Lue keskustelun säännöt.
Miehen suku ja meidän lapsemme
13.04.2023 |
Olen kovasti miettinyt, olenko liian herkkänahkainen vai mistä tässä on kysymys.
En oikein jaksa enää osallistua miehen sukutapaamisiin, käydä appivanhemmilla ym. Tuntuu, että pieni lapsemme on miehen suvun kanssa aina kuin jokin kollektiivinen omaisuus, jota milloin kukakin riepottaa sylissään. Ihan kuin minulla ei olisi mitään "oikeutta" lapseemme tässä seurassa. Kaikenlaista muutakin on ollut, ei noudateta sääntöjä, jota lapsen kanssa on. Eli annetaan esimerkiksi omalta lautaselta lapselle ruokaa.
Oman sukuni kanssa on jotenkin tosi erilaista. Kyllä lasta sielläkin toki sylitellään, mutta kaikki on jotenkin kunnioittavampaa ja hienovaraisempaa. Lapsi saa esimerkiksi leikkiä myös omiaan lattialla, eikä koko ajan ole jonkun sylissä.
Miehen perheen kanssa minusta tuntuu jotenkin siltä, että ylitseni kävellään eikä vanhemmuuttani kunnioiteta. Tehdään lapsen kanssa juuri toisinpäin, kuin olen aiemmin sanonut.
Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani...
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin tossun alta vaimon tossun alle. Eikö teitä naisia edes hävetä puhua miehestänne kuin isosta lapsesta?
Niin. Siis minä olen nainen jonka äiti on kammoanoppi ja hirviömummo.
En ole mieheni tossun alla. Mun äitini on myös ollut niiiiin hirveä aina että se on valjennut meille lapsillekin. Jos on samantyyppinen mutta ei noin paha, hänen tekemisiään juurikin selittelee kuten täällä monet kertoo hirviöanopin lasten tekevän.
Minunkin äitini on esimerkiksi satunnaisten naapurien mielestä oikeinkin mukava.
Mun anopin tuttu jäi kerran juttelemaan mulle kaupassa. Vähän moitti, että liian usein on anoppi hoitamassa lapsia. Siinä vaiheessa tajusin, kuinka paljon valheita meistä kerrotaan. Totesin anopin tuttavalle, että en tiedä kenen lapsia anoppi hoitaa, mutta luottamuspulan vuoksi mun lapsia hän ei hoida, ei ole hoitanut pitkiin aikoihin. Vissiin on omassa piirissään heittäytynyt surkuteltavaksi, kun poika ja miniä eivät pärjää, niin mummu uhrautuu hoitamaan lapsia, vaikka ei jaksaisi. "Säälikää mua"
Tuosta mun ja mieheni pärjäämisestä oli "huolissaan" kovasti. Ainoa kuormittava vauva-arjessani oli anoppi. Muuten ei ollut ongelmia.
Minun äitini sössöttää tismalleen samalla lailla.
Enoni leski moitti miten en itsenäisty ollenkaan vaan kuormitan äitirukkaani. Muutin kotoa 16-vuotiaana, enkä ole edes puhunut äitini kanssa 15 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöiset aloitukset on rasittavia, kun ei anneta väitteille tarpeeksi kontekstia. Väitetään että riepotellaan ja ollaan rajattomia, mutta ei anneta yhtäkään konkreettista esimerkkiä käytöksestä. Vaikea sitten sanoa kuka on väärässä, Ap vai sukulaiset. Riepottelevatko sukulaiset oikeasti hädissään olevaa pientä vauvaa väkivaltaisesti sylistä toiseen, eivätkä suostu antamaan takaisin äidilleen?? Vai onko mummo pitänyt rauhallisesti tyytyväistä pilttiä sylissä ja sen jälkeen täti on ojentanut kätensä ja sanonut että voi herrantuuteli hän on söpö, saanhan minäkin hetken pitää. Ja sitten Ap on ahdistuneena puhissut siinä jotain, muttei ole tohtinut kieltääkään, ja nyt sitten jälkikäteen draamailee että lasta riepotellaan??
