Voin parhaiten kun olen yksin

En ole tavannut "ystäviä" 2,5 vuoteen. En kaipaa enkä tiedä, mitä iloa siitä olisi. Helpompaa yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.

Ap

Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon, pystyisit normaaleihin ja hyviin ihmissuheisiin, joissa ei tulla riistetyksi tai pahoinpidellyksi. Nyt suojaat itsesi niin tehokkaasti, että lapsi menee pesuveden mukana.

Ihmisen hormonitoiminta ja hermosto on rakennettu toimimaan yhteisön jäsenenä. Yleisesti katsottuna eristäytyminen on yhtä epäterveellistä ja tappavaa kuin tupakointi.

Ymmärrän, että sinulla on tarve suojautua, olen itsekin c-ptsd-sairastunut pitkäkestoisesta henkisestä väkivallasta.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kuitenkin kirjoitat tänne koska haluat että sun olemassaolon joku noteeraa. Eikö tämä ole jotenkin ristiriitaista?

Täällä ei ole ystäviä. Palstalle voi kirjoittaa silloin kuin haluaa, tai olla kirjoittamatta, ja juuri niistä aiheista kuin haluaa eikä kukaan vaadi mitään eikä ainakaan soita puhelimella. Saan siis itse päättää mihin suuntaan laivaa ajetaan ja tämän tyyppinen sosiaalisuus on sellaista mistä pidän.

Ap

Kenelle muulle tuli mainos:" Kaveritaidot kuuluvat kaikille"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.

Ap

Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon, pystyisit normaaleihin ja hyviin ihmissuheisiin, joissa ei tulla riistetyksi tai pahoinpidellyksi. Nyt suojaat itsesi niin tehokkaasti, että lapsi menee pesuveden mukana.

Ihmisen hormonitoiminta ja hermosto on rakennettu toimimaan yhteisön jäsenenä. Yleisesti katsottuna eristäytyminen on yhtä epäterveellistä ja tappavaa kuin tupakointi.

Ymmärrän, että sinulla on tarve suojautua, olen itsekin c-ptsd-sairastunut pitkäkestoisesta henkisestä väkivallasta.

Kyse ei ole riistosta tai pahoinpitelystä vaan siitä, että ystävä päättää kommunikointimuodon (ei esim. Jaksa viestitellä vaan haluaa aina soittaa), utelee henkilökohtaisia asioita, joita en ihan välttämättä haluaisi edes jakaa, käyttää minua kuunteluautomaattina jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.

Ap

Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon, pystyisit normaaleihin ja hyviin ihmissuheisiin, joissa ei tulla riistetyksi tai pahoinpidellyksi. Nyt suojaat itsesi niin tehokkaasti, että lapsi menee pesuveden mukana.

Ihmisen hormonitoiminta ja hermosto on rakennettu toimimaan yhteisön jäsenenä. Yleisesti katsottuna eristäytyminen on yhtä epäterveellistä ja tappavaa kuin tupakointi.

Ymmärrän, että sinulla on tarve suojautua, olen itsekin c-ptsd-sairastunut pitkäkestoisesta henkisestä väkivallasta.

Kyse ei ole riistosta tai pahoinpitelystä vaan siitä, että ystävä päättää kommunikointimuodon (ei esim. Jaksa viestitellä vaan haluaa aina soittaa), utelee henkilökohtaisia asioita, joita en ihan välttämättä haluaisi edes jakaa, käyttää minua kuunteluautomaattina jne.

Ap

Entäpä ihan oikea ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kuitenkin kirjoitat tänne koska haluat että sun olemassaolon joku noteeraa. Eikö tämä ole jotenkin ristiriitaista?

Täällä ei ole ystäviä. Palstalle voi kirjoittaa silloin kuin haluaa, tai olla kirjoittamatta, ja juuri niistä aiheista kuin haluaa eikä kukaan vaadi mitään eikä ainakaan soita puhelimella. Saan siis itse päättää mihin suuntaan laivaa ajetaan ja tämän tyyppinen sosiaalisuus on sellaista mistä pidän.

