Lue keskustelun säännöt.
Miehen suku ja meidän lapsemme
13.04.2023 |
Olen kovasti miettinyt, olenko liian herkkänahkainen vai mistä tässä on kysymys.
En oikein jaksa enää osallistua miehen sukutapaamisiin, käydä appivanhemmilla ym. Tuntuu, että pieni lapsemme on miehen suvun kanssa aina kuin jokin kollektiivinen omaisuus, jota milloin kukakin riepottaa sylissään. Ihan kuin minulla ei olisi mitään "oikeutta" lapseemme tässä seurassa. Kaikenlaista muutakin on ollut, ei noudateta sääntöjä, jota lapsen kanssa on. Eli annetaan esimerkiksi omalta lautaselta lapselle ruokaa.
Oman sukuni kanssa on jotenkin tosi erilaista. Kyllä lasta sielläkin toki sylitellään, mutta kaikki on jotenkin kunnioittavampaa ja hienovaraisempaa. Lapsi saa esimerkiksi leikkiä myös omiaan lattialla, eikä koko ajan ole jonkun sylissä.
Miehen perheen kanssa minusta tuntuu jotenkin siltä, että ylitseni kävellään eikä vanhemmuuttani kunnioiteta. Tehdään lapsen kanssa juuri toisinpäin, kuin olen aiemmin sanonut.
Jään nykyään usein kotiin miehen suvun tapaamisista, jota sitten kuulemma kovasti miehen suvussa ihmetellään. Luulisi, että olisivat tyytyväisiä, kun saavat riepottaa lasta sydämensä kyllyydestä ilman minun läsnäoloani...
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa turhaa tehdä koko aloitus. Ehkä av:n ongelma nykyään on, että täällä pyörii lähinnä eläkeikäisiä naisia pienten lasten vanhempien sijaan.
Aloituksessa luki muun muassa siitä, että meidän perheemme sääntöjä ei kunnioiteta miehen suvun parissa. Jos lapsen äiti sanoo, että omalta lautaselta ei anneta ruokaa, sitä pitää totella.
En myöskään ole missään vaiheessa sanonut, että pitäisin lasta erillään miehen suvusta. Olen sanonut että MINÄ en siellä enää niin paljon käy, vaan mies käy lapsen kanssa kahdestaan.
Ap
Eli jos porukka näkee että olet itsekäs ja huonoitsetuntoinen, syytät siitä palstan väkeä ja päättelet meidät kaikki täällä eläkeikäisiksi. Et huomaa jotta ehkäpä se ongelma on sulla itselläsi eikä meillä muilla.
Ja puhut vain lapsen äidistä eli itsestäsi, mitä sinä olet sanonut ja toivonut, onko isällä mitään sananvaltaa?
Ja mikä tämä sun aloituksen pointti oli? Haukkua miehen sukua? Ja sitäpaitsi tässähän sä kerrot vain oman versiosi, emme me tiedä mikä on totuus.
No kyllä näistä kommenteista aika sellainen isoäiti-näkemys paistaa läpi. Kaikki nykyajan äidit tietävät esimerkiksi tuon hammasasian.
Ap
Voi ap- kulta! Miten vanha oikeen on se miehen äiti? Itse olen 78 ja kyllä omien lasten aikaan jo oltiin tarkkoja, hupituttia ei käytetty omassa suussa, lapsella omat ruokakipot, lusikat, mukit.
Se ei silti estä sitä kuten meilläkin pääsiäisenä tapahtui. Lapsen äiti otti jälkiruokaa jota lapsi ei tahtonut. Äiti omasta kipostaan puhtaalla lusikalla , ennen syömistään, antoi lapselleen maistiaisen. Josta lapsi ei tykännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin kun sinun sukusi on niiiin paljon parempi kuin miehesi suku.
Oletko tyhmä?
