Lue keskustelun säännöt.
Miehen suku ja meidän lapsemme
13.04.2023 |
Olen kovasti miettinyt, olenko liian herkkänahkainen vai mistä tässä on kysymys.
En oikein jaksa enää osallistua miehen sukutapaamisiin, käydä appivanhemmilla ym. Tuntuu, että pieni lapsemme on miehen suvun kanssa aina kuin jokin kollektiivinen omaisuus, jota milloin kukakin riepottaa sylissään. Ihan kuin minulla ei olisi mitään "oikeutta" lapseemme tässä seurassa. Kaikenlaista muutakin on ollut, ei noudateta sääntöjä, jota lapsen kanssa on. Eli annetaan esimerkiksi omalta lautaselta lapselle ruokaa.
Oman sukuni kanssa on jotenkin tosi erilaista. Kyllä lasta sielläkin toki sylitellään, mutta kaikki on jotenkin kunnioittavampaa ja hienovaraisempaa. Lapsi saa esimerkiksi leikkiä myös omiaan lattialla, eikä koko ajan ole jonkun sylissä.
Miehen perheen kanssa minusta tuntuu jotenkin siltä, että ylitseni kävellään eikä vanhemmuuttani kunnioiteta. Tehdään lapsen kanssa juuri toisinpäin, kuin olen aiemmin sanonut.
Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani...
Kommentit (410)
Hyvä ruoka helpottaa vaikeiden asioiden käsittelyä ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kutsu miehesi suku teille syömään, tarjoa herkullista keittoa ja selitä rauhallisesti, miten asiat näet. Problem solved !
Maksamakkarakeitto:
1. Kiehauta 2,5 dl täysmaitoa.
2. Lisää joukkoon muutamia purjosipuliviipaleita, 1/2 dl pakasteherneitä ja kourallinen cashew-pähkinöitä.
3. Kiehauta ja lisää 20-30 grammaa voita tai margariinia.
4. Viipaloi joukkoon 150 grammaa maksamakkaraa.
5. Kiehauta ja mausta ruohosipulilla, mintulla, meiramilla, juustokuminalla ja muskottipähkinällä. Lisää suolaa maun mukaan.
6. Kiehauta ja anna maun tasaantua 15-20 min.
Keitto on valmis nautittavaksi. Helppoa, edullista ja hyvää !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näet miehen suvussa vain ne negatiiviset puolet ja iloisesti unohdat kaiken positiivisen?
Mä en keksi mitään hyvää mun anopista.
Mun anoppini kasvatti miehen, jonka kanssa oon elänyt nyt 30v ja meillä on kolme yhteistä lasta. Vaikka anoppi itsessään ei ole mun tyyppinen ihminen, enkä minä hänen, tuo nyt on yksi iso plussa hänessä.
Se sun miehesi ei ole äitinsä jatke vaan irrallinen ihminen.
Sinä kuulostat ihan narsistilta.
:D pahoitit mielesi jonkun toisen kommentista, vaikkei sinusta puhuttu mitään ja päätit sitten "siirtää" tuon pahan mielesi edelliseen kommentoijaan vetämällä narsistikortin esille kuin tunnustuksena siitä että sellainen ihminen sinä olet.
Jännää
En pahoittanut vaan reagoin sairaaseen näkemykseen siitä miten lapsi olisi vanhemapnsa rajaton jatke.
Tuollainen näkemys on narsistinen.
Kyse on sinun näkemyksestäsi. Itse vedit hatustasi tuon että toinen näkee lapsen äitinsä jatkeena tms. sinä näit näin jostain olemattomista rivien väkeistä ja tadaa koet tarpeeksesi vetäistä sen narsistikortin esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näet miehen suvussa vain ne negatiiviset puolet ja iloisesti unohdat kaiken positiivisen?
Mä en keksi mitään hyvää mun anopista.
Mun anoppini kasvatti miehen, jonka kanssa oon elänyt nyt 30v ja meillä on kolme yhteistä lasta. Vaikka anoppi itsessään ei ole mun tyyppinen ihminen, enkä minä hänen, tuo nyt on yksi iso plussa hänessä.
