Lue keskustelun säännöt.
Miehen suku ja meidän lapsemme
13.04.2023 |
Olen kovasti miettinyt, olenko liian herkkänahkainen vai mistä tässä on kysymys.
En oikein jaksa enää osallistua miehen sukutapaamisiin, käydä appivanhemmilla ym. Tuntuu, että pieni lapsemme on miehen suvun kanssa aina kuin jokin kollektiivinen omaisuus, jota milloin kukakin riepottaa sylissään. Ihan kuin minulla ei olisi mitään "oikeutta" lapseemme tässä seurassa. Kaikenlaista muutakin on ollut, ei noudateta sääntöjä, jota lapsen kanssa on. Eli annetaan esimerkiksi omalta lautaselta lapselle ruokaa.
Oman sukuni kanssa on jotenkin tosi erilaista. Kyllä lasta sielläkin toki sylitellään, mutta kaikki on jotenkin kunnioittavampaa ja hienovaraisempaa. Lapsi saa esimerkiksi leikkiä myös omiaan lattialla, eikä koko ajan ole jonkun sylissä.
Miehen perheen kanssa minusta tuntuu jotenkin siltä, että ylitseni kävellään eikä vanhemmuuttani kunnioiteta. Tehdään lapsen kanssa juuri toisinpäin, kuin olen aiemmin sanonut.
Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani...
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asioita, joista voit suoraan kieltää ja on asioita, joissa sinun täytyy toimia diplomaattisesti jo lapsesikin vuoksi.
On asiallista sanoa, ettei lapselle saa antaa ruokaa omasta suustaan tai omalta lautaseltaan. Ne ovat asioita, joista tietäminen kuuluu kaikille.
Jos näet, että lastasi riepotellaan liikaa ja hän selkeästi kärsii voit kohteliaasti ottaa lapsesi syliin, lähteä hänen kanssaan vaikkapa kävelylle/päikkäreille/ pihalle leikkimään ja asia on sillä hoideltu. Toisaalta, jos lapsesi on tyytyväinen saamastaan huomiosta älä puutu siihen.
Kirjoituksestasi huokuu hieman omistushaluinen äiti, joka ei halua jakaa lastaan. Ole oikeudenmukainen lastasi ja miehesi sukulaisia kohtaan. He rakastavat sinun lastasi ja se on asia, jota ei kannata pilata vain siksi kun sinua ärsyttää.
Mistään ei ole minkäänlaista tietoa, että rakastavat. Jos rakastaisivat, he osoittaisivat sen kunnioittamalla lapsen vanhempia.
Vanhempia? Tässähän on nyt esitetty asia vain yhden vanhemman lasien läpi katsottuna.
Ei tuo käytös ole yhtään sen kunnioittavampaa isääkään kohtaan.
Lapsen isällä lienee asiassa ihan oma mielipiteensä, kuten lapsellakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asioita, joista voit suoraan kieltää ja on asioita, joissa sinun täytyy toimia diplomaattisesti jo lapsesikin vuoksi.
On asiallista sanoa, ettei lapselle saa antaa ruokaa omasta suustaan tai omalta lautaseltaan. Ne ovat asioita, joista tietäminen kuuluu kaikille.
Jos näet, että lastasi riepotellaan liikaa ja hän selkeästi kärsii voit kohteliaasti ottaa lapsesi syliin, lähteä hänen kanssaan vaikkapa kävelylle/päikkäreille/ pihalle leikkimään ja asia on sillä hoideltu. Toisaalta, jos lapsesi on tyytyväinen saamastaan huomiosta älä puutu siihen.
Kirjoituksestasi huokuu hieman omistushaluinen äiti, joka ei halua jakaa lastaan. Ole oikeudenmukainen lastasi ja miehesi sukulaisia kohtaan. He rakastavat sinun lastasi ja se on asia, jota ei kannata pilata vain siksi kun sinua ärsyttää.
Mistään ei ole minkäänlaista tietoa, että rakastavat. Jos rakastaisivat, he osoittaisivat sen kunnioittamalla lapsen vanhempia.
Lapsi on oma itsensä. Olet kateellinen kun lapsesi viihtyy muidenkin kanssa. On ihanaa kun olen saanut jostain 2- vuotiaasta asti saanut lapsia viikonloppukylään.