Lapseen tartutetaan ties mitä tauteja kun syötetään toisten lautasilta.äitinä en veisi lastani tuonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Entä lapsen oikeudet? Äidillä on jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsi kokonaan itselleen miten vain hän ja vain hän tietää mikä on lapselle hyväksi?
Ja kohta ihmetellään miksi miehen suku ei ole kiinnostunut lapsesta.
Minusta olisi vain ihanaa, jos miehen suku ei olisi lapsesta kiinnostunut. :D
Ap
Entä jos sinulle sattuu jotakin? Eikö se ole lapsen etu, että hänellä on tukenaan rakastava suku?
Minun onneni oli tiivis ja rakastava sukuyhteisö, kun menetin molemmat vanhempani 12v ja veli vajaa 11v. liikenneonnettomuudessa. Ja nyt viisikymppisenä voin sanoa lapsuuteni ja nuoruuteni olleen hyvän ja lämmin, vaikka menetin vanhempani lapsena. Rakkautta ja huolenpitoa ei edellekään puutu sukuyhteisöstä ja sitä on joskus ollut antamassa neljä sukupolvea. Ja se on elämini rikkaus ja turva.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja tiedän myös hyvin neuvolan suositukset. Omaan lisäksi maalaisjärkeä. Ei, ei ole hyvä syödä samalla lusikalla. Pala perunaa mummon lautaselta nyt ei kuitenkaan ole mikään kuolemantuomio. Lapset nyt muutenkin laittaa kaiken suuhunsa. Viimeistään päiväkodissa 12 lasta käy imemässä samaa lelua päivän aikana. Paljon tärkeämpää lapselle on lämmin suku ja yhteenkuuluvuus kuin yhden sylkipisaran hysterisoiminen.
Pari perunaa mummon lautaselta on täysin tarpeeton teko.
Tehty vain koska mummo haluaa tehdä niin. Minkään valtakunnan JÄRKEVÄÄ syytä tuolle ei ole.
Ja lämmin yhteenkuuluva suku ei käyttäydy tuolla lailla. Kaikkea muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Entä lapsen oikeudet? Äidillä on jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsi kokonaan itselleen miten vain hän ja vain hän tietää mikä on lapselle hyväksi?
Ja kohta ihmetellään miksi miehen suku ei ole kiinnostunut lapsesta.
Minusta olisi vain ihanaa, jos miehen suku ei olisi lapsesta kiinnostunut. :D
Ap
Entä jos sinulle sattuu jotakin? Eikö se ole lapsen etu, että hänellä on tukenaan rakastava suku?
Minun onneni oli tiivis ja rakastava sukuyhteisö, kun menetin molemmat vanhempani 12v ja veli vajaa 11v. liikenneonnettomuudessa. Ja nyt viisikymppisenä voin sanoa lapsuuteni ja nuoruuteni olleen hyvän ja lämmin, vaikka menetin vanhempani lapsena. Rakkautta ja huolenpitoa ei edellekään puutu sukuyhteisöstä ja sitä on joskus ollut antamassa neljä sukupolvea. Ja se on elämini rikkaus ja turva.
Kerro mistä sinulle syntyi kuva rakastavasta suvusta.
Minun isäni kuoli kun olin 15, eikä suku piitannut paskan vertaa, riiteli perinnöstä 8 vuotta.
Nyt kun olen menestynyt ja minulla on lapsia, yhtäkkiä minä kiinnostankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asioita, joista voit suoraan kieltää ja on asioita, joissa sinun täytyy toimia diplomaattisesti jo lapsesikin vuoksi.
On asiallista sanoa, ettei lapselle saa antaa ruokaa omasta suustaan tai omalta lautaseltaan. Ne ovat asioita, joista tietäminen kuuluu kaikille.
Jos näet, että lastasi riepotellaan liikaa ja hän selkeästi kärsii voit kohteliaasti ottaa lapsesi syliin, lähteä hänen kanssaan vaikkapa kävelylle/päikkäreille/ pihalle leikkimään ja asia on sillä hoideltu. Toisaalta, jos lapsesi on tyytyväinen saamastaan huomiosta älä puutu siihen.