Anopin jyräominaisuus on jättänyt mieheeni ikuisia arpia. Ei hän ole mistäni kasvattanut, mutta on pitänyt hänet hengissä täysikäiseksi asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näet miehen suvussa vain ne negatiiviset puolet ja iloisesti unohdat kaiken positiivisen?
Mä en keksi mitään hyvää mun anopista.
Mun anoppini kasvatti miehen, jonka kanssa oon elänyt nyt 30v ja meillä on kolme yhteistä lasta. Vaikka anoppi itsessään ei ole mun tyyppinen ihminen, enkä minä hänen, tuo nyt on yksi iso plussa hänessä.
Se sun miehesi ei ole äitinsä jatke vaan irrallinen ihminen.
Sinä kuulostat ihan narsistilta.
:D pahoitit mielesi jonkun toisen kommentista, vaikkei sinusta puhuttu mitään ja päätit sitten "siirtää" tuon pahan mielesi edelliseen kommentoijaan vetämällä narsistikortin esille kuin tunnustuksena siitä että sellainen ihminen sinä olet.
Jännää
En pahoittanut vaan reagoin sairaaseen näkemykseen siitä miten lapsi olisi vanhemapnsa rajaton jatke.
Tuollainen näkemys on narsistinen.
Kyse on sinun näkemyksestäsi. Itse vedit hatustasi tuon että toinen näkee lapsen äitinsä jatkeena tms. sinä näit näin jostain olemattomista rivien väkeistä ja tadaa koet tarpeeksesi vetäistä sen narsistikortin esille.
Ei ole vaan niin siinä lukee.
Vierailija kirjoitti:
Olipa turhaa tehdä koko aloitus. Ehkä av:n ongelma nykyään on, että täällä pyörii lähinnä eläkeikäisiä naisia pienten lasten vanhempien sijaan.
Aloituksessa luki muun muassa siitä, että meidän perheemme sääntöjä ei kunnioiteta miehen suvun parissa. Jos lapsen äiti sanoo, että omalta lautaselta ei anneta ruokaa, sitä pitää totella.
En myöskään ole missään vaiheessa sanonut, että pitäisin lasta erillään miehen suvusta. Olen sanonut että MINÄ en siellä enää niin paljon käy, vaan mies käy lapsen kanssa kahdestaan.
Ap
Ongelma on se, että täällä halutaan lukea rivien välistä, länkyttää epäolennaisuuksia ja tehdä oletuksia muista muutaman lauseen perusteella. Älä välitä niistä.
Olen eläkeikäinen, silti tuo kariesasia tuli tutuksi jo omien lasteni vauva-aikoina. Siitä on aikaa jo kolmisenkymmentä vuotta. Miten se voi olla joillekin niin vieras asia, vai onko ohje mennyt aikanaan ihan ohi korvien?
Sinuna ap kävisin miehesi sukulaisissa entiseen malliin, mutta asettaisin rajat tuolle syöttämiselle. Tiukasti, mutta ystävällisesti, etkä kuuntele mitään vastaväitteitä, vaan syötätte lapsen isänsä kanssa itse. Aiemmin tuli myös hyvä ohje ottaa lapsi välillä omiin hoteisiin ja lähteä vaikka ulos hetkeksi. Pari asiaa, joissa et jousta, etkä anna kävellä ylitsesi, mutta muu porukka ehkä ymmärtää, että joillakin perheillä on säännöt myös vieraisilla. Tuollainen pakkosylittäminen ei ole minusta ollenkaan hyvä asia. Muistan itse hermostuneeni, kun anoppini syyllisti, kun toisella vuodella oleva lapseni ei rynnistänytkään suoraan mummon syliin vierailuilla. Tuli aika halveksiva kommentti, miten voi äidin syli olla parempi. Pitkän välimatkan takia vierailuja ei niin vain tehty. Jotta ei nyt syntyisi väärinkäsitystä, niin anoppi kyllä tokeni aikanaan hullaantumisestaan, ja alkoi käyttäytyä normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ruoka, parempi mieli kirjoitti:
Hyvä ruoka helpottaa vaikeiden asioiden käsittelyä ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kutsu miehesi suku teille syömään, tarjoa herkullista keittoa ja selitä rauhallisesti, miten asiat näet. Problem solved !