Pääsiäisenä tuntui kivalta kun pojanpoika sanoi minulle tyttäreni, joka on sisarusten lapsille rakas, soita mummo taas kun Maija tulee, tulen sitten kanssa teille. Käyvät kyllä maijallakin yökylässä, kaikki asumme eri kaupungeissa.
Vanhempansa ovat vaan iloisia, miniä myös, mainitsen erikseen , kun heidän lapsiaan rakastetaan ja lapsilla myös muita rakkaita läheisiä kuin äiti. Kuten aloittaja tahtoisi olla ainoa.
Ihmeellistä! Palstalla on satoja kirjoituksia, joissa valitetaan , että isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsesta, niin tämä yksi valittaa siitä, että isovanhemmat välittävät ja rakastavat lasta liikaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asioita, joista voit suoraan kieltää ja on asioita, joissa sinun täytyy toimia diplomaattisesti jo lapsesikin vuoksi.
On asiallista sanoa, ettei lapselle saa antaa ruokaa omasta suustaan tai omalta lautaseltaan. Ne ovat asioita, joista tietäminen kuuluu kaikille.
Jos näet, että lastasi riepotellaan liikaa ja hän selkeästi kärsii voit kohteliaasti ottaa lapsesi syliin, lähteä hänen kanssaan vaikkapa kävelylle/päikkäreille/ pihalle leikkimään ja asia on sillä hoideltu. Toisaalta, jos lapsesi on tyytyväinen saamastaan huomiosta älä puutu siihen.
Kirjoituksestasi huokuu hieman omistushaluinen äiti, joka ei halua jakaa lastaan. Ole oikeudenmukainen lastasi ja miehesi sukulaisia kohtaan. He rakastavat sinun lastasi ja se on asia, jota ei kannata pilata vain siksi kun sinua ärsyttää.
Mistään ei ole minkäänlaista tietoa, että rakastavat. Jos rakastaisivat, he osoittaisivat sen kunnioittamalla lapsen vanhempia.
Lapsi on oma itsensä. Olet kateellinen kun lapsesi viihtyy muidenkin kanssa. On ihanaa kun olen saanut jostain 2- vuotiaasta asti saanut lapsia viikonloppukylään.
Pääsiäisenä tuntui kivalta kun pojanpoika sanoi minulle tyttäreni, joka on sisarusten lapsille rakas, soita mummo taas kun Maija tulee, tulen sitten kanssa teille. Käyvät kyllä maijallakin yökylässä, kaikki asumme eri kaupungeissa.Vanhempansa ovat vaan iloisia, miniä myös, mainitsen erikseen , kun heidän lapsiaan rakastetaan ja lapsilla myös muita rakkaita läheisiä kuin äiti. Kuten aloittaja tahtoisi olla ainoa.
Epäselvää lausetta korjaan. Tyttäreni lähdettyä kotiinsa, pojanpoika sanoi. Lapsettomalle on suuri ilo touhuta vesseleiden kanssa. Miten lämpimiä halauksia tädille.
Vierailija kirjoitti:
Olipa turhaa tehdä koko aloitus. Ehkä av:n ongelma nykyään on, että täällä pyörii lähinnä eläkeikäisiä naisia pienten lasten vanhempien sijaan.
Aloituksessa luki muun muassa siitä, että meidän perheemme sääntöjä ei kunnioiteta miehen suvun parissa. Jos lapsen äiti sanoo, että omalta lautaselta ei anneta ruokaa, sitä pitää totella.
En myöskään ole missään vaiheessa sanonut, että pitäisin lasta erillään miehen suvusta. Olen sanonut että MINÄ en siellä enää niin paljon käy, vaan mies käy lapsen kanssa kahdestaan.
Ap
Voi meidän pikkusta, en leiki teidän kanssa kun kaikki ei mene tismalleen niin kuin minä haluan ja nyt minä olen vihainen kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit ja jään kotiin yksin kiukuttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asioita, joista voit suoraan kieltää ja on asioita, joissa sinun täytyy toimia diplomaattisesti jo lapsesikin vuoksi.