Kirjoituksestasi huokuu hieman omistushaluinen äiti, joka ei halua jakaa lastaan. Ole oikeudenmukainen lastasi ja miehesi sukulaisia kohtaan. He rakastavat sinun lastasi ja se on asia, jota ei kannata pilata vain siksi kun sinua ärsyttää.
Mistään ei ole minkäänlaista tietoa, että rakastavat. Jos rakastaisivat, he osoittaisivat sen kunnioittamalla lapsen vanhempia.
Lapsi on oma itsensä. Olet kateellinen kun lapsesi viihtyy muidenkin kanssa. On ihanaa kun olen saanut jostain 2- vuotiaasta asti saanut lapsia viikonloppukylään.
Pääsiäisenä tuntui kivalta kun pojanpoika sanoi minulle tyttäreni, joka on sisarusten lapsille rakas, soita mummo taas kun Maija tulee, tulen sitten kanssa teille. Käyvät kyllä maijallakin yökylässä, kaikki asumme eri kaupungeissa.Vanhempansa ovat vaan iloisia, miniä myös, mainitsen erikseen , kun heidän lapsiaan rakastetaan ja lapsilla myös muita rakkaita läheisiä kuin äiti. Kuten aloittaja tahtoisi olla ainoa.
Miten voit sanoa nuorelle äidille, että hän on kateellinen silloin, kun hän on huolissaan lapsensa hyvivoinnista.
Aivan sama kuin minä sanoisin sinulle, että olet kateellinen minulle, koska olen saanut hoitaa lapsenlapsiani yön yli jo vauvoina (antaakseni vanhemmille mahdollisuuden välillä nukkua kunnon yöunet).
Ap, tilanteessasi on ollut ja on moni muu.ÄIdinvaisto törmää usein sukulaisten epähienotunteiseen ja omistushaluiseen käytökseen.
Minunkin anoppini on pyrkinyt omimaan lapsen ja päsmäröimään raivostuttavasti. Esim. järjestellyt lapsen harrastuksia meiltä kysymättä. Näpäyttelee minua yhäkin koko ajan että hän tuntee meidän lapset. Olen pitänyt etäisyyttä ja antanut hänen huseerata lasten kanssa. On minulle tästä pesäerosta suututtukin. Se on ollut kuitenkin paras rauhanomainen ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet herkkänahkainen. Koitahan rentoutua. Jos siellä ei mitään pahaa tapahdu niin parasta elämässä lapsen kannalta on se että on iso ja välittävä suku. Jos esimerkiksi jotain tapahtuu, vakava sairaus, kuolema tms. Niin on sukua auttamassa sitten.
Ikää et kerro mutta oletettavasti taapero ikäinen esikoinen. Sen kohdalla kaikki on vähä herkkiä. Mutta usein turhasta nipotetaan liikaa.
Ja jos se nyt on jo samasta lautaselta syönyt ja mahdollisesti saanut jo bakteerin. Niin rentoudu ja mee mukaan vain. Ja voit aina muistuttaa ettei samasta lautaselta anneta. Oliko muita ongelmi?
Voit myös miettiä millaisen esikuvan annat lapselle? Kaverisuhteita alat opettamaan lapselle, tyyliin kaikkien kanssa on toimeen tultava, oltava kohtelias, ei saa kiusata jne. Niin miten selität sen ettei äiti tykkää isin suvusta eikä tuu mukaan? Mutta isi tulee aina äidin suvun luo jne? Kyllä lapsikin oppii aistimaan ja tunnistamaan käytöksen vaikka ei sitä osaisi täysin sanoittaa vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin kun sinun sukusi on niiiin paljon parempi kuin miehesi suku.
Oletko tyhmä?
