Tapailemani mies kirjoittaa musta runoja, olisiko se sinusta ahdistavaa vai söpöä?
Olen tapaillut kuukauden päivät erästä tyyppiä. Hänellä ei ole hirveästi kokemusta parisuhteista.
Hämmennyin, kun kuukauden jälkeen (oltin nähty ehkä 5 krt siinä vaiheessa), hän kertoi, että on kirjoitellut musta muutamia runoja ja halusi, että luen ne.
Luin ja niihin oli nähty vaivaa jonkun verran. En tiedä, oliko päällimmäinen tunteeni hieman ahdistunut vai imarreltu vai jotain siltä väliltä. En itse ole kovinkaan romantikko tai vastaavaa.
Mitä itse ajattelisit tuollaisesta? Olisiko se sinusta suloista vai ahdistavaa?
Kommentit (215)
No jo on ketju taas.
T runoilija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on äärettömän kömpelöä käytöstä siksi että se asettaa vielä puolituntemattoman naisen vaikeaan ja kiusalliseen asemaan. Jos runot olisivat mielestään ihan paskoja ja kiusaannuttavia ei sellaista ole soveliasta sanoa päin naamaa. Aikuisen ihmisen tulisi tämä ymmärtää eikä kerjätä kehuja kuin joku pikkulapsi piirrustuksestaan.
Jos se on miehen tapa ilmaista tunteitaan? Ei ideana silloin ole mikään kehujen kerjääminen vaan sydämen avaaminen. Voin hyvin kuvitella että runojen (tai laulujen) kautta joidenkin voi olla helpompi kertoa tunteistaan.
Sehän se onkin sitä sairautta, jos jotain tunteiden tunnustamista on tulossa lyhyen tuttavuuden jälkeen.
Olen tästäkin eri mieltä. Ehkä siksi että kuulun itse ihmisiin jotka rakastuvat harvoin mutta silloin hyvin nopeasti, ja on pelkästään positiivista jos kumppani on samanlainen. Mikään sellainen "kattellaan"-meininki jossa mietitään kuukausitolkulla, pidänkö tästä ihmisestä vai en, ei näyttäydy minulle tavoittelemisen arvoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava mies. Minä haluan perusinsinöörin. En osaisi vastata runopojan juttuihin.
Perusinssi on riittävän tavallinen ja ennalta-arvattava. Helpoin mahdollinen körmy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava mies. Minä haluan perusinsinöörin. En osaisi vastata runopojan juttuihin.
Perusinssi on riittävän tavallinen ja ennalta-arvattava. Helpoin mahdollinen körmy.
Vain autistinen opistoinssi kelpaa!
Tunsin nuorena tuollaisen pojan. Kirjoitteli miten tahtoo mua koskettaa hellästi. Kyllä siitä vähän ällö olo tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on äärettömän kömpelöä käytöstä siksi että se asettaa vielä puolituntemattoman naisen vaikeaan ja kiusalliseen asemaan. Jos runot olisivat mielestään ihan paskoja ja kiusaannuttavia ei sellaista ole soveliasta sanoa päin naamaa. Aikuisen ihmisen tulisi tämä ymmärtää eikä kerjätä kehuja kuin joku pikkulapsi piirrustuksestaan.
Jos se on miehen tapa ilmaista tunteitaan? Ei ideana silloin ole mikään kehujen kerjääminen vaan sydämen avaaminen. Voin hyvin kuvitella että runojen (tai laulujen) kautta joidenkin voi olla helpompi kertoa tunteistaan.
Sehän se onkin sitä sairautta, jos jotain tunteiden tunnustamista on tulossa lyhyen tuttavuuden jälkeen.
Olen tästäkin eri mieltä. Ehkä siksi että kuulun itse ihmisiin jotka rakastuvat harvoin mutta silloin hyvin nopeasti, ja on pelkästään positiivista jos kumppani on samanlainen. Mikään sellainen "kattellaan"-meininki jossa mietitään kuukausitolkulla, pidänkö tästä ihmisestä vai en, ei näyttäydy minulle tavoittelemisen arvoiselta.
Mitään välimaastoahan ei tietenkään ole sen välillä kirjoittaako ja luetuttaako toisella rakkausrunoja muutaman tapaamisen jälkeen vai roikottaako kuukausikaupalla "emmätiä"-meiningillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava mies. Minä haluan perusinsinöörin. En osaisi vastata runopojan juttuihin.
Perusinssi on riittävän tavallinen ja ennalta-arvattava. Helpoin mahdollinen körmy.
Vain autistinen opistoinssi kelpaa!
Kouluttamaa niitä lisää, että jokaiselle riittää. Saataisiin syntyvyys nousuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava mies. Minä haluan perusinsinöörin. En osaisi vastata runopojan juttuihin.
Perusinssi on riittävän tavallinen ja ennalta-arvattava. Helpoin mahdollinen körmy.