On asiallista sanoa, ettei lapselle saa antaa ruokaa omasta suustaan tai omalta lautaseltaan. Ne ovat asioita, joista tietäminen kuuluu kaikille.
Jos näet, että lastasi riepotellaan liikaa ja hän selkeästi kärsii voit kohteliaasti ottaa lapsesi syliin, lähteä hänen kanssaan vaikkapa kävelylle/päikkäreille/ pihalle leikkimään ja asia on sillä hoideltu. Toisaalta, jos lapsesi on tyytyväinen saamastaan huomiosta älä puutu siihen.
Kirjoituksestasi huokuu hieman omistushaluinen äiti, joka ei halua jakaa lastaan. Ole oikeudenmukainen lastasi ja miehesi sukulaisia kohtaan. He rakastavat sinun lastasi ja se on asia, jota ei kannata pilata vain siksi kun sinua ärsyttää.
Mistään ei ole minkäänlaista tietoa, että rakastavat. Jos rakastaisivat, he osoittaisivat sen kunnioittamalla lapsen vanhempia.
Vanhempia? Tässähän on nyt esitetty asia vain yhden vanhemman lasien läpi katsottuna.
Ei tuo käytös ole yhtään sen kunnioittavampaa isääkään kohtaan.
Lapsen isällä lienee asiassa ihan oma mielipiteensä, kuten lapsellakin?
Tuo käytös on epäkunnioittavaa täysin objektiivisesti arvioituna. Lapsi on kuin palikka jolla tyydytetään omia tarpeita ja lasten vnahempien yli kävellään tietoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä! Palstalla on satoja kirjoituksia, joissa valitetaan , että isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsesta, niin tämä yksi valittaa siitä, että isovanhemmat välittävät ja rakastavat lasta liikaa!
Ei tuossa lue että lasta rakastettaisiin tai lapsesta välitetään. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asioita, joista voit suoraan kieltää ja on asioita, joissa sinun täytyy toimia diplomaattisesti jo lapsesikin vuoksi.
On asiallista sanoa, ettei lapselle saa antaa ruokaa omasta suustaan tai omalta lautaseltaan. Ne ovat asioita, joista tietäminen kuuluu kaikille.
Jos näet, että lastasi riepotellaan liikaa ja hän selkeästi kärsii voit kohteliaasti ottaa lapsesi syliin, lähteä hänen kanssaan vaikkapa kävelylle/päikkäreille/ pihalle leikkimään ja asia on sillä hoideltu. Toisaalta, jos lapsesi on tyytyväinen saamastaan huomiosta älä puutu siihen.
Kirjoituksestasi huokuu hieman omistushaluinen äiti, joka ei halua jakaa lastaan. Ole oikeudenmukainen lastasi ja miehesi sukulaisia kohtaan. He rakastavat sinun lastasi ja se on asia, jota ei kannata pilata vain siksi kun sinua ärsyttää.
Mistään ei ole minkäänlaista tietoa, että rakastavat. Jos rakastaisivat, he osoittaisivat sen kunnioittamalla lapsen vanhempia.
Vanhempia? Tässähän on nyt esitetty asia vain yhden vanhemman lasien läpi katsottuna.
Ei tuo käytös ole yhtään sen kunnioittavampaa isääkään kohtaan.
Lapsen isällä lienee asiassa ihan oma mielipiteensä, kuten lapsellakin?
Tuo käytös on epäkunnioittavaa täysin objektiivisesti arvioituna. Lapsi on kuin palikka jolla tyydytetään omia tarpeita ja lasten vnahempien yli kävellään tietoisesti.
Edelleen puhutaan vain lapsen yh-den van-hem-man mielipiteestä. Aloittajako sen yksin määrittelee mikä on epäkunnioittavaa? Isällä ja lapsella ei ole mitään sanottavaa asiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asioita, joista voit suoraan kieltää ja on asioita, joissa sinun täytyy toimia diplomaattisesti jo lapsesikin vuoksi.
On asiallista sanoa, ettei lapselle saa antaa ruokaa omasta suustaan tai omalta lautaseltaan. Ne ovat asioita, joista tietäminen kuuluu kaikille.