Maksamakkarakeitto:
1. Kiehauta 2,5 dl täysmaitoa.
2. Lisää joukkoon muutamia purjosipuliviipaleita, 1/2 dl pakasteherneitä ja kourallinen cashew-pähkinöitä.
3. Kiehauta ja lisää 20-30 grammaa voita tai margariinia.
4. Viipaloi joukkoon 150 grammaa maksamakkaraa.
5. Kiehauta ja mausta ruohosipulilla, mintulla, meiramilla, juustokuminalla ja muskottipähkinällä. Lisää suolaa maun mukaan.
6. Kiehauta ja anna maun tasaantua 15-20 min.
Keitto on valmis nautittavaksi. Helppoa, edullista ja hyvää !
Tämä on oivallinen ratkaisu. Hyvän aterian ääressä keskustellen selviävät vaikeatkin asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Suku voi kuitenkin olla lapselle valtava voimavara ja jos suhteet on luotu jo lapsena, se tunneside säilyy lapsen eliniän.
En ymmärrä, miksi se tuntuu nykyisin monelta äidiltä olevan pois, jos lapsella on paljon rakastavia sukua ympärillä.
Äitini oli juuri ap. kaltainen ja hän on aina pitånyt sukuaan jotenkin parempana ja isän suku pahis, arvata saattaa, osaanko kunnioittaa äitiåni, vaan aina palaa lapsuuden muistot mieleen.
Niin. Paino sanalla voi, mutta esimerkiksi tässä tapauksessa lapsi nähdään vain palikkana, jolla tyydytetään omia tarpeita. Epätervettä.
Voi luoja tätä AV:n touhua :D
Epätervettä olisi, jos miehen sukulaiset eivät haluasi koskea lapseen tai pitää tätä sylissä.
Lapsi ei varmasti mene pilalle vaikka saakin sukulaisvierailujen ajan olla sylitettävänä.
Olen takuuvarma, että tuon lapsen isällä ei ole mitään sitä vastaan, että muutkin, kuin vain he vanhemmat pitävät lasta sylissä ja muutenkin ovat lapsen kanssa. Eikä isää haittaa, vaikka vaimonkin sukulaiset hellittelevät lasta.
Vain äiti voi vetää hepulit siitä, että miehen suku lellii lasta ja pitää jatkuvasti sylissä.
Ei ole mitään "omien tarpeiden tyydytystä" jos pitää vaikkapa omaa lastenlastaan tai veljenlasta sylissä :D
Tää AV on kyllä ihan oma lukunsa, mitä tulee miehen sukuun ja naisen omaan sukuun. Sellaista virhettä ei löydy jota ei miehen suku tekisi :D
Lapsi ei ole palikka.
On epätervettä tyydyttää omia tarpeitana hänen avullaan.
Et voisi jonnekin kasvatusneuvolaan vai mitä ne on nykyään nimeltään, ottaa yhteyttä ja keskustella miten vahingollista on lapselle jos hänestä sululaiset tykkäävät, halailevat, leikkivät. Saisit ehkä sitä kautta itsekin apua.
Nykyään myös nuo ammattilaiset tajuavat asioita ja ymmärtävät perheen rajojen ja vanhempien kunnioituksen olevan tärkeitä.
Meidän häirikkömummomme teki kymmeniä lastensuojeluilmoituksia kun ei saanut tahtoaan läpi. Kuvitteli että sieltå sitten autetaan jyräämään meidät. Sosiaalitädit kehottivat hakemaan lähestymiskieltoa. Ja auttoivat sen saamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän vauvan kiehtovuus minulle on siinä että täällä on niin paljon minun tasaisen ja harmonisen sukuni kannalta katsottuna tasapainottomia ja vinksahtaneita ihmissuhteita. Viihdyttävää.
Mutta oikeesti, nuo perheneuvolat, jos niihin aikoja on, voi olla hyvä paikka keskustella asiasta saako anoppi ja miehen sisarukset lapseen päin katsoakaan vai vaurioituuko lapsi/äiti.
