uskaltanut laskea kotoa, valtasi alta pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi kyllä epäselväksi sen lapsen suhtautuminen näihin tilanteisiin. Ei mulla tullut sellainen olo etteikö se lapsi viihtyisi sukulaisten sylissä vaan että äiti ei pidä siitä. Jos lapsi kärsii tilanteesta sille laitetaan stoppi (eikä vaan lähetetä ilman äitiä sukuloimaan). Jos ongelma on äidin itsensä ulkopuolikseksi tunteminen kun ei olekaan lapsi kokoajan hänen sylissään on aika opetella antamaan lapselle tilaa kehittää myös muita ihmissuhteita hänestä välittäviin ihmisiin.[/quot
Lapsen ei kuulu olla heittopussi, eikä sukulaisten tarpeiden tyydyttäjä. Se on lähtökohtaisesti vääriin.EIKÄ SIINÄ OLE MITÄÄN VÄLITTÄMISTÄ, JOKA AINAKAAN LAPSEEN KOHDISTUISI. PÄINVASTOIN.
Sinä olet nyt ja tahdot olla ainoa tärkeä ihminen lapsen elämässä. Olet lapsen kanssa kotona ja jän on elämäsi sisältö, se on ok.
Et tahdo yhtään lämmön hippua lapsesi saavan muilta kuin itseltäsi. Tai että mummot ja vaarit saisivat iloa pienistä käsivarsista ja lapsen touhuista.Voi takertua lapseesi, hänelle tuottaa sitten vaikeuksia jäädä kerhoihin, luoda suhteita muihin lapsiin ja kerhotäteihin, tai peräti jos menee päiväkotiin.
Väistämättä lapsesi , jos yhtään annat hänelle siimaa, koulussa saa kavereita, teini-iässä pyristelee vapaaksi sinusta, voi jopa vaihtaa sylkeä vastakkaisen sukupuolen kanssa.Minun lapseni ovat 18 ja 20. Vanhempi opiskelee ulkomailla.
Tunnistan rajattoman käytöksen silti otsallanikin, samaten henkisen väkivallan ja ylikävelemisen.
Miten olet uskaltanut laskea kotoa, valtasi alta pois?
Minulla, kuten ap:lla, ei ole ongelmia lapsiini terveesti. Sen sijaan minun suvullani ja ap:n miehen suvulla on rajat hämärtyneet, samaten terve taju siitä, miten lapsen rajoja kunnioitetaan, miten ymmärretään että se oma tarve ei aja kaiken edelle ja miten ylipäätään käyttäydytään.
Minun sukulaiseni ovat juuri tuollaisia, rajattomia ja rikkovia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi kyllä epäselväksi sen lapsen suhtautuminen näihin tilanteisiin. Ei mulla tullut sellainen olo etteikö se lapsi viihtyisi sukulaisten sylissä vaan että äiti ei pidä siitä. Jos lapsi kärsii tilanteesta sille laitetaan stoppi (eikä vaan lähetetä ilman äitiä sukuloimaan). Jos ongelma on äidin itsensä ulkopuolikseksi tunteminen kun ei olekaan lapsi kokoajan hänen sylissään on aika opetella antamaan lapselle tilaa kehittää myös muita ihmissuhteita hänestä välittäviin ihmisiin.[/quot
Lapsen ei kuulu olla heittopussi, eikä sukulaisten tarpeiden tyydyttäjä. Se on lähtökohtaisesti vääriin.EIKÄ SIINÄ OLE MITÄÄN VÄLITTÄMISTÄ, JOKA AINAKAAN LAPSEEN KOHDISTUISI. PÄINVASTOIN.
Sinä olet nyt ja tahdot olla ainoa tärkeä ihminen lapsen elämässä. Olet lapsen kanssa kotona ja jän on elämäsi sisältö, se on ok.
Et tahdo yhtään lämmön hippua lapsesi saavan muilta kuin itseltäsi. Tai että mummot ja vaarit saisivat iloa pienistä käsivarsista ja lapsen touhuista.Voi takertua lapseesi, hänelle tuottaa sitten vaikeuksia jäädä kerhoihin, luoda suhteita muihin lapsiin ja kerhotäteihin, tai peräti jos menee päiväkotiin.
Väistämättä lapsesi , jos yhtään annat hänelle siimaa, koulussa saa kavereita, teini-iässä pyristelee vapaaksi sinusta, voi jopa vaihtaa sylkeä vastakkaisen sukupuolen kanssa.Minun lapseni ovat 18 ja 20. Vanhempi opiskelee ulkomailla.