No jo se että se mummeli ja täti keskenään häärii vieraan lapsen kimpussa on asiatonta.
Ap kertoi kyllä ihan selkeästi. Sinä et vaan halua ymmärtää.
Onhan se asiatonta, jos ihan vieraat mummo ja täti häärii ventovieraan lapsen kimpussa, mutta luulin, että nämä "hääriät" oli ihan tuttuja ihmisiä. Jopa ap:n miehen lähisukulaisia. Ettei vain olisi kysymys miehen vanhemmista ja sisaruksista??
Tässä tapauksessa "hääriät" tuntee lapsen ja lapsi "hääriät".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöiset aloitukset on rasittavia, kun ei anneta väitteille tarpeeksi kontekstia. Väitetään että riepotellaan ja ollaan rajattomia, mutta ei anneta yhtäkään konkreettista esimerkkiä käytöksestä. Vaikea sitten sanoa kuka on väärässä, Ap vai sukulaiset. Riepottelevatko sukulaiset oikeasti hädissään olevaa pientä vauvaa väkivaltaisesti sylistä toiseen, eivätkä suostu antamaan takaisin äidilleen?? Vai onko mummo pitänyt rauhallisesti tyytyväistä pilttiä sylissä ja sen jälkeen täti on ojentanut kätensä ja sanonut että voi herrantuuteli hän on söpö, saanhan minäkin hetken pitää. Ja sitten Ap on ahdistuneena puhissut siinä jotain, muttei ole tohtinut kieltääkään, ja nyt sitten jälkikäteen draamailee että lasta riepotellaan??
No jo se että se mummeli ja täti keskenään häärii vieraan lapsen kimpussa on asiatonta.
Ap kertoi kyllä ihan selkeästi. Sinä et vaan halua ymmärtää.
Onhan se asiatonta, jos ihan vieraat mummo ja täti häärii ventovieraan lapsen kimpussa, mutta luulin, että nämä "hääriät" oli ihan tuttuja ihmisiä. Jopa ap:n miehen lähisukulaisia. Ettei vain olisi kysymys miehen vanhemmista ja sisaruksista??
Tässä tapauksessa "hääriät" tuntee lapsen ja lapsi "hääriät".
Vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöiset aloitukset on rasittavia, kun ei anneta väitteille tarpeeksi kontekstia. Väitetään että riepotellaan ja ollaan rajattomia, mutta ei anneta yhtäkään konkreettista esimerkkiä käytöksestä. Vaikea sitten sanoa kuka on väärässä, Ap vai sukulaiset. Riepottelevatko sukulaiset oikeasti hädissään olevaa pientä vauvaa väkivaltaisesti sylistä toiseen, eivätkä suostu antamaan takaisin äidilleen?? Vai onko mummo pitänyt rauhallisesti tyytyväistä pilttiä sylissä ja sen jälkeen täti on ojentanut kätensä ja sanonut että voi herrantuuteli hän on söpö, saanhan minäkin hetken pitää. Ja sitten Ap on ahdistuneena puhissut siinä jotain, muttei ole tohtinut kieltääkään, ja nyt sitten jälkikäteen draamailee että lasta riepotellaan??
No jo se että se mummeli ja täti keskenään häärii vieraan lapsen kimpussa on asiatonta.
Ap kertoi kyllä ihan selkeästi. Sinä et vaan halua ymmärtää.
Onhan se asiatonta, jos ihan vieraat mummo ja täti häärii ventovieraan lapsen kimpussa, mutta luulin, että nämä "hääriät" oli ihan tuttuja ihmisiä. Jopa ap:n miehen lähisukulaisia. Ettei vain olisi kysymys miehen vanhemmista ja sisaruksista??
Tässä tapauksessa "hääriät" tuntee lapsen ja lapsi "hääriät".