Vierailija kirjoitti:
Tämän vauvan kiehtovuus minulle on siinä että täällä on niin paljon minun tasaisen ja harmonisen sukuni kannalta katsottuna tasapainottomia ja vinksahtaneita ihmissuhteita. Viihdyttävää.
Mutta oikeesti, nuo perheneuvolat, jos niihin aikoja on, voi olla hyvä paikka keskustella asiasta saako anoppi ja miehen sisarukset lapseen päin katsoakaan vai vaurioituuko lapsi/äiti.
Lue aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän vauvan kiehtovuus minulle on siinä että täällä on niin paljon minun tasaisen ja harmonisen sukuni kannalta katsottuna tasapainottomia ja vinksahtaneita ihmissuhteita. Viihdyttävää.
Mutta oikeesti, nuo perheneuvolat, jos niihin aikoja on, voi olla hyvä paikka keskustella asiasta saako anoppi ja miehen sisarukset lapseen päin katsoakaan vai vaurioituuko lapsi/äiti.
Sulla menee nyt käsitteet suku ja perhe sekaisin.
Huoltajat päättävät tuollaiset asiat ihan siellä perheen kesken. Ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Suku voi kuitenkin olla lapselle valtava voimavara ja jos suhteet on luotu jo lapsena, se tunneside säilyy lapsen eliniän.
En ymmärrä, miksi se tuntuu nykyisin monelta äidiltä olevan pois, jos lapsella on paljon rakastavia sukua ympärillä.
Äitini oli juuri ap. kaltainen ja hän on aina pitånyt sukuaan jotenkin parempana ja isän suku pahis, arvata saattaa, osaanko kunnioittaa äitiåni, vaan aina palaa lapsuuden muistot mieleen.
Niin. Paino sanalla voi, mutta esimerkiksi tässä tapauksessa lapsi nähdään vain palikkana, jolla tyydytetään omia tarpeita. Epätervettä.
Voi luoja tätä AV:n touhua :D
Epätervettä olisi, jos miehen sukulaiset eivät haluasi koskea lapseen tai pitää tätä sylissä.
Lapsi ei varmasti mene pilalle vaikka saakin sukulaisvierailujen ajan olla sylitettävänä.
Olen takuuvarma, että tuon lapsen isällä ei ole mitään sitä vastaan, että muutkin, kuin vain he vanhemmat pitävät lasta sylissä ja muutenkin ovat lapsen kanssa. Eikä isää haittaa, vaikka vaimonkin sukulaiset hellittelevät lasta.
Vain äiti voi vetää hepulit siitä, että miehen suku lellii lasta ja pitää jatkuvasti sylissä.
Ei ole mitään "omien tarpeiden tyydytystä" jos pitää vaikkapa omaa lastenlastaan tai veljenlasta sylissä :D
Tää AV on kyllä ihan oma lukunsa, mitä tulee miehen sukuun ja naisen omaan sukuun. Sellaista virhettä ei löydy jota ei miehen suku tekisi :D
Lapsi ei ole palikka.
On epätervettä tyydyttää omia tarpeitana hänen avullaan.
Et voisi jonnekin kasvatusneuvolaan vai mitä ne on nykyään nimeltään, ottaa yhteyttä ja keskustella miten vahingollista on lapselle jos hänestä sululaiset tykkäävät, halailevat, leikkivät. Saisit ehkä sitä kautta itsekin apua.
Ei tuo sun solvaamisesi tosiasiaa miksikään muuta.
Avun hakeminen ei nykyaikana ole häpeä. Käsittääkseni vieläkin on perheneuvoloita jossa saa kasvatusongelmiin ja perheongelmiin apua.
Muistelen lapsen käyneen perheineen siellä aikoinaan kun perheessä oli vakava syöpäsairaus. Neuvoja ja apua miten vaikea tilanne pienten lasten kanssa huomioidaan.
( Oli muuten mummotkin kahta puolta kelvollisia sylittelijöitä silloin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Suku voi kuitenkin olla lapselle valtava voimavara ja jos suhteet on luotu jo lapsena, se tunneside säilyy lapsen eliniän.
