Mä oon tehnyt luokkahypyn

Minä ainakin olen ihan oma itseni. En koe tarvetta luokitella itseäni.

Sen tosin olen huomannut että suvut joissa akateemisia monessa polvessa pitävät akateemisuutta ihan normaalina asiana.

Mutta sukujen ensimmäiset akateemiset nostavat itsensä jotenkin jatkuvaan paremmuuden tilaan!?

Nostan hattua AP:ole. Osuva aloitus 😃

Äh. Siis. AP:lle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luokkaloikkari ja osaan kyllä jutella kaikenlaisten ihmisten kanssa. Huvittavan samanlaiset keskustelunaiheet ovat usein keskenään samasta taustasta tulevilla. Yleensä minun on vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat laillani avoimia juttelemaan erilaisista asioista vaan mennään tutulla urautuneella tavalla. Tämän takia suurin osa ihmisistä on pitemmän päälle tylsiä ja kiinnostavinta on tuntea keskenään mahdollisimman erilaisia ihmisiä.

Tässä jo aikaisemminkin joku toinen kirjoittaja totesi, että eihän kyse olekaan siitä, osaako jutella. Kyse on siitä, mitä ihminen tuntee omakseen. Keskiluokkainen ihminen (jolla ei ole luokkaloikkaritaustaa), juttelee omien kavereitten kanssa itseään kiinnostavista asioista ja työläistaustaisten kanssa eri asioista: sellaisista asioista, joista uskaltaa puhua, jotta ei vaikuttaisi kehuskelevalta tai ylimieliseltä, ja kokee samalla epämukavuutta, koska joutuu olemaan heidän kanssaan varpaillaan, ettei nyt vaan loukkaa.

Se, että niistä asioista osaa keskustella, ei tarkoita samaa kuin että nauttisi siitä keskustelusta. 

Kuten huomaat: Sinä olet luonut ennakkoasenteen ja kuilun.

Kyllä se ennakkoasenne ja kuilu on olemassa, mutta se on syntynyt ihan muualta kuin minun sisältä. Kun tarpeeksi yrittää ja lytätään, se sattuu. Kun tätä tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, niin ihminen oppii varovaiseksi. Sillä tavalla yrittää suojella itseään ettei sattuisi niin paljon. Tässäkin ketjussa on jo monta kertaa rumasti naurettu, haukuttu ja nimitelty. Duunariluokan etuoikeus tuntuu olevan ylemmän luokan vapaa haukkuminen. Mutta teepä toisinpäin. 

Minä yksi teille naurajista olenkin akateeminen. Olette niin olevinanne, yritätte epätoivoisesti opetella miten tehdä eroa alempaan luokkaan ja korostaa itseään. Mistä voi pitää, mitä voi puhua, miten käyttäytyä jos on "ylempää keskiluokkaa". Kerrassaan säälittävää. Koko ajatus luokkajaosta on muuten duunareitten haukkumista ja alentamista. Halu pitää yllä luokkajakoa on duunareitten vapaata haukkumista. Se, että ei voisi keskustella duunareitten kanssa on duunareitten haukkumista. Ylenkatsotte duunareita, vaikka tuolla sivistystasollanne ei olisi mitään syytä sellaiseen. Olette häpäisseet koko keskiluokan.

Ei tässä kukaan ole puhunutkaan mistään luokan stereotyyppisen käyttäytymisen epätoivoisesta tavoittelusta, vaan ihan pelkästään peruselämisestä, jossa parmesaanin laitto pastan päälle on itsestäänselvyys, mutta joka tulkitaan pienituloisten keskuudessa pröystäilyksi. Puhumattakaan kylpyhuoneremontin suunnittelusta.

Ohiksena sanon, että tässä keskustelussa sekoittuu kaksi asiaa; pienituloiset ja duunarit. Toisinaan jälkimmäiset tienaavat enemmän kuin keskiluokka.

Ei luokka ole vain rahakysymys.  Useinkin valkokaulusköyhälistöllä, alemmalla keskiluokalla, on pienet palkat, mutta arvot ovat keskiluokkaiset. 