Olkoon lähisukua, mutta asiatonta silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä oikea ap, tulin katsomaan, mitä keskustelulle kuuluu. Olen ollut kyllä yllättynyt siitä, millaisia kierroksia tämä keskustelu on saanut ja miten aggressiivisia isoäitejä keskusteluun on osallistunut. Ja lapsi ei todellakaan ole teini, vaan taapero.
Onneksi mukaan on mahtunut myös ymmärtäviä kommentteja. Tässä samalla sivulla joku kommentoi sukulaisista, joiden mielestä lapsen "äiti ei osaa mitään". Tältä minusta juuri tuntuu miehen suvun kanssa. Olen tunkeilija, jonkinlainen ulkopuolinen, joka jyrätään.
Joku muu kommentoi myös luokkaeroista. Kyllä! Tämä asia saattaa olla osasyynä. Omassa suvussani myös vanhemmat ihmiset ovat lähtökohtaisesti korkeakoulutettuja. Kaikille heille on ollut itsestään selvää vaikka se, ettei omalla lusikalla anneta ruokaa. Miehen suvussa vanhemmalla väellä koulutus on jäänyt pääasiassa keskikouluun, korkeakoulutettuja ei ole yhtäkään.
Enköhän saa tästäkin lisää kuraa niskaan!
Ap
Jaa, sieltähän se tuli. Olen vähän koulutettu mummo mutta kuulepas nuori äiti, nuo kariesjutut tiedettiin kauan ennen syntymääsi, jo 70 - luvulla. Jopa me typerykset keskikoulun käyneetkin.
Miksi olet mennyt naimaan säätyäsi alemman huonosti koulutetun miehen?
Jos heittäisit sen koppavuuden miehenkin suvun keskuudessa voisit löytää ihan kivoja ihmisiä. Mutta tosiaan, et osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, erilaisista harrastuksista jotka eivät mielestäsi ole hienoja.
Ei mun miehen sukulaiset osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, mistään tuollaisesta.
Appeni lempivirsi on pilkata minua kun tykkään tuollaisesta. Käsityöt varsinkin on typeriä.
Eri
Laitat vahvasti liioitellen. Työväenluokka arvostaa käsillä osaamista.
Sivistyneenä ihmisenä osannet kuitenkin löytää yhteisiä keskustelunaiheita suvun naisten kanssa, lapset, päivähoito, peruskoulu, ruoka, jumpat. Työväenluokassa myös on innokkaita lukijoita, tunnen kirjallisuutta hyvin laajalti keskikoulun käyneenä. Kirjoittelen. Jospa appesi vaikka maalaa ja kirjoittaa runoja kuten kansakoulun käynyt , myös taitava puutyöntekijä, mieheni.
Ongelmasi on se ettet ole mieheesi tyytyväinen. Avioituessa ei järjen käyttö ole pahasta. Olisi kannattanut etsiä omatasoinen mies.
Ei mun miehen duunarisuvussa kukaan tee käsillä mitään. Anopillakin iso pihamaa, ei potun pottua, ei marjapensaita, ei mitään hyötykasvia, eikä kyllä muitakaan kasveja.
Ei tee käsitöitä, ei marjasta, ei ompele, ei kudo, ei neulo, ei virkkaa. Ei siis luo käsillään mitään, ikinä. Eikä lue kirjallisuutta tai käy kirjastossa.
No kohan. Teitä huonon miehen naineita on vauvasivut täynnä.
Mitenköhän tuo mun anoppini liittyy mitenkään mun mieheeni ja tämän harrastamiseen????
Anoppi on miehesi äiti. Miten olet nainut kelvottoman naisen pojan? Alaspäin säädyssäsi.