Lapseen tartutetaan ties mitä tauteja kun syötetään toisten lautasilta.äitinä en veisi lastani tuonne.
Ja noin tapahtuu kaikissa anoppiloissa kun on tullut valittua huono mies tautisesta suvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän aloittajaa, vaikkei mulla ole edes lapsia. Totta kai kuuluu lapsen kanssa toimia vanhempien asettamien rajojen puitteissa, eikä kävellä heidän ylitseen ja tehdä, mitä huvittaa. Ja miksi ihmeessä lapselle ei voi laittaa omaa lautasta ja ruokailuvälineitä? Ei se ruoka siitä mummon lautaselta maistu yhtään paremmalta.
Olen itsekin monesti eri mieltä sukulaisten kanssa siitä, miten he lapsiaan kasvattavat, mutten todellakaan puutu asiaan, vaan noudatan lasten vanhemman/-pien sääntöjä ja toiveita. Toki omassa kodissani puuttuisin, jos lapsi tyyliin sotkisi/rikkoisi paikkoja, eivätkä vanhempansa menisi väliin, mutta se on jo eri asia.
Sylissä pitämisessä ei kai mitään pahaa ole, jos lapsi siinä viihtyy. Yleensä osaavat ihan itse ilmaista, jos haluavat sylistä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa turhaa tehdä koko aloitus. Ehkä av:n ongelma nykyään on, että täällä pyörii lähinnä eläkeikäisiä naisia pienten lasten vanhempien sijaan.
Aloituksessa luki muun muassa siitä, että meidän perheemme sääntöjä ei kunnioiteta miehen suvun parissa. Jos lapsen äiti sanoo, että omalta lautaselta ei anneta ruokaa, sitä pitää totella.
En myöskään ole missään vaiheessa sanonut, että pitäisin lasta erillään miehen suvusta. Olen sanonut että MINÄ en siellä enää niin paljon käy, vaan mies käy lapsen kanssa kahdestaan.
Ap
Eli jos porukka näkee että olet itsekäs ja huonoitsetuntoinen, syytät siitä palstan väkeä ja päättelet meidät kaikki täällä eläkeikäisiksi. Et huomaa jotta ehkäpä se ongelma on sulla itselläsi eikä meillä muilla.
Ja puhut vain lapsen äidistä eli itsestäsi, mitä sinä olet sanonut ja toivonut, onko isällä mitään sananvaltaa?
Ja mikä tämä sun aloituksen pointti oli? Haukkua miehen sukua? Ja sitäpaitsi tässähän sä kerrot vain oman versiosi, emme me tiedä mikä on totuus.
No kyllä näistä kommenteista aika sellainen isoäiti-näkemys paistaa läpi. Kaikki nykyajan äidit tietävät esimerkiksi tuon hammasasian.
Ap
Sulla tuntuu olevan pakkomielle tuosta hammasjutusta. Et näe että ylireagoit, haluat vain olla oikeassa väkisin. Jos se muori ei samalla lusikalla sitä muksua syötä eikä ole syljeksinyt siihen sapuskaan niin tuossa mitään vaaraa ole.
Ja suhtaudut hyvin alentuvasti isoäiti ikäisiin ihmisiin, et sitte hoksaa että sen ikäiset on itsekin äitejä. Mulla on aikuiset lapset ittellä ja muistan hyvinkin kun ne tenavat oli pieniä, samat säännöt hammasjutuissa ja muissa asioissa oli silloinkin, anoppini ja äitini ei aina toimineet just niinkuin minä nuorena äiteenä olisin halunnut. Mutta opin hyvin pian ajattelemaan asoita maalaisjärjellä ja lopetin turhan nipottamisen. Ei mulla ollut eikä ole tarvetta olla aina oikeassa ja luulla tietäväni kaiken paremmin sen takia kun oon sattunut saamaan muksuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tilanteessasi on ollut ja on moni muu.ÄIdinvaisto törmää usein sukulaisten epähienotunteiseen ja omistushaluiseen käytökseen.