Tunnistan rajattoman käytöksen silti otsallanikin, samaten henkisen väkivallan ja ylikävelemisen.
Miten olet uskaltanut laskea kotoa, valtasi alta pois?
Minulla, kuten ap:lla, ei ole ongelmia lapsiini terveesti. Sen sijaan minun suvullani ja ap:n miehen suvulla on rajat hämärtyneet, samaten terve taju siitä, miten lapsen rajoja kunnioitetaan, miten ymmärretään että se oma tarve ei aja kaiken edelle ja miten ylipäätään käyttäydytään.
Minun sukulaiseni ovat juuri tuollaisia, rajattomia ja rikkovia.
Miehen voi lahjoittaa hyvään kotiin niin pääsee miehen suvustakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me on päätetty, että miniän lapseen meidän suvussa ei koske kukaan. Voi voi, jos hän ei ennätä itse syömään tms., perusperiaate on, että me emme kävele äitiyden ylitse ja ryhdy lasta sylittelemään tai katsomaan perään. Varmasti on kiva tulla mummin synttäreille, kun kaikki kääntävät selkänsä, mutta emme halua missään nimessä, että miniä kokee meidät uhaksi.
Tommosta se on kun normaalit käytöstavat uupuu.
Vaihtoehdot ovat tökerö käytös tai tökerö käytös.
Ja miksi ihmeessä se miniä siellä miehensä suvun juhlissa kävisi?
Siihen lapseen ei saa koskea, sitä lasta ei saa huomata, sen lapsen tekemisiin ei saa puuttua ja jo pelkkä katsekontakti on liikaa. Siksi pn parasta kääntää selkä ja antaa äidin ja lapsen olla keskenään, koska teit mitä tahansa, niin se on aina väärin. Samaan aikaan lapsen serkku saa mennä sylistä syliin ihailtavana.
Äitiä pitää kunnioittaa, vaikka siitä seuraisi, että sillä äidillä on ylivaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me on päätetty, että miniän lapseen meidän suvussa ei koske kukaan. Voi voi, jos hän ei ennätä itse syömään tms., perusperiaate on, että me emme kävele äitiyden ylitse ja ryhdy lasta sylittelemään tai katsomaan perään. Varmasti on kiva tulla mummin synttäreille, kun kaikki kääntävät selkänsä, mutta emme halua missään nimessä, että miniä kokee meidät uhaksi.
Tommosta se on kun normaalit käytöstavat uupuu.
Vaihtoehdot ovat tökerö käytös tai tökerö käytös.
Ja miksi ihmeessä se miniä siellä miehensä suvun juhlissa kävisi?
Siihen lapseen ei saa koskea, sitä lasta ei saa huomata, sen lapsen tekemisiin ei saa puuttua ja jo pelkkä katsekontakti on liikaa. Siksi pn parasta kääntää selkä ja antaa äidin ja lapsen olla keskenään, koska teit mitä tahansa, niin se on aina väärin. Samaan aikaan lapsen serkku saa mennä sylistä syliin ihailtavana.
Äitiä pitää kunnioittaa, vaikka siitä seuraisi, että sillä äidillä on ylivaikeaa.
- Millä lailla ylivaikeaa????
- Miksi sinulla on vain kaksi törkeää vaihtoehtoa? Etkö ole koskaan edes kuullut normaalista käytöksestä?
- Miniällä ei ole mitään syytä käydä siellä vieraan suvun juhlissa ollenkaan, miksi kohkaat tuolla lailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle jäi kyllä epäselväksi sen lapsen suhtautuminen näihin tilanteisiin. Ei mulla tullut sellainen olo etteikö se lapsi viihtyisi sukulaisten sylissä vaan että äiti ei pidä siitä. Jos lapsi kärsii tilanteesta sille laitetaan stoppi (eikä vaan lähetetä ilman äitiä sukuloimaan). Jos ongelma on äidin itsensä ulkopuolikseksi tunteminen kun ei olekaan lapsi kokoajan hänen sylissään on aika opetella antamaan lapselle tilaa kehittää myös muita ihmissuhteita hänestä välittäviin ihmisiin.[/quot
Lapsen ei kuulu olla heittopussi, eikä sukulaisten tarpeiden tyydyttäjä. Se on lähtökohtaisesti vääriin.EIKÄ SIINÄ OLE MITÄÄN VÄLITTÄMISTÄ, JOKA AINAKAAN LAPSEEN KOHDISTUISI. PÄINVASTOIN.
Sinä olet nyt ja tahdot olla ainoa tärkeä ihminen lapsen elämässä. Olet lapsen kanssa kotona ja jän on elämäsi sisältö, se on ok.