Jos näet, että lastasi riepotellaan liikaa ja hän selkeästi kärsii voit kohteliaasti ottaa lapsesi syliin, lähteä hänen kanssaan vaikkapa kävelylle/päikkäreille/ pihalle leikkimään ja asia on sillä hoideltu. Toisaalta, jos lapsesi on tyytyväinen saamastaan huomiosta älä puutu siihen.
Kirjoituksestasi huokuu hieman omistushaluinen äiti, joka ei halua jakaa lastaan. Ole oikeudenmukainen lastasi ja miehesi sukulaisia kohtaan. He rakastavat sinun lastasi ja se on asia, jota ei kannata pilata vain siksi kun sinua ärsyttää.
Mistään ei ole minkäänlaista tietoa, että rakastavat. Jos rakastaisivat, he osoittaisivat sen kunnioittamalla lapsen vanhempia.
Vanhempia? Tässähän on nyt esitetty asia vain yhden vanhemman lasien läpi katsottuna.
Ei tuo käytös ole yhtään sen kunnioittavampaa isääkään kohtaan.
Lapsen isällä lienee asiassa ihan oma mielipiteensä, kuten lapsellakin?
Tuo käytös on epäkunnioittavaa täysin objektiivisesti arvioituna. Lapsi on kuin palikka jolla tyydytetään omia tarpeita ja lasten vnahempien yli kävellään tietoisesti.
Edelleen puhutaan vain lapsen yh-den van-hem-man mielipiteestä. Aloittajako sen yksin määrittelee mikä on epäkunnioittavaa? Isällä ja lapsella ei ole mitään sanottavaa asiassa?
Ob-jek-tii-vi-ses-ti tuo käytös on todella epäkunnioittavaa molempia vanhempia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa turhaa tehdä koko aloitus. Ehkä av:n ongelma nykyään on, että täällä pyörii lähinnä eläkeikäisiä naisia pienten lasten vanhempien sijaan.
Aloituksessa luki muun muassa siitä, että meidän perheemme sääntöjä ei kunnioiteta miehen suvun parissa. Jos lapsen äiti sanoo, että omalta lautaselta ei anneta ruokaa, sitä pitää totella.
En myöskään ole missään vaiheessa sanonut, että pitäisin lasta erillään miehen suvusta. Olen sanonut että MINÄ en siellä enää niin paljon käy, vaan mies käy lapsen kanssa kahdestaan.
Ap
Eli jos porukka näkee että olet itsekäs ja huonoitsetuntoinen, syytät siitä palstan väkeä ja päättelet meidät kaikki täällä eläkeikäisiksi. Et huomaa jotta ehkäpä se ongelma on sulla itselläsi eikä meillä muilla.
Ja puhut vain lapsen äidistä eli itsestäsi, mitä sinä olet sanonut ja toivonut, onko isällä mitään sananvaltaa?
Ja mikä tämä sun aloituksen pointti oli? Haukkua miehen sukua? Ja sitäpaitsi tässähän sä kerrot vain oman versiosi, emme me tiedä mikä on totuus.
Puolison sukuhan on aina se pahin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoassa ei ole sylkeä jos lapsi saa omaan lusikkaan siitä maistiaisia, josta kai on kyse.
Ap ehkä liioittelee. Nykyisten pienten lasten mummot ovat kyllä jo tietoisia ettei hupituttia saa itse imaista puhtaaksi, ei saa syöttää lasta omasta lusikasta jne. Kyllä , vaikka ap jossain kommentissa selvästi halveksii vanhempia ihmisiä, jo 70- luvulla tiedettiin tämä.
Aina on tietysti ajattelemattomia ihmisiä mutta taas on väärin valittu puoliso väärästä suvusta?
Vierailija kirjoitti:
Puolison sukuhan on aina se pahin!
Kyllä ihan mikä suku vaan voi olla pahin. Minulla se on minun sukuni. Juuri tuota ylikävelyä ja lapsen riepottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa turhaa tehdä koko aloitus. Ehkä av:n ongelma nykyään on, että täällä pyörii lähinnä eläkeikäisiä naisia pienten lasten vanhempien sijaan.
Aloituksessa luki muun muassa siitä, että meidän perheemme sääntöjä ei kunnioiteta miehen suvun parissa. Jos lapsen äiti sanoo, että omalta lautaselta ei anneta ruokaa, sitä pitää totella.
En myöskään ole missään vaiheessa sanonut, että pitäisin lasta erillään miehen suvusta. Olen sanonut että MINÄ en siellä enää niin paljon käy, vaan mies käy lapsen kanssa kahdestaan.
Ap
Hui, voin vaan kuvitella mitä kaikkia kauheuksia siellä sinun pienessä päässä liikkuu kun mies ja lapsi on tapaamassa lapsen isäpuolesta sukua. :D :D :D TAAS se Pirjo antaa makkaran palan omalta lautaseltaan minun uniikille lumihiutaleelle ja sen koko tulevaisuus on nyt pilalla.
En pidä anopistani, joten en lähde käymään hänen luonaan. Muu miehen suku on ok, mutta tuo anoppi rajaa heidänkin tapaamistaan kun anoppi on tietenkin sitten mukana. Minullakin on välillä ärsytys siitä, että lapsi tapaa isänsä puolta suvusta, mutta lapsella on oikeus heihin. Ärsytykseni kumpuaa siitä kun anoppi mm. sanoi parin päivän ikäisestä lapsestani, että "toivottavasti siitä ei tule homoa" ja on sanonut, että olen itsekäs kun en halua toista lasta ja keisarileikkaus oli väärin synnytetty. Pelkään hieman, että minkälaisia vaikutteita lapsi saa isänsä puolen suvulta, mutta toisaalta isä on siinä välissä hillitsemässä juttuja. Minä en tosiaankaan tapaa mieheni sukua ja erityisesti anoppia, mutta lapsi tapaa heitä kyllä usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Suku voi kuitenkin olla lapselle valtava voimavara ja jos suhteet on luotu jo lapsena, se tunneside säilyy lapsen eliniän.
En ymmärrä, miksi se tuntuu nykyisin monelta äidiltä olevan pois, jos lapsella on paljon rakastavia sukua ympärillä.
Äitini oli juuri ap. kaltainen ja hän on aina pitånyt sukuaan jotenkin parempana ja isän suku pahis, arvata saattaa, osaanko kunnioittaa äitiåni, vaan aina palaa lapsuuden muistot mieleen.
Et ole nähnyt niitä tilanteita, joissa esim. anoppi "kasvattaa" miniää. Kukaan ei näe, koska anoppi varoo visusti, ettei todistajia ole.
Sitten hän on niiin iiihana mummi, kun paikalla on muitakin.
On selvää, että näkemyksesi on erilainen kuin äitisi näkemys. Sinä olet suvun kunnioitettu jäsen, äitisi taas tunkeilija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa turhaa tehdä koko aloitus. Ehkä av:n ongelma nykyään on, että täällä pyörii lähinnä eläkeikäisiä naisia pienten lasten vanhempien sijaan.
Aloituksessa luki muun muassa siitä, että meidän perheemme sääntöjä ei kunnioiteta miehen suvun parissa. Jos lapsen äiti sanoo, että omalta lautaselta ei anneta ruokaa, sitä pitää totella.
En myöskään ole missään vaiheessa sanonut, että pitäisin lasta erillään miehen suvusta. Olen sanonut että MINÄ en siellä enää niin paljon käy, vaan mies käy lapsen kanssa kahdestaan.
Ap
Eli jos porukka näkee että olet itsekäs ja huonoitsetuntoinen, syytät siitä palstan väkeä ja päättelet meidät kaikki täällä eläkeikäisiksi. Et huomaa jotta ehkäpä se ongelma on sulla itselläsi eikä meillä muilla.
Ja puhut vain lapsen äidistä eli itsestäsi, mitä sinä olet sanonut ja toivonut, onko isällä mitään sananvaltaa?
Ja mikä tämä sun aloituksen pointti oli? Haukkua miehen sukua? Ja sitäpaitsi tässähän sä kerrot vain oman versiosi, emme me tiedä mikä on totuus.
No kyllä näistä kommenteista aika sellainen isoäiti-näkemys paistaa läpi. Kaikki nykyajan äidit tietävät esimerkiksi tuon hammasasian.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asioita, joista voit suoraan kieltää ja on asioita, joissa sinun täytyy toimia diplomaattisesti jo lapsesikin vuoksi.
On asiallista sanoa, ettei lapselle saa antaa ruokaa omasta suustaan tai omalta lautaseltaan. Ne ovat asioita, joista tietäminen kuuluu kaikille.
Jos näet, että lastasi riepotellaan liikaa ja hän selkeästi kärsii voit kohteliaasti ottaa lapsesi syliin, lähteä hänen kanssaan vaikkapa kävelylle/päikkäreille/ pihalle leikkimään ja asia on sillä hoideltu. Toisaalta, jos lapsesi on tyytyväinen saamastaan huomiosta älä puutu siihen.
Kirjoituksestasi huokuu hieman omistushaluinen äiti, joka ei halua jakaa lastaan. Ole oikeudenmukainen lastasi ja miehesi sukulaisia kohtaan. He rakastavat sinun lastasi ja se on asia, jota ei kannata pilata vain siksi kun sinua ärsyttää.
Mistään ei ole minkäänlaista tietoa, että rakastavat. Jos rakastaisivat, he osoittaisivat sen kunnioittamalla lapsen vanhempia.
Vanhempia? Tässähän on nyt esitetty asia vain yhden vanhemman lasien läpi katsottuna.
Ei tuo käytös ole yhtään sen kunnioittavampaa isääkään kohtaan.
Lapsen isällä lienee asiassa ihan oma mielipiteensä, kuten lapsellakin?
Tuo käytös on epäkunnioittavaa täysin objektiivisesti arvioituna. Lapsi on kuin palikka jolla tyydytetään omia tarpeita ja lasten vnahempien yli kävellään tietoisesti.
Ajattele Ap. Ihmissuhteet ovat sellaisia, kun antaa myös saa. Niin myös vuorovaikutuksessa mummojen, kummien , tätien ja lapsen välisessä touhuilussa. Lapsi saa välittämistä ja rakkautta ja antaa sitä myös aikuiselle. Mikä on mukavampaa kun lapsi halaa mummoa, tätiä, kummia, siinä saa sitä tyytyväisyyttä niin aikuiset kuin lapsetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa turhaa tehdä koko aloitus. Ehkä av:n ongelma nykyään on, että täällä pyörii lähinnä eläkeikäisiä naisia pienten lasten vanhempien sijaan.
Aloituksessa luki muun muassa siitä, että meidän perheemme sääntöjä ei kunnioiteta miehen suvun parissa. Jos lapsen äiti sanoo, että omalta lautaselta ei anneta ruokaa, sitä pitää totella.
En myöskään ole missään vaiheessa sanonut, että pitäisin lasta erillään miehen suvusta. Olen sanonut että MINÄ en siellä enää niin paljon käy, vaan mies käy lapsen kanssa kahdestaan.
Ap
Hui, voin vaan kuvitella mitä kaikkia kauheuksia siellä sinun pienessä päässä liikkuu kun mies ja lapsi on tapaamassa lapsen isäpuolesta sukua. :D :D :D TAAS se Pirjo antaa makkaran palan omalta lautaseltaan minun uniikille lumihiutaleelle ja sen koko tulevaisuus on nyt pilalla.
Jos antaa nuolemallaan lusikalla/haarukalla, niin on ainakin lapsen suuhun perustettu arvokas perintökaries tai huuliherpes.
Juuri tuollaisilta piittaamattomilta Pirjoilta nämä taudit saadaan.
Olipa turhaa tehdä koko aloitus. Ehkä av:n ongelma nykyään on, että täällä pyörii lähinnä eläkeikäisiä naisia pienten lasten vanhempien sijaan.
Aloituksessa luki muun muassa siitä, että meidän perheemme sääntöjä ei kunnioiteta miehen suvun parissa. Jos lapsen äiti sanoo, että omalta lautaselta ei anneta ruokaa, sitä pitää totella.
En myöskään ole missään vaiheessa sanonut, että pitäisin lasta erillään miehen suvusta. Olen sanonut että MINÄ en siellä enää niin paljon käy, vaan mies käy lapsen kanssa kahdestaan.
Ap