Minunkin anoppini on pyrkinyt omimaan lapsen ja päsmäröimään raivostuttavasti. Esim. järjestellyt lapsen harrastuksia meiltä kysymättä. Näpäyttelee minua yhäkin koko ajan että hän tuntee meidän lapset. Olen pitänyt etäisyyttä ja antanut hänen huseerata lasten kanssa. On minulle tästä pesäerosta suututtukin. Se on ollut kuitenkin paras rauhanomainen ratkaisu.
Minusta on ihanaa tuntea lasten lapset ja saada olla heidän kanssaan. Saatan antaa vanhemmille rahaa jonkun harrastuksen tukemisiin. Olen myös iloinen miniästä joka on iloinen kun heidän lapsiaan rakastaa meidän koko iso suku, kun itsellään ei ole kuin äiti.
Miksi olette noin kateellisia? Oletteko niitä narsisteja, joista joku koko ajan täällä vauvapalstalla kirjoittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asioita, joista voit suoraan kieltää ja on asioita, joissa sinun täytyy toimia diplomaattisesti jo lapsesikin vuoksi.
On asiallista sanoa, ettei lapselle saa antaa ruokaa omasta suustaan tai omalta lautaseltaan. Ne ovat asioita, joista tietäminen kuuluu kaikille.
Jos näet, että lastasi riepotellaan liikaa ja hän selkeästi kärsii voit kohteliaasti ottaa lapsesi syliin, lähteä hänen kanssaan vaikkapa kävelylle/päikkäreille/ pihalle leikkimään ja asia on sillä hoideltu. Toisaalta, jos lapsesi on tyytyväinen saamastaan huomiosta älä puutu siihen.
Kirjoituksestasi huokuu hieman omistushaluinen äiti, joka ei halua jakaa lastaan. Ole oikeudenmukainen lastasi ja miehesi sukulaisia kohtaan. He rakastavat sinun lastasi ja se on asia, jota ei kannata pilata vain siksi kun sinua ärsyttää.
Mistään ei ole minkäänlaista tietoa, että rakastavat. Jos rakastaisivat, he osoittaisivat sen kunnioittamalla lapsen vanhempia.
Lapsi on oma itsensä. Olet kateellinen kun lapsesi viihtyy muidenkin kanssa. On ihanaa kun olen saanut jostain 2- vuotiaasta asti saanut lapsia viikonloppukylään.
Pääsiäisenä tuntui kivalta kun pojanpoika sanoi minulle tyttäreni, joka on sisarusten lapsille rakas, soita mummo taas kun Maija tulee, tulen sitten kanssa teille. Käyvät kyllä maijallakin yökylässä, kaikki asumme eri kaupungeissa.Vanhempansa ovat vaan iloisia, miniä myös, mainitsen erikseen , kun heidän lapsiaan rakastetaan ja lapsilla myös muita rakkaita läheisiä kuin äiti. Kuten aloittaja tahtoisi olla ainoa.
Miten voit sanoa nuorelle äidille, että hän on kateellinen silloin, kun hän on huolissaan lapsensa hyvivoinnista.
Aivan sama kuin minä sanoisin sinulle, että olet kateellinen minulle, koska olen saanut hoitaa lapsenlapsiani yön yli jo vauvoina (antaakseni vanhemmille mahdollisuuden välillä nukkua kunnon yöunet).
Lue aloitus uudestaan, ap:tahan nimenomaan harmittaa kun lapsi on koko ajan jonkun muun sylissä mutta ei hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
Mutta ruuan antaminen lapselle jonkun toisen lautaselta on pahasta. Lapsi voi saada jo pienenä suuhunsa kariesbakteerin ja sen jälkeen hampaisiin alkaa tulla reikiä. Kun bakteerin kerran on saanut, siitä ei pääse koskaan eroon. Muutenkin kuulostaa epähygieniseltä panna suuhun ruokaa jonkun muun lautaselta. nykyäänkin on olemassa tarttuvia tauteja. Syökö joku aikuinen toisten lautasilta?
