Lue keskustelun säännöt.
Mä oon tehnyt luokkahypyn
09.04.2023 |
Olen pohtinut sitä paljon viime aikoina. Mutta näin on. Olen tehnyt luokkaretken, luokkahypyn, luokkanousun. Duunariperheestä ponnistanut.
Kommentit (370)
Millä te oikein mittaatte sen, että mitä luokkaa on? Kuulostaa aivan utopistiselta.
Meillä on lapsuudessa ollut rahaa ihan ok, isä on hyväpalkkaisessa työssä ollut ja äiti kun vain sai laman jälkeen töitä. Koulutus on isälläni ammattikoulu: putkimies ja rakennusmies, ei tosin päivääkään kyseistä työtä tehnyt ja äidilläni yliopisto ja tohtorin tutkinto ja töissä on, mutta ei "omalla alalla". Äidin puolen suku on kaikki yliopiston käynyttä, isän puolelta ihme haahuilijoita.
Mä olen vähän aikaa vielä tohtorikoulutettava, mun mies on ammattikorkean käynyt maisteri. Meillä on tulot aika hyvät, vähän yli 100 000 euroa vuodessa ja nousee tämän vuoden aikana lähemmäs 200 000 euroon kun valmistun ja palaan yksityiselle sektorille töihin. En mä tiedä olenko nyt sitten keskiluokkaa vai alempaa keskiluokkaa? Sukuni perusteella en kuulu oikein mihinkään. Koulutustasoltani ja mieheni koulutustasolta ehkä keskiluokkaan ja meidän tulojen perusteella aika keskiluokassa ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin noustiin välillä keskiluokkaan. Osteltiin talouspaperia ja kaikkea. Tiputtiin sit takaisin köyhällistöön.
Talouspaperia?
Niin se on se mitä rikkaat ostaa vähän niinkuin osakkeita.
Mullakin on varaa talouspaperiin vain jouluna. Ennen oli myös juhannuksena, mutta hinnat nousivat.
Siis oikeastiko?!
Talouspaperi maksaa alle euron rulla
https://www.puuilo.fi/serla-talouspaperi-puoliarkki-4rll?gclid=EAIaIQob…
Meillä ei satu olemaanpuuiloa lähettyvillä, mutta vaikka olisikin, niin ei se auta. Vessapaperi on ensisijainen ja senkin hinta nousi. Jostain, aika monestakin, on karsittava.
Vierailija kirjoitti:
Ylin tulosesiilikin on aika matalalla. Mut hyvä homma, itsekin tavoittelen näitä.
Tämä on niin totta. Itse olen jo vuosikymmeniä kuulunut siihen ylimpään tulodesiiliin. Lapsettomana rahoja ei tarvinnut laskea. Nykyään perheessä kolme teinä ja täytyy koko ajan laskea budjettia. Ruokakaupassa ei ole vuosiin voinut ostaa "mitä huvittaa", jne.
Eli se siitä ylimmän tulodesiilin elämästä Suomessa... ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
Mä olen syntynyt ylempään keskiluokkaan, useampi sukupolvi akateemisia suvussa. Mutta mun mies tulee työväenluokasta ja on sukunsa ensimmäinen yliopistosta valmistunut, ja omassa perheessään ainoa, joka on koskaan opiskellut yliopistossa. Ollaan enimmäkseen tekemisissä meidän sukulaisten kanssa, koska se on helppoa,kun voi olla oma itsensä.
Me yritetään kyllä pitää yhteyttä myös sen sisaruksiin, mutta on se vaikeaa, koska ne on niin erilaisia. Eri asiat kiinnostaa, ne tykkää eri ruoista, on vaikea kutsua syömään kun ne ei syö esimerkiksi kalaa eikä kasviksia, eikä me oikein innostuta raskaista possu- tai makkararuoista, ja on vaikea kutsua istumaan iltaa kun alkoholin käyttökin on niin erilaista, eli runsaan puoleista, eikä me tykätä kännäämisestä. Yhteisiä puheenaiheita kyllä löytyy, mutta kyllä mä oon joutunut tosi paljon varomaan, etten loukkaa, kun meidän näkökulmat ja mielipiteet on niin erilaisia, ja jotenkin tuntuu, että ne loukkaantuu helposti, jos en oo samaa mieltä. Eli ne herkästi tulkitsee niin, että mun mielipide on se oikea ja jos ne sanoo erilain, niin ne onkin sit huonompia. Niin mä sit yritän olla aina vähän sillain aika varovainen, että niille ei tulis paha mieli, eikä ne tuntis olevansa huonompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä te oikein mittaatte sen, että mitä luokkaa on? Kuulostaa aivan utopistiselta.
Meillä on lapsuudessa ollut rahaa ihan ok, isä on hyväpalkkaisessa työssä ollut ja äiti kun vain sai laman jälkeen töitä. Koulutus on isälläni ammattikoulu: putkimies ja rakennusmies, ei tosin päivääkään kyseistä työtä tehnyt ja äidilläni yliopisto ja tohtorin tutkinto ja töissä on, mutta ei "omalla alalla". Äidin puolen suku on kaikki yliopiston käynyttä, isän puolelta ihme haahuilijoita.
Mä olen vähän aikaa vielä tohtorikoulutettava, mun mies on ammattikorkean käynyt maisteri. Meillä on tulot aika hyvät, vähän yli 100 000 euroa vuodessa ja nousee tämän vuoden aikana lähemmäs 200 000 euroon kun valmistun ja palaan yksityiselle sektorille töihin. En mä tiedä olenko nyt sitten keskiluokkaa vai alempaa keskiluokkaa? Sukuni perusteella en kuulu oikein mihinkään. Koulutustasoltani ja mieheni koulutustasolta ehkä keskiluokkaan ja meidän tulojen perusteella aika keskiluokassa ollaan.
Sulla vaikuttaa asian sisäistämiseen se, että luulet luokan periytyvän. Kuunnelkaapa seuraavissa illanistujaisissa vieraidenne puheenaiheita niin, että tuntuvatko ne samaistuttavilta. Voin veikata että tuntuvat. Siinä teillä on se luokka, vaikka sillä ei ole nimeä.
Tutkija Katriina Järvinen on kirjoittanut aiheesta kirjan Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa.
Siinä hän käsittelee mm. omasta alkuperäisestä luokasta vieraantumista ja toisaalta ulkopuolisuuden tunnetta myös uudessa luokassa.
Huomaatteko, että keskustelu aiheesta on riitaisaa? Mistä se johtuu? Ihmiset tekevät elämässään erilaisia valintoja ja heillä on erilaisia lähtökohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
Onhan tuo aika hullua miten suurin osa ihmisistä on saatu aivopestyä kulutushysteriaan ja mikään muu ei merkkää kuin tulot. Surullista, kovin surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
Etkö itse loukkaannu, jos hyvin tienaava kaverisi kyselee että mitä kirjoja olet viime aikoina löytänyt kirjastosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousu ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia. Sisarusten ja vanhempien kanssa ei ole juuri enää yhteisiä puheenaiheita.
Sad but true.
MIKSI et voinut sanoa suomeksi, oletko jo noin nirppanokka!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
No et kyllä ihan voi puhua kaikista ideoista, jos vaikka suunnittelet maailmanympärimatkaa tai jotain yhtään kalliimpaa reissua johonkin kauas, niin ei. Tai jos ajattelit teettää mökille uuden terassin, ja oot siihen suunnitellut jotain, niin ei, ei. Kirjastosta mä en kovin usein lainaa muita kuin tietokirjoja, niin niistä ei myöskään saa juttua, mutta on meillä työhuoneessa kokonainen seinä täynnä kirjahyllyssä mun lempikirjoja, voisin mä niistä joistain puhuakin, mutta en ole arvannut ottaa puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
Etkö itse loukkaannu, jos hyvin tienaava kaverisi kyselee että mitä kirjoja olet viime aikoina löytänyt kirjastosta?
No eihän sitä noin kysytä. Kysymyshän pitä esittää tyyliin että "ootko viime aikoina löytänyt mitään mielenkiintoista kirjaa, mitä kannattais lukea?".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en lokeroi itseäni, en myöskään muita ihmisiä luokkiin. Eikö tuollainen ajattelutapa ole peräisin jostain keski-ajalta?
En osaa nähdä, että koulutus, asuinpaikka, työ tai tulotaso tekisivät ihmisistä pohjimmiltaan kovinkaan erilaisia. Kun hieman pintaa rapsutetaan, ovat ihmiset hämmästyttävän samanlaisia "luokistaan" huolimatta.
Ihmiseltä joka kokee tarvetta kohottaa itseään muiden yläpuolelle, on jäänyt sisäistämättä jokin aivan oleellinen asia elämää, ihmiskuntaa ja itseään koskien.
Kyllähän tuo luokkateorian mukainen luokkajako on mennyttä maailmaa, mutta mielenkiinnon kohteista ne erot tulevat. Jos omat mielenkiinnon kohteet liikkuvat akselilla "kylpyhuoneremontti, maksaako 30k vai 40k", "ulkomaanmatkat, minne seuraavaksi" tai "onko tesla järkevä talviauto", niin duunarikavereiden kanssa yhteisiä puheenaiheita on etsittävä lähinnä säistä. Ei sillä, että kulutuskeskeisyys olisi mitenkään määrittelevä, mutta illanistujaisten puheenaiheet kyllä ovat kovin yksipuoliset koskien punalaputettujen sihtileipien laadukkuutta tai bensiinin hinnannousun kauhistelua.
Aika junttimaista puhua jostain materialistisista hankinnoista, mutta sitähän se keskiluokkaisuus teettää. Duunarin kanssa voisit puhua vaikka mitä kiinnostavia kirjoja olet kirjastosta lainannut, luontoharrastuksista tai ideoista.
Onhan tuo aika hullua miten suurin osa ihmisistä on saatu aivopestyä kulutushysteriaan ja mikään muu ei merkkää kuin tulot. Surullista, kovin surullista.
Haluan jakaa kuitenkin elämääni muiden ihmisten kanssa, ilman että joutuisin jatkuvasti varomaan loukkaamasta köyhemmän tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse köyhästä kodista omin käsin ja hyvien sijoitusten kautta olen tehnyt elämästäni tosi hyvän. Asun parhaalla alueella Tukholmassa, ehkä parhaassa talossa. Asunto on pieni 73 neliötä, kaunis vesimaisema keskustassa ja leppoisa olo ,koska talous on kunnossa. Työtä teen ja matkustelen .Olen nähnyt ja elänyt , nauttinut ja mitä enempää voin toivoa . Terveys tärkein.
Tunnen itseni ihan samanarvoiseksi kuin rikkaat naapurit. Ehkä hieman ylpeä siitä että olen itse luonut elämäni.Niinkuin naapuri sanoi; En istuisi tässä asunnossa jos ei mieheni olisi perinyt. Sinä sentään itse rakentanut pohjan .
Luokkaeroista saa hyvän käsityksen, jos katsoo tv-sarjaa norjalaisista pörssimiehistä. Mikä heille on normaalia, on monelle utopiaa.
En ota siis kantaa heidän elämäntapaansa, vaan siihen miten asema mahdollistaa lähes kaiken.
Minulla on yliopistotutkinto ja koulutusta vastaava työ. Arkeni, matkani tai asumiseni ei hirveästi eroa parista aiemmasta sukupolvesta. He itse asiassa matkustelivat osin jopa enemmän ja asuivat isommin/paremmalla sijainnilla. Ammattikoulun käyneissä tuttavaperheissä on melko samanlainen elintaso kuin meillä, ainakin jos somea uskoo. Lisäksi he saavat joitain palveluita halvemmalla/helpommin, kun lähipiirissä on kampaajia, rakennusammattilaisia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elintaso ja koulutusmahdollisuudet kasvaneet Suomessa niin rytinällä että meitä "luokkahyppelijöitä" on todella paljon.
Voiko alemmasta alaluokasta loikata suoraan ylimpään yläluokkaan vai pitääkö mennä askel kerrallaan? Alaluokasta ylempi alaluokka, sitten siitä alempi keskiluokka ja ylempi keskiluokka. Seuraavaksi Ylempi alaluokka ja lopuksi yläluokka.
No tavallaan voi vähän harpatakin, jos ajattelee että joku on vaikka alaluokkaisesta kodista, ja opiskelee itselleen hyvätuloisen akateemisen ammatin ja tapaa ehkä yliopistolla opiskelupiireissä puolisonsa, joka tulee ylemmästä keskiluokasta. Opiskeluvaihe on eräänlainen välivaihe, mutta sen jälkeen kun molemmat valmistuvat, tulotaso voi olla suoraan sellainen, että hankitaan omistusasunto tai talo. Eli alaluokasta keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan, voi harpata, ja monikin varmaan on sen loikan tehnyt.
Mutta yläluokalla tarkoitetaan vähän eri asioita. Poliittiseen eliittiin noustaan eri tavalla kuin vaikka vanhoihin kulttuurisukuihin, joihin joko synnytään tai mennään naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovalla työllä ja opiskelulla hyppäsin ylimpään tulodesibeliin.
Höpölöpö. Menestys on AINA säkää!!
Olen jo vanhempi ihminen mutta muistan ajan jolloin kävin yliopiston lukusalissa lukemassa. Siellä oli nuoria ihmisiä jotka istuivat lukemassa aamusta iltamyöhään joka päivä. Ajattelin silloin, että täällä ovat ihmiset eivät usko elämässä tuuriin vaan kovaan työhön. En tiedä miten heille on elämässä käynyt mutta itselleni on käynyt ihan hyvin, ja tuuria ei ole ollut mukana yhtään.
Tuosta sattuman merkityksestä työllistymisessä olen taannoin lukenut jonkun tutkimuksen. Että sattuman merkitystä liioitellaan, vaikka itse ollaan tie raivattu. Lienee jonkinlainen diskurssihöpinä, että sattumalla oli osuutta. Eli vähätellään omaa tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomqessa tämä on täysin mahdollista. Silti moni jättää tämän evään syömättä ja sitten valittavat kaiken olevan epäreilua.
Itsellä onneksi ajatusmaailma on ollut jo kotona lapsena kokoomuslainen, vaikka pienituloisia duunareita olimme. Nyt olen itse puolisoni kanssa ylemmässä keskiluokassa ahkeran opiskelunsa ja työnteon ansiosta. Hänellä sama tilanne, vaikka hänen lapsuuden kotinsa oli landelta ja tulipunainen kommunisti.
Minkä alan oppineita olette?
Juristi. Sitä ennen YTM.
Vastasin vain kysymykseen. Minäkin haluaisin jo yläluokkaan, mutta kynnystä näyttäisi olevan.