Lue keskustelun säännöt.
Voi saakeli soikoon tätä lihomista... Sis. valitusta, älä lue jos aihe ärsyttää
10.04.2023 |
Olen taistellut painoni kanssa liki 30 vuotta. Jojoillut ylös, alas. Normaalipaino mulle olis max 68 kg, nyt olen huippulukemissa, vaaka näytti äsken 83,8 kg.
Tiedän ihan kaiken siitä miten kuuluisi syödä. Elämäntaparemontteja olen yrittänyt viimeiset 20 vuotta. Olen lukenut hyllymetreittäin aiheesta, käynyt ravitsemusterapeutilla, ahmimishäiriötä hoitavalla nettikurssilla yms.
Vuodenvaihteessa aloitin taas "järkevän elämäntapamuutoksen", aloitin pitkästä aikaa liikunnan (2-4 x vkossa kävelylenkkejä) ja ryhdyin syömään kunnon ateriat, ennen ruokarytmini oli mitä sattui.
Ensin lähtikin muutama kilo, mutta sitten lipsuin, palasin ruotuun, lipsuin taas, palasin ruotuun, lipsuin taas, yritän taas tänään päästä ruotuun... Liikuntaa olen jatkanut koko ajan.
Kävin aamulla vaa'alla, ja painoni on nyt ennätyslukemissa. Olen lihonut vuodenvaihteesta liki 2 kg ja painan siis enemmän kuin koskaan.
Turhauttaa. Todella turhauttaa.
Ps. Ketodieetit ja osapaastot voi jättää mainitsematta. Olen nekin kokeillut aikoinaan, eivät tuoneet kohdallani pysyviä ratkaisuja.
En edes kaipaa mitään neuvoja, painonhallinta ja elämäntaparemontti on vain niin pirun vaikeaa ja mieli on totaalisen maassa asian vuoksi. Asian purkaminen tässä oli se pointti.
Kommentit (97)
Kävin eilen vaaalla: 100g lähtenyt kuukaudessa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin omasta päästäni nuo ap:n ajatukset. Kaikki voitava kokeiltu, mutta mikään ei auta.
Mulla pahinta on pitkät työputket, liian lyhyet vapaat palautumiseen, lyhyet yöunet, stressi. Vapailla teen terveellisiä ruokia valmiiksi, muttei siitä ole apua kuin muutamaksi päiväksi. Kun työputki saavuttaa puolivälin, olen ihan kypsä kaikkeen terveelliseen ja täytän pötsini sillä mikä ekana silmiin ja käteen osuu.
Viimeksi ennen lomaa oli kymmenen päivän työputki. Neljä päivää jaksoin syödä salaatteja, täysjyvää, youknow, mutta siitä edespäin kaikkea "paskaa" sillä ajatuksella, että kunhan nälkä siirtyy niin ok.
Onneksi työ on suorittavaa työtä, jossa liikutaan koko ajan ja istutaan hyvin vähän jos ollenkaan. Jos pitäisi koko työaika istua näytön ääressä ja liikuntaa pitäisi harrastaa vapailla erikseen, painaisin jo varmaan 200kg nykyisen noin 100kg sijaan.Ihan hyvä että syöt salaatteja mutta sen rinnalle tarvitsee proteiinia. Broitsun leike siihen samalle lautaselle.
No siis syönhän mä toki muutakin! Se oli vaan esimerkki siitä, että niitä rehuja jaksaa sen muutaman päivän, mutta sitten ne jää. Broileri on niin kallista, ettei pysty.
Jos et syö normaalisti kasviksia etkä lihaa niin mitä sitten syöt?
Syön lihaa, mutten juurikaan broileria. Broileri on hintansa lisäksi ongelmallista siksikin, että se pitää joka kerta valmistaa tuoreeltaan. Uudelleen lämmitetty broileri.. yhhh, jää syömättä.
Niin mitä sitten syön? Ihan kaikkea mitä löytyy. Kun kasvikset tökkii niin ne tökkii, ei vaan pysty vaikka niistä kyllä tykkään. Kasvatan niitä itse ja syön loppukesän ja alkusyksynkin, mutta sitten tulee täysstoppi.