Tuommoista se on kun valitsee puolisokseen ääliön, kuten apn miesrassukka on tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa turhaa tehdä koko aloitus. Ehkä av:n ongelma nykyään on, että täällä pyörii lähinnä eläkeikäisiä naisia pienten lasten vanhempien sijaan.
Aloituksessa luki muun muassa siitä, että meidän perheemme sääntöjä ei kunnioiteta miehen suvun parissa. Jos lapsen äiti sanoo, että omalta lautaselta ei anneta ruokaa, sitä pitää totella.
En myöskään ole missään vaiheessa sanonut, että pitäisin lasta erillään miehen suvusta. Olen sanonut että MINÄ en siellä enää niin paljon käy, vaan mies käy lapsen kanssa kahdestaan.
Ap
Eli jos porukka näkee että olet itsekäs ja huonoitsetuntoinen, syytät siitä palstan väkeä ja päättelet meidät kaikki täällä eläkeikäisiksi. Et huomaa jotta ehkäpä se ongelma on sulla itselläsi eikä meillä muilla.
Ja puhut vain lapsen äidistä eli itsestäsi, mitä sinä olet sanonut ja toivonut, onko isällä mitään sananvaltaa?
Ja mikä tämä sun aloituksen pointti oli? Haukkua miehen sukua? Ja sitäpaitsi tässähän sä kerrot vain oman versiosi, emme me tiedä mikä on totuus.
No kyllä näistä kommenteista aika sellainen isoäiti-näkemys paistaa läpi. Kaikki nykyajan äidit tietävät esimerkiksi tuon hammasasian.
Ap
Me kaikki nykyäidit ei olla = sinä. Meillä on käytössä myös arkijärki, eikä kaikki todellakaan mene tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan. En ole itsekään virheetön, enkä vaadi muiltakaan täydellisyyttä. Minun tehtäväni on yllä pitää niitä lapsen arkirutiineja, eikä kasvattaa koko sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi syntyy osaksi yhteisöä, ei yhdenkään äidin vallan ja tärkeyden tuntee välikappaleeksi.
No ei se kyllä ihan näin ole. Sukulaisilla ei esimerkiksi ole mitään virallista oikeutta lapseen.
Entä lapsen oikeudet? Äidillä on jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsi kokonaan itselleen miten vain hän ja vain hän tietää mikä on lapselle hyväksi?
Ja kohta ihmetellään miksi miehen suku ei ole kiinnostunut lapsesta.
Minusta olisi vain ihanaa, jos miehen suku ei olisi lapsesta kiinnostunut. :D
Ap
Joo, mäkään en ole haltioissani miehen suvusta tai heidän tavoistaan. Mutta arvaa mitä, huolimatta heidän omalaatuisuudestaan, he rakastavat lastamme, ja lapsi tietää ja tuntee sen. Ja sukulaiset ovat myös lapselle tärkeitä ja rakkaita. Omasta mielestäni rasittava anoppi on lapsen mielestä hassu ja kiva, hössöttävä ja suorittava täti on lapselle innostavaa seuraa, ja omasta mielestä laiska appi on lapselle lempi-ihminen lukemaan iltasadun. Ja serkut on parasta ikinä. On todellakin rikkaus, että lapsen elämässä on niin paljon hänestä välittäviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On asioita, joista voit suoraan kieltää ja on asioita, joissa sinun täytyy toimia diplomaattisesti jo lapsesikin vuoksi.
On asiallista sanoa, ettei lapselle saa antaa ruokaa omasta suustaan tai omalta lautaseltaan. Ne ovat asioita, joista tietäminen kuuluu kaikille.
