Lue keskustelun säännöt.
Hei sinä, joka kamppailet kodin sotkun ja epäsiisteyden kanssa!
Olen itse ollut nuoresta asti oikea sottapytty. Tai niin itseäni kuvailin. Nyt vuosien jälkeen olen oppinut pitämään kotini siistinä, joka taas on parantanut elämänlaatuani merkittävästi. Vuosien varrella minulle on kertynyt niin paljon osaamista ja ymmärrystä aiheesta, että haluaisin jakaa näitä tietoja myös muille. Huomasin täällä viestiketjun tavarapaljoudesta, johon oli kertynyt huiman määrän vastauksia/keksustelua. Sen takia ajattelin, että ehkä täällä on muitakin, jotka kamppailet samojen ongelmien kanssa niin kuin minäkin muutama vuosi sitten. Vastaisin mielelläni teidän kysymyksiin aiheesta.
Kommentit (2330)
Hyvä robotti-imuri on erinomainen hankinta, jos haluaa päästä pölystä eroon helposti. Jää enemmän aikaa muulle siivoamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon sä ap laitoit pois? Miten vähän/paljon sä omistat tavaraa nykyään? Eli mikä sulle on sopiva määrä, jos voi kysyä?
Haluan painottaa, että ei ole oikeaa tai väärää. Minulla kesti muutama vuosi kehittää karsimisesta tapa. Eli osasin kyllä siivota ja järjestellä, mutta se ei pysynyt kauaa siistinä. Kun kaaos alkaa näyttää vähän paremmalta, eli huonolta:D niin se näyttäytyy meille ns. Hyvänä. Eli se ei riitä, että vähän karsii. Siitä pitää tulla automaattinen tapa. Eli vastaus kysymykseesi: minun kodissani on ehkä 60% vähemmän tavaraa. En ole minimalisti, mutta minulla ei pyöri roskia, lehtiä, rikkinäisiä tavaroita ympäriinsä. Jokaisella tavaralla on oma ns nukkumapaikka eli ennen meidän kodin ihmisten nukkumaanmenoa ei ole tavaroita missään levällään. Tämä ei vaadi minulta yhtään ylimääräistä aikaa siivota, koska olen karsinut ylimääräiset tavarat ja olen kehittänyt itselleni uusia tapoja pitää koti siistinä. Esim. Laitan tavaran heti paikoilleen: pyyhe, likaiset vaatteet, astiat, sakset, ponnarit eli ihan mitä vaan. En edes huomaa tekeväni sitä :) huom täytyy muistaa mistä aloitin :) kaaos!Ap
Sanoisin vielä, että jos sinua vähänkin ahdistaa tavarat kotona niin karsi! Aloita helpoista tavaroista, millä ei ole minkäänlaista tunnearvoa :)
Ei kun ensin kerätään roskat ja viedään ne ulos.
Sitten käydään kiinni kriittisiin pisteisiin: vessa, suihku, keittiö, sänky. Ne kuntoon jotta voi elää.
Tavaroiden karsiminen tehdään hyvällä tyynellä fiiliksellä ja harkiten, koska se on peruuttamatonta.
Ei kaikki ole patologisia shoppailijoita joilla on nurkat täynnä krääsää. Epäsiisteys voi olla roskaisuutta ja punttynyttä likaa, jos on vaikka ollut masentunut pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tavoitteena selkeys, niin ylimääräiset jätehuoltoon ja hyväntekeväisyyteen. Nämä olen itse kokenut parhaina.
On sujuvaa, jos ei ala (ainakaan isoja määriä) myymään kesken karsimisien. Ihan jotain yksittäisiä kalliiimpia ehkäpä vain, kirppis/tori.fi myyntiin.
Sillein että ei näe turhaa tavaraa mahdollisena saatavana rahana vaan niiden poislaittamisen näkee ihanana kodin hengittävyytenä ja selkeytenä kodissa, kodin siivoaminen helpottuu, tavarat löytyvät ym ym.
Kirpparimyynnissä on lisäksi se ongelma, että vaikka laitat hinnan miten alas vaan (50 snt), kaikki ei ikinä mene kaupaksi. Eli käytät ensin aikaa ja energiaa tavaroiden hinnoitteluun ja roudaamiseen ja pöydän siistimiseen ja sitten kärräät osan tavaroista takaisin. Jos ne on oikeasti käyttökelpoista, ehjää tavaraa (eihän kirpparillekaan kannata muuta viedä) ne voi ehkä kipata jonnekin hyväntekeväisyyteen, kunhan hintalaput poistaa. Mutta pitää tosiaan laatia itselleen jokin strategia jo valmiiksi sitä hetkeä varten, kun osa tavaroista palaa kirpparilta takaisin. Muuten sulla on ne samat tavarat taas silmiesi edessä ja voi tulla kiusaus alkaa sittenkin ehkä säilyttää niitä vielä.
26.8. on virallinen Siivouspäivä.
Silloin saa pystyttää kirpparipisteen ilmaiseksi lähes mihin vaan.
Suosittelen.
Näin monta sivua jutusta jossa kamppaillaan siisteyden kanssa? Vauvapalstalla? Taitaa olla suominaiset aikamoisia porsaita muutenkin kuin ulkonäöltään. Jätä se emakko!
Vierailija kirjoitti:
Näin monta sivua jutusta jossa kamppaillaan siisteyden kanssa? Vauvapalstalla? Taitaa olla suominaiset aikamoisia porsaita muutenkin kuin ulkonäöltään. Jätä se emakko!
Yksin asuminen olis huomattavasti helpompaa, Olet ihan oikeassa! Puoliso lähti just yövuoroon, jätti oman iPadin, kuulokkeet ja pähkinäpussin olkkarin pöydälle. Lapsi tuli koulusta, reppu eteisen toiseen nurkkaan, kengät toiseen. Ei jaksais jatkuvasti täällä muistuttaa, että viekää ne tavarat omille paikoilleen!! Juustohöylää olen kiikuttanut nyt pari kertaa takas tiskipöydälle, mutta jotenki se vaan aina palaa takasin ruokapöydälle. Yksin kun olis, nin olis vaan omat sotkut silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin monta sivua jutusta jossa kamppaillaan siisteyden kanssa? Vauvapalstalla? Taitaa olla suominaiset aikamoisia porsaita muutenkin kuin ulkonäöltään. Jätä se emakko!
Itse olen positiivisesti yllättynyt viestien määrästä :) olen käynyt täällä 2 kuukautta sitten viimeksi. Se on harmi, että näistä asioista ei oikein kehtaa puhua ystävilleen ja tuttavilleen. Tai ehkä kukaan ei jaksa kuunnella? Siksi minun mielestäni nämä palstat on kultaakin arvokkaampia joidenkin asioiden käsittelyyn/ vertaistukeen. Tämä on ketju on tietenkin tarkoitettu heille, jotka kamppailevat kyseisen ongelman kanssa. Joskus joidenkin mielestä naurettavan tuntuiset ongelmat ovat vakavia ongelmia ja voi viedä henkilön kaikki voimat ja ajan. Niin kuin esimerkiksi kodin sotkuisuus.
Minulle tuli tämä ketju mieleen kun olen juuri käymässä läpi lasten kesävaatteita ja alkoi tuntumaan vähän raskaalta :)
Ap
Sanotaan että jos pää on kunnossa, kotikin on siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että jos pää on kunnossa, kotikin on siisti.
Pelkkä sanonta. Joskus voi olla todella hektinen elämänvaihe, kiire ym.
Hei taas ketjuun! Olen tehnyt parin päivän aikana vaatekaappiin myllerrystä, vaihtanut kesävaatteet syksyisempään. Samalla olen heittänyt roskiin rikkinäiset ja kulahtaneet vaatteet. Minulla on sellainen iso kori vaatekomerossa jossa on vaikka mitä. Rakastan pehmeiksi kuluneita vaatteita kotikäytössä. Kyllä, pehmeiksi ja reikäiseksi kuluneita vaatteita. Tein tosissani töitä että sain viskaistua kolme paitaa jossa oli enemmän reikiä kuin kangasta roskiin koska ne olivat niin kivat talvella saunan jälkeen.
Pakkasin kesävaatteet ja laitoin ne syrjään, sitten vasta katsoin säätiedotetta. Yli 20 astetta lämmintä ensi viikolle luvattu joka päivä. En kuitenkaan aio purkaa laatikoita. Etsin vain yhden pellavaisen pitkän hameen mitä voin käyttää.
Samalla huomasin että minulla on paljon sellaista vaatetta mitä en käytä. On lopultakin myönnettävä etten ole pitsipaitojen ystävä vaan tyylini on enemmän pehmeät puuvillaiset t-paidat ja neuleet. Samaan kasaan meni farkut jotka ovat kaksi kokoa liian pienet, en tule koskaan enää olemaan keveä keijukainen vaan olen etureppuinen, jenkkakahvainen keski-ikäinen nainen. Mahani ei pidä puristuksesta.
Mitäs muille ketjulaisille kuuluu? Onko raivaaminen jatkunut kesän jäljiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pieni asia kodin siistimisessä auttaa mielialan kohennuksessa. Pyyhkäise tahra heti, kun se tulee ja vie roskat säännöllisesti. Oikaise taulu, kun se on mennyt vinoon. Isoja siivousurakoita on hankala aloittaa. Toisilla on jopa siivouskammo. Aloitekyvyttömyys vaikeuttaa asiaa, mutta kukapa ei arvosta siistiä elinympäristöä? Hanki tiskiluutu, astiaharja, vessanharja ja pesuaineet, niin on mukava pitää koti puhtaana.
Vierailija kirjoitti:
Jokunen aika sitten näin sattumalta erään TV-ohjelman mikä käsitteli jätteiden määriä maailmassa.
Tai siis pelkästään VAATEJÄTTEIDEN määriä.
Se oli karmeeta katsottavaa !
Tähänkö olemme tulleet 🥵..!
Ääripäähän.Ennen , vielä -60 luvulla vaatteita ostettiin vain todelliseen tarpeeseen .
Nykyään aivan päinvastoin.
Tyyliin "vasemmalla kädellä" ostetaan, aina kun siitä tuntuu.
Joka kevät, joka syksy, joka talvi, joka kuukausi, joka viikko....
Maapallo on niin tupaten täynnä vaatejäte vuoria, että jos ne kasattaisiin yhdeksi torniksi, ne PEITTÄISIVÄT AURINGON !
Meidän ihmisten tuottamaa saastetta.
No tekstiilit on hirveän huonoa laatua ensinnäkin.
Alkaen kuiduista, kankaiden kudonnasta, käsittelystä, värjäyksestä. Vaatteiden suunnittelu, ompelu, kiinnitykset, huolittelu, viimeistely. Kaikki tehdään niin huonosti kuin suinkin, halvalla.
Näistä syistä hyviä vaatteita on mahdotonta saada.
Räätälintyö on taito. Ei sitä enää edes osata. Kunnollisia kankaita ei yksinkertaisesti saa mistään eikä millään rahalla, koska niitä ei valmisteta.
Niinpä vaatteet ovat luokattomia rättejä, rumia retkuja jo uutena. Ei niitä kukaan halua, eikä arvosta, mutta jotainhan ihmisten on pakko ostaa.
Tietenkään rätit eivät myöskään kestä. Niitä ei kannata huoltaa eikä korjata. Roskiin vaan ja uusia rättejä tilalle.
Jos joku taho, siis vaateteollisuus, ei tee tietoista suunnanmuutosta, tilanne on toivoton. Pukeudumme rätteihin jatkossakin koska muuta ei ole.
Joitain meistä tämä surettaa useimpia ei.
Nuorissa on tulevaisuus.
Katsokaa miten nuoret pukeutuvat: mustiin epämääräisen näköisiin hupparinretaleisiin! Muuta ei näy olevan. Rumia, huonoja ankeita vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sotkun ylläpitäminen ja tavaroihin takertuminen on yritys saada elämään turvallisuutta. Tavaroista ei halua luopua koska pelkää menettävänsä jotain korvaamatonta itsestään. Mitä? Muistoja, menneisyyttä, mahdollisuutta muuttaa elämänkulkuaan.
Kuinka moni esim. säästelee erilaisia ikivanhoja projekteja nurkissaan? Aika on ajanut niistä ohi. On varmaa että niitä ei tule ikinä viemään loppuun. Silti tavaroita vain säästää.
Meillä on muistoja aikoja sitten ohitetuista elämänvaiheista, niistä pidetään kiinni kynsin hampain. Mitä enemmän on säilytystilaa, sitä pahempi.
Turvaa ja elämäntarkoitusta voisi opetella etsimään jostain muusta kuin tavaroista. Tosin katkera totuus on se, että mitään turvaa ei oikeasti ole. Ihmisen elämä on hauras ja lyhyt, ja voi päättyä koska vain. Mikään määrä tavaraa ei tätä muuta.
Selkäytimissämme on kollektiivinen muisto niukkuudesta: pannaan talteen pahan päivän varalle. Ei saa heittää pois, mistä sitä tietää milloin tätä tarvitsee. Kaappiin vaan, kyllä tätä johonkin voi käyttää. Joskus. Ehkä.
Tosiasiassa niukkuus on historiaa. Oikeasti me hukumme turhaan krääsään.
Vierailija kirjoitti:
Pidän vain mieleiset.
Kaikki jotka muistuttavat jostakin negatiivisesta laitan pois.
Onpa tunteellinen suhtautumistapa.
Siinä se elämä kuluu, kun jää haaveksimaan joka kapineen äärelle kuulostellen tuleeko tästä sateenvarjosta tai kattilasta negatiiviset vai positiiviset vibat😆.
Eikö yksinkertaisempaa olisi pitää tavarat joilla on käyttöä ja heittää loput pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottaaaakooo iloaaaa? Eiiiii.
Tällä lähti mm. mies (ankeuttaja) moottoripyörineen.
Mä kyllä kiroan konmarituksen alimpaan helvettiin. Meillä konmaritettiin kylppärin kaappeja, sillä seurauksella, että kaapit ovat edelleen täynnä, mutta minun parranajovälineistä jätettiin yksi paketti teriä ja niihin sopimaton varsi. (jos ne terät eivät tuottaneet muille iloa, olisin voinut heittää ne pois sen jälkeen kun niitä on käytetty, myös sen ylimääräisen varren)
Sitten konmaritettiin täysin käyttökelpoisia ruokailuvälineitä, kun oli kahta erilaista settiä. Vanhempi (täydellinen setti) hoidettiin pois ja jäljelle jätettiin uudempi, josta puuttuu kuitenkin pari veistä. Tätä muistan aina, kun pesen veitsiä käsin, jos tiskikone ei ole sattunut pyörimään.
Vaatteista konmaritettiin minun ihan hyväkuntoinen pikeepaita, koska se oli vähän "epämuodikas" eikä "maksanut paljoa". Pidin kuitenkin väreistä, kun ne muistutti yhdestä jalkapallojoukkueesta. Paras oli, kun puoliso sanoi, joukkueen vaatteista puhuttaessa, että voihan sitä hankkia sellaisia vaatteita, joissa on niitä värejä. En viitisinyt muistuttaa tuosta pikeepaidasta, kun siitä oli pari vuotta aikaa.
Sanomattakin lienee selvää, että vaatteiden säännöllisestä karsimisesta huolimatta, ne eivät mahdu kaappiin, koskaan.
Konmaritus sopii ihmiselle vähän samoin, kuin antaisi vinkkejä alkoholistille, miten hoitaa krapulaa ja päästä tyhjistä pulloista eroon.
Munkin mielestä konmaritus on hanurista.
Luin kirjan, ja ajattelin että typerää. Konmari vaikutti ihmiseltä joka ei tee kotonaan mitään, ei esim. ole mitään harrastusvälineitä.
Mutta hänhän ilmoittikin olevansa neuroottinen kaman hamstraaja, joka hukkui rojuihinsa.
Konmaritus oli lyhyt ja jo ohitettu villitys. Kuulin kyllikseni juttuja marittajista, jotka olivat karsineet "iloa tuottamattomat" vaatteet vaikka.
No sitten tuli talvi, eikä ollutkaan takkia. Se ei ollut tuottanut iloa joten se oli heitetty pois! Ei muuta kuin kauppaan ostamaan uusi kun palelsi.
Dsiisus mihin hölmöilyihin ihmiset lankeavatkin!
Onpas todella inspiroiva ja lohdullinen ketju! Hirmu hyviä vinkkejä myös omaankin tilanteeseen. Kiitos niin paljon! Itse kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja olen huomannut siisteyden vaikuttavan tähän. Jos on sotkuista, mieliala menee helposti siitä synkäksi ja sitten ei myöskään pysty siivoamaan koska mieliala, vaikeat ajatukset ja vaikeat tunteet vaikuttaa suoraan jaksamiseen. Monesti ollut niin voimaton että ei meinaa sängystä päästä ylös ja silloin ei todellakaan siivota. Inhottava kehä jota vaikea katkaista. (Apua onneksi saanut tähän kaikkeen ja lisää tulossa kotiapulaisen muodossa). Mutta todellakin se olisi hyvä että pääsisi siitä ajatuksesta että on pakko siivota koko talo kerralla ja karsia kerralla kaikki turha.. mikähän tällaiseen kovaan vaatimukseen auttaisi? Vaatimus on siis oman pään sisällä. Mies ei tunnu kauheasti välittävän vaikka olisikin sotkuista. Ei taida edes huomata koko sotkua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään vielä 1x15min, eiks vaan. Mä käyn puuhaamassa jotain, käy säkin joka luet ketjua. :)
Mä kävin! Sain yhden kassillisen täyteen vanhoja vaatteita. Se olikin aika helppo homma. Vältellyt sitä jo muutaman viikon. Mulle jäi se raivaaminen vähän päälle niin tein jopa 20 min :D vein kassin jo valmiiksi auton takakonttiin. Siinä meni yksi minuutti.
Eikö olisi kuitenkin kiva harkita mitä vaatteita panee pois?
Mulla on varmaan sitten keskivertoa vähemmän ja mieluisampia vaatteita. Hankin ne tarkasti harkiten, korjaan, muodistan, käytän loppuun. Sitten leikkelen kertakäyttöräteiksi.
Jos vaatteessa on ihanat napit, otan ne talteen. Jos siinä on hyvää ehjää kangasta, leikkaan sen talteen. Niin mä siis ompelen.
Ajatus että haalisin vartissa kassillisen vaatteitani roskiin vietäväksi on utopistinen.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan ihmisiä jotka ovat sotkuisia ja heidän sotkuisia kotejaan, saan jopa raivarin. Mikään ei ole niin helppoa kuin huolehtia siisteydestä.
Niin, eihän se ole, jos on terve ja asuu yksin.
Vierailija kirjoitti:
Onpas todella inspiroiva ja lohdullinen ketju! Hirmu hyviä vinkkejä myös omaankin tilanteeseen. Kiitos niin paljon! Itse kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja olen huomannut siisteyden vaikuttavan tähän. Jos on sotkuista, mieliala menee helposti siitä synkäksi ja sitten ei myöskään pysty siivoamaan koska mieliala, vaikeat ajatukset ja vaikeat tunteet vaikuttaa suoraan jaksamiseen. Monesti ollut niin voimaton että ei meinaa sängystä päästä ylös ja silloin ei todellakaan siivota. Inhottava kehä jota vaikea katkaista. (Apua onneksi saanut tähän kaikkeen ja lisää tulossa kotiapulaisen muodossa). Mutta todellakin se olisi hyvä että pääsisi siitä ajatuksesta että on pakko siivota koko talo kerralla ja karsia kerralla kaikki turha.. mikähän tällaiseen kovaan vaatimukseen auttaisi? Vaatimus on siis oman pään sisällä. Mies ei tunnu kauheasti välittävän vaikka olisikin sotkuista. Ei taida edes huomata koko sotkua
halaus, tsemppii;
- oman itsen hoitaminen "kuntoon"; onko veriarvot kunnossa, terveellinen ruoka, keskittyminen vauvaan yms.
- armollisuus
- omien voimavarojen määritteleminen
- jos jaksat jotain tehdä niin pilko pieniin osiin projektit
- iloitse jo ihan pienestä ja pienestä tehdystä tehtävästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuottaaaakooo iloaaaa? Eiiiii.
Tällä lähti mm. mies (ankeuttaja) moottoripyörineen.
Mä kyllä kiroan konmarituksen alimpaan helvettiin. Meillä konmaritettiin kylppärin kaappeja, sillä seurauksella, että kaapit ovat edelleen täynnä, mutta minun parranajovälineistä jätettiin yksi paketti teriä ja niihin sopimaton varsi. (jos ne terät eivät tuottaneet muille iloa, olisin voinut heittää ne pois sen jälkeen kun niitä on käytetty, myös sen ylimääräisen varren)
Sitten konmaritettiin täysin käyttökelpoisia ruokailuvälineitä, kun oli kahta erilaista settiä. Vanhempi (täydellinen setti) hoidettiin pois ja jäljelle jätettiin uudempi, josta puuttuu kuitenkin pari veistä. Tätä muistan aina, kun pesen veitsiä käsin, jos tiskikone ei ole sattunut pyörimään.
Vaatteista konmaritettiin minun ihan hyväkuntoinen pikeepaita, koska se oli vähän "epämuodikas" eikä "maksanut paljoa". Pidin kuitenkin väreistä, kun ne muistutti yhdestä jalkapallojoukkueesta. Paras oli, kun puoliso sanoi, joukkueen vaatteista puhuttaessa, että voihan sitä hankkia sellaisia vaatteita, joissa on niitä värejä. En viitisinyt muistuttaa tuosta pikeepaidasta, kun siitä oli pari vuotta aikaa.
Sanomattakin lienee selvää, että vaatteiden säännöllisestä karsimisesta huolimatta, ne eivät mahdu kaappiin, koskaan.
Konmaritus sopii ihmiselle vähän samoin, kuin antaisi vinkkejä alkoholistille, miten hoitaa krapulaa ja päästä tyhjistä pulloista eroon.
Munkin mielestä konmaritus on hanurista.
Luin kirjan, ja ajattelin että typerää. Konmari vaikutti ihmiseltä joka ei tee kotonaan mitään, ei esim. ole mitään harrastusvälineitä.
Mutta hänhän ilmoittikin olevansa neuroottinen kaman hamstraaja, joka hukkui rojuihinsa.Konmaritus oli lyhyt ja jo ohitettu villitys. Kuulin kyllikseni juttuja marittajista, jotka olivat karsineet "iloa tuottamattomat" vaatteet vaikka.
No sitten tuli talvi, eikä ollutkaan takkia. Se ei ollut tuottanut iloa joten se oli heitetty pois! Ei muuta kuin kauppaan ostamaan uusi kun palelsi.Dsiisus mihin hölmöilyihin ihmiset lankeavatkin!
Joillakin näytti ja kuulosti menevän ihan manian puolelle konmaritus. Jotkut jäi taas liikaa analysoimaan jonkun rikkinäisen mukin kohtaloa, ei uskaltaneet tehdä päätöksiä. Itse olen käyttänyt tähän karsimiseen vuosia aikaa. Myyn tarpeettomat, se vie aikaa. Minä rakastan tavaroitani, siksi haluan karsia hitaasti ja harkiten. Karsin että siivoaminen on helpompaa ja kaikelle on paikkansa. Kun sen luopumisen on käsitellyt, myyminen on helppoa ja helpottavaa. Kun olen myynti-ilmoituksen tehnyt ja julkaissut, en sitä tavaraa enää kaipaa.
Harrastuksia minulla on ollut paljon ja nyt karsin niistäkin osan pois joten myytäviä tarvikkeita on paljon. Olen aina ollut myös keräilijäluonne, ihan kaiken keräilijä. Rajaan nyt niistäkin suurimman osan pois.
Jos koti on kuin sikolätti, omistaja ei kykene silloin
siivoamaan.
Vain hän itse voi selvittää missä mika on: ahdistus (sen syy?), masennus, uupumus, trauma. Siihen se ratkaisu on löydyttävä.
Tämmösessä ei siivousvinkit auta, kun ihminen on itse voimaton.
Se että koti on pikkasen sotkussa tai siellä pyörii turhaa kamaa hoituu kyllä, jos itse on kunnossa.