Ap

Mulla sama juttu. Onneksi kuitenkin ystävikseni on valikoitunut ihmisiä, joiden kanssa pidän yhteyttä lähinnä viestein. Ja nimenomaan sellaisia, joille on ihan ok, että vastaan viestiin vasta illalla tai ylihuomenna. Muiden ihmisten tapaamisessa eniten voimavaroja verottaa se, että koko ajan pitää keskittyä kyseiseen ihmiseen, hänen sanomisiinsa, ilmeisiinsä ja eleisiinsä. Viestittelyssä ja varsinkin palstailussa voi käydä välillä keittämässä kahvia, viedä koiran ulos tai katsoa leffaa. Ja tosiaan valita itse ne keskustelunaiheet, joihin just sillä hetkellä haluaa osallistua. Muut aiheet voi skipata. Ystäviä on ihan kiva silloin tällöin tavata, mutta pari tuntia kerrallaan riittää oikein hyvin. 

Olen käpertynyt omaan kuplaan, kun mailma on murjonut ja pahasti. Tunnen olevani turvassa, kun ei tarvitse lässyttää turhuuksia tai omaa tilannetta kenellekkään.

Ehkä olen traumatisoitunut ja luottamus ihmisiin mennyt. Luonto ja retkeily pitää elämässä kiinni, työt tai mikään ei innosta enää ja apua tilanteen ratkomiseen ei voimat tai mikä lie riitä.

Silti koen omassa kuplassa ilon hetkiä varsinkin nyt kevään koittaessa ja luonnon herätessä, toisaalta sekin ahdistaa, jos kurkistaa kuplasta ulos.

Tsemppiä ja lämmin ajatus sinulle AP...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.

Ap

Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon, pystyisit normaaleihin ja hyviin ihmissuheisiin, joissa ei tulla riistetyksi tai pahoinpidellyksi. Nyt suojaat itsesi niin tehokkaasti, että lapsi menee pesuveden mukana.

Ihmisen hormonitoiminta ja hermosto on rakennettu toimimaan yhteisön jäsenenä. Yleisesti katsottuna eristäytyminen on yhtä epäterveellistä ja tappavaa kuin tupakointi.

Ymmärrän, että sinulla on tarve suojautua, olen itsekin c-ptsd-sairastunut pitkäkestoisesta henkisestä väkivallasta.

"Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon", aika hauska heitto ihmiseltä jolla on omatkin asiat päin prinkkalaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.

Ap

Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon, pystyisit normaaleihin ja hyviin ihmissuheisiin, joissa ei tulla riistetyksi tai pahoinpidellyksi. Nyt suojaat itsesi niin tehokkaasti, että lapsi menee pesuveden mukana.

Ihmisen hormonitoiminta ja hermosto on rakennettu toimimaan yhteisön jäsenenä. Yleisesti katsottuna eristäytyminen on yhtä epäterveellistä ja tappavaa kuin tupakointi.

Ymmärrän, että sinulla on tarve suojautua, olen itsekin c-ptsd-sairastunut pitkäkestoisesta henkisestä väkivallasta.

Kyse ei ole riistosta tai pahoinpitelystä vaan siitä, että ystävä päättää kommunikointimuodon (ei esim. Jaksa viestitellä vaan haluaa aina soittaa), utelee henkilökohtaisia asioita, joita en ihan välttämättä haluaisi edes jakaa, käyttää minua kuunteluautomaattina jne.

Ap

Entäpä ihan oikea ystävä.

Kaikkien kanssa hommat ajautuu tuohon, että mennään toisen ehdoilla koko ajan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.

Ap

Itse viihdyn parhaiten yksin. Meissä on se ero että en suojaa itseäni yksinololla hyväksikäytöltä vaan olen aidosti tällainen. Siinä mielessä on ehkä jonkun mielestä epätervettä että yksinolo on valittu koska pelkää tai välttelee kipua ja