Et tahdo yhtään lämmön hippua lapsesi saavan muilta kuin itseltäsi. Tai että mummot ja vaarit saisivat iloa pienistä käsivarsista ja lapsen touhuista.Voi takertua lapseesi, hänelle tuottaa sitten vaikeuksia jäädä kerhoihin, luoda suhteita muihin lapsiin ja kerhotäteihin, tai peräti jos menee päiväkotiin.
Väistämättä lapsesi , jos yhtään annat hänelle siimaa, koulussa saa kavereita, teini-iässä pyristelee vapaaksi sinusta, voi jopa vaihtaa sylkeä vastakkaisen sukupuolen kanssa.Minun lapseni ovat 18 ja 20. Vanhempi opiskelee ulkomailla.
Tunnistan rajattoman käytöksen silti otsallanikin, samaten henkisen väkivallan ja ylikävelemisen.
Miten olet uskaltanut laskea kotoa, valtasi alta pois?
Minulla, kuten ap:lla, ei ole ongelmia lapsiini terveesti. Sen sijaan minun suvullani ja ap:n miehen suvulla on rajat hämärtyneet, samaten terve taju siitä, miten lapsen rajoja kunnioitetaan, miten ymmärretään että se oma tarve ei aja kaiken edelle ja miten ylipäätään käyttäydytään.
Minun sukulaiseni ovat juuri tuollaisia, rajattomia ja rikkovia.
Miehen voi lahjoittaa hyvään kotiin niin pääsee miehen suvustakin.
Ei ne kaikki rajattomista törkeistä suvuista tulevat halua pysyä siellä rajattomassa törkeässä suvussa, vaan he haluaa normaalin elämän piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Ai että "mies" on vaan äidin puoliso muttei edes lapsensa sukua saati isä?
Isät ovat ihan merkityksettömiä äitien valtakunnassa.
Katsoin jotain tiktokkia, lapset leikkivät että oo sä perheen koira. Toinen sanoi: ei me koiraa tarvita, meillähän on isä.
Varmasti moni isä menee ihan oma-aloitteisesti sinne "koiraksi", ettei tarvitsisi muuta vastuuta lapsista ottaa.
Kumma kun ikinä ei ole vikaa äidin puoleisessa suvussa 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me on päätetty, että miniän lapseen meidän suvussa ei koske kukaan. Voi voi, jos hän ei ennätä itse syömään tms., perusperiaate on, että me emme kävele äitiyden ylitse ja ryhdy lasta sylittelemään tai katsomaan perään. Varmasti on kiva tulla mummin synttäreille, kun kaikki kääntävät selkänsä, mutta emme halua missään nimessä, että miniä kokee meidät uhaksi.
Tommosta se on kun normaalit käytöstavat uupuu.
Vaihtoehdot ovat tökerö käytös tai tökerö käytös.
Ja miksi ihmeessä se miniä siellä miehensä suvun juhlissa kävisi?
Siihen lapseen ei saa koskea, sitä lasta ei saa huomata, sen lapsen tekemisiin ei saa puuttua ja jo pelkkä katsekontakti on liikaa. Siksi pn parasta kääntää selkä ja antaa äidin ja lapsen olla keskenään, koska teit mitä tahansa, niin se on aina väärin. Samaan aikaan lapsen serkku saa mennä sylistä syliin ihailtavana.
Äitiä pitää kunnioittaa, vaikka siitä seuraisi, että sillä äidillä on ylivaikeaa.
Ja mitä tekee poikasi? Eivätkö he vuorottele kumpi juo kahvia ja kumpi pitää lasta?
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun ikinä ei ole vikaa äidin puoleisessa suvussa 🤔
Juuri kerroin omasta rajattomasta suvustani.
T äitii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun ikinä ei ole vikaa äidin puoleisessa suvussa 🤔
Monesti syynä on se, että isät eivät ota niin suurta roolia lapsenhoidossa ja periaatteessa kaikki kasaantuu äidille. On helpompi turvautua omaan äitiin kuin miehen äitiin. Toki poikkeuksia on.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun ikinä ei ole vikaa äidin puoleisessa suvussa 🤔
No, meillä on kyllä vikaa minun eli äidin puolen suvussa. Alkoholisteja kumpikin enkä halua, että lapsemme näkee sellaista, joten ei juurikaan vierailla.
Mun lapsettomalla siskollani on tuollainen vinksahtanut suhtautuminen veljeni poikaan.
Hän siis ihan käyttää nimitystä suvun lapsi.
Ja selittää vakavissaan miten lapsen asioista on suvun kanta ja sitten lapsen äiti haraa vastaan.