En ole tuo jolle kommentoit, vastaan omasta puolestani. Anoppi oli aluksi kivan etäinen. Ei puuttunut asioihin, joka eivät hänelle kuulu. Tätä kesti siihen asti, kunnes kuulivauvauutiset. Yhtäkkiä oli anopin pitkä nenä ja vikkelät sormet sotkeutuneena ihan joka asiaan mun ja mieheni taloudessa. Oli jo muun muassa päättänyt, että mä palaan töihin pikaisesti ennen äitiysloman loppua, hän tulee hoitamaan...
Itse on ollut kylmä ja välinpitämätön äiti, joka hoidatti lapsensa omalla äidillään. Kun tuo perinne ei jatkunut, niin taas sai nakella niskojaan, kun miniälle ei mikään kelpaa. Ei ollut anopin poikakaan puoltamassa äitinsä ideaa, mutta kaikki vika minussa.
Meillä oli ihan sama! Oli myös pelkästään minun vika, että meille tuli vain yksi lapsi. Vaikka mies kyllä kävi vasektomiassa heti, kun vaan pääsi. Eikä anoppi edes uskonut miestä, kun sanoi ihan 100% omasta tahdosta menneensä vasektomiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä oikea ap, tulin katsomaan, mitä keskustelulle kuuluu. Olen ollut kyllä yllättynyt siitä, millaisia kierroksia tämä keskustelu on saanut ja miten aggressiivisia isoäitejä keskusteluun on osallistunut. Ja lapsi ei todellakaan ole teini, vaan taapero.
Onneksi mukaan on mahtunut myös ymmärtäviä kommentteja. Tässä samalla sivulla joku kommentoi sukulaisista, joiden mielestä lapsen "äiti ei osaa mitään". Tältä minusta juuri tuntuu miehen suvun kanssa. Olen tunkeilija, jonkinlainen ulkopuolinen, joka jyrätään.
Joku muu kommentoi myös luokkaeroista. Kyllä! Tämä asia saattaa olla osasyynä. Omassa suvussani myös vanhemmat ihmiset ovat lähtökohtaisesti korkeakoulutettuja. Kaikille heille on ollut itsestään selvää vaikka se, ettei omalla lusikalla anneta ruokaa. Miehen suvussa vanhemmalla väellä koulutus on jäänyt pääasiassa keskikouluun, korkeakoulutettuja ei ole yhtäkään.
Enköhän saa tästäkin lisää kuraa niskaan!
Ap
Jaa, sieltähän se tuli. Olen vähän koulutettu mummo mutta kuulepas nuori äiti, nuo kariesjutut tiedettiin kauan ennen syntymääsi, jo 70 - luvulla. Jopa me typerykset keskikoulun käyneetkin.
Miksi olet mennyt naimaan säätyäsi alemman huonosti koulutetun miehen?
Jos heittäisit sen koppavuuden miehenkin suvun keskuudessa voisit löytää ihan kivoja ihmisiä. Mutta tosiaan, et osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, erilaisista harrastuksista jotka eivät mielestäsi ole hienoja.
Ei mun miehen sukulaiset osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, mistään tuollaisesta.
Appeni lempivirsi on pilkata minua kun tykkään tuollaisesta. Käsityöt varsinkin on typeriä.
Eri
Laitat vahvasti liioitellen. Työväenluokka arvostaa käsillä osaamista.
Sivistyneenä ihmisenä osannet kuitenkin löytää yhteisiä keskustelunaiheita suvun naisten kanssa, lapset, päivähoito, peruskoulu, ruoka, jumpat. Työväenluokassa myös on innokkaita lukijoita, tunnen kirjallisuutta hyvin laajalti keskikoulun käyneenä. Kirjoittelen. Jospa appesi vaikka maalaa ja kirjoittaa runoja kuten kansakoulun käynyt , myös taitava puutyöntekijä, mieheni.
Ongelmasi on se ettet ole mieheesi tyytyväinen. Avioituessa ei järjen käyttö ole pahasta. Olisi kannattanut etsiä omatasoinen mies.
