Hei sinä, joka kamppailet kodin sotkun ja epäsiisteyden kanssa!

Mitä tehdä kupeille, kipoilleja kynttilöille ym sälälle? Liian pienille vaatteille? Koriste esineille? Maljakoille? Johdoille, kirjoille, ym.....tää jumittuu mulla yleensä tähän.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä, jos on pieniä lapsia, jotka sotkevat jatkuvasti ja vaativat jatkuvaa valvomista ja mies ei osallistu? Eikä ole varaa palkata apua.

Pienten lasten sotkut on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisia ja helppo ratkaista: jokaiselle tavaralle on oma paikkansa: pikkuautot omaan laatikkoon, duplot toiseen, nukenvaatteet kolmanteen, värikynät neljänteen ja aina päivän päätteeksi yhdessä lasten kanssa tehdään tämä selvittely. Iltatoimien yhteydessä ennen suihkua omat vaatteet pyykkikoriin vaikka siellä kylppärissä. Tämän oppii ihan mallista jo ihan pieni (murrosiässähän nämä taidot toki taantuu, mutta kyllä ne sieltä sitten takaisin tulee hetken päästä). Eli järjestä se ympäristö sellaiseksi, että tuo onnistuu. Meillä on kolmen pienen lapsen ns. leikkihuoneessa (nukkuivat siis yhdessä huoneessa ja toisessa oli lelut kun olivat pieniä), neljä korkeaa Ikean vaatekaappia, joiden alakarrat oli vetolaatikoita juuri ajatuksella: pikkuautot, muovieläimet, jne jne ja kirjahylly kirjoille. Kaappien yläosissa oli sitten tavaroita joita minä vahdin kun niillä touhuttiin, mm. vesivärit yms sotkeva kama. Ja kulppärisäs siinä vieressä pyykkikori johon riisuttiin päivän päätteeksi vaatteet. Jäljelle ei jäänyt oikeastaan kuin sitten ruokailuista tulevat sotkut ja ne meni siisnä samalla kun siivosi omat kamansa ruokapöydästä. ja siis toki leluja sai levitellä muuallekkin kuin siinä omassa huoneessa, mutta silti poissiivoaminen oli helppoa kun haki sen laatkon ja kasasi kamat siihen vaikka siitä olohuoneen lattialta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä kupeille, kipoilleja kynttilöille ym sälälle? Liian pienille vaatteille? Koriste esineille? Maljakoille? Johdoille, kirjoille, ym.....tää jumittuu mulla yleensä tähän.

Onko sulla autoa käytössä? Kerää ne vaatteet jätesäkkiin ja vielä kierrätykseen, samoin hommaa vaikka kaupasta banaanilaatikoita ja ne ylimääräiset kipot ja kupit niihin ja samaan osoitteeseen.  Jos sulla ei ole autoa, ainakin täällä meilälpäin kierrätyskeskus käy hakemassa kamaa ja muutaman kerran vuodessa on ihan sellainen yleinen keräys, tulevat johonkin paikkaan hakemaan kaiken: viimeeksi vein heille neljä laatikkoa kirjoja ja kolme isoa villamattoa.

Entä jos puoliso on hamsteri eikä auta kodin siisteydessä yhtään? Itse haluaisin siistin kodin, mutta olen luovuttanut.

Kaikki ne asunnot joissa on paljon tavaraa..näyttävät AINA ahdistavilta eikä siistiltä, vaikka olisi just siivottu.

Mut, tärkeintähän on että HE viihtyvät ja tuntevat olonsa kotoisaksi.

Me aloitimme keittiöstä.

Haluan että keittiön työpöydillä eikä tasoilla ole mitään. Ei nyssäkän nyssäkkää, eikä purkkeja eikä pussukoita. Ne ovat meillä aina tyhjät ja vapaat.

Paitsi tottakai siellä tasolla on : kahvinkeitin, vedenkeitin ja tehosekoitin.

Mutta ei yhtään mitään muuta.

Mikro on omassa lokerossaan seinällä .

Eteisessä ovat ihan kaikki kaapin sisällä. Ja laatikot jokaisen asusteille , hanskoilla ja sukille...ym.

Olohuoneessa sohvat,iso ja pieni, rahi, TV -taso, lasivitriini, ei muuta.

Matot ja verhot olohuoneessa ovat aina yksiväriset, jo kirjavat tekstiilit "iskevät silmään".

Kun raivaa tavaroita pois, tulee ikäänkuin samalla raivattua omaa päätään järjestykseen ja rauhaan 😇.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on tarpeeksi iso asunto perheen kokoon nähden. Minä olen epätoivoinen minimalisti ja karsija, mutta kun pakko on olla jotain vaatteita, sängyt kaikille, lakanat ja pyyhkeet. Ei vaan ole mahdollista elää siististi, jos tilaa on aivan liian vähän. Armollisuutta itselle siinäkin.

Yksi mitä mä olen huomannut, on ihmisten hyvin erilainen käsitys siitä, mikä on tarpeeksi vaatteita: Itse olen omilla lapsilla pitänyt ohjenuorana, että yhden viikon verran vaatteita on oltava eli 7x sukka, kalsari, t-paita, kerrasto talveksi,  3-4 verkkarit ja huppari, 1-2 farkut, muutama siistimpi paita, ulkovaatteet joka säähän ja yksi siistimpi ulkotakki, yhdet kengät joka säähän ja yhdet siistimmät kengät. Itsellä siis kolme lasta. Ja tälläkin konstilla meiltä lähtee kerran vuoteen vähintään yksi jätesäkillinen liian pientä vaatetta kierrätykseen.  Mutta sitten kun kattelen tuttavien ja nyt omien lasten puolisoiden vaatevarastoja! Kun sitä tavaraa on siis säkkikaupalla: jätesäkillinen t-paitoja, saman verran housuja ja mekkoja (riippuen siis puolison sukupuolesta) jne jne. Ihan oikeasti: kuinka paljon tarvitsee vaatetta? Ja sen säästää ja loput laittaa pois. Ja lopettaa ostamisen. 

Vierailija kirjoitti:

Inhoan ihmisiä jotka ovat sotkuisia ja heidän sotkuisia kotejaan, saan jopa raivarin. Mikään ei ole niin helppoa kuin huolehtia siisteydestä.

Pitäisikö sinun hakeutua hoitoon? Tuo ei ole tervettä. Itse olen huomannut, että mitä siistimpi kämppä, sitä sekaisempi on omistajan pää. Ja tämän kirjoittaja taas antoi lisää toditeita argumenttini puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä kupeille, kipoilleja kynttilöille ym sälälle? Liian pienille vaatteille? Koriste esineille? Maljakoille? Johdoille, kirjoille, ym.....tää jumittuu mulla yleensä tähän.

Mieti kokonaisuutena koko koti; millaisen haluat, missä viihdyt. Tee valinnat. Ylimääräiset pois suoraan hyväntekeväisyyteen. (roskat tietty jätteisiin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaria nassuun vain.

Konmarittaminen on yksi tapa saada koti kuntoon. Tämä ei valitettavasti toimi kaikkien kohdalla. Ap

Ja jos olette seuranneet maailmaa, niin konmarikaan ei enää usko omiin höpö höpö juttuihin:) Niin se maailma muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaria nassuun vain.

Konmarittaminen on yksi tapa saada koti kuntoon. Tämä ei valitettavasti toimi kaikkien kohdalla. Ap

Ja jos olette seuranneet maailmaa, niin konmarikaan ei enää usko omiin höpö höpö juttuihin:) Niin se maailma muuttuu.

Mitäh? Mistä tällainen tieto?

Vierailija kirjoitti:

Ap pliis tuohon jumittamiseen vinkkejä, kiitos. Mistä jumittamiset johtuu ja miten niiden yli pääsee?. Vastaile vaikka huomenna, kiitti.

Okei nyt ymmärsin! Tunnen tuskasi. En saanut aikaisemmin mitään vietyä loppuun asti. Joskus sain oikein ison inspiksen ja aloitin karsimisen- tavaroita päätyi jopa laatikoihin ja jätesäkkeihin. No sitten lopulta siirtelin niitä laatikoita ja pussukoita ympäri kämppää. Eli mun projektiin tuli stoppi. Seuraava askel tuntui liian isolta. Tähän voin antaa muutaman vinkin. Toivottavasti saat näistä edes ajatuksen siemenen :)

Ongelma on asioiden vieminen loppuun asti- harjoittele sitä! Kun aamulla heräät, syöt aamiaista niin tiskaa VAIN ne tiskit, mitä käytit aamulla. Vie koko prosessi loppuun asti. Se voi tuntua aivan naurettavalta mutta tällä tavalla harjoittelet uusia tapoja ja aivot alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään tämän. Kun heräät aamulla- petaa sänky. Sen ei tarvitse olla täydellinen, mutta vie se rutiini loppuun asti. Eli aloita pienistä askareista.

Et koskaan vaatisi 1 luokkalaista tekemään 7 luokkalaisen matikan koetta ja olettaa, että hän suoriutuisi siitä 10 arvosanalla. Eli älä yritä tehdä liian isoja projekteja alkuun, koska se saa sinut liian hämilleen.

Toinen juttu! Yleensä kun me yritetään järjestellä ja karsia meidän kotia tuloksetta niin siinä helposti alkaa moittimaan itseään ja itsevarmuus puuttuu. No miten saat lisää itsevarmuutta? Määrää itsellesi jokin tavoite, ei ole väliä miten iso, mutta pidä siitä kiinni! Eli kun saat suoritettua ne pienet lupaukset itsellesi niin silloin samalla itseluottamus kasvaa. Sitten voit pikkuhiljaa siirtyä isompiin tehtäviin.

Ja vielä! Meidän mieli on aika oikukas. Eli yleensä me keksitään 100+1 syytä ( tekosyytä) miksi jotain ei voi suorittaa nyt heti. Oli se syy mikä tahansa niin sano aina itsellesi: teen sen silti! Eli aina kun huomaat selittäväsi itsellesi kaiken näköisiä selityksiä niin sano: teen sen silti!

Tässä muutama vinkki! Ap

Ihan kiva avaus, mutta pienten lasten kanssa tuo 15min päivässä ei riitä mihinkään. Usko minua, olen yrittänyt kellottaa siivoamista. Sanotaan ehkä 40min päivässä joka päivä voisi olla sellainen aika, että se estäisi huushollin valumista mustaan aukkoon.

Anteeksi, että tuppaan tähän ketjuun, mutta minulle on syntynyt uskoakseni samantyyppisiä oivalluksia kuin AP:lle.

Minulla on ADHD ja autismikirjon dg, jotka yhdessä tekevät sen, että yhtäältä sotkua syntyy herkästi ja toisaalta sitä ei huomaa, kun on niin omissa maailmoissaan. Minulle ratkaiseva oivallus oli sen ymmärtäminen, että voin siivota tavallani.

Esimerkiksi pyykkien viikkaaminen oli inhokkihommaani, ja usein pyykit seisoivat telineellä, kunnes menivät uusiksi käyttöön -> luovuin vaatehyllyistä ja aloin ripustaa kaiken henkariin, mikä on minulle paljon helpompaa ja mieluisampaa. Jos homma tökkii, ripustan hyvällä omallatunnolla vaatteen henkariin nurin enkä käännä sitä oikein päin pyykkitelineeltä ottaessa, koska käännän sen sitten päälle pannessa kumminkin.

Minulla tuppasi syntymään sotkua paikkoihin, joissa oleskelin paljon ja söin, eikä sen vieminen roskikseen vain tapahtunut. Joskus sain skarpattua, mutta sitten taas työpöytä tai sänky täyttyi roskista. Ratkaisin asian niin, että toin roskikset lähemmäs: työpöydän vieressä on nyt oma roskakori, johon laittaa syödyn purukumin ihan samalla vaivalla kuin sen liimaa pöydänkulmaan. Yöpöydällä on pieni ruukku, jonne laitan karkkipaperit, purkat ym.

Työpöydälleni tapasi aina kertyä "läjä" eli muistiinpanoja, papereita, vihkoja ja kirjoja ja etätyössä tarvittavia taulukoita ym, joille ei oikein ollut mitään paikkaa, koska eivät sopineet esim. kirjahyllyyn. Niitä ei voinut poiskaan laittaa, koska niitä saattoi tarvita kerran kuukaudessa. Tykkäsin, että se oli nimenomaan sillä tavalla avoimena pöydällä eikä esim. kansioissa, koska sitä sai helposti pengottua siinä. Siirsin tämän läjän kaappiin työpöydän viereen, edelleen saa pengottua mutta on poissa silmistä. Parin kuukauden välein käyn kasan läpi ja heitän pois turhaksi käyneet paperit.

"Vaatetuolin" eli tuolin, jolle kasautuu käytettyjä, mutta ei likaisia vaatteita sain ratkaistua sillä, että varasin vaatekaappiin laatikon, jonne laitan näitä puolikäytettyjä, ja pyrin katsomaan sieltä aina ennen kuin otan puhdasta uutta vaatetta rekistä. Sen oli pakko olla nimenomaan laatikko, koska näiden vaatteiden laittaminen henkariin oli niin vaivalloista, että se jäi tekemättä. Aina pyykätessä tyhjään laatikon pyykkikoriin. Vaateläjä ei siis kadonnut minnekään, mutta eipä ole näkyvillä ja pysyy hallinnassa, ja jos epähuomiossa jää joku pari tuntia pidetty villatakki sohvankarmille, on olemassa "oikea paikka", johon sen voi siitä kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kiva avaus, mutta pienten lasten kanssa tuo 15min päivässä ei riitä mihinkään. Usko minua, olen yrittänyt kellottaa siivoamista. Sanotaan ehkä 40min päivässä joka päivä voisi olla sellainen aika, että se estäisi huushollin valumista mustaan aukkoon.

Totta! Lasten kanssa ei riitä 15 min siivous. Puhunkin tossa listassa tavaroiden karsimisesta. Eli pelkkä siivous ei riitä kodin siisteyden ylläpitämiseen. Tavaraa täytyy saada karsittua. Itse siivosin aamusta iltaan kun lapset oli pieniä ja silti meillä oli kaaos, voin henkisesti todella huonosti. En vähättele kun sanon että kodin järjestäminen pelasti minut. Siitä alkoi mun tarina kohti onnistumisia. Eli karsi tavaraa 15 minuuttia päivässä tai kerralla. Saa ehdottomasti karsia pidempäänkin, jos vain onnistuu siinä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, että tuppaan tähän ketjuun, mutta minulle on syntynyt uskoakseni samantyyppisiä oivalluksia kuin AP:lle.

Minulla on ADHD ja autismikirjon dg, jotka yhdessä tekevät sen, että yhtäältä sotkua syntyy herkästi ja toisaalta sitä ei huomaa, kun on niin omissa maailmoissaan. Minulle ratkaiseva oivallus oli sen ymmärtäminen, että voin siivota tavallani.

Esimerkiksi pyykkien viikkaaminen oli inhokkihommaani, ja usein pyykit seisoivat telineellä, kunnes menivät uusiksi käyttöön -> luovuin vaatehyllyistä ja aloin ripustaa kaiken henkariin, mikä on minulle paljon helpompaa ja mieluisampaa. Jos homma tökkii, ripustan hyvällä omallatunnolla vaatteen henkariin nurin enkä käännä sitä oikein päin pyykkitelineeltä ottaessa, koska käännän sen sitten päälle pannessa kumminkin.

Minulla tuppasi syntymään sotkua paikkoihin, joissa oleskelin paljon ja söin, eikä sen vieminen roskikseen vain tapahtunut. Joskus sain skarpattua, mutta sitten taas työpöytä tai sänky täyttyi roskista. Ratkaisin asian niin, että toin roskikset lähemmäs: työpöydän vieressä on nyt oma roskakori, johon laittaa syödyn purukumin ihan samalla vaivalla kuin sen liimaa pöydänkulmaan. Yöpöydällä on pieni ruukku, jonne laitan karkkipaperit, purkat ym.

Työpöydälleni tapasi aina kertyä "läjä" eli muistiinpanoja, papereita, vihkoja ja kirjoja ja etätyössä tarvittavia taulukoita ym, joille ei oikein ollut mitään paikkaa, koska eivät sopineet esim. kirjahyllyyn. Niitä ei voinut poiskaan laittaa, koska niitä saattoi tarvita kerran kuukaudessa. Tykkäsin, että se oli nimenomaan sillä tavalla avoimena pöydällä eikä esim. kansioissa, koska sitä sai helposti pengottua siinä. Siirsin tämän läjän kaappiin työpöydän viereen, edelleen saa pengottua mutta on poissa silmistä. Parin kuukauden välein käyn kasan läpi ja heitän pois turhaksi käyneet paperit.

"Vaatetuolin" eli tuolin, jolle kasautuu käytettyjä, mutta ei likaisia vaatteita sain ratkaistua sillä, että varasin vaatekaappiin laatikon, jonne laitan näitä puolikäytettyjä, ja pyrin katsomaan sieltä aina ennen kuin otan puhdasta uutta vaatetta rekistä. Sen oli pakko olla nimenomaan laatikko, koska näiden vaatteiden laittaminen henkariin oli niin vaivalloista, että se jäi tekemättä. Aina pyykätessä tyhjään laatikon pyykkikoriin. Vaateläjä ei siis kadonnut minnekään, mutta eipä ole näkyvillä ja pysyy hallinnassa, ja jos epähuomiossa jää joku pari tuntia pidetty villatakki sohvankarmille, on olemassa "oikea paikka", johon sen voi siitä kantaa.

Päinvastoin! Todella kiva, että jaksoit jakaa kokemuksia ja oivalluksia. Toivottavasti muutkin näitä jaksaa kirjottaa :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konmaria nassuun vain.

Konmarittaminen on yksi tapa saada koti kuntoon. Tämä ei valitettavasti toimi kaikkien kohdalla. Ap

Ja jos olette seuranneet maailmaa, niin konmarikaan ei enää usko omiin höpö höpö juttuihin:) Niin se maailma muuttuu.

Mitäh? Mistä tällainen tieto?

Kon Marie on itse sanonut, ettei yritä pitää kotia enää siistinä kun on saanut lisää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, että tuppaan tähän ketjuun, mutta minulle on syntynyt uskoakseni samantyyppisiä oivalluksia kuin AP:lle.

Minulla on ADHD ja autismikirjon dg, jotka yhdessä tekevät sen, että yhtäältä sotkua syntyy herkästi ja toisaalta sitä ei huomaa, kun on niin omissa maailmoissaan. Minulle ratkaiseva oivallus oli sen ymmärtäminen, että voin siivota tavallani.

Esimerkiksi pyykkien viikkaaminen oli inhokkihommaani, ja usein pyykit seisoivat telineellä, kunnes menivät uusiksi käyttöön -> luovuin vaatehyllyistä ja aloin ripustaa kaiken henkariin, mikä on minulle paljon helpompaa ja mieluisampaa. Jos homma tökkii, ripustan hyvällä omallatunnolla vaatteen henkariin nurin enkä käännä sitä oikein päin pyykkitelineeltä ottaessa, koska käännän sen sitten päälle pannessa kumminkin.

Minulla tuppasi syntymään sotkua paikkoihin, joissa oleskelin paljon ja söin, eikä sen vieminen roskikseen vain tapahtunut. Joskus sain skarpattua, mutta sitten taas työpöytä tai sänky täyttyi roskista. Ratkaisin asian niin, että toin roskikset lähemmäs: työpöydän vieressä on nyt oma roskakori, johon laittaa syödyn purukumin ihan samalla vaivalla kuin sen liimaa pöydänkulmaan. Yöpöydällä on pieni ruukku, jonne laitan karkkipaperit, purkat ym.

Työpöydälleni tapasi aina kertyä "läjä" eli muistiinpanoja, papereita, vihkoja ja kirjoja ja etätyössä tarvittavia taulukoita ym, joille ei oikein ollut mitään paikkaa, koska eivät sopineet esim. kirjahyllyyn. Niitä ei voinut poiskaan laittaa, koska niitä saattoi tarvita kerran kuukaudessa. Tykkäsin, että se oli nimenomaan sillä tavalla avoimena pöydällä eikä esim. kansioissa, koska sitä sai helposti pengottua siinä. Siirsin tämän läjän kaappiin työpöydän viereen, edelleen saa pengottua mutta on poissa silmistä. Parin kuukauden välein käyn kasan läpi ja heitän pois turhaksi käyneet paperit.

"Vaatetuolin" eli tuolin, jolle kasautuu käytettyjä, mutta ei likaisia vaatteita sain ratkaistua sillä, että varasin vaatekaappiin laatikon, jonne laitan näitä puolikäytettyjä, ja pyrin katsomaan sieltä aina ennen kuin otan puhdasta uutta vaatetta rekistä. Sen oli pakko olla nimenomaan laatikko, koska näiden vaatteiden laittaminen henkariin oli niin vaivalloista, että se jäi tekemättä. Aina pyykätessä tyhjään laatikon pyykkikoriin. Vaateläjä ei siis kadonnut minnekään, mutta eipä ole näkyvillä ja pysyy hallinnassa, ja jos epähuomiossa jää joku pari tuntia pidetty villatakki sohvankarmille, on olemassa "oikea paikka", johon sen voi siitä kantaa.

Päinvastoin! Todella kiva, että jaksoit jakaa kokemuksia ja oivalluksia. Toivottavasti muutkin näitä jaksaa kirjottaa :) Ap

Ja sen lisään itsekin, että kuten sinulla, tavaroiden karsiminen auttoi minuakin tuon kaiken alla eniten, ja siitä se minullakin lähti! Kun ei ole vaikka kymmentä villatakkia tai viittä paria farkkuja, ei tule kertyneeksi niitä puolikäytettyjä, vaan tulee käytettyä niitä, jotka on kerran kaapista ottanut, kunnes on aika pyykätä. Ja tulee motivaatio pyykätä useammin. :D Ja kun kaapeissa ei ole kaikkea tarpeetonta roinaa, sinne mahtuu paremmin ja väljemmin ne tarpeelliset. On kivaa, kun sisältö ei meinaa romahtaa päälle joka kerta kaapin avatessa, vaikka oma tapani laittaa tavaroita kaappiin onkin yhä hieman mallia "läjä". Tähän yksi keksimäni ratkaisu oli muuten ripustaa eteisen kaapin tangoista kestokasseja, joista yhteen menee vaikka koiran tavarat sen sijaan, että ne pyörivät kaapin pohjalla tai putoilevat ylitäydeltä hyllyltä, josta saa aina etsiä sitä perimmäistä tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on tarpeeksi iso asunto perheen kokoon nähden. Minä olen epätoivoinen minimalisti ja karsija, mutta kun pakko on olla jotain vaatteita, sängyt kaikille, lakanat ja pyyhkeet. Ei vaan ole mahdollista elää siististi, jos tilaa on aivan liian vähän. Armollisuutta itselle siinäkin.

Yksi mitä mä olen huomannut, on ihmisten hyvin erilainen käsitys siitä, mikä on tarpeeksi vaatteita: Itse olen omilla lapsilla pitänyt ohjenuorana, että yhden viikon verran vaatteita on oltava eli 7x sukka, kalsari, t-paita, kerrasto talveksi,  3-4 verkkarit ja huppari, 1-2 farkut, muutama siistimpi paita, ulkovaatteet joka säähän ja yksi siistimpi ulkotakki, yhdet kengät joka säähän ja yhdet siistimmät kengät. Itsellä siis kolme lasta. Ja tälläkin konstilla meiltä lähtee kerran vuoteen vähintään yksi jätesäkillinen liian pientä vaatetta kierrätykseen.  Mutta sitten kun kattelen tuttavien ja nyt omien lasten puolisoiden vaatevarastoja! Kun sitä tavaraa on siis säkkikaupalla: jätesäkillinen t-paitoja, saman verran housuja ja mekkoja (riippuen siis puolison sukupuolesta) jne jne. Ihan oikeasti: kuinka paljon tarvitsee vaatetta? Ja sen säästää ja loput laittaa pois. Ja lopettaa ostamisen. 

Meillä on noin puolet luettelemistasi vaatteista, paitsi sukkia ja kalsareita viikon tarpeiksi. Mutta kun neliöitä on viidelle hengelle vain 80, on sekin liikaa. No, parempaa palkkaa odotellessa ja mahdollisuutta isompaan asuntolainaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on tarpeeksi iso asunto perheen kokoon nähden. Minä olen epätoivoinen minimalisti ja karsija, mutta kun pakko on olla jotain vaatteita, sängyt kaikille, lakanat ja pyyhkeet. Ei vaan ole mahdollista elää siististi, jos tilaa on aivan liian vähän. Armollisuutta itselle siinäkin.

Yksi mitä mä olen huomannut, on ihmisten hyvin erilainen käsitys siitä, mikä on tarpeeksi vaatteita: Itse olen omilla lapsilla pitänyt ohjenuorana, että yhden viikon verran vaatteita on oltava eli 7x sukka, kalsari, t-paita, kerrasto talveksi,  3-4 verkkarit ja huppari, 1-2 farkut, muutama siistimpi paita, ulkovaatteet joka säähän ja yksi siistimpi ulkotakki, yhdet kengät joka säähän ja yhdet siistimmät kengät. Itsellä siis kolme lasta. Ja tälläkin konstilla meiltä lähtee kerran vuoteen vähintään yksi jätesäkillinen liian pientä vaatetta kierrätykseen.  Mutta sitten kun kattelen tuttavien ja nyt omien lasten puolisoiden vaatevarastoja! Kun sitä tavaraa on siis säkkikaupalla: jätesäkillinen t-paitoja, saman verran housuja ja mekkoja (riippuen siis puolison sukupuolesta) jne jne. Ihan oikeasti: kuinka paljon tarvitsee vaatetta? Ja sen säästää ja loput laittaa pois. Ja lopettaa ostamisen. 

Meillä on noin puolet luettelemistasi vaatteista, paitsi sukkia ja kalsareita viikon tarpeiksi. Mutta kun neliöitä on viidelle hengelle vain 80, on sekin liikaa. No, parempaa palkkaa odotellessa ja mahdollisuutta isompaan asuntolainaan.

Millaiset säilytysjärjestelmät teillä on? Ja onko hyödynnetty sänkyjen aluset?

Ihanan inspiroiva ketju! :) :)