Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voin parhaiten kun olen yksin
08.04.2023 |
"Ystävät" aiheuttavat useimmiten vaan epämukavaa oloa ja ärtynyttä mieltä. Onko tämä oire jostain vai olenko todella vaan erakko? En oikein edes kaipaa ketään, ei tule mieleenkään esim. soittaa kenellekään tai pyytää kauppoihin mukaan. Yhden miesystävän kanssa oli tosin ihan kivaa käydä retkillä ja matkoilla, niitä aikoja välillä kaipaan.
Kommentit (83)
- Liika ripustautuminen
- Jatkuva valittaminen, silti ei valmis tekemään asioille mitään
- Jatkuva puhetulva/heikko kyky kuunnella muita
- Pitäisi olla jatkuvasti viestittelemässä jotain turhaa
- Mt-ongelmat ja itsekeskeisyys
Joo, en vaan jaksa suurinta osaa ihmisistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.
Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.
Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.
Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.
Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
Ap
Itse viihdyn parhaiten yksin. Meissä on se ero että en suojaa itseäni yksinololla hyväksikäytöltä vaan olen aidosti tällainen. Siinä mielessä on ehkä jonkun mielestä epätervettä että yksinolo on valittu koska pelkää tai välttelee kipua ja epämukavia kokemuksia jotka johtuisivat siitä että on liian ponneton pitämään puolensa.
Ohis
Ei ole kyse mistään pelosta tai kivun välttelystä vaan siitä, että monen kanssa ihmissuhteet on vaan yksinkertaisesti kuluttavia. En jaksa yhtään sitä, että halutaan olla jatkuvasti yhteydessä ja möksähdetään, kun toinen ei halua päivittäistä yhteydenpitoa. Kilttinä helposti taipuu siihen, että myöntyy toisen toiveille, kun "ihmissuhteissa pitää tehdä kompromisseja".
Ap
Äidillä on vain lapsensa ja sisaruksensa. Mielestäni tämä on epätervettä, koska kyseessä on mukava nainen, josta pidetään ja jonka seurassa haluttaisiin olla. Vuodet narsisti-isäni kanssa varmaan tekivät tuhoa niin, ettei uskalla eikä halua uusia ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.
Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.
Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.
Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.
Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
Ap
Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon, pystyisit normaaleihin ja hyviin ihmissuheisiin, joissa ei tulla riistetyksi tai pahoinpidellyksi. Nyt suojaat itsesi niin tehokkaasti, että lapsi menee pesuveden mukana.
Ihmisen hormonitoiminta ja hermosto on rakennettu toimimaan yhteisön jäsenenä. Yleisesti katsottuna eristäytyminen on yhtä epäterveellistä ja tappavaa kuin tupakointi.
Ymmärrän, että sinulla on tarve suojautua, olen itsekin c-ptsd-sairastunut pitkäkestoisesta henkisestä väkivallasta.
"Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon", aika hauska heitto ihmiseltä jolla on omatkin asiat päin prinkkalaa
Joo, siis tiedän enkä peittele, että asiat ovat huonosti ja paljon olen jo tehnyt ja vielä on myös paljon tekemättä. Oli varmaan huolimattoman tökerösti muotoiltu tuo, mutta mielestäni pitää paikkansa monen osalta. Sopii ap:hen ja joku toinenkin tuohon jo ilmottautui.
Jos joku on vaikka koulukiusattu rankasti ja eristäytyy niin mielestäni täyttä puppua hymistellä, että joo kiva sulla elää loppuelämäsi yksin, kun siltä tuntuu sen sijaan, että voisi yrittää hoitaa itseään paremmalle tasolle. Mitä sitten, kun joku erakko sairastuu kunnolla? Tarvitsee tukea tai apua jossain? Ja jäähän elämästä ihan sairaan paljon ihanaa kokematta ja näkemättä.
>>
Mitä sitten, kun joku erakko sairastuu kunnolla? Tarvitsee tukea tai apua jossain? Ja jäähän elämästä ihan sairaan paljon ihanaa kokematta ja näkemättä.Tätä en oikein käsitä. Eihän kaikilla vain ole ketään ystäviä tai sukulaisiakaan, jotka välittäisivät. Siitähän tuossa on perimmiltään kyse. Monellakaan ei ole ystäviä, vaikka itse haluaisi. Samoin onpaljon sinkkuja, jotka eivät ole löytäneet kumppania kovasta yrittämisestä huolimatta. Yksin on mentävä eteenpäin. Ja totuttava siihen, että kaikki nyt vain eivät voi saada ja kokea kaikkea "ihanuutta", ei ainakaan tässä elämässä.
Minulla on lapsia ja paljon sukulaisia, ja jos he eivät voi auttaa, niin rahalla saa ostettua vaikka mitä palveluja esim. muuttoa ei tulisi mieleenkään teettää kavereilla vaikka sellaisia olisikin.
Ap
En myöskään koe tarvetta soitella koskaan kenellekään, yhdelle läheisemmälle teki mieli soitella vastapuheluja ajan kuluksi, mutta vaikutti jokseenkin ärtyneeltä "oliko sulla jotain asiaa/mitä soittelet" joten en sitten soitellut enää. Hän kuitenkin soittelee sellaisia ajantäytepuheluja minulle joten kaipa jotkut sitten tykkää itse olla soittelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakaan ei ole juuri ystäviä. Olen introvertti ja sinkku. Koen, että useimmat ihmissuhteeni ovat ottaneet reilusti enemmän kuin ovat antaneet. Kaipaan älyllistä seuraa, en jatkuvaa valitusta tai tyhjänpäiväisyyksistä jauhamista. Aika harvassa vaan ovat kaltaiseni, joilla olisi vielä suunnilleen samat arvotkin. Olen silti varsin onnellinen. Mieluummin omassa parhaassa seurassa kuin sellaisessa, joka lähinnä ahdistaa ja vie energiaa. En ole yksinäinen, vaikka vietänkin paljon aikaa yksin.
Tämä kirjoitus kuvaa aika hyvin minuakin. Ainoa on että harrastan taiteita ja käsillä tekemistä. Olen kuitenkin hukannut motivaation tehdä oikeastaan mitään, sillä koen että tekemisellä kuuluisi olla vastaanottaja jolle tekee, tai edes joku jota ajattelee kun tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.
Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.
Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.
Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.
Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
Ap
Itse viihdyn parhaiten yksin. Meissä on se ero että en suojaa itseäni yksinololla hyväksikäytöltä vaan olen aidosti tällainen. Siinä mielessä on ehkä jonkun mielestä epätervettä että yksinolo on valittu koska pelkää tai välttelee kipua ja epämukavia kokemuksia jotka johtuisivat siitä että on liian ponneton pitämään puolensa.
Ohis
Ei ole kyse mistään pelosta tai kivun välttelystä vaan siitä, että monen kanssa ihmissuhteet on vaan yksinkertaisesti kuluttavia. En jaksa yhtään sitä, että halutaan olla jatkuvasti yhteydessä ja möksähdetään, kun toinen ei halua päivittäistä yhteydenpitoa. Kilttinä helposti taipuu siihen, että myöntyy toisen toiveille, kun "ihmissuhteissa pitää tehdä kompromisseja".
Ap
Kirjavinkki: Valtavaara - Kiltteydestä kipeät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakaan ei ole juuri ystäviä. Olen introvertti ja sinkku. Koen, että useimmat ihmissuhteeni ovat ottaneet reilusti enemmän kuin ovat antaneet. Kaipaan älyllistä seuraa, en jatkuvaa valitusta tai tyhjänpäiväisyyksistä jauhamista. Aika harvassa vaan ovat kaltaiseni, joilla olisi vielä suunnilleen samat arvotkin. Olen silti varsin onnellinen. Mieluummin omassa parhaassa seurassa kuin sellaisessa, joka lähinnä ahdistaa ja vie energiaa. En ole yksinäinen, vaikka vietänkin paljon aikaa yksin.
Tämä kirjoitus kuvaa aika hyvin minuakin. Ainoa on että harrastan taiteita ja käsillä tekemistä. Olen kuitenkin hukannut motivaation tehdä oikeastaan mitään, sillä koen että tekemisellä kuuluisi olla vastaanottaja jolle tekee, tai edes joku jota ajattelee kun tekee.
Sinä itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tuo on oire jostakin, koska "normaali" ja tasapainoinen ihminen on sosiaalinen. Mutta ilmeisesti et kärsi itse tilanteesta, joten sinulla ei ole mitään motivaatiota alkaa miettiä, mikä sinut on tehnyt tuollaiseksi ja pitäisikö sinun kasvaa sellaiseksi, joka nauttii toisten seurasta.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman jatkaa keskustelua eikä vain olla eri mieltä asiasta?
En viitsi alapeukutella, mutta vastaan sinulle, jos et ihan oikeasti tajua.
Kaikki ihmiset eivät koe saavansa mielihyvää ja energiaa muiden seurasta.
Yleensä mitä älykkäämpi ihminen on, sitä vähemmän hän kokee tarvitsevansa tai kaipaavansa muiden seuraa. Tämä on useissa tutkimuksissa selvitetty todeksi.
Voitko keksiä miksi? 😏[/quoteYksi syy on ylimielisyys. Introvertit uskovat olevansa älykkäämpiä kuin muut ja dissaavat ihmisiä, jotka eivät jaksa/pysty keskustelemaan juuri heidän mielenkiinnon kohteistaan tuntitolkulla.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai tuo on oire jostakin, koska "normaali" ja tasapainoinen ihminen on sosiaalinen. Mutta ilmeisesti et kärsi itse tilanteesta, joten sinulla ei ole mitään motivaatiota alkaa miettiä, mikä sinut on tehnyt tuollaiseksi ja pitäisikö sinun kasvaa sellaiseksi, joka nauttii toisten seurasta.
Sitä voi olla normaalin sosiaalinen aina ihmisiä kohdatessa, mutta viihtyä silti yksin ja se on ihan normaalia joillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.
Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.
Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.
Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.
Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
Ap
Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon, pystyisit normaaleihin ja hyviin ihmissuheisiin, joissa ei tulla riistetyksi tai pahoinpidellyksi. Nyt suojaat itsesi niin tehokkaasti, että lapsi menee pesuveden mukana.
Ihmisen hormonitoiminta ja hermosto on rakennettu toimimaan yhteisön jäsenenä. Yleisesti katsottuna eristäytyminen on yhtä epäterveellistä ja tappavaa kuin tupakointi.
Ymmärrän, että sinulla on tarve suojautua, olen itsekin c-ptsd-sairastunut pitkäkestoisesta henkisestä väkivallasta.
"Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon", aika hauska heitto ihmiseltä jolla on omatkin asiat päin prinkkalaa
Mitä sitten, kun joku erakko sairastuu kunnolla? Tarvitsee tukea tai apua jossain? Ja jäähän elämästä ihan sairaan paljon ihanaa kokematta ja näkemättä.
Ei elämäänsä voi rakentaa senkään varaan, että joku muu rientää aina avuksi kun sitä tarvitsee. Ihmisillä on omakin elämä. Ja me elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, jonka olemassaolon legitimiteetti on juurikin siinä, että se ottaa kopin. Yksin elävän on syytä muutenkin pyrkiä turvaamaan oma pärjäämisensä säästöin ja vakuutuksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.
Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.
Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.
Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.
Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
Ap
Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon, pystyisit normaaleihin ja hyviin ihmissuheisiin, joissa ei tulla riistetyksi tai pahoinpidellyksi. Nyt suojaat itsesi niin tehokkaasti, että lapsi menee pesuveden mukana.
Ihmisen hormonitoiminta ja hermosto on rakennettu toimimaan yhteisön jäsenenä. Yleisesti katsottuna eristäytyminen on yhtä epäterveellistä ja tappavaa kuin tupakointi.
Ymmärrän, että sinulla on tarve suojautua, olen itsekin c-ptsd-sairastunut pitkäkestoisesta henkisestä väkivallasta.
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Minä olen tuollaisessa itse rakennetussa poterossa. Kuitenkin sen hyödyt on suuremmat kuin aiemmat sosiaalisuuden aiheuttamat haitat.
Nautin yksin olemisesta ja seuraa kaipaan vain harvoin. Tiedän, etten saisi sellaista kanssakäymistä joka vastaisi tarpeeseeni.
Olen monesti halunnut kaivautua ulos poterostani, mutta se on johtanut vain kuluttaviin ihmissuhteisiin. Jos juuri nyt päättäisin avautua maailmalle, edessä olisi sama kaava. Mieluummin siis säästän itseäni samoilta pettymyksiltä.
Ja olen vuosien terapiat käynyt. Terapiasuhteet eivät olleet samanlaisia kuin arkipäivän suhteeni, joten niissä tapahtunut oppiminen ja kehitys ei auttanut muussa elämässä.
Minä taas olen ihan valmis ja avoin hyville, tasa-arvoisille ihmissuhteille. En siis ole poterossa, minulla vain on vahva suodatin sille, keitä päästän lähelleni ja keille annan aikaani ja empatiaani.
Sama. Tosin oma suodattimeni kaipaa vielä hienosäätöä, mutta olen oppimassa pois kiltteydestä ja osaan nyt potkaista ihmisen pois heti, kun hyväksikäyttö tulee esille. Selittelyvastuu poispotkitulla, jos haluaa selvittää asian. Minä en ala kertoa miltä tuntuu ja toivoa, että se vaikuttaisi jotenkin. Enkä myöskään jää paikalle mukautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.
Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.
Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.
Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.
Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
Ap
Itse viihdyn parhaiten yksin. Meissä on se ero että en suojaa itseäni yksinololla hyväksikäytöltä vaan olen aidosti tällainen. Siinä mielessä on ehkä jonkun mielestä epätervettä että yksinolo on valittu koska pelkää tai välttelee kipua ja epämukavia kokemuksia jotka johtuisivat siitä että on liian ponneton pitämään puolensa.
Ohis
Ei ole kyse mistään pelosta tai kivun välttelystä vaan siitä, että monen kanssa ihmissuhteet on vaan yksinkertaisesti kuluttavia. En jaksa yhtään sitä, että halutaan olla jatkuvasti yhteydessä ja möksähdetään, kun toinen ei halua päivittäistä yhteydenpitoa. Kilttinä helposti taipuu siihen, että myöntyy toisen toiveille, kun "ihmissuhteissa pitää tehdä kompromisseja".
Ap
On oikeasti aika vaikeaa löytää ystäviä, joiden sosiaalisen kanssakäymisen tarve on yhtä vähäinen kuin itsellä on. Tai edes sellaista, jolla olisi niin paljon muitakin ystäviä, ettei yhdeltä ystävältä edellytetä kovin aktiivista yhteydenpitoa. Voisin kuvitella, että itseäni reilusti nuoremmille tämä on vieläkin haastavampaa, koska ollaan totuttu siihen, että toinen ihminen on 24/7 tavoitettavissa. Tälläkin palstalla välillä näkee murinoita, kun kaveri ei vastaa viestiin heti vaan "vasta" tunnin päästä. Lankapuhelinten ja kirjepostin aikana nuoruutensa viettäneet tuntuvat ymmärtävän paremmin sen, että ihmisillä on muutakin elämää kuin ystäviensä huomioiminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla voi olla ollut vääränlaisia ihmisiä ympärilläsi. Olen samanlainen. Haluaisin jutella tieteestä, luonnosta, taiteesta, vaihtoehtoisista elämäntavoista ja henkisyydestä mutta ihmiset ympärilläni juttelevat ihmissuhteista, temppareista, julkkiksista, meikeistä, deittailusta ja ulkonäöstä tai kehuvat itseään ja esittelevät omaa erinomaisuuttaan. Ei kiinnosta yhtään. Tapaamiset ihmisten kanssa ovat tosi raskaita kun ei löydy yhteistä juteltavaa. Kaipaan kyllä seuraa, mutta samanhenkisiä ei ole osunut kohdalle. Yleensä ne oman henkiset ovat juuri tästä syystä erakoituneita. Niin taitaa käydä itsellenikin kun suunnittelen jo omavaraisuutta keskellä ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.
Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.
Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.
Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.
Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
Ap
Itse viihdyn parhaiten yksin. Meissä on se ero että en suojaa itseäni yksinololla hyväksikäytöltä vaan olen aidosti tällainen. Siinä mielessä on ehkä jonkun mielestä epätervettä että yksinolo on valittu koska pelkää tai välttelee kipua ja epämukavia kokemuksia jotka johtuisivat siitä että on liian ponneton pitämään puolensa.
Ohis
Minä myös olen ihminen, joka yksinkertaisesti viihtyy parhaiten yksin. Olen ns. sosiaalinen introvertti. Toisin sanoen, pärjään hyvin ihmisten seurassa ja osaan keskustella heidän kanssaan. Viihdyn paikoissa, joissa on paljon ihmisiä: teatterissa, messuilla, ravintoloissa. Osaan käyttäytyä näissä tilanteissa, osaan tehdä vaikutuksen, saan huomiota ja myös nautin saamastani huomiosta. Minulle olennaista on, että voin poistua milloin haluan; saan päättää, kuinka paljon sosialisoin tai keskustelen ihmisten kanssa. Olen näissä paikoissa yleensä yksin. Teen ylipäätään asioita mieluiten yksin, esim. matkustelen yksin (matkustelen paljon).
Ystäviä minulla on hyvin vähän. Tapaan heitä harvoin fyysisesti, pääosin viestittelemme silloin tällöin. Voin kuitenkin koska tahansa lähestyä heitä, jos koen siihen tarvetta. Tämä toimii molemmin puolin. Tyhjänpäiväinen rupattelu, jonka ainoa tarkoitus on kommunikoida ilman sisältöä, pelkän sosiaalisuuden vuoksi, rasittaa minua ja koen sen epäkiinnostavana. Ystäväni tuntevat minut, eivätkä altista minua sellaiselle. Samoin sisareni. Erittäin sosiaalinen äitini valitettavasti ei, mikä on etäännyttänyt meitä toisistamme.
Ja kyllä, tämä palsta on juuri sellaista sosiaalisuutta, mitä kaipaan: voin tulla milloin tahansa, keskustella juuri siitä asiasta, josta haluan, juuri niin pitkään kuin haluan. Ja poistua keskustelusta milloin haluan.
Olen sellainen, että lähden liian helposti kadottamaan itseäni läheisissä suhteissa. Itselleni ratkaisu ei ole vältellä ihmissuhteita vaan opetella uusia taitoja toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.
Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.
Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.
Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.
Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
Ap
Itse viihdyn parhaiten yksin. Meissä on se ero että en suojaa itseäni yksinololla hyväksikäytöltä vaan olen aidosti tällainen. Siinä mielessä on ehkä jonkun mielestä epätervettä että yksinolo on valittu koska pelkää tai välttelee kipua ja epämukavia kokemuksia jotka johtuisivat siitä että on liian ponneton pitämään puolensa.
Ohis
Minä myös olen ihminen, joka yksinkertaisesti viihtyy parhaiten yksin. Olen ns. sosiaalinen introvertti. Toisin sanoen, pärjään hyvin ihmisten seurassa ja osaan keskustella heidän kanssaan. Viihdyn paikoissa, joissa on paljon ihmisiä: teatterissa, messuilla, ravintoloissa. Osaan käyttäytyä näissä tilanteissa, osaan tehdä vaikutuksen, saan huomiota ja myös nautin saamastani huomiosta. Minulle olennaista on, että voin poistua milloin haluan; saan päättää, kuinka paljon sosialisoin tai keskustelen ihmisten kanssa. Olen näissä paikoissa yleensä yksin. Teen ylipäätään asioita mieluiten yksin, esim. matkustelen yksin (matkustelen paljon).
Ystäviä minulla on hyvin vähän. Tapaan heitä harvoin fyysisesti, pääosin viestittelemme silloin tällöin. Voin kuitenkin koska tahansa lähestyä heitä, jos koen siihen tarvetta. Tämä toimii molemmin puolin. Tyhjänpäiväinen rupattelu, jonka ainoa tarkoitus on kommunikoida ilman sisältöä, pelkän sosiaalisuuden vuoksi, rasittaa minua ja koen sen epäkiinnostavana. Ystäväni tuntevat minut, eivätkä altista minua sellaiselle. Samoin sisareni. Erittäin sosiaalinen äitini valitettavasti ei, mikä on etäännyttänyt meitä toisistamme.
Ja kyllä, tämä palsta on juuri sellaista sosiaalisuutta, mitä kaipaan: voin tulla milloin tahansa, keskustella juuri siitä asiasta, josta haluan, juuri niin pitkään kuin haluan. Ja poistua keskustelusta milloin haluan.
Tämä olisi voinut olla minun kirjoittama, pl. etten enää juurikaan matkustele. Tykkään tehdä kaikenlaista yksin, joten yksin matkustelukaan ei ollut ongelma - päinvastoin.
katso, minä opin irrottamaan
näetkö kuinka käteni ei hae mitään
sen, mikä on pahaa, minä unohdan
jos näen jotain hyvää, ohi kävelen
lopulta olemme kuitenkin yksin
lopulta olemme kuitenkin yksin
minulle jää kertomus
joka muistuttaa elämääni
minulle jää ylleni satanut puiden pöly
minulle jää salaisuus
jota en kertonut kenellekään
minulle jää unet, joissa peurat puhuvat
ketään ei voi tuntea kokonaan
ketään ei voi viedä mukanaan
lopulta olemme kuitenkin yksin
lopulta olemme kuitenkin yksin
minulle jää kertomus
joka muistuttaa elämääni
minulle jää ylleni satanut puiden pöly
minulle jää salaisuus
jota en kertonut kenellekään
minulle jää unet, joissa peurat puhuvat
minulle jää villi kuminan tuoksu
hiljaisella aukiolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai tuo on oire jostakin, koska "normaali" ja tasapainoinen ihminen on sosiaalinen. Mutta ilmeisesti et kärsi itse tilanteesta, joten sinulla ei ole mitään motivaatiota alkaa miettiä, mikä sinut on tehnyt tuollaiseksi ja pitäisikö sinun kasvaa sellaiseksi, joka nauttii toisten seurasta.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman jatkaa keskustelua eikä vain olla eri mieltä asiasta?
En viitsi alapeukutella, mutta vastaan sinulle, jos et ihan oikeasti tajua.
Kaikki ihmiset eivät koe saavansa mielihyvää ja energiaa muiden seurasta.
Yleensä mitä älykkäämpi ihminen on, sitä vähemmän hän kokee tarvitsevansa tai kaipaavansa muiden seuraa. Tämä on useissa tutkimuksissa selvitetty todeksi.
Voitko keksiä miksi? 😏[/quoteYksi syy on ylimielisyys. Introvertit uskovat olevansa älykkäämpiä kuin muut ja dissaavat ihmisiä, jotka eivät jaksa/pysty keskustelemaan juuri heidän mielenkiinnon kohteistaan tuntitolkulla.
Ohis
Mutta sinun mielenkiinnon kohteista pitää jaksaa jauhaa tuntitolkulla?
Alue: Aihe vapaa
>>
Mitä sitten, kun joku erakko sairastuu kunnolla? Tarvitsee tukea tai apua jossain? Ja jäähän elämästä ihan sairaan paljon ihanaa kokematta ja näkemättä.
Tätä en oikein käsitä. Eihän kaikilla vain ole ketään ystäviä tai sukulaisiakaan, jotka välittäisivät. Siitähän tuossa on perimmiltään kyse. Monellakaan ei ole ystäviä, vaikka itse haluaisi. Samoin onpaljon sinkkuja, jotka eivät ole löytäneet kumppania kovasta yrittämisestä huolimatta. Yksin on mentävä eteenpäin. Ja totuttava siihen, että kaikki nyt vain eivät voi saada ja kokea kaikkea "ihanuutta", ei ainakaan tässä elämässä.