Ja just pitkinä työputkina heti vapaiden jälkeen kelpaa kaikki terveellinen (kuten ne rehut) muutaman päivän ajan, mutta se loppu työputki on yhtä pärjäämistä ja "paskan" mussuttamista.
Ja kaikki liittyy väsymykseen, stressiin, yleiseen ahdistukseen, siihen että pitää vaan pärjätä työputki loppuun. Ei enää jaksa ajatella mitään terveellistä kun aivokuorma läikkyy yli.
Jätät vaan ne hiilarit minimiin, niin kyllä laihdut.
Olen saanut tiputettua painoa ja pidettyäkin sen, kun jätin ihan kaikki herkut kokonaan pois. En edes maistele mitään herkkuja enää vaan syön ihan perusruokaa juuri sen verran että vähän tuntuu kylläiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda kävely kuntosaliin, jätä pasta pois ja tilalle kasviksia. Syö proteiinia joka aterialla 3 tunnin välein ja pidä 12 tunnin paasto joka päivä.
Olipa paska neuvo! MITÄÄN EI tarvitse jättää pois kun syö kohtuudella!
Pastaa voi syödä, yksi annos riittää, ei tarvitse koko kattilallista kietaista vaikka ois kuinka hyvää!
Yksi pasta annos on noin 150–175 grammaa ja vähempikin riittää.
Ei onnistu, kun kyseessä on tietynlainen riippuvuus. Alkoholistikaan ei pysty juomaan vain sitä yhtä olutta. Muuten ei ongelmaa olekaan. Sama ruoan kanssa. Helpompaa jättää ne kielletyt kokonaan pois eli sokeri ja viljat.
Totta. Ystäväni laihdutti 35kg, ja pysyi sokerittomana 3 vuotta. Koko sen ajan kaikki oli hyvin, eikä mielitekojakaan oikein ollut, kun tuli muuta mässäämisen tilalle ja energiaa riitti. Sitten tuli huonompi aika, paljon kaverista riippumatonta ongelmaa ja elämäntilanteen vikeutta, sekä läheisten ongelmia, ja karkkia alkoi kulumaan. Ensin yritteli pysytellä proteiinisuklaapatukoissa, mutta siitä se sitten lipsui koko ajan pahemmaksi ja nyt hän on lihonut jo 20 kg takaisin puolen vuoden aikana.
Itse olen on-off-tupakoija. Jotain tapahtuu aina, ja sorrun taas uudelleen. En edes selittele itselleni mitään, koska se on turhaa. Olen vain hyväksynyt olevani tällainen ja polttelen muutaman viikon ja sitten taas olen polttamatta pitkäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäis tuo itseruoskinta lopettaa heti alkuunsa. Topata heti kun alkaa mieli jauhaa syyttelyä ja haukkumista ns "sortumisesta". Johonkin tarpeeseenhan sitä syö herkkuja liikaa. Pitäisi selvittää itselleen mikä on tämä tarve, johon tarvii syödä herkkuja. Itselläni se liittyi kyllä syvästi tunne-elämän puolelle. Haukuin siis itseäni tosi rumasti aina kun olin sortunut liika syömiseen. Tämä pysäytti. Minulla oli syvää surua ja rakkaudettomuutta sisälläni, myös häpeää ja syyllisyyttä. Ei sitä herkut paranna, ne vaan siirtää ja peittä tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen vaaalla: 100g lähtenyt kuukaudessa :(
Kerro vähän miten sen teit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kaatuu jatkuvaan sairasteluun. Jo ei ole kulkutautia, niin sitetn on rasitusvamma jalassa, tai jokin mikä aiheuttaa kuumeilua ja jaksaminen on nollassa. Mitään eivät lääkärissä löydä, vaan vuosia on jo palloteltu polilta toiselle.
"Sairastelu" pakottaa sinut siis kroonisesti syömään enemmän kuin kulutat. Mielenkiintoisia sairauksia sitä onkin liikkeellä.
Ei suinkaan, mistä jotain noin typerää keksit? :D
Kulutus on niin pientä sairastaessa että juuri mitään ei voisi syödä, enkä pysty olemaan jatkuvassa nälässä jopa viikkotolkulla kun parantelen jotain sairautta tai tautia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuin omasta päästäni nuo ap:n ajatukset. Kaikki voitava kokeiltu, mutta mikään ei auta.