Jos näet, että lastasi riepotellaan liikaa ja hän selkeästi kärsii voit kohteliaasti ottaa lapsesi syliin, lähteä hänen kanssaan vaikkapa kävelylle/päikkäreille/ pihalle leikkimään ja asia on sillä hoideltu. Toisaalta, jos lapsesi on tyytyväinen saamastaan huomiosta älä puutu siihen.
Kirjoituksestasi huokuu hieman omistushaluinen äiti, joka ei halua jakaa lastaan. Ole oikeudenmukainen lastasi ja miehesi sukulaisia kohtaan. He rakastavat sinun lastasi ja se on asia, jota ei kannata pilata vain siksi kun sinua ärsyttää.
Mistään ei ole minkäänlaista tietoa, että rakastavat. Jos rakastaisivat, he osoittaisivat sen kunnioittamalla lapsen vanhempia.
Lapsi on oma itsensä. Olet kateellinen kun lapsesi viihtyy muidenkin kanssa. On ihanaa kun olen saanut jostain 2- vuotiaasta asti saanut lapsia viikonloppukylään.
Pääsiäisenä tuntui kivalta kun pojanpoika sanoi minulle tyttäreni, joka on sisarusten lapsille rakas, soita mummo taas kun Maija tulee, tulen sitten kanssa teille. Käyvät kyllä maijallakin yökylässä, kaikki asumme eri kaupungeissa.Vanhempansa ovat vaan iloisia, miniä myös, mainitsen erikseen , kun heidän lapsiaan rakastetaan ja lapsilla myös muita rakkaita läheisiä kuin äiti. Kuten aloittaja tahtoisi olla ainoa.
Miten voit sanoa nuorelle äidille, että hän on kateellinen silloin, kun hän on huolissaan lapsensa hyvivoinnista.
Aivan sama kuin minä sanoisin sinulle, että olet kateellinen minulle, koska olen saanut hoitaa lapsenlapsiani yön yli jo vauvoina (antaakseni vanhemmille mahdollisuuden välillä nukkua kunnon yöunet).
Kyllähän tuo on kateutta kun hänen lastaan sylittelee miehen suku. Varmaan aloittaja on myös niin kateellinen ettei anoppilaan lasta yökylään laskisi.
Olen mummo ja anoppi. Miniäni on iloinen ja tyytyväinen kun hänen lastaan rakastetaan kahdessa mummolassa, meidän suvussa täditkin.
Olisi kamalaa jos hän tahtoisi olla ainoa aikuinen lapsen elämässä, ilman muita haleja, sylejä, leikkejä, yökyliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin kun sinun sukusi on niiiin paljon parempi kuin miehesi suku.
Oletko tyhmä?
Lapseen tartutetaan ties mitä tauteja kun syötetään toisten lautasilta.äitinä en veisi lastani tuonne.
Meinaatko lasta pitää kotona 30v ja kasvattaa tynnyrissä?
Luulen, suurin osa tietää, ettei lasta pidä syöttää samalla lusikalla, mutta paljon suurempi riski on kun lapsi viedään päiväkotiin, jossa 20 lasta pitää samoja leluja suussaan, imevät ovenkahvoja, vaatteita, ulkona ulkoiluvälineitä jne. Tai lapsi on mukana kaupassa, kirjastossa, tapahtumissa ja huvipuistoissa.
Mulla on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja tiedän myös hyvin neuvolan suositukset. Omaan lisäksi maalaisjärkeä. Ei, ei ole hyvä syödä samalla lusikalla. Pala perunaa mummon lautaselta nyt ei kuitenkaan ole mikään kuolemantuomio. Lapset nyt muutenkin laittaa kaiken suuhunsa. Viimeistään päiväkodissa 12 lasta käy imemässä samaa lelua päivän aikana. Paljon tärkeämpää lapselle on lämmin suku ja yhteenkuuluvuus kuin yhden sylkipisaran hysterisoiminen.