Tapailemani mies kirjoittaa musta runoja, olisiko se sinusta ahdistavaa vai söpöä?
Olen tapaillut kuukauden päivät erästä tyyppiä. Hänellä ei ole hirveästi kokemusta parisuhteista.
Hämmennyin, kun kuukauden jälkeen (oltin nähty ehkä 5 krt siinä vaiheessa), hän kertoi, että on kirjoitellut musta muutamia runoja ja halusi, että luen ne.
Luin ja niihin oli nähty vaivaa jonkun verran. En tiedä, oliko päällimmäinen tunteeni hieman ahdistunut vai imarreltu vai jotain siltä väliltä. En itse ole kovinkaan romantikko tai vastaavaa.
Mitä itse ajattelisit tuollaisesta? Olisiko se sinusta suloista vai ahdistavaa?
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInulla oli teinin-ikäisenä runoja kirjoitteleva poikaystävä ja alkuun se oli söpöä, kuin suoraan Sinäminä-lehden novelleista. Kunnes tämä runopoika alkoi notkua hevostallilla jossa kävin eikä edes tullut juttelemaan vaan luuli olevansa piilossa, kyttäsi ikkunaani talon takana olevalta kalliolta ym.
Poika rakasti sinua omintakeisesti, ilmeisesti teille ei saanut tulla tai kanssasi aikaa viettää kun piti tehdä se salaa. Et kuitenkaan moiti myöhempää miestäsi, joka anaaliraiskasi neitseen peräreikäsi saunassa ja puhumisen hoiti nyrkki. Päinvastoin anelit ja vinguit rakkauttasi, joka sisintäsi poltti.
Naiset rakastavat heitä jotka kaltoinkohtelevat. Siinä on kai sitä missiota ja onnistumisen kokemusta kun välillä nyrkkisankari käy tyhjäämässä kiveksensä hupakkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInulla oli teinin-ikäisenä runoja kirjoitteleva poikaystävä ja alkuun se oli söpöä, kuin suoraan Sinäminä-lehden novelleista. Kunnes tämä runopoika alkoi notkua hevostallilla jossa kävin eikä edes tullut juttelemaan vaan luuli olevansa piilossa, kyttäsi ikkunaani talon takana olevalta kalliolta ym.
Poika rakasti sinua omintakeisesti, ilmeisesti teille ei saanut tulla tai kanssasi aikaa viettää kun piti tehdä se salaa. Et kuitenkaan moiti myöhempää miestäsi, joka anaaliraiskasi neitseen peräreikäsi saunassa ja puhumisen hoiti nyrkki. Päinvastoin anelit ja vinguit rakkauttasi, joka sisintäsi poltti.
Naiset rakastavat heitä jotka kaltoinkohtelevat. Siinä on kai sitä missiota ja onnistumisen kokemusta kun välillä nyrkkisankari käy tyhjäämässä kiveksensä hupakkoon.
Kikkeli, TYRSKISTÄ, kikkeli!
2. yksinkertainen palstamiesoletettu
PS Kikkeli!
En kirjoittele runoja tai muutakaan, mutta en kyllä näe asiassa mitään niin kammoksuttavaa, että kokisin sen jotenkin ahdistavana, vaikka nainen sellaisia kirjoittelisikin. Toki jos jotain julkisia rakkaudentunnustuksia postaisi somessa tms, niin se olisi luultavasti ahdistavaa, mutta ymmärtääkseni näin asia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Oliko runot edes hyviä? :D
Huonoja runoja ei ole olemassakaan senkin ilkeä kiusaaja >:( Vittusaatanaperkele.
Laulujen lyriikathan ovat runoutta myös. Varmaan kammoksutte myös miestä, joka säveltää ja sanoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Laulujen lyriikathan ovat runoutta myös. Varmaan kammoksutte myös miestä, joka säveltää ja sanoittaa.
Kikkeli!
Toista.
Aloittajan pimppihaisee sillille
Vantaalaisen lähiön grillille
Siitä tapellaan jonossa
Kovin ja kookkain ojossa
Voittaja on usein Jamal tai Jerome
Muut suomimiehet antautuivat pelolle
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli etäsuhde.
Mies maalasi kuvistani tauluja. En tiennyt tätä.
Kun menin käymään, roikuin asunnossaan joka seinällä.
Kyllä, oli ahdistavaa.
Mies oli kaikin tavoin ylitunteellinen. Sekin ahdisti.
Oli nyt sitten kyseessä runot, maalaukset, kukkaset ja mikä tahansa niin tuollaiset kaikki kuuluu siihen ajankohtaan kun ollaan jo vakiintuneessa parisuhteessa. Liian ajoissa esille tuotu palvonta voi ahdistaa, koska sellainen tyyppi saattaa olla hullu stalkkeri. Heillä tuppaa tulemaan pakkomielle yhteen naiseen.
Nykynaiset ei kyllä tunnu olevan kauhean romantikkoja, edes yhteiskuvia ei kyetä katsomaan koska ne tunteet on liikaa. Se on kylmää businesta vaan nykysin se yhdessä oleminen.
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ei kyllä tunnu olevan kauhean romantikkoja, edes yhteiskuvia ei kyetä katsomaan koska ne tunteet on liikaa. Se on kylmää businesta vaan nykysin se yhdessä oleminen.
Jokaisen naisen sisällä asuuhuora, ja se näyttää nyky-yhteiskunnassa aktivoituneen. Kaikki ajatellaan rahassa ja hyödyssä. Toki on poikkeuksia ja jotkut aidosti haluavat perheen rakastamansa miehen kanssa ja ovat tähän valmiita panostamaan.
Vierailija kirjoitti:
Laulujen lyriikathan ovat runoutta myös. Varmaan kammoksutte myös miestä, joka säveltää ja sanoittaa.
Mulla oli tinderissä tällainen mies. Sävelsi ja sanoitti ja soitti kitaraa. Tää on niitä harvoja joista harmittaa vielä vuosienkin jälkeen, ettei koskaan tavattu, vaan mulla oli olevinaan kiinnostavampia listalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenttien negatiivisuudesta päätellen runoilevia miehiä ei siis enää arvosteta lain. Itse sellainen ja vihdoin selvisi miksi ollut toista vuosikymmentä sinkku.
En rakkaus runoja tosin ole kuin kahdelle naiselle koskaan lähettänyt, aikaisintaan puolen vuoden tapailun jälkeen kukkien saattelemana. Muutamista perus runoista kysynyt mielipiteitä ja aina saanut positiivista palautetta, tainnut olla vain sääliä. Ehkä parempi lopettaa täysin koska ne nähdään näin negatiivisesti ja säälittävän sekopäisenä tapana.
Jos on jopa yhdyssanojen kanssa vaikeuksia, niin luultavasti runotkaan eivät ole kovin hyviä. Kirjoittamista voi opiskella ja saada palautetta ihan ammattilaisilta. Totuus on, että suurin osa tavisten runoista on silkkaa pastaa.
Hah, mulla muistui mieleen joku vanha Aku Ankka sarjis, missä Tupu, Hupu ja Lupu katsoi tympääntyneenä Akua, jolla oli jokakeväinen sekoaminen. Eli se raapisteli ihan hirveitä runoja Iinekselle sydämenkuvat silmissä🤭. Se oli jotain tyyliin "ampparin hampparit pörrää, vaikka niistä mä en niin tykkää".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ei kyllä tunnu olevan kauhean romantikkoja, edes yhteiskuvia ei kyetä katsomaan koska ne tunteet on liikaa. Se on kylmää businesta vaan nykysin se yhdessä oleminen.
Jokaisen naisen sisällä asuuhuora, ja se näyttää nyky-yhteiskunnassa aktivoituneen. Kaikki ajatellaan rahassa ja hyödyssä. Toki on poikkeuksia ja jotkut aidosti haluavat perheen rakastamansa miehen kanssa ja ovat tähän valmiita panostamaan.
Onks tää nyt se runopojan todellinen sisin?
Vierailija kirjoitti:
En voi sietää runoja, enkä pitäisi runoja kirjoittavasta miehestäkään.
T. akateeminen nainen, joka muuten lukee kirjallisuutta päivittäin
Sa oot mun perhonen
Mut' voi ei, ma oon vaan yhteiskunnan loinen
Jos anteeks' voit antaa tän
Saat musta tosiystävän
Kyllä on kummallisia kommentteja tässä ketjussa. Suomalaista naista näyttää aina ahdistavan ihme jutut.
T. Runoilijan kanssa naimisissa
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset ei kyllä tunnu olevan kauhean romantikkoja, edes yhteiskuvia ei kyetä katsomaan koska ne tunteet on liikaa. Se on kylmää businesta vaan nykysin se yhdessä oleminen.
Ja sitten kun bylsitään sen oman umpitylsän insinöörimiehen kanssa, niin kuitenkin laitetaan silmät kiinni ja haaveillaan Juha Tapiosta, joka niiiiin kauniisti ilmaisee lyriikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaampa että runot kuvastavat sitä alkuihastumisen tavallisesti äärimmäisen epärealistista kuvaa ihastumisen kohteesta? Ellei niitä sitten ole kirjoitettu ns. läpällä...
Se suhteen alkuvaiheen huuma on ihan sallittua, maailma saa näyttää silloin ruusunpunaiselta ja sielunsopukoita saa kivistää. Jos harmaaseen arkeen on kiire, niin kaikin mokomin. Itse en näe mitään kummallista siinä, että laittaa paperille ne huuman kokemukset.
Ei haittaisi jos ne olisivat hyviä. Jos olisivat huonoja niin ei jatkuisi yhteinen matka. Mikään ei ole niin luotaantyöntävää kuin se että kuvittleee osaavansa jotain vaikkei osaa. hirveintä olisi joku idols tyyppinen ratkaisu jossa kumppaniehdokas kuvittelisi olevansa tähtilaulaja vaikei pysyisi edes nuotin vieressä.
Veikkaampa että runot kuvastavat sitä alkuihastumisen tavallisesti äärimmäisen epärealistista kuvaa ihastumisen kohteesta? Ellei niitä sitten ole kirjoitettu ns. läpällä...