En ole koskaan kösittänyt mistä hän edes keksii tuollaista koska meillä itsellä oli tosi etäiset suhteet sukulaisiin eikä mitään tuollaista mallia.
Hän ei ollenkaan hahmota että pojan asiat eivät ole hänen päätettävissään. Haukkuu vain äitiä kun tämä ei tottele. Ja äidillä siis on jo toinenkin lapsi, tosi hyvin kasvatettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
Mutta ruuan antaminen lapselle jonkun toisen lautaselta on pahasta. Lapsi voi saada jo pienenä suuhunsa kariesbakteerin ja sen jälkeen hampaisiin alkaa tulla reikiä. Kun bakteerin kerran on saanut, siitä ei pääse koskaan eroon. Muutenkin kuulostaa epähygieniseltä panna suuhun ruokaa jonkun muun lautaselta. nykyäänkin on olemassa tarttuvia tauteja. Syökö joku aikuinen toisten lautasilta?
Ei se tarjoiluastialta otettu ruoka ole saastunutta. Se lusikka voi olla.
Monet aikuiset syövät samalta lautaselta napsien toisen lautaselta herkummat palat.
Älä pidä ihmisiä tyhmänä, nuo kariesjutut on tiedetty jo ennenkuin olet syntynyt.
Itse olen tekohampainen mummo, kiitos 40- luvun huono hammashoito, mutta lapseni, viittäkymppiä hipovat, kaikilla terveet ja paikkaamattomat hampaat. Viisarit on kai jokaiselta poistettu. Eli asiat on hallittu 70-luvulla. Älä väheksy ihmisiä.
Mun mies ja sisaruksensa ovat 70-luvulla syntyneitä. Heillä on kaikilla heikot hampaat, kun hammashoito ei ole sairaanhoitajaäidin mielestä ollut tärkeää. Isällä ei ollut siinä perheessä muuta virkaa kuin tienata äidille rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me on päätetty, että miniän lapseen meidän suvussa ei koske kukaan. Voi voi, jos hän ei ennätä itse syömään tms., perusperiaate on, että me emme kävele äitiyden ylitse ja ryhdy lasta sylittelemään tai katsomaan perään. Varmasti on kiva tulla mummin synttäreille, kun kaikki kääntävät selkänsä, mutta emme halua missään nimessä, että miniä kokee meidät uhaksi.
Tommosta se on kun normaalit käytöstavat uupuu.
Vaihtoehdot ovat tökerö käytös tai tökerö käytös.
Ja miksi ihmeessä se miniä siellä miehensä suvun juhlissa kävisi?
Siihen lapseen ei saa koskea, sitä lasta ei saa huomata, sen lapsen tekemisiin ei saa puuttua ja jo pelkkä katsekontakti on liikaa. Siksi pn parasta kääntää selkä ja antaa äidin ja lapsen olla keskenään, koska teit mitä tahansa, niin se on aina väärin. Samaan aikaan lapsen serkku saa mennä sylistä syliin ihailtavana.
Äitiä pitää kunnioittaa, vaikka siitä seuraisi, että sillä äidillä on ylivaikeaa.
Jos mun miehen sukulaiset olisi noin typeriä, etteivät ymmärrä normaaleja käytöstapoja, niin en menisi mihinkään juhliin. Tuskin menisi mieskään, vaikka omasta suvusta kyse. Hän ei halua draamaa eikä hankalia ihmisiä ympärilleen. Ja tiedän senkin, että hän ei pidä lastaan näyttelyesineenä eikä kiertopalkintona joten meidän lapsi ei edes isänsä vahtivuorolla kiertäisi sylistä syliin keräämässä kaikkia kiertotauteja.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsettomalla siskollani on tuollainen vinksahtanut suhtautuminen veljeni poikaan.
Hän siis ihan käyttää nimitystä suvun lapsi.
Ja selittää vakavissaan miten lapsen asioista on suvun kanta ja sitten lapsen äiti haraa vastaan.
En ole koskaan kösittänyt mistä hän edes keksii tuollaista koska meillä itsellä oli tosi etäiset suhteet sukulaisiin eikä mitään tuollaista mallia.
Hän ei ollenkaan hahmota että pojan asiat eivät ole hänen päätettävissään. Haukkuu vain äitiä kun tämä ei tottele. Ja äidillä siis on jo toinenkin lapsi, tosi hyvin kasvatettu.
Kuvitteleeko sisko, että hänen mielipiteensä on koko suvun kanta?
Ai että "mies" on vaan äidin puoliso muttei edes lapsensa sukua saati isä?