Työväenluokkainen ei muutu keskiluokkaiseksi, vaikka palkka olisi isompi. Mutta olet oikeassa että ei duunari välttämättä aina mikään pienituloinen ole. Jotkut on, jotkut ei. Alakuokka on erikseen, pitkäaikatyöttömien ja syrjäytyneiden köyhien muodostama luokka. 

Vierailija kirjoitti:

Kovalla työllä ja opiskelulla hyppäsin ylimpään tulodesibeliin.

Tuo nyt ei ole mitenkään erikoinen suoritus edes. Suomessa pääsee naurettavan alhaisilla tuloilla ylimpään tulodesiiliin.

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskuntaa ei ole enää

Sosioekonomisia tasoja (asemapositioita) on edelleen ja tätä aloituksella tarkoitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?

Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua. 

Sinä taidat olla se näiden ketjujen vakiohahmo, hienostokotirouva, joka elää miehensä uran mukaan - tai esittää tällaista. Vilkaisin ja kommentoin tätä ketjua aamulla, sen jälkeen hiihdin päivän, laitoin päivällisen ja nyt takasisin koneella valmistelemassa huomista työpäivää. Täällä samat ihmiset jauhavat samaa koko kauniin päivän. Ei kovin arvostettua ajankäyttöä, noin peruskeskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, vai mitä arvelet? No, ihmiset menevät tähän trolliin, OK niin jos ei muuta viihdykettä elämässä. 

Täällä nimen omaan opettelen aiheita ja tyylilajeja alempien sosiaaliluokkien kanssa keskusteluun.

Katsopa mainio dokumentti Karaokeparatiisi. Siinä päähenkilöt taitavat kaikki olla sinun luokittelussa noita "alempia luokkia". Ja katso kuinka kauniisti ja viisaasti dokumentaristi, todennäköisesti korkeakoulutettu, heitä kuvaa. Tuota on ihmisyys ja sivistys, halua ymmärtää maailmaa ja ihmisiä. Mutta tietenkin voi keskittyä keskustelemaan välimerellisistä kaakeleista muita halveksien. 

Olen eri. Kiitti vinkistä, Karaokeparatiisi katsottu. Se oli sellaista suomalaista työväenluokan elämää. Hieno kuvaus. Tuon voisi esittää ulkomaalaisillekin, jotka haluavat ymmärtää paremmin suomalaisia. 

Juu, lastenkodista maisteriksi. Tosin kesti noin 10 vuotta pidempään kuin muilla kuroa välimatka kiinni, mutta niin se on ollut kaikessa muussakin. Vanhemmistani isä oli rappioalkkis (työtön toki) ja äidillä oli niin vakavia mielenterveysongelmia, ettei hän kyennyt työhön tai edes hoitamaan meitä lapsia. Kun riittävän usein oli jätetty hoitamatta ja pahoinpidelty, "pääsin" lastenkotiin.

Ylempään keskiluokkaan hyppääminen on naurettavan helppoa miltä tahansa alemmalta tasolta. Kunhan jaksaa lukea pari kirjaa jotenkuten, niin pääsee maakuntakauppikseen, ykkösillä maisteriksi ja sieltä sitten johonkin controllerin tehtävään. Sitten voi olla legendaarisesti globaalin pörssiyhtiön "vaativassa asiantuntijatehtävissä" oleva mamma.

Itse synnyin ylemmän keskiluokan perheeseen, ja tästä onkin valitettavasti enää vaikea päästä eteenpäin. Suurin osa yläluokan edustajista on syntynyt siihen. Jotkut harvat pääsevät pääministeriksi tai vastaavaksi. Mutta ei ole mahdollisuutta vain ilmoittautua yläluokan pääsykokeeseen.