Ei mun miehen duunarisuvussa kukaan tee käsillä mitään. Anopillakin iso pihamaa, ei potun pottua, ei marjapensaita, ei mitään hyötykasvia, eikä kyllä muitakaan kasveja.
Ei tee käsitöitä, ei marjasta, ei ompele, ei kudo, ei neulo, ei virkkaa. Ei siis luo käsillään mitään, ikinä. Eikä lue kirjallisuutta tai käy kirjastossa.
No kohan. Teitä huonon miehen naineita on vauvasivut täynnä.
Mitenköhän tuo mun anoppini liittyy mitenkään mun mieheeni ja tämän harrastamiseen????
Anoppi on miehesi äiti. Miten olet nainut kelvottoman naisen pojan? Alaspäin säädyssäsi.
En ole tuo jolle kommentoit, vastaan omasta puolestani. Anoppi oli aluksi kivan etäinen. Ei puuttunut asioihin, joka eivät hänelle kuulu. Tätä kesti siihen asti, kunnes kuulivauvauutiset. Yhtäkkiä oli anopin pitkä nenä ja vikkelät sormet sotkeutuneena ihan joka asiaan mun ja mieheni taloudessa. Oli jo muun muassa päättänyt, että mä palaan töihin pikaisesti ennen äitiysloman loppua, hän tulee hoitamaan...
Itse on ollut kylmä ja välinpitämätön äiti, joka hoidatti lapsensa omalla äidillään. Kun tuo perinne ei jatkunut, niin taas sai nakella niskojaan, kun miniälle ei mikään kelpaa. Ei ollut anopin poikakaan puoltamassa äitinsä ideaa, mutta kaikki vika minussa.
Meillä oli ihan sama! Oli myös pelkästään minun vika, että meille tuli vain yksi lapsi. Vaikka mies kyllä kävi vasektomiassa heti, kun vaan pääsi. Eikä anoppi edes uskonut miestä, kun sanoi ihan 100% omasta tahdosta menneensä vasektomiaan.
Ihan kuin lapsiluku olisi anopin päätettävissä. Me taas saatiin murinaa anopilta, kun hänen mielestään meille olisi riittänyt yksi lapsi. Näillä sanoilla onnitteli kun sai tietää kuopuksen odotuksesta. Inhosi tuota lasta jo ennen kuin hän oli edes syntynyt. Tämä inho jatkunut näihin päiviin. Kuopus on vielä kovasti mun näköinen, joten eiköhän anopilta riitä kommentteja, kun ei kenelläkään ole tuollaista nenää tai korvia.
Kuitenkin kehtaa kitistä kun joutui viettämään joulun taas kerran koiran kanssa kaksistaan.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sinä saat olla sinä ja minä saan olla minä me yhdessä parannamme maailmaa ".....laulussa sanomaa meille kaikille
Sukulaiset tykkäävät ihanasta pienokaisesta ja äitiä harmittaa. Mikä siinä loppujen lopuksi on niin ärsyttävää? Et pidä sukulaisista niin lapsikaan ei saa tykätä? Sukulaiset eivät ole hienostuneen tottelevaisia niinkuin omasi?
Mun anopin tuttu jäi kerran juttelemaan mulle kaupassa. Vähän moitti, että liian usein on anoppi hoitamassa lapsia. Siinä vaiheessa tajusin, kuinka paljon valheita meistä kerrotaan. Totesin anopin tuttavalle, että en tiedä kenen lapsia anoppi hoitaa, mutta luottamuspulan vuoksi mun lapsia hän ei hoida, ei ole hoitanut pitkiin aikoihin. Vissiin on omassa piirissään heittäytynyt surkuteltavaksi, kun poika ja miniä eivät pärjää, niin mummu uhrautuu hoitamaan lapsia, vaikka ei jaksaisi. "Säälikää mua"
Tuosta mun ja mieheni pärjäämisestä oli "huolissaan" kovasti. Ainoa kuormittava vauva-arjessani oli anoppi. Muuten ei ollut ongelmia.