Mulla pahinta on pitkät työputket, liian lyhyet vapaat palautumiseen, lyhyet yöunet, stressi. Vapailla teen terveellisiä ruokia valmiiksi, muttei siitä ole apua kuin muutamaksi päiväksi. Kun työputki saavuttaa puolivälin, olen ihan kypsä kaikkeen terveelliseen ja täytän pötsini sillä mikä ekana silmiin ja käteen osuu.
Viimeksi ennen lomaa oli kymmenen päivän työputki. Neljä päivää jaksoin syödä salaatteja, täysjyvää, youknow, mutta siitä edespäin kaikkea "paskaa" sillä ajatuksella, että kunhan nälkä siirtyy niin ok.
Onneksi työ on suorittavaa työtä, jossa liikutaan koko ajan ja istutaan hyvin vähän jos ollenkaan. Jos pitäisi koko työaika istua näytön ääressä ja liikuntaa pitäisi harrastaa vapailla erikseen, painaisin jo varmaan 200kg nykyisen noin 100kg sijaan.Ihan hyvä että syöt salaatteja mutta sen rinnalle tarvitsee proteiinia. Broitsun leike siihen samalle lautaselle.
No siis syönhän mä toki muutakin! Se oli vaan esimerkki siitä, että niitä rehuja jaksaa sen muutaman päivän, mutta sitten ne jää. Broileri on niin kallista, ettei pysty.
Jos et syö normaalisti kasviksia etkä lihaa niin mitä sitten syöt?
Syön lihaa, mutten juurikaan broileria. Broileri on hintansa lisäksi ongelmallista siksikin, että se pitää joka kerta valmistaa tuoreeltaan. Uudelleen lämmitetty broileri.. yhhh, jää syömättä.
Niin mitä sitten syön? Ihan kaikkea mitä löytyy. Kun kasvikset tökkii niin ne tökkii, ei vaan pysty vaikka niistä kyllä tykkään. Kasvatan niitä itse ja syön loppukesän ja alkusyksynkin, mutta sitten tulee täysstoppi.
Ja just pitkinä työputkina heti vapaiden jälkeen kelpaa kaikki terveellinen (kuten ne rehut) muutaman päivän ajan, mutta se loppu työputki on yhtä pärjäämistä ja "paskan" mussuttamista.
Ja kaikki liittyy väsymykseen, stressiin, yleiseen ahdistukseen, siihen että pitää vaan pärjätä työputki loppuun. Ei enää jaksa ajatella mitään terveellistä kun aivokuorma läikkyy yli.
No jos et pysty syömään terveellisesti keskity annoskokoon, oma kämmen mittana eli hiilaria sen kämmenen kokoinen ala lautaselle, sama proteiiniin ja puolet lautasesta kasvista, uunijuuresta ym. Et voi muuta kuin laihtua. Mutta jos edelleen mätät tauotta liikaa voit vain lihoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näin on. Holismia on monenlaista.
Jokaisen vain pitää löytää se oma tapansa laihduttaa, mieluimmin sellainen, jota voi noudattaa loppuikänsä ja silti nauttia ruuastakin.
Oman onnistumiseni salaisuus (pysyvästi -30 kiloa ja kokeiltuani satoja eri dieettejä) oli tehdä se hitaasti. Kun laihtuu vaikka kilon kuukaudessa, niin vuoden päästä on jo vaatteet 10 senttiä liian isot vyötäröltä.
Nyt syön hyvää ruokaa 3 kertaa päivässä ja voin hyvin. Jos joskus tekee mieli vaikka jäätelöä tai vastaavaa, niin ostan jäätelöpuikon tai tuutin ja syön sen. Ehkä kerran kuukaudessa nykyisin.
Yleensäkään ei kannata kiusauksia ostella kotiin, ei ne ole mahdollisille lapsillekaan hyväksi.
Eli periaatteessa annoskokojen pienentäminen vähän mutta riittävästi kyllä laihduttaa.
Katselin eilen vänhaa amerikkalaista elokuvaa. Siinä oli pöydän ympärillä 3 lasta ja iskä ja äiti kantoi uunista pizzan. Pitsa (sellainen normaalikokoinen) jaettiin viipaleisiin koko perheelle. Mietin missähän välissä on tullut tavaksi sekä Amerikassa että meillä, että tarvitaan kokonainen pizza yhdelle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ikäsi olet taistellut painon kanssa, niin voin sanoa, että koskaan sitä et hallintaan saa. Elimistö, jonka olet geenilahjana saanut on mikä on. Itse olen ollut ylipainoinen 3-vuotiaasta saakka ja nyt olen nelikymppinen. Olen nostanut kädet pystyyn ja hyväksynyt tilanteen. Kaikki s a a t a n a n kuurit ja elämäntavat kokeiltu ajansaatossa ja yhtään pitkän päälle ei sietämätöntä keinoa ei ole. Kun kroppa koko ajan huutaa liikaa ruokaa, niin se huutaa. Normaalilla henkilöllä se ei sitä tee. Helpointa on hyväksyä tilanne ja ennen kaikkea sulkea näiltä jeesustelijoikta korvat, jotka eivät edes pysty syömään ruokaa niin, että kunnolla lihoisivat, koska heitä se ällöttäisi eikä heidän elimistönsä ottaisi sitä ruokaa vastaan siinä määrin ilman vastenmielistä tunnetta. Niin sen pitäisikin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin eilen vaaalla: 100g lähtenyt kuukaudessa :(
Kerro vähän miten sen teit.
Pienensin ateriakokoja ja lisäsin liikuntaa (lähinnä lävelylenkkejä). Olin vähän pettynyt, että paino putosi niin vähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistatko itse syitä mistä se "lipsuminen" sinulla johtuu?
Hyvin on muistissa ne vuodet kun olin itsekin ylipainoinen. Uskoin silloin että normaalipainoisuus olisi kohdallani täysi mahdottomuus ja että mikään ei auta - olihan lähes kaikki sukuni naiset myös ylipainoisia.
80 kiloa ylittyi kun olin 39. Silloin aloin miettiä että iän myötä laihdutus vaan vaikeutuu ja haaveissa oli aktiiviset eläkepäivät myöhemmin. Näin 8viikkoa.fi valmennuksen mainoksen ja päätin tarttua siihen koska ohjelmaan ei kuulunut ollenkaan liikuntaa.
Ensimmäisen kuukauden aikana lähti 5 kiloa, puolessa vuodessa 10. Normaalipainossa olin vuoden päästä aloituksesta. Ja olen myös pysynyt tässä saavutetussa painossa jo reilut 3 vuotta.
Tuon valmennuksen lisäksi tein ja teen näin:
- ostin älyvaaan ja punnitsen itseni joka aamu.
- pyrin nukkumaan 8 tuntia yössä.
- arkiaktiivisuutta noin 7500 askeleen verran päivässä.
- en laske kaloreita enkä osta mitään missä lukee kevyt, kevyempi tai rasvaton.
- noudatan pätkäpaastoa ja syön 2 ateriaa klo 12-20 välisenä aikana.
- en syö leipää pl. max 2 pientä hapankorppua päivässä. Viljattoman leivän teen itse manteli- ja hasselpähkinäjauhoista.
- en käytä maitotuotteita pl. voi, juusto ja ranskankerma. Opettelin myös juomaan aamukahvini mustana.
- vältän sokeria niin paljon kuin pystyn, syön marjoja mutta en hedelmiä.
- riisiä, pastaa tai perunaa syön mykyään pari kertaa viikossa mutta niin että syön alle salaatin tai pilkottuja kasviksia, sitten proteiinin ja viimeisenä jotain edellämainituista (riisiä 1 dl keitettynä, pastaa max. 80g raakapaino, perunaa maltillisesti).
- jyrkkä ei kaikenlaisille herkku tai mättöpäiville. Pari palaa tummaa suklaata satunnaisesti jälkkäriksi, muuten ei jälkiruokia.
Elämä on valintoja ja minä valitsen normaalipainon joka päivä. Mikään ruoka ei ole sen arvoista että palaisin entiseen elämääni ylipainoisena!
Monella homma kaatuu liian tuhteihin välipaloihin. Moni vetää välipalaksi leipää lisukkeineen, kun oikeasti välipala kuuluisi olla tyyliin yksi hedelmä. Leipäannoksesta kun saa äkkiä lounaan kalorimäärän. Luullaan syövänsä kevyesti, mutta todellisuudessa näin ei ole.
Toinen harha on, että kotiruoka on aina terveellistä. No ei ole, jos se tehty voihon, kermaan ja isoon suolamäärään joka kerää sitä nestettä kroppaan.
Esimerkiksi omat vanhempani luulevat syövänsä terveellisesti, koska syövät vain kotiruokaa. Mutta se ruokakerman ja suolan määrä on jotain ihan kamalaa. Kun paistavat jauhelihaa, niin siihen laitetaan sekaan pekonia, soijakastiketta, lihaliemikuutio ja kermat päälle, koska täytyyhän sen ruoan maistua. Sitten ylipainoa voivotellaan geeneistä johtuvaksi.
Eli todellakin ollaan sokaistuttu siihen omaan "terveelliseen kotiruokaan". Ja jos huikopalaksi paistetaan pyttipannua, niin kaukana ollaan järkevästä syömisestä.
Eli kannattaa oikeasti katsoa kriittisesti niitä omia tottumuksia. Perustallaaja, joka ei ole mikään urheilija, pärjää ilman ruokaa sen neljä tuntia. Välipalojen syöminen on monesti tapa. Ja se on tullut siitä, kun suositukset rummuttaa jatkuvaa puputtamista. Ja kroppa ei todellakaan mene millekään säästöliekille, jos yöpaasto on sen 12 tuntia tai enemmänkin.
Monenlaista projektia tässä ollut 50 vuoden aikana. Ensin tupakista eroon ja lenkkeilyn opettelu. Sitten painon ja alkon alasajot.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on muistissa ne vuodet kun olin itsekin ylipainoinen. Uskoin silloin että normaalipainoisuus olisi kohdallani täysi mahdottomuus ja että mikään ei auta - olihan lähes kaikki sukuni naiset myös ylipainoisia.
80 kiloa ylittyi kun olin 39. Silloin aloin miettiä että iän myötä laihdutus vaan vaikeutuu ja haaveissa oli aktiiviset eläkepäivät myöhemmin. Näin 8viikkoa.fi valmennuksen mainoksen ja päätin tarttua siihen koska ohjelmaan ei kuulunut ollenkaan liikuntaa.
Ensimmäisen kuukauden aikana lähti 5 kiloa, puolessa vuodessa 10. Normaalipainossa olin vuoden päästä aloituksesta. Ja olen myös pysynyt tässä saavutetussa painossa jo reilut 3 vuotta.
Tuon valmennuksen lisäksi tein ja teen näin:
- ostin älyvaaan ja punnitsen itseni joka aamu.
- pyrin nukkumaan 8 tuntia yössä.
- arkiaktiivisuutta noin 7500 askeleen verran päivässä.
- en laske kaloreita enkä osta mitään missä lukee kevyt, kevyempi tai rasvaton.
- noudatan pätkäpaastoa ja syön 2 ateriaa klo 12-20 välisenä aikana.
- en syö leipää pl. max 2 pientä hapankorppua päivässä. Viljattoman leivän teen itse manteli- ja hasselpähkinäjauhoista.
- en käytä maitotuotteita pl. voi, juusto ja ranskankerma. Opettelin myös juomaan aamukahvini mustana.
- vältän sokeria niin paljon kuin pystyn, syön marjoja mutta en hedelmiä.
- riisiä, pastaa tai perunaa syön mykyään pari kertaa viikossa mutta niin että syön alle salaatin tai pilkottuja kasviksia, sitten proteiinin ja viimeisenä jotain edellämainituista (riisiä 1 dl keitettynä, pastaa max. 80g raakapaino, perunaa maltillisesti).
- jyrkkä ei kaikenlaisille herkku tai mättöpäiville. Pari palaa tummaa suklaata satunnaisesti jälkkäriksi, muuten ei jälkiruokia.Elämä on valintoja ja minä valitsen normaalipainon joka päivä. Mikään ruoka ei ole sen arvoista että palaisin entiseen elämääni ylipainoisena!
Kerro mieluummin mitä syöt, kuin mitä et syö.
Mulla on liikaa painoa noin 20kg. Tässä samassa painossa olen ollut 15v, joten en edes liho, tottakai paino heittelee muutaman kilon alaspäin ja pari kiloa ylöspäin, mutta aina palaa siihen samaan lukemaan.
Painoa sain pois, kun siirryin kasvisruokavalioon. Ja se palasi takaisin, kun otin lihan takaisin lautaselle (kalorit pysyivät samana, joten esimerkiksi kuitujen määrä ja hiilihydraattien osuus putosi). Mulle liha tai ylipäätään proteiini ei sovi, parhaiten menee kasvispainotteisella sekaruokavaliolla. Mä vaan tykkään lihasta, savulammasta söin tänä aamunakin. Halvempaakin se kasvisruoka olisi, savulampaan kilohinta oli tänä vuonna halvimmillaan sellaista 24€/kg, kun aikaisemmin sitä on saanut 17€/kg.
Liikun, en ehkä riittävästi, mutta kävelen noin 5km päivässä, ja talvella sitten lumityöt ja keväällä, kesällä ja syksyllä pihatyöt, etenkin polttopuiden teko ja kasvimaan hoito huolehtivat fyysisestä kuormituksesta.
Verenpaineet ja kolesterolit ovat alhaalla. Ylipäätään kaikki indikaattorit osoittaa, että olen ok, jos en peräti hyvässä kondiksessa. Mutta olen silti liian lihava.
Pitäisi vaan löytää riittävästi itsekuria, ja jättää kaikki liha pois. Kanalle/broilerille olenkin allerginen, sen poisjättö helpotti oloa. Käytän rasvoja vähintäänkin riittävästi, oliiviöljyä (suoraan pientuottajalta Italiasta) ja voita. Että ei voi siemenöljyjä syyttää. Pitäisi ehkä siirtyä niihin.
Pätkäpaasto? Mulla on luontainen rytmi 14/10 eli syön kymmenen tunnin aikaikkunassa. Nukun noin 8-9 tuntia, ja pari tuntia menee ennen nukkumaan menoa ja heräämisen jälkeen syömättä, koska esimerkiksi käytän koiraa lenkillä (aamulla pidempi lenkki, vähintään 3km) ja sit vasta teen aamupalan: ja siinäkin kestää, koska käytän puuhellaa, ja vesi ei edes teehen kiehu siinä viidessä minuutissa. On tuossa tullut kokeiltua 16/8 pätkäpaastokin, ja silloin lihoin lisää.
(Nää kokeilut on mulla yleensä sellaisia 6kk-vuoden jaksoja, koska en millään usko, että kahden viikon testi kertoisi mitään siitä, miten jokin asia toimii minulla.)
Mutta syön liikaa, ja merkittävä syy siihen on se, että tykkään tekemästäni ruuasta. Mä teen tosi hyvää ruokaa :-( olipa se sitten kasvista, kalaa, lihaa. On tosi vaikeeta ottaa vain pieni annos jotain, joka saa nuolemaan lautasen... Olen vaihtanut pienempiin lautasiin, jolloin annos on alunperinkin pienempi.
Mikään muutos ei kuitenkaan ole pidemmällä aikavälillä muuttanut tilannetta (pidän kirjaa syömisistäni, myös niistä lusikallinen jukurttia salaatinkastiketta tehdessä, ja pari sipsiä kulhon ohi mennessä, joten olen aika lailla tietoinen siitä, mitä syön ja kuinka paljon).
Ehkä mun pitää vaan ruveta tekemään pahaa ruokaa, tai ostamaan eineksiä. Niitä en voi syödä, joten pakkohan silloin on painonkin pudota.
Ymmärrän täysin, samassa suossa tarvon. Parikyt vuotta sitten ennen lasta 72kg. Sitten hiljalleen 85 kiloon. Tupakoinnin lopettaminen nosti painon 95 kiloon josta kerran pääsin 85 kiloon, sitten taas nousi 95. Pääsin 88kg ja nyt taas 95kg. Pituutta 173 eli onhan tuossa 20kg normipainon ylärajalle.
Yleensä pari kiloa onnistun saamaan pois mutta pääosin viimeiset 10v mennyt suurinpiirtein ysiviidessä. Tietoa on muttei selkärankaa. Ottaa aivoon.