Vain autistinen opistoinssi kelpaa!
Kouluttamaa niitä lisää, että jokaiselle riittää. Saataisiin syntyvyys nousuun.
Kouluttakaa
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme suominaisia vaivaa 😳 Täällä haaveillaan perseenhajuisista opistoinsseistä! 😳
Miten niin vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme suominaisia vaivaa 😳 Täällä haaveillaan perseenhajuisista opistoinsseistä! 😳
Nehän on parasta! Pallejaan kaiveleva, munanjatkettaa rassaava syntymäalkoholisti.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme suominaisia vaivaa 😳 Täällä haaveillaan perseenhajuisista opistoinsseistä! 😳
Noita helkutin humanisteja ei jaksa kukaan. Aina jotain asioiden vatvomista ja analysointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on äärettömän kömpelöä käytöstä siksi että se asettaa vielä puolituntemattoman naisen vaikeaan ja kiusalliseen asemaan. Jos runot olisivat mielestään ihan paskoja ja kiusaannuttavia ei sellaista ole soveliasta sanoa päin naamaa. Aikuisen ihmisen tulisi tämä ymmärtää eikä kerjätä kehuja kuin joku pikkulapsi piirrustuksestaan.
Jos se on miehen tapa ilmaista tunteitaan? Ei ideana silloin ole mikään kehujen kerjääminen vaan sydämen avaaminen. Voin hyvin kuvitella että runojen (tai laulujen) kautta joidenkin voi olla helpompi kertoa tunteistaan.
Sehän se onkin sitä sairautta, jos jotain tunteiden tunnustamista on tulossa lyhyen tuttavuuden jälkeen.
Olen tästäkin eri mieltä. Ehkä siksi että kuulun itse ihmisiin jotka rakastuvat harvoin mutta silloin hyvin nopeasti, ja on pelkästään positiivista jos kumppani on samanlainen. Mikään sellainen "kattellaan"-meininki jossa mietitään kuukausitolkulla, pidänkö tästä ihmisestä vai en, ei näyttäydy minulle tavoittelemisen arvoiselta.
Mitään välimaastoahan ei tietenkään ole sen välillä kirjoittaako ja luetuttaako toisella rakkausrunoja muutaman tapaamisen jälkeen vai roikottaako kuukausikaupalla "emmätiä"-meiningillä.
No se vaihtoehto vielä on että tietää pitävänsä toisesta mutta päättää jostain syystä pitää tunteensa itsellään. Mitä en kyllä sitäkään ymmärrä.
Mulla oli etäsuhde.
Mies maalasi kuvistani tauluja. En tiennyt tätä.
Kun menin käymään, roikuin asunnossaan joka seinällä.
Kyllä, oli ahdistavaa.
Mies oli kaikin tavoin ylitunteellinen. Sekin ahdisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme suominaisia vaivaa 😳 Täällä haaveillaan perseenhajuisista opistoinsseistä! 😳
Noita helkutin humanisteja ei jaksa kukaan. Aina jotain asioiden vatvomista ja analysointia.
Tämä! Psytyynkuollut anaalitappi autotallista terve on se joka sytyttää! Täysmutismi rules!
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme suominaisia vaivaa 😳 Täällä haaveillaan perseenhajuisista opistoinsseistä! 😳
Nehän on parasta! Pallejaan kaiveleva, munanjatkettaa rassaava syntymäalkoholisti.
Aahaha sulla meni sitten todella tunteisiin
Ketju henkii yleistä kirjallisuuden ja kulttuurinvastaisuutta. Nykyajan sivistymätöntä barbariaa. Eihän tällaiset naiset sovi tietenkään kenellekään, ainakaan oikealle runoilijalle. Kömpelöt harrasterunot on sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme suominaisia vaivaa 😳 Täällä haaveillaan perseenhajuisista opistoinsseistä! 😳
Nehän on parasta! Pallejaan kaiveleva, munanjatkettaa rassaava syntymäalkoholisti.
Aahaha sulla meni sitten todella tunteisiin
Joku runopoika ei kestä todellisuutta. Me tykätään siitä Artusta, joka ottaa aamulla vanhan nähjäisen salkun mukaansa töihin, pukeutuu nukkavieruun kauluspaitaan ja sanoo aina samat asiat. Ei tule yllätyksiä.
Kylläpä menee runopojilla tunteisiin
Mies on kyllä tunteellinen ja on siitä sanonutkin, että on vähän yliajattelija. Toki osaa tehdä herkkyydestään sarkasmia itseensä kohtaan, että tietää itsekkin.
Ei sentään lukenut ääneen vakavalla naamalla runoja ja vaatinut kuuntelemaan niitä kunnioittavasti ja arvostavaan sävyyn (niinkuin joku täällä oli kokenut, kauheaa) vaan vähän silleen pilke silmäkulmassa, että tällasta tuli ja saat lukea jos haluat.
🤣