Olen koittanut välttää tietoisesti luokkahyppyä, vaan yrittänyt pitää elämäntapani perusteiltaan samanlaisena kuin mitä se oli juuri valmistuttua ja p*skalla palkalla työelämän aloittaneena. Nykyisinkin musiikkimakuni on sama kuin silloin, huumorintaju yhtä sivistymätön, vaatetus alakulttuurin ja matkailukin on sitä samanlaista reppureissausta, mutta lähiöluukku on vaihtunut toki omakotitaloon, eikä raha-asioista tarvitse enää huolehtia. En kait voi väkisin tulla luokitelluksi keskiluokkaan, vaikka tulojen perusteella menisin heittämällä ylempäänkin sellaiseen?

Vierailija kirjoitti:

Ylempään keskiluokkaan hyppääminen on naurettavan helppoa miltä tahansa alemmalta tasolta. Kunhan jaksaa lukea pari kirjaa jotenkuten, niin pääsee maakuntakauppikseen, ykkösillä maisteriksi ja sieltä sitten johonkin controllerin tehtävään. Sitten voi olla legendaarisesti globaalin pörssiyhtiön "vaativassa asiantuntijatehtävissä" oleva mamma.

Itse synnyin ylemmän keskiluokan perheeseen, ja tästä onkin valitettavasti enää vaikea päästä eteenpäin. Suurin osa yläluokan edustajista on syntynyt siihen. Jotkut harvat pääsevät pääministeriksi tai vastaavaksi. Mutta ei ole mahdollisuutta vain ilmoittautua yläluokan pääsykokeeseen.

Ei se niin helppoa ole. Susta se voi tuntua helpolta, koska olet itse syntynyt ylempään keskiluokkaan. Mutta jos on duunariperheessä kasvanut, ja kaikki mallit ympärillä on sitä että peruskoulusta amikseen ja sitten töihin, niin on aika vaikeaa tehdä eri tavalla. Lukioon ei erityisesti kannusteta, koska sieltä ei valmistu ammattiin eikä saa töitä, ja lukion jälkeen joutuu opiskelemaan vielä monta vuotta. Sitten siinä on se, että tuntee itsensä vieraaksi yliopistopiireissä, kun ei osaa eikä tunne kaikkia tapoja. Ja kun sen tutkinnon lopulta saa, niin osa vanhoista kavereista alkaa pitää hienostelevana, varmaan kateuttaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen koittanut välttää tietoisesti luokkahyppyä, vaan yrittänyt pitää elämäntapani perusteiltaan samanlaisena kuin mitä se oli juuri valmistuttua ja p*skalla palkalla työelämän aloittaneena. Nykyisinkin musiikkimakuni on sama kuin silloin, huumorintaju yhtä sivistymätön, vaatetus alakulttuurin ja matkailukin on sitä samanlaista reppureissausta, mutta lähiöluukku on vaihtunut toki omakotitaloon, eikä raha-asioista tarvitse enää huolehtia. En kait voi väkisin tulla luokitelluksi keskiluokkaan, vaikka tulojen perusteella menisin heittämällä ylempäänkin sellaiseen?

Nyt on pakko kysyä että miksi ihmeessä? Tuntuuko se sinusta mukavalta, vai vierastatko keskiluokkaa, pelkäätkö että jos muutut, niin menetät jotain itsestäsi? Vilpittömästi kysyn. 

Siis en ole itsekään tehnyt luokkahyppyä, vaan syntynyt ylemmän keskiluokan perheeseen. Asuin opiskelijana eteläisessä kantakaupungissa kävelymatkan päässä yliopistosta ja baareista, ja nykyään ok-talossa rauhallisella alueella. Olen muuttunut kovastikin opiskeluaikojen jälkeen. Alakulttuurivaatetusta en ole koskaan käyttänyt, mutta nykyään käytän kyllä matkoilla usein enemmän rahaa omaan mukavuuteen kuin nuorempana. Ei silloinkaan erityisesti tarvinnut rahasta huolehtia, mutta silloin jaksoi enemmän, nykyään kunnon yöunet ovat tärkeämmät kuin yli yön jatkuva hauskanpito. 