En ymmärrä, miksi se tuntuu nykyisin monelta äidiltä olevan pois, jos lapsella on paljon rakastavia sukua ympärillä.
Äitini oli juuri ap. kaltainen ja hän on aina pitånyt sukuaan jotenkin parempana ja isän suku pahis, arvata saattaa, osaanko kunnioittaa äitiåni, vaan aina palaa lapsuuden muistot mieleen.
Niin. Paino sanalla voi, mutta esimerkiksi tässä tapauksessa lapsi nähdään vain palikkana, jolla tyydytetään omia tarpeita. Epätervettä.
Voi luoja tätä AV:n touhua :D
Epätervettä olisi, jos miehen sukulaiset eivät haluasi koskea lapseen tai pitää tätä sylissä.
Lapsi ei varmasti mene pilalle vaikka saakin sukulaisvierailujen ajan olla sylitettävänä.
Olen takuuvarma, että tuon lapsen isällä ei ole mitään sitä vastaan, että muutkin, kuin vain he vanhemmat pitävät lasta sylissä ja muutenkin ovat lapsen kanssa. Eikä isää haittaa, vaikka vaimonkin sukulaiset hellittelevät lasta.
Vain äiti voi vetää hepulit siitä, että miehen suku lellii lasta ja pitää jatkuvasti sylissä.
Ei ole mitään "omien tarpeiden tyydytystä" jos pitää vaikkapa omaa lastenlastaan tai veljenlasta sylissä :D
Tää AV on kyllä ihan oma lukunsa, mitä tulee miehen sukuun ja naisen omaan sukuun. Sellaista virhettä ei löydy jota ei miehen suku tekisi :D
Lapsi ei ole palikka.
On epätervettä tyydyttää omia tarpeitana hänen avullaan.
Et voisi jonnekin kasvatusneuvolaan vai mitä ne on nykyään nimeltään, ottaa yhteyttä ja keskustella miten vahingollista on lapselle jos hänestä sululaiset tykkäävät, halailevat, leikkivät. Saisit ehkä sitä kautta itsekin apua.
Ei tuo sun solvaamisesi tosiasiaa miksikään muuta.
Avun hakeminen ei nykyaikana ole häpeä. Käsittääkseni vieläkin on perheneuvoloita jossa saa kasvatusongelmiin ja perheongelmiin apua.
Muistelen lapsen käyneen perheineen siellä aikoinaan kun perheessä oli vakava syöpäsairaus. Neuvoja ja apua miten vaikea tilanne pienten lasten kanssa huomioidaan.
( Oli muuten mummotkin kahta puolta kelvollisia sylittelijöitä silloin.)
Ei ole mitään kasvatusongelmia. 😂😂😂
On vain tökeröitä ulkopuolisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vauvan kiehtovuus minulle on siinä että täällä on niin paljon minun tasaisen ja harmonisen sukuni kannalta katsottuna tasapainottomia ja vinksahtaneita ihmissuhteita. Viihdyttävää.
Mutta oikeesti, nuo perheneuvolat, jos niihin aikoja on, voi olla hyvä paikka keskustella asiasta saako anoppi ja miehen sisarukset lapseen päin katsoakaan vai vaurioituuko lapsi/äiti.
Sulla menee nyt käsitteet suku ja perhe sekaisin.
Huoltajat päättävät tuollaiset asiat ihan siellä perheen kesken. Ihan itse.
Jos ovat huolissaan lapsen tai omasta psyykestään miten kestää halailevat ja lasta rakastavat sukulaiset, on ihan oikeesti ehkä syytä selvitellä ajatuksiaan. Psykologit tekee päätelmiä paljonko lapsi on tykkäämisestä vaurioitunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niin moni inttää, että rajattomat sukulaiset ovat hyvästä, ja he vain rakastavat?
Niin. Rakastavat, mutta vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näet miehen suvussa vain ne negatiiviset puolet ja iloisesti unohdat kaiken positiivisen?
Mä en keksi mitään hyvää mun anopista.
Mun anoppini kasvatti miehen, jonka kanssa oon elänyt nyt 30v ja meillä on kolme yhteistä lasta. Vaikka anoppi itsessään ei ole mun tyyppinen ihminen, enkä minä hänen, tuo nyt on yksi iso plussa hänessä.
Anopin jyräominaisuus on jättänyt mieheeni ikuisia arpia. Ei hän ole mistäni kasvattanut, mutta on pitänyt hänet hengissä täysikäiseksi asti.
Oletko oikeasti itse äiti ja kuvittelet että tuo olisi edes mahdollista? Ihan jokainen arvo mikä sun miehelläsi on on kotoa saatu, isältä ja äidiltä, ihan jokainen toimintamalli, kasvatusperiaate, asenne muihin ihmisiin, yhteiskuntaan jne jne. ja vaikka ne nyt olisi jotenkin peittyneinä, odotappa kun miehellesi tulee lisää ikää ja esim ne omat vanhemmat ovat jo kuolleita. Mutta turhahan tätä tulle on kerota, sinä tiedät kaiken parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vauvan kiehtovuus minulle on siinä että täällä on niin paljon minun tasaisen ja harmonisen sukuni kannalta katsottuna tasapainottomia ja vinksahtaneita ihmissuhteita. Viihdyttävää.
Mutta oikeesti, nuo perheneuvolat, jos niihin aikoja on, voi olla hyvä paikka keskustella asiasta saako anoppi ja miehen sisarukset lapseen päin katsoakaan vai vaurioituuko lapsi/äiti.
Sulla menee nyt käsitteet suku ja perhe sekaisin.
Huoltajat päättävät tuollaiset asiat ihan siellä perheen kesken. Ihan itse.
Jos ovat huolissaan lapsen tai omasta psyykestään miten kestää halailevat ja lasta rakastavat sukulaiset, on ihan oikeesti ehkä syytä selvitellä ajatuksiaan. Psykologit tekee päätelmiä paljonko lapsi on tykkäämisestä vaurioitunut
Ei ole mitään rakastavia sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän vauvan kiehtovuus minulle on siinä että täällä on niin paljon minun tasaisen ja harmonisen sukuni kannalta katsottuna tasapainottomia ja vinksahtaneita ihmissuhteita. Viihdyttävää.
Mutta oikeesti, nuo perheneuvolat, jos niihin aikoja on, voi olla hyvä paikka keskustella asiasta saako anoppi ja miehen sisarukset lapseen päin katsoakaan vai vaurioituuko lapsi/äiti.
Lue aloitus.
Eikö ongelma ollut että lapsi ja äiti kärsivät kun miehen suku hellii aloittajan lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näet miehen suvussa vain ne negatiiviset puolet ja iloisesti unohdat kaiken positiivisen?
Mä en keksi mitään hyvää mun anopista.
Mun anoppini kasvatti miehen, jonka kanssa oon elänyt nyt 30v ja meillä on kolme yhteistä lasta. Vaikka anoppi itsessään ei ole mun tyyppinen ihminen, enkä minä hänen, tuo nyt on yksi iso plussa hänessä.
Anopin jyräominaisuus on jättänyt mieheeni ikuisia arpia. Ei hän ole mistäni kasvattanut, mutta on pitänyt hänet hengissä täysikäiseksi asti.
Oletko oikeasti itse äiti ja kuvittelet että tuo olisi edes mahdollista? Ihan jokainen arvo mikä sun miehelläsi on on kotoa saatu, isältä ja äidiltä, ihan jokainen toimintamalli, kasvatusperiaate, asenne muihin ihmisiin, yhteiskuntaan jne jne. ja vaikka ne nyt olisi jotenkin peittyneinä, odotappa kun miehellesi tulee lisää ikää ja esim ne omat vanhemmat ovat jo kuolleita. Mutta turhahan tätä tulle on kerota, sinä tiedät kaiken parhaiten.
Et sitten peruskoulua ole käynyt?
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni inttää, että rajattomat sukulaiset ovat hyvästä, ja he vain rakastavat?
Niin. Rakastavat, mutta vain itseään.
Hae apua. On sina huolissani kun näen tuon rajaton-sanan. Peiliinkin voi joskus katsoa, ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta.
Ei tuo sun solvaamisesi tosiasiaa miksikään muuta.