Lue keskustelun säännöt.
Mä oon tehnyt luokkahypyn
09.04.2023 |
Olen pohtinut sitä paljon viime aikoina. Mutta näin on. Olen tehnyt luokkaretken, luokkahypyn, luokkanousun. Duunariperheestä ponnistanut.
Kommentit (370)
Niin minäkin, olin ennen kadulla töissä ja nyt kotirouva pikkufirman johtajalla, eli historiani on pyyhitty puhtaaksi, odotan ekaa lasta jonka aion itse pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Puhumattakaan että aloittaisi juttua jostain pörssikursseista tai osingoista! Niistä ei kerta kaikkiaan voi puhua duunareitten kanssa. Eikä kyse ole välttämättä aina edes siitä, että työväenluokka olisi köyhää, voi olla hyväpalkkaistakin. Mutta ne kiinnostuksen kohteet on vaan niin erilaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin noustiin välillä keskiluokkaan. Osteltiin talouspaperia ja kaikkea. Tiputtiin sit takaisin köyhällistöön.
Talouspaperia?
Niin se on se mitä rikkaat ostaa vähän niinkuin osakkeita.
Heh, mä oon yrittänyt pitää miellä erilaisia serviettejä ruokapöydässä. Olen hankkinut muutaman kivan serviettitelineenkin, vähän vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan.
Mies kun käy kaupassa, niin taas ilmestyy talouspaperirulla ruokapöydän päähän.
Tarkoitat, että talouspaperi on niinku alemman keskiluokan juttu? Ylempi keskiluokka käyttää serviettejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Kuulostaa siltä, että edelleen olet edellisen luokkasi/tuttavapiirisi edustaja; keskustelu koskee ostamista, hintoja ja hankintoja, euromäärä vain eroaa.
Voinette keskustella sään lisäksi mm. politiikasta paikallisella, valtakunnallisella, Euroopan ja maailman tasolla. Musiikista, taiteista voisi löytyä juteltavaa. Ympäristöstä, luonnosta myöskin.
Vierailija kirjoitti:
Itse köyhästä kodista omin käsin ja hyvien sijoitusten kautta olen tehnyt elämästäni tosi hyvän. Asun parhaalla alueella Tukholmassa, ehkä parhaassa talossa. Asunto on pieni 73 neliötä, kaunis vesimaisema keskustassa ja leppoisa olo ,koska talous on kunnossa. Työtä teen ja matkustelen .Olen nähnyt ja elänyt , nauttinut ja mitä enempää voin toivoa . Terveys tärkein.
Tunnen itseni ihan samanarvoiseksi kuin rikkaat naapurit. Ehkä hieman ylpeä siitä että olen itse luonut elämäni.Niinkuin naapuri sanoi; En istuisi tässä asunnossa jos ei mieheni olisi perinyt. Sinä sentään itse rakentanut pohjan .
Ihanaa,olet järkevä! Köyhästä perheestä itsekin olen, hieman sijoituksia jotka ei kyllä päätä huimaa. Olen tyytyväinen, asunto maksettu ja työvoimapula-alalla töissä. Haaveilen esim 80% työajasta, ehkäpä joskus vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Kuulostaa siltä, että edelleen olet edellisen luokkasi/tuttavapiirisi edustaja; keskustelu koskee ostamista, hintoja ja hankintoja, euromäärä vain eroaa.
Voinette keskustella sään lisäksi mm. politiikasta paikallisella, valtakunnallisella, Euroopan ja maailman tasolla. Musiikista, taiteista voisi löytyä juteltavaa. Ympäristöstä, luonnosta myöskin.
Anteeksi minkä edellisen? Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa, syntynyt ylempään keskiluokkaan, kuten vanhempani ja isovanhempani. Ei se ole minun vika, eikä kai siinä mitään pahaa pitäisi olla?
On vaikea keskustella politiikasta ihmisten kanssa, joilla on erilaiset kiinnostuksen kohteet, arvot ja poliittiset näkökannat. Ei nämä harrasta mitään sellaista kulttuuria, esimerkiksi taidenäyttelyitä tai oopperaa, josta heidän kanssa osaisin keskustella. Kun minulla on omia ystäviä kylässä, me nautitaan viiniä, soitetaan pianoa ja lauletaan. Mutta nämä ei laula ennen kuin kovassa humalassa karaokea. Nämä käy risteilyllä ja ehkä jossain keikoilla, mutta minä taas puolestani en tiedä niistä mitään, eikä ne minua kiinnosta niin paljoa että edes muistaisin niiden artistien nimiä. Me ollaan erilaisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
Olen 2 eri alan duunari ja voin todeta että ei mistään kirjoista, tieteestä, taiteesta, populaari kulttuurista kannata yrittää jutella, Nykyään kukaan ei edes katso urheiluakaan kun ei ehdi.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.
Tyhmentyykö se ihminen näiden luokkanousujen yhteydessä, kun puheenaiheetkin loppuvat?
Tästä tuli mieleeni miehen deitti-ilmoitus, jossa kehoitti elämänkoululaisia olemaan kirjoittamatta, koska puheenaiheita ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomqessa tämä on täysin mahdollista. Silti moni jättää tämän evään syömättä ja sitten valittavat kaiken olevan epäreilua.
Itsellä onneksi ajatusmaailma on ollut jo kotona lapsena kokoomuslainen, vaikka pienituloisia duunareita olimme. Nyt olen itse puolisoni kanssa ylemmässä keskiluokassa ahkeran opiskelunsa ja työnteon ansiosta. Hänellä sama tilanne, vaikka hänen lapsuuden kotinsa oli landelta ja tulipunainen kommunisti.
Minkä alan oppineita olette?
Juristi. Sitä ennen YTM.
Tiedätkö kuinka moni ei pääse oikeustieteelliseen? Tiedätkö miten kauan sinne pitää hakea jotta pääsee? Eli turha puhua että eväiden syömättömyydestä tai eipäreiluudesta kun isä ja äiti maksaa valmennuskurssit ym.
-juristi myöskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Kuulostaa siltä, että edelleen olet edellisen luokkasi/tuttavapiirisi edustaja; keskustelu koskee ostamista, hintoja ja hankintoja, euromäärä vain eroaa.
Voinette keskustella sään lisäksi mm. politiikasta paikallisella, valtakunnallisella, Euroopan ja maailman tasolla. Musiikista, taiteista voisi löytyä juteltavaa. Ympäristöstä, luonnosta myöskin.Anteeksi minkä edellisen? Olen aina ollut ylempää keskiluokkaa, syntynyt ylempään keskiluokkaan, kuten vanhempani ja isovanhempani. Ei se ole minun vika, eikä kai siinä mitään pahaa pitäisi olla?
On vaikea keskustella politiikasta ihmisten kanssa, joilla on erilaiset kiinnostuksen kohteet, arvot ja poliittiset näkökannat. Ei nämä harrasta mitään sellaista kulttuuria, esimerkiksi taidenäyttelyitä tai oopperaa, josta heidän kanssa osaisin keskustella. Kun minulla on omia ystäviä kylässä, me nautitaan viiniä, soitetaan pianoa ja lauletaan. Mutta nämä ei laula ennen kuin kovassa humalassa karaokea. Nämä käy risteilyllä ja ehkä jossain keikoilla, mutta minä taas puolestani en tiedä niistä mitään, eikä ne minua kiinnosta niin paljoa että edes muistaisin niiden artistien nimiä. Me ollaan erilaisia!
"Nämä" ? Nyt alkaa olla jo hurjaa settiä. Olen käynyt oopperoissa ja baleteissa eri puolilla Suomea.
Terveiset duunariperheestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.
Tyhmentyykö se ihminen näiden luokkanousujen yhteydessä, kun puheenaiheetkin loppuvat?
Tästä tuli mieleeni miehen deitti-ilmoitus, jossa kehoitti elämänkoululaisia olemaan kirjoittamatta, koska puheenaiheita ei olisi.
ei vaan viisastuu. Rasismi ja pervot / tuhmat jutut vähenee ja alkaa kiinnostaa enemmän kvanttitietokoneiden kehitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomqessa tämä on täysin mahdollista. Silti moni jättää tämän evään syömättä ja sitten valittavat kaiken olevan epäreilua.
Itsellä onneksi ajatusmaailma on ollut jo kotona lapsena kokoomuslainen, vaikka pienituloisia duunareita olimme. Nyt olen itse puolisoni kanssa ylemmässä keskiluokassa ahkeran opiskelunsa ja työnteon ansiosta. Hänellä sama tilanne, vaikka hänen lapsuuden kotinsa oli landelta ja tulipunainen kommunisti.
Minkä alan oppineita olette?
Juristi. Sitä ennen YTM.
Tiedätkö kuinka moni ei pääse oikeustieteelliseen? Tiedätkö miten kauan sinne pitää hakea jotta pääsee? Eli turha puhua että eväiden syömättömyydestä tai eipäreiluudesta kun isä ja äiti maksaa valmennuskurssit ym.
-juristi myöskin.
Totta tuo. Mutta aina joku sinne oikikseen tai lääkikseen hoitaa, erilaisella taustalla. Kovalla työnteolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Niin varmaan sen vuoksi terassin suunnittelusta puhuminen kanssasi ei onnistu, koska tilaat sen valmistyönä ja duunari rakentaa sen itse. Et siis tiedä mitään terassin rakentamisesta. Et osaa keskustella tietokirjoista? Oletko jotenkin tyhmä? Muistat vain ulkoa lukemasi tentteihin, mutta et ymmärrä lukemaasi ja siksi et osaa keskustella tietokirjoista? Kuulostaa puhtaasti siltä, että olet ylimielinen, jolle kusi on noussut hattuun ja haluaisit johtaa keskustelua, mutta lopulta pelkäät, että paljastaisit vain tyhmyytesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.
Tyhmentyykö se ihminen näiden luokkanousujen yhteydessä, kun puheenaiheetkin loppuvat?
Tästä tuli mieleeni miehen deitti-ilmoitus, jossa kehoitti elämänkoululaisia olemaan kirjoittamatta, koska puheenaiheita ei olisi.
Tämän ketjun perusteella tyhmenevät.
Koko sukuni on elämänkoululaisia, kun taas minä olen sukuni ensimmäinen maisteri.
En koe enää kuuluvani yhtään mihinkään. Opiskeluaikana huomasin hyvin äkkiä, että maailmankuvani on aivan eri urilla monien kanssa. Yritin tapailla ja seurustellakin, mutta lopulta päädyin yhteen mukavan miehen kanssa, jonka ainut koulutus oli 5 keskiarvolla suoritettu peruskoulu. Nykyään tuo mies on tehnyt parikin ammattitutkintoa samalla, kun oma urani ei ole urjennut juuri mihinkään suuntaan. Suku ei sano mitään, mutta ajatukset voi arvata.
Olen jonkinlaisessa välitilassa. Jo ensimmäisenä opiskeluvuotena tuntui, että pitäisi vaihtaa mihin tahansa muualle kuin yliopistoon, mutta opiskelin loppuun. Nykyisestä tilanteesta en oikein näe muuta ulospääsyä kuin opiskelun, mutta rehellisesti en ole ollenkaan varma, kun katson sukulaisiani. Monella menee paremmin kuin minulla pelkillä peruskoulun papereilla. Välillä tuntuu, että yliopiston paperit jopa sulkee joitakin ovia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin noustiin välillä keskiluokkaan. Osteltiin talouspaperia ja kaikkea. Tiputtiin sit takaisin köyhällistöön.
Talouspaperia?
Niin se on se mitä rikkaat ostaa vähän niinkuin osakkeita.
Heh, mä oon yrittänyt pitää miellä erilaisia serviettejä ruokapöydässä. Olen hankkinut muutaman kivan serviettitelineenkin, vähän vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan.
Mies kun käy kaupassa, niin taas ilmestyy talouspaperirulla ruokapöydän päähän.
Tarkoitat, että talouspaperi on niinku alemman keskiluokan juttu? Ylempi keskiluokka käyttää serviettejä?
Servietit eivät sovi pöytien pyyhkimiseen, mutta talouspaperi sopii. Servieteistä leviää mm.väriaineita nesteeseen.
Ap onnea! 😊
Itse olen mielenterveysongelmaisesta ja alkoholisoituneesta perheestä. Toinen vanhempi oli rikollinen ja istui aika ajoin. Milloin mistäkin syystä oli virkavalta oven takana.
Minullakin oli rutkasti mielenterveysongelmia nuorempana, puoliso samanlaisista taustoista.
Molemmilla päivätyö, ollaan duunareita ja päihteettömiä. Voin sanoa, että tällä hetkellä menee elämässä ihan mukavasti. :)
Jonkinlainen luokkahyppy se kai tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.
Tyhmentyykö se ihminen näiden luokkanousujen yhteydessä, kun puheenaiheetkin loppuvat?
Tästä tuli mieleeni miehen deitti-ilmoitus, jossa kehoitti elämänkoululaisia olemaan kirjoittamatta, koska puheenaiheita ei olisi.
ei vaan viisastuu. Rasismi ja pervot / tuhmat jutut vähenee ja alkaa kiinnostaa enemmän kvanttitietokoneiden kehitys.
Niin aivan kuten ajattelin; luokkahypyillä ei ole mitään tekemistä sosiaalisen älykkyyden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Niin varmaan sen vuoksi terassin suunnittelusta puhuminen kanssasi ei onnistu, koska tilaat sen valmistyönä ja duunari rakentaa sen itse.
Kyllähän sitä ammattilaisen kädenjälkeä mieluummin katselee.
Heh, mä oon yrittänyt pitää miellä erilaisia serviettejä ruokapöydässä. Olen hankkinut muutaman kivan serviettitelineenkin, vähän vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan.
Mies kun käy kaupassa, niin taas ilmestyy talouspaperirulla ruokapöydän päähän.