Vierailija kirjoitti:

Olen koittanut välttää tietoisesti luokkahyppyä, vaan yrittänyt pitää elämäntapani perusteiltaan samanlaisena kuin mitä se oli juuri valmistuttua ja p*skalla palkalla työelämän aloittaneena. Nykyisinkin musiikkimakuni on sama kuin silloin, huumorintaju yhtä sivistymätön, vaatetus alakulttuurin ja matkailukin on sitä samanlaista reppureissausta, mutta lähiöluukku on vaihtunut toki omakotitaloon, eikä raha-asioista tarvitse enää huolehtia. En kait voi väkisin tulla luokitelluksi keskiluokkaan, vaikka tulojen perusteella menisin heittämällä ylempäänkin sellaiseen?

Taidat olla alaluokkaisen taustasi vanki lopun elämääsi. Ei keskiluokkaa määritellä pelkillä tuloilla. 

Hyppä ylös alla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko kysyä että miksi ihmeessä? Tuntuuko se sinusta mukavalta, vai vierastatko keskiluokkaa, pelkäätkö että jos muutut, niin menetät jotain itsestäsi? Vilpittömästi kysyn. 

En ehkä sinällään vierasta keskiluokkaa stereotyyppisenä, en vain halua muuttua ihmisenä. Koen erilaisen maailmankatsomuksen ja vaatetuksen omaksumisen vieraana.

Vierailija kirjoitti:

Siis en ole itsekään tehnyt luokkahyppyä, vaan syntynyt ylemmän keskiluokan perheeseen. Asuin opiskelijana eteläisessä kantakaupungissa kävelymatkan päässä yliopistosta ja baareista, ja nykyään ok-talossa rauhallisella alueella. Olen muuttunut kovastikin opiskeluaikojen jälkeen. Alakulttuurivaatetusta en ole koskaan käyttänyt, mutta nykyään käytän kyllä matkoilla usein enemmän rahaa omaan mukavuuteen kuin nuorempana. Ei silloinkaan erityisesti tarvinnut rahasta huolehtia, mutta silloin jaksoi enemmän, nykyään kunnon yöunet ovat tärkeämmät kuin yli yön jatkuva hauskanpito. 

Sitä kun on tietystä taustasta lähtöisin, ja siihen on tottunut, niin ne rahansa pitää mieluummin pankkitilillä kuin puitteissa. Omakotitalo on ihan vaan koska (duunari)vanhemmillanikin oli/on, auto on hinnat-alkaen-etuveto ja harrastuksena moottoripyörä. Ainoa lelu kuten lapsuudessakin. Viimeisen päälle kunnossa kuitenkin kaikki.

Reppureissut ovat edelleen sen vapauden hakemista ja kokemista, mitä lapsena ei ollut, kun oli tosiaan se yksi lelu ja sekin joko rikki tai patterin välissä. Ehkä poikkeuksena, että matkabudjetteihin on hiipinyt jossain vaiheessa yksi nolla perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koittanut välttää tietoisesti luokkahyppyä, vaan yrittänyt pitää elämäntapani perusteiltaan samanlaisena kuin mitä se oli juuri valmistuttua ja p*skalla palkalla työelämän aloittaneena. Nykyisinkin musiikkimakuni on sama kuin silloin, huumorintaju yhtä sivistymätön, vaatetus alakulttuurin ja matkailukin on sitä samanlaista reppureissausta, mutta lähiöluukku on vaihtunut toki omakotitaloon, eikä raha-asioista tarvitse enää huolehtia. En kait voi väkisin tulla luokitelluksi keskiluokkaan, vaikka tulojen perusteella menisin heittämällä ylempäänkin sellaiseen?

Taidat olla alaluokkaisen taustasi vanki lopun elämääsi. Ei keskiluokkaa määritellä pelkillä tuloilla. 

Ehkä hyväkin niin. Tosin vanki on aika jäykkä ilmaus. Viihdyn ihan vilpittömästi, mutta ymmärtääkseni taustaisteni ainoa syy viihtymättömyyteen onkin rahan puute.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen ihan oma itseni. En koe tarvetta luokitella itseäni.

Sen tosin olen huomannut että suvut joissa akateemisia monessa polvessa pitävät akateemisuutta ihan normaalina asiana.

Mutta sukujen ensimmäiset akateemiset nostavat itsensä jotenkin jatkuvaan paremmuuden tilaan!?

Ymmärrätkö miten paljon isompi ponnistus se on opiskella akateemiseksi työväenluokasta? Kun kannustusta ei oikein saa ja annettu elämisen malli on se naapurin poika ja kaupan kassan työ ja sitten pari lasta köyhään perheeseen. Moni työväenluokkainen ei edes tunne akateemisia. Akateemista maailmaa edustaa se terveyskeskuksen lääkäri, jolle ei pääse ja koulun opettajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunariluokan kanssa keskustellessa pääsee jo todella pitkälle, kun valehtelee oman tilanteensa vähän huonommaksi kuin mikä se todellisuudessa on.

Hah, olipas neuvo. Huono lähtökohta keskustelulle, jos pitää alkaa valehtelemaan. Mieluummin jätetään sellaiset keskustelut käymättä. 

Ei tarvitse valehdella, mutta voi keskittyä keskusteluissa toisenlaisiin asioihin niin ettei tule hierottua omaa parempaa tilannetta toisen naamaan. Olin aiemmin pitkään vähävarainen ja tuntuihan se aina pröystäilyltä kun ihmiset kertoivat hienoista ulkomaanmatkoista ja kalliista hankinnoista, vaikka ei sellaiseksi ollut varmaan tarkoitettukaan. Nyt itsekin paremmin tienaavana yritän olla hienotunteinen tällaisten asioiden kanssa. 

Kyllä, kyllä. Niin minäkin yritän olla hienotunteinen, siksi en niistä puhu. Ja siksi onkin vaikeaa, kun ei ole yhteistä puhuttavaa. Voisihan se duunarikin ehkä olla tässä asiassa aloitteellinen. Enhän minä voi tietää, mikä ketäkin kiinnostaa, jos ei ihminen itse kerro.

Aiemmassa viestissä joku kirjoitti, että pitäisi valehdella. Se ei minulle sovi. 

Minua kiinnostaa ihan aidosti, että eikö siinä elämässä ole muuta kuin matkat ja hankinnat? Eikö elämässä tosiaan ole muuta mistä keskustella? En siis kysy pahalla, mutta eikö keskiluokka keskustele elämästä henkevämmin?

No, oikeastaan ei me keskustella varsinaisesti rahasta tai hankinnoista, vaikka monetkin asiat edellyttävät niitä.

Ulkomaanmatkoihin liittyy mm. säätilojen ja ilmasto-olosuhteitten vertailut, että missä päin on mihinkin aikaan sadekausi tai että onko hurrikaaneja, ja kuin kuumaa on, ja eri kenttien, hotellien ja golfausolosuhteitten vertailut, millainen etiketti eri kentillä on, ja tietysti ruokakulttuuri, että missä on hyviä ravintoloita, onko jotain esim. Michelin-paikkoja, missä erityisesti kannattaa käydä, ja millaista paikallista ruokaa missäkin on. Niin, ja lentoyhtiöitten tilanteet, olosuhteet ja tarjoilut, ja eri vaihtokenttäkokemukset, niistäkin riittää puhumista. 

Remontteihin liittyy enemmän trendit ja että mitä siellä vaikka terassilla vois olla kiva tehdä. En nyt  uskalla kertoa millaista terassia olin ajatellut, koska tiedän mikä p-myrsky siitä tällä palstalla voi tulla. 

Minähän en itse asiassa kysynyt sinulta noista, mutta vastasit sitten kysymykseeni varsinaisesti vastaamatta :) Koska vastaus sinänsä kuulostaa niin absurdilta korviini ( anteeksi!) niin jatkan vielä. Perustyöläisellä arki menee pitkälti töissä, joten lomia on kohtuullisen vähän eikä siellä matkallakaan aina voi olla. Tuskin remontteja ja isoja hankintojakaan koko aikaa tehdä. Koostuuko arkiset keskustelut ihan oikeasti vaan matkoista ja hankinnoista?

Ei me ehkä olla ihan perustyöläisiä. Meillä on maailmalla pari asuntoa, joissa vietetään aikaa aina välillä, ja lisäksi matkustellaan muuallakin. Meidän keskustelut liittyy usein tähän elämäntapaan, reissailuun, golfailuun, ruokaan. Tällä hetkellä kiinnostavia on etenkin iltapäiväteepaikat, ennen koronaa kiinnosti enemmänkin aamiaiset ja brunssit. Ei me niinkään hankinnoista keskustella. Tai siis tietysti terassin teettämisen voi käsittää remonttina tai hankintanakin, mutta en minä sitä niin ajatellut, vaan minusta se on enemmänkin sitä, että meillä olisi siinä terassilla ensi kesänä kiva paikka, missä voidaan istua iltaa, tavata ystäviä ja rentoutua. 

Sinä taidat olla se näiden ketjujen vakiohahmo, hienostokotirouva, joka elää miehensä uran mukaan - tai esittää tällaista. Vilkaisin ja kommentoin tätä ketjua aamulla, sen jälkeen hiihdin päivän, laitoin päivällisen ja nyt takasisin koneella valmistelemassa huomista työpäivää. Täällä samat ihmiset jauhavat samaa koko kauniin päivän. Ei kovin arvostettua ajankäyttöä, noin peruskeskiluokkaisen ihmisen näkökulmasta, vai mitä arvelet? No, ihmiset menevät tähän trolliin, OK niin jos ei muuta viihdykettä elämässä. 

Täällä nimen omaan opettelen aiheita ja tyylilajeja alempien sosiaaliluokkien kanssa keskusteluun.

Katsopa mainio dokumentti Karaokeparatiisi. Siinä päähenkilöt taitavat kaikki olla sinun luokittelussa noita "alempia luokkia". Ja katso kuinka kauniisti ja viisaasti dokumentaristi, todennäköisesti korkeakoulutettu, heitä kuvaa. Tuota on ihmisyys ja sivistys, halua ymmärtää maailmaa ja ihmisiä. Mutta tietenkin voi keskittyä keskustelemaan välimerellisistä kaakeleista muita halveksien. 

Miksi ajattelet, että keskiluokka halveksii työväenluokkaa? Miksi ihmeessä halveksisi? Itse arvostan hyvin korkealla osaavan ammattitaitoisen työmiehen, joka rakentaa minulle sen unelmieni keittiön.

Hppäsin osastolta avo-osastolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen ihan oma itseni. En koe tarvetta luokitella itseäni.

Sen tosin olen huomannut että suvut joissa akateemisia monessa polvessa pitävät akateemisuutta ihan normaalina asiana.

Mutta sukujen ensimmäiset akateemiset nostavat itsensä jotenkin jatkuvaan paremmuuden tilaan!?

Ymmärrätkö miten paljon isompi ponnistus se on opiskella akateemiseksi työväenluokasta? Kun kannustusta ei oikein saa ja annettu elämisen malli on se naapurin poika ja kaupan kassan työ ja sitten pari lasta köyhään perheeseen. Moni työväenluokkainen ei edes tunne akateemisia. Akateemista maailmaa edustaa se terveyskeskuksen lääkäri, jolle ei pääse ja koulun opettajat.

No ei kait tuota työväenluokkaa oikein voi noinkaan yleistää. Meille on molemmille tullut kyllä kotoa kannustusta lukea niin pitkälle kuin vaan suinkin pääsee, "kun meistä ei siihen aikanaan ollut". Sitä sitten niin käskettyä myös tehtiin, ja työt nyt on erilaiset kuin vanhemmilla, mutta ei se mitään  ylimääräistä nirppanokkaisuutta ole mukanaan tuonut.