Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä, joka kamppailet kodin sotkun ja epäsiisteyden kanssa!
Olen itse ollut nuoresta asti oikea sottapytty. Tai niin itseäni kuvailin. Nyt vuosien jälkeen olen oppinut pitämään kotini siistinä, joka taas on parantanut elämänlaatuani merkittävästi. Vuosien varrella minulle on kertynyt niin paljon osaamista ja ymmärrystä aiheesta, että haluaisin jakaa näitä tietoja myös muille. Huomasin täällä viestiketjun tavarapaljoudesta, johon oli kertynyt huiman määrän vastauksia/keksustelua. Sen takia ajattelin, että ehkä täällä on muitakin, jotka kamppailet samojen ongelmien kanssa niin kuin minäkin muutama vuosi sitten. Vastaisin mielelläni teidän kysymyksiin aiheesta.
Kommentit (2330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottaaaakooo iloaaaa? Eiiiii.
Tällä lähti mm. mies (ankeuttaja) moottoripyörineen.
Mä kyllä kiroan konmarituksen alimpaan helvettiin. Meillä konmaritettiin kylppärin kaappeja, sillä seurauksella, että kaapit ovat edelleen täynnä, mutta minun parranajovälineistä jätettiin yksi paketti teriä ja niihin sopimaton varsi. (jos ne terät eivät tuottaneet muille iloa, olisin voinut heittää ne pois sen jälkeen kun niitä on käytetty, myös sen ylimääräisen varren)
Sitten konmaritettiin täysin käyttökelpoisia ruokailuvälineitä, kun oli kahta erilaista settiä. Vanhempi (täydellinen setti) hoidettiin pois ja jäljelle jätettiin uudempi, josta puuttuu kuitenkin pari veistä. Tätä muistan aina, kun pesen veitsiä käsin, jos tiskikone ei ole sattunut pyörimään.
Vaatteista konmaritettiin minun ihan hyväkuntoinen pikeepaita, koska se oli vähän "epämuodikas" eikä "maksanut paljoa". Pidin kuitenkin väreistä, kun ne muistutti yhdestä jalkapallojoukkueesta. Paras oli, kun puoliso sanoi, joukkueen vaatteista puhuttaessa, että voihan sitä hankkia sellaisia vaatteita, joissa on niitä värejä. En viitisinyt muistuttaa tuosta pikeepaidasta, kun siitä oli pari vuotta aikaa.
Sanomattakin lienee selvää, että vaatteiden säännöllisestä karsimisesta huolimatta, ne eivät mahdu kaappiin, koskaan.
Konmaritus sopii ihmiselle vähän samoin, kuin antaisi vinkkejä alkoholistille, miten hoitaa krapulaa ja päästä tyhjistä pulloista eroon.
Munkin mielestä konmaritus on hanurista.
Luin kirjan, ja ajattelin että typerää. Konmari vaikutti ihmiseltä joka ei tee kotonaan mitään, ei esim. ole mitään harrastusvälineitä.
Mutta hänhän ilmoittikin olevansa neuroottinen kaman hamstraaja, joka hukkui rojuihinsa.Konmaritus oli lyhyt ja jo ohitettu villitys. Kuulin kyllikseni juttuja marittajista, jotka olivat karsineet "iloa tuottamattomat" vaatteet vaikka.
No sitten tuli talvi, eikä ollutkaan takkia. Se ei ollut tuottanut iloa joten se oli heitetty pois! Ei muuta kuin kauppaan ostamaan uusi kun palelsi.Dsiisus mihin hölmöilyihin ihmiset lankeavatkin!
Niin, minä ihmettelin tuota että miksi joka ainoan tavaran pitäisi tuottaa iloa? Eikö riitä että takki lämmittää tai veitsi leikkaa hyvin? Minä karsin käytännöllisyys edellä, ja raha edellä. Olen hamstrannut mm käsipyyhkeitä vuosien varrella paljon. En hävitä niitä, koska ovat käyttötavaraa joka kuluu. Loppuelämän aikana minun ei tarvitse budjetoida pyyhkeisiin rahaa. Eivät ne tuota iloa mutta onhan se järkevää käyttää ne mitä on joskus ostanut. Tai myydä sitten pois jos kuosit eivät silmää miellytä. Ei vaikuta siivoamiseen, kaappiin mahtuu kyllä. Sama lakanoiden kanssa. Ja sukkien. Nekään eivät iloa tuota mutta mielelläni vedän sukat jalkaan kun paleltaa. Vähitellen vähenevät kun kuluvat rikki.
No nämä nyt siivoamista ja aloitusta jotenkin sivuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas todella inspiroiva ja lohdullinen ketju! Hirmu hyviä vinkkejä myös omaankin tilanteeseen. Kiitos niin paljon! Itse kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja olen huomannut siisteyden vaikuttavan tähän. Jos on sotkuista, mieliala menee helposti siitä synkäksi ja sitten ei myöskään pysty siivoamaan koska mieliala, vaikeat ajatukset ja vaikeat tunteet vaikuttaa suoraan jaksamiseen. Monesti ollut niin voimaton että ei meinaa sängystä päästä ylös ja silloin ei todellakaan siivota. Inhottava kehä jota vaikea katkaista. (Apua onneksi saanut tähän kaikkeen ja lisää tulossa kotiapulaisen muodossa). Mutta todellakin se olisi hyvä että pääsisi siitä ajatuksesta että on pakko siivota koko talo kerralla ja karsia kerralla kaikki turha.. mikähän tällaiseen kovaan vaatimukseen auttaisi? Vaatimus on siis oman pään sisällä. Mies ei tunnu kauheasti välittävän vaikka olisikin sotkuista. Ei taida edes huomata koko sotkua
Ehei ole pakko kerralla siivota kaikkea! Täällä siis vaatekaappien siivoaja. Nyt on olohuoneen lattialla iso sekalainen kasa vaatteita joista mietin mitä pitäisi tehdä. Ovat käytännössä hyvät, mutta todellisuudessa jokin niissä on aina ollut sellaista miksi en ole käyttänyt. Yksissä farkuissa on saumassa jotain mikä hiertää. En kuollaksenikaan tiedä mikä siinä on. Olen kääntänyt farkut ylösalaisin selvittääkseni onko siellä esimerkiksi jokin terävä kulma vai mikä. Mutta siis se hiertää niin että farkkuja ei voi käyttää. Eihän tuollaisia farkkuja voi edes myydäkään. Lisäksi kasassa on vanhoja juoksuhousuja, rintaliivejä joita en käytä ja parittomia sukkia.
Parittomien sukkien arvoitus on jaksanut itseäni mietityttää vuodesta toiseen. Olen varma että ostan kaupasta parilliset sukat mutta jotenkin toinen menee hukkaan - jonnekin - .
Huomiseen mennessä kasa on kadonnut, siitä olen varma. Vaatekaapit sen sijaan on kauniissa järjestyksessä. Tällä kertaa laitoin vaatteet väreittäin järjestykseen ja selkisi samalla oma lempivärikarttani: Luonnonvalkea, kermanvalkea, ruskean eri sävyt (lämmintä ruskeaa), murretun punaisen sävyjä, harmahtavan vaaleanvihreää (vaikea kuvailla) ja tietysti mustaa.
Samalla tajusin että väreittäin järjestys helpottaa kun pitää päättää mitä pukee päälle. Jollekulle itsestäänselvä ajatus, minulle uusi ja ihmeellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa!
Mitkä sun Top10 vinkit on?
1. Sotkuinen koti on yhteiskunnan mielestä laiskuutta. Tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa. Kodin järjestäminen on taito niin kuin pianon soittaminen. Voit oppia siivoamaan ja pitämään kodin järjestyksessä, jos harjoittelet
2. Muista aina miksi haluat siistimmän kodin ( esim enemmän aikaa ystävien, lapsien kanssa tai vähemmän ahdistuneisuutta)
3. Jos et osaa priorisoida- aloita sillä huoneella tai alueella, joka tekisi sinut eniten onnelliseksi jos se olisi siisti
4. Karsi tavaraa vain 15 min per päivä
5. Muista juoda vettä
6. Älä tähtää sellaiseen kotiin, joka on äärimmäisen siisti ja järjestyksessä, jos se ei sinua oikeasti kiinnosta- tärkein on onnellisuus
7. Älä osta lisää tavaraa kotiin
8. Ole itsesi äiti- muista välillä haastaa itseäsi
9. Kukaan ei sanonut, että se tulee olemaan helppoa- kun käyt esim salilla, tiedät että olet tehnyt hyvän treenin, kun lihaksia sattuu- sama pätee kodin järjestämiseen
10. Älä pelkää lopputulosta- välillä me pidämme kodin epäsiistinä, koska emme halua kohdata elämän oikeita huolia. On helpomi murehtia kotia ja pitää ajatus siinä tasolla
Tässä oli muutama lyhyt vinkkiKiitos! Hyvin mielenkiintoista, en ole muualla näihin törmännyt. Halutaan kuulla lisää vielä!!! :)
Mä itse asiassa en halua kuulla yhtään enempää tällaisia elämänvalheellisuuskliseitä. Pelkkää itsepetosta.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Minusta on vaan vähän surullista, että jos ihmisellä on noin paljon ylimääräistä aivokapasiteettia käytössä, niin pistää sen siivouksen miettimiseen. Kun sen voisi käyttää vaikka mihin muuhun, mikä olisi kivempaa ja tuloksellisempaa ja hyödyllisempää. Sotkua tulee joka tapauksessa joka päivä. Siivoaminen on siksi vähän hukkaan heitettyä aikaa. Ne tulokset eivät ole pysyviä, jos ei jatkuvasti siivoa, ja sitten huomaakin, että siihen on kulunut puoli elämää.
Niin, ja turhaa syöminenkin on. Huomenna on kumminkin taas nälkä. Mitä turhaa käydä suihkussa. Likaantuu uudelleen, ja taas olisi mentävä pesulle.
- Ihan turhaa!
Paljon hyödyllisempää on kuluttaa elämänsä vauvapalstalla kommentoimassa tekstejä joista ei ole yhtään kiinnostunut👍
Ap ansaitsee kultaisen jalokivin koristellun kruunun tästä ketjusta!
Hän vastaa selkeästi, perusteellisesti ja ystävällisesti kaikille. Ja rohkaisevasti. Myös kiusaamaan tulleille trolleille.
Haluaisin ehdottomasti ap.n tai hänen kaltaisensa ystävän. Hän panee myös itsensä likoon. Kertoo miten syviä vaikeuksia hänellä itsellään oli. Hän on vilpitön ja loputtoman empaattinen.
En voi olla pohtimatta ap.n ammattia. Minusta hän voisi olla psykologi, kirjoittaja, toimittaja, tutkija, sosiaali- tai hoitoalalla, pappi, opettaja, filosofi. Tai vaikka taiteilija, merimies, kalastaja tai puutarhuri.
Terveiset ja kaikkea hyvää tuntemattomalle ap.lle 🌺
Kuten myös muille tähän ketjuun itsestään antaneille ihmisille.🌸🌸🌸 Jollain tavoin tämä ketju sai ajattelemaan että me ihmiset olemme kaikkine heikkouksinemme aika samanlaisia, ja jos vain niin haluamme, pohjimmiltamme hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että jos pää on kunnossa, kotikin on siisti.
Useammin olen huomannut että asia on päinvastoin. Monellakin tutulla on ihan sairas asenne siivoamiseen. Sen vuoksi huudetaan, pilkataan, suututaan ja erotaan sekä tuhotaan ihmissuhteita. Usein myös nostetaan omaa heikkoa itsetuntoa moittimalla toisen siisteystasoa ja vertailemalla omaan kotiin joka on tiptop. Eräs tuttu siivoaa aina maniavaiheessa ja kertoo miten kaikki kehuu ettei terveetkään ihmiset jaksa näin paljon kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konmaria nassuun vain.
Konmaritus on aivan kamala konsepti. Kuka muka haluaa asua kalseassa, tyhjäksi kynityssä kaikuvassa asunnossa.? Ei ikinä. Säälin näiden perheiden lapsia. Olisi kamalaa jos joutuisi lapsena elämään niin kuin ne raukat, kalseassa tyhjässä kodissa.. Vanhempien vouhotusten ei pitäisi saada vaikuttaa lapsiin. Tavaroita voi karsia ja siisteyttä ylläpitää järkevämminkin. Itsellä oli nuoruudessa vaikeuksia pitää koti siistinä, mutta ajan kanssa olen oppinut. Jokaisella tavaralla on hyvä olla oma paikkansa, tiskit kannattaa tiskata heti, eikä jättää lillumaan tiskialtaaseen. Ajan myötä siitä tulee luonteva tapa. Vaatteet ja tavarat joita ei käytä voi kierrätykseen. Jos et ole vuoteen käyttänyt vaatetta/tavaraa, se on todennäköisesti turha. Kun joka päivä siistii jälkensä ja laittaa tavarat paikalleen, se ei ole iso homma.
Näin kirjoittaa ihminen, joka ei tiedä konmarista yhtään mitään
Nimenomaan näin, eihän se konmarituksen tarkoitus ole, että eletään tyhjässä kodissa, vaan kodissa joissa on vain tavaroita, joita rakastamme tai tavaroita joita oikeasti käytetään.
Miksi tavaroita pitäisi rakastaa?
Ehkä rakkaus kannattaa sijoittaa vaikka ihmisiin tai lemmikkeihin.
Eiköhän krääsää vyöryvien kotien syy ole juuri tuo tavaran palvominen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan tuoda eri näkökulman, mitä ei ole mainittu.
Ihminen saa keräillä esineitä, joista pitää. Nykyajan henki on se, että sitä pitäisi häpeillä. Pitäisi pyrkiä askeettisuuteen kun maailma tuhoutuu jne.
No ei tartte! Mä pidän kirjoista, kauniista astioista ja parfyymeista. Omistan niitä taatusti reilusti yli keskivertomäärän. Ostan uusia jos haluan, järjestelen ja iloitsen niistä mitä on ja myyn tai annan pois turhaksi jäänyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ap ansaitsee kultaisen jalokivin koristellun kruunun tästä ketjusta!
Hän vastaa selkeästi, perusteellisesti ja ystävällisesti kaikille. Ja rohkaisevasti. Myös kiusaamaan tulleille trolleille.
Haluaisin ehdottomasti ap.n tai hänen kaltaisensa ystävän. Hän panee myös itsensä likoon. Kertoo miten syviä vaikeuksia hänellä itsellään oli. Hän on vilpitön ja loputtoman empaattinen.
En voi olla pohtimatta ap.n ammattia. Minusta hän voisi olla psykologi, kirjoittaja, toimittaja, tutkija, sosiaali- tai hoitoalalla, pappi, opettaja, filosofi. Tai vaikka taiteilija, merimies, kalastaja tai puutarhuri.
Terveiset ja kaikkea hyvää tuntemattomalle ap.lle 🌺
Kuten myös muille tähän ketjuun itsestään antaneille ihmisille.🌸🌸🌸 Jollain tavoin tämä ketju sai ajattelemaan että me ihmiset olemme kaikkine heikkouksinemme aika samanlaisia, ja jos vain niin haluamme, pohjimmiltamme hyviä.
Näppärästi lähtee tästäkin ketjusta kommentteja poistoon vaikkei eri mieltä olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottaaaakooo iloaaaa? Eiiiii.
Tällä lähti mm. mies (ankeuttaja) moottoripyörineen.
Mä kyllä kiroan konmarituksen alimpaan helvettiin. Meillä konmaritettiin kylppärin kaappeja, sillä seurauksella, että kaapit ovat edelleen täynnä, mutta minun parranajovälineistä jätettiin yksi paketti teriä ja niihin sopimaton varsi. (jos ne terät eivät tuottaneet muille iloa, olisin voinut heittää ne pois sen jälkeen kun niitä on käytetty, myös sen ylimääräisen varren)
Sitten konmaritettiin täysin käyttökelpoisia ruokailuvälineitä, kun oli kahta erilaista settiä. Vanhempi (täydellinen setti) hoidettiin pois ja jäljelle jätettiin uudempi, josta puuttuu kuitenkin pari veistä. Tätä muistan aina, kun pesen veitsiä käsin, jos tiskikone ei ole sattunut pyörimään.
Vaatteista konmaritettiin minun ihan hyväkuntoinen pikeepaita, koska se oli vähän "epämuodikas" eikä "maksanut paljoa". Pidin kuitenkin väreistä, kun ne muistutti yhdestä jalkapallojoukkueesta. Paras oli, kun puoliso sanoi, joukkueen vaatteista puhuttaessa, että voihan sitä hankkia sellaisia vaatteita, joissa on niitä värejä. En viitisinyt muistuttaa tuosta pikeepaidasta, kun siitä oli pari vuotta aikaa.
Sanomattakin lienee selvää, että vaatteiden säännöllisestä karsimisesta huolimatta, ne eivät mahdu kaappiin, koskaan.
Konmaritus sopii ihmiselle vähän samoin, kuin antaisi vinkkejä alkoholistille, miten hoitaa krapulaa ja päästä tyhjistä pulloista eroon.
Munkin mielestä konmaritus on hanurista.
Luin kirjan, ja ajattelin että typerää. Konmari vaikutti ihmiseltä joka ei tee kotonaan mitään, ei esim. ole mitään harrastusvälineitä.
Mutta hänhän ilmoittikin olevansa neuroottinen kaman hamstraaja, joka hukkui rojuihinsa.Konmaritus oli lyhyt ja jo ohitettu villitys. Kuulin kyllikseni juttuja marittajista, jotka olivat karsineet "iloa tuottamattomat" vaatteet vaikka.
No sitten tuli talvi, eikä ollutkaan takkia. Se ei ollut tuottanut iloa joten se oli heitetty pois! Ei muuta kuin kauppaan ostamaan uusi kun palelsi.Dsiisus mihin hölmöilyihin ihmiset lankeavatkin!
Mulla on edelleen konmari kirja kirjahyllyssä. Nimenomaan se, että laittaa aina yhteen pinoon kaikki sakset, kengät, laukut, lippikset todellakin avasi silmät. Oon tehnyt konmarin 3 krt ja koti on pysynyt sen jälkeen ojennuksessa. Nykyään kaikki lippikset ovat yhdessä paikassa, käsilaukut yhdessä, toisessa matkoille otettavat, mutta myös reput.
Vaikka koti olisi kuinka sotkuinen, tiedän missä on jokaisen paikka.
Konmarissa myös käsiteltiin se, että tuottaako iloa. Kyllä minä tiedän jossain vaiheessa tulee talvi ja talvitakki on hyvä olla olemassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutte kaikki karsimisesta ja tavaroiden hävityksestä, mutta ois kiinnostava tietää mihin te ne tavarat sitten oikein hävitätte?Vaatekeräykseen? Kirppikselle? Vai mietittekö ollenkaan tavaran kierrätysarvoa, ja kaiken sullotte sekajätteeseen, joko poltettavaksi tai kaatopaikalle? Tämä asia ainakin mua itseäni ahistaa valtavasti kun puhutaan karsimisesta.
Tarjoa asioita ilmaiseksi paikallisessa roskalavaryhmässä niin ne menee suoraan tarvitsijalle.
Toinen vaihtoehto antaa hyväntekeväisyys kirpparille mutta siinä on riski että osa päätyy etenkin vaatteista jonnekin kehitysmaihin.
Se mikä ei mene kiertoon tai mitä et itse voi käyttää uudelleen uudessa käyttötarkoituksessa, laita roskiin.
Kirjoista kannet irti ja sivut paperinkeräykseen
Vaatteet sekajäte, ei kannata viedä vaatteenkeräykseen vaatteita on hyvin vaikea kierrättää
Elektroniikka vie kauppaan tai jäteasemalle
Lasi ja posliini on energiajätettä pl pullot ja purkitToi kirjojen laitto paperinkeräykseen kansien poiston jälkeen on varmaan paikkakuntakohtainen juttu. Meidän paikkakunnalla ohjeistetaan laittamaan kirjat sekajätteeseen, paperinkeräyslaatikkoon laitto on kielletty.
Kirjojen halveksiminen ja tuhoaminen on hulluutta. Kuin jostain dystopialeffasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että jos pää on kunnossa, kotikin on siisti.
Useammin olen huomannut että asia on päinvastoin. Monellakin tutulla on ihan sairas asenne siivoamiseen. Sen vuoksi huudetaan, pilkataan, suututaan ja erotaan sekä tuhotaan ihmissuhteita. Usein myös nostetaan omaa heikkoa itsetuntoa moittimalla toisen siisteystasoa ja vertailemalla omaan kotiin joka on tiptop. Eräs tuttu siivoaa aina maniavaiheessa ja kertoo miten kaikki kehuu ettei terveetkään ihmiset jaksa näin paljon kuin hän.
Ja sit kun ei ole mniaa, niin se repsahtaa ja koti ei pysy siistinä. Sit taas joskus siivotaan hulluna
Jos on pää kunnossa, niin kotikin pysyy tasaisen siistinä, ei siis välttämättä erityisen puhtaana mutta ei ole koskaan sotkussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et saa itseäsi tänään siivoamaan niin toivon sinun tekevän yhden asian itsesi takia. Laita silmät kiinni, ja kuvittele herääväsi siistiin kotiin. Nouset ylös sängystä, jossa on puhtaat ja raikkaat lakanat. Nouset ylös ja kävelet kohti pesuhuonetta. Siistissä pesuhuoneessa peset hampaita ja laitat hammasharjan omalle paikalleen , siistiin kaappiin. Menet keittiöön ja keität kahvia. Otat puhtaan mukin kaapista ja kaadat kuuman kahvin kuppiin. Laitat kahvipaketin takaisin siistiin kaappiin ja menet istumaan ruokapöydän ääreen, jossa on vain maljakko täynnä kauniin värisiä kukkia. Mitä tänään tekisin? Vapaa päivä, ei mitään siivottavaa. Tämän kaltaisia mielikuvitusharjoituksia tein, koska olin erittäin erittäin pohjalla. Nyt tämä tarina on todellisuuttani. Ap
Kuulostaa niin keskinkertaiselta ja perinaiselliselta. Herään mieluummin kirjapinot ja viimeviikkoinen punkkulasi yöpöydällä ja silmälasit hukassa. Boheemius on valintani :-)
No sit olet eksynyt väärään ketjuun. Kukaan ei kysynyt sun mielipidettä, miten rakastat sotkuisuutta. Täällä tsempataan toisiamme. Jos meillä ei ole neuvoa antaa tai mitään kivaa sanottavaa niin silloin ei myöskään kirjoiteta kommenttikenttään mitään. Hyvää päivänjatkoa!
En tietenkään ole eksynyt, luin ketjua huvikseni. Mutta halusin sanoa mielipiteeni. Se on vähän niin kuin koko keskustelupalstan tarkoituskin. Ja neuvokin on: kodin siisteys ei ole maailman tärkein asia. On tietysti naistyypillistä nauttia siististä kodista, ja joskus tosiaan tekee terää siivota, mutta kulttia siitä ei kannata tehdä. Lifestyle- ja elämäntapaohjelmat johdattavat ihmisiä aina pinnallisuuteen, niin tässäkin.
En ainakaan koe aihetta pinnalliseksi. Ehkä voisit perustaa oman ketjun, jossa voi jutella syvällisiä. Olisit aloittanut ensimmäisen viestisi vähän ystävällisemmin. Ei ole kiva haukkua muita. Uskon kyllä, että sinun mielipiteillä on täällä tilaa. Voisit ensi kerralla ilmaista ne vähän fiksummin, etkä vaan provosoida.
Tarviiko näitä trolleja jäädä syöttämään?
Ketjuun vain kertyy turhaa sälää.
Ymmärräthän, että trollin ainoa tavoite on häiritä ja ärsyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidetään ketju positiivisena. Tämä ei ole jankkausketju. Perustakaa sellainen oma ketju kuka haluaa vääntää asioista kiitos.
Onneton kirjoitti:
Itse olen siisti mutta kamppailen epäsiistin miehen kanssa. Meillä on täysin erilainen siisteyskäsitys. Ja mitä vanhemmaksi tulemme käsityksermme eroavat yhä enemmän toisistaan. Minä hävitän tavaraa ja haluan selkeyttä ja helppohoitoisuutta kun ikää ja vaivojakin tullut, mies ei osaa raivata eikä karsia ja ostelee vaan lisää tarvikkeita ja vaatteita. Vanhat moottorilehdet kaikki säilytetään. Säilyttää myös ikuvanhat puvut ja takit jotka eivät hänelle mahdu. Tavaraa on niin paljon että minua ärsyttää ja ahdistaa, kun usein ne mitä tarvitaan on sitten kadoksissa.
Mikään neuvo, kehotus, keskustelu, sopiminen ei paranna tilannetta. Olen täysin kypsä. Haluan muuttaa pois omaan kotiin missä vallitsee järjestys ja missä ei sika majaile kanssani. Jostain kun saisi rohkeuden ottaa ja lähteä..... mutta kun suunnittelen irtiottoa, alan sääliä tätä porsasta kun hän heittäytyy säälittäväksi ja hylkään lähtöaikeeni. En ole ollut onnellinen enää 10 vuoteen tässä suhteessa. Meillä ei ole yhteisiä lapsia.
Piti tulla kertomaan kuulumisia. Kesäloma meni mökillä ja matkoilla. Sain uutta energiaa. Jokin ihme tapahtui myös tuon sikapossun kanssa kun hän lomani aikana oli hävittänyt hieman tavaraa.
Edelleenkään en halua asua saman katon alla mutta nyt on rauha maassa enkä ole niin ahdistunut. Kohta alkaa lempiharrastukseni kun syksy koittaa. Kyllä se tästä. On niitä isompiakin murheita kuin sotkut. Kuulin juuri että tuttu nuori perheen isä aggressiivinen syöpä ja elinaikaa vähän. Sitä laittaa asioita oikeisiin raameihin kun tulee uutinen joka pysäyttää.
Jaksamista kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamme mieheni kanssa pienempään asuntoon. Lapset muuttaneet pois, mutta heidän tavaroitaan on vielä lapsuuskodissaan : kirjoja, vaatteita, koulumuistoja, lapsuuden piirustuksia ja leluja ja vaikka sun mitä. Niitä on vaikea heittää roskikseen ja toisaalta tiedän, että nuoret muuttavat vielä useasti ja ei he eivät toisaalta arvosta niitä lapsuutensa muistojuttuja, vielä. En tiedä , miten niitten kanssa toimia. Olen alkanut käydä vaatteitani läpi, ja totta totisesti kaksi kolmasosaa on ainakin sellaisia, joita en ole pitänyt kymmeneen vuoteen. On pino lumpuille, hyväntekeväisyyteen ja pino myytäväksi. On paksuja talvitakkeja, joita olen säästänyt, että jos tulee sota!! Ehkä nyt voisi jo niistä luopua.
Aikuisten lasten tavarat ja lapsuusmuistot ovatkin hankala paikka. Omat lapseni ovat jo kolmekymppisiä, mutta vaikea oli karsia varsinkin piirustuksia ja askarteluja. Ensiksi kysyin lapsilta, mitkä ovat heille oikeasti tärkeitä. (Juuri mikään ei oikeasti ollut.) Sitten valitsin ne, joihin olin eniten kiintynyt ja valokuvasin ne. Ja lopuksi tuskaa tuntien vein tavarat roskiin. Tämä tapahtui viisi vuotta sitten ja vieläkin kirpaisee. Välillä katselen haikeana noita valokuvia puhelimelta.
Mun äiti putsasi multa kysymättä jotkut lapsuustavarani roskiin. Se oli hänen kostonsa siitä että muutin pois kotoa.
Vastaavasti jotkin tavarat joita en aivan varmasti halunnut, kuten 15 vuotta takaperin pieniksi jääneet sukset joita oli hillottu kellarissa siitä asti, saivat hänet soittamaan iltakymmeneltä ja tivaamaan että milloin tulet hakemaan noi sukset pois?
Äidinrakkaus, se on suloinen kuin hämähäkinseitti kärpäselle.
happy gal kirjoitti:
on ihanaa aamuisin mennä keittiöön joka siisti, ei tiskejä jne. Kun saa kodin siivottua (2krt/viikko) tuntuu kuin olisi lottovoittaja ja piristää myös mieltä. Tuttavissa jatkuvasti masennusta valittavat eivät paljoa siivoile kotonaan. Muidenkin asioiden hoito hakusessa. Sitten vuodesta toiseen valitetaan kun on masennusta. Masennus lähtee kun siivoaa vaikkapa aluksi kotinsa, maksaa laskunsa ajoissa jne.
Yksinkertaisilla muutoksilla elämässä voit nähdä huomisen jo parempana. Kokeile.
Et ilmeisesti tajua että masentunut ei jaksa edes nousta vuoteesta kuin vasta kun on pakko mennä vessaan.
Siinä ei kodin siivoaminen ole mikään vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Illan vinkki:
jos uuvuttaa, niin lepää. Ajattele ja katsele jotain ihan muuta välillä.
Mutta, älä luovuta. Huomenna on taas uusi päivä, aurinko aika suurella todennäköisyydellä nousee huomennakin.
Hiljaa hyvä tulee.
Tää on niin ihanasti ja armeliaasti sanottu että tuli itku. Varmaan just siksi, että erinäisistä syistä en jaksa nyt.
Ensimmäisenä olen itse moittimassa itseäni.
Miksi? Jos ihminen ei anna armoa itselleen, ei hän sitä varmaan helposti anna muillekaan.
Katsoin YouTube-videon, jossa siivottiin keittiön kuiva-ainekaappi.
Videosta motivoituneena sain itsekin siivottua kuiva-ainekaapin. Nyt on taas tavarat järjestyksessä siellä. Tiedän mitä puuttuu ja mitä löytyy.
Seuraava urakka voisi olla roskiskaapin pesu ja pullojen palautus.
Parisuhteessa 10 vuotta, josta 2 vuotta asuin yksin. Kämppä oli suht siisti, sellainen että kehtasi pyytää ystäviä. Miehen ja teinilapsen kanssa nyt ei kehtaa ketään pyytää, alkkarit ja sukat jää pyykkikorin viereen, tiskit ruokapöydälle, kissa aiheuttaa oman sotkunsa. En jaksa olla joka hetki sanomassa että voitteko laittaa paikalleen. Tuntuu työltä olla kotona ja siihen yhdistettynä päivätyö. Mikään ei muutu vaikka pyydän ja jätän tekemättä. Lasta olen yrittänyt opettaa. Nyt on mennyt siihen pisteeseen, että en enää siivoa kenenkään jälkiä, mutta myös omat sotkut on jäänyt hieman siivoamatta, kun ajattelen että on siinä muidenkin sotkuja. En tiedä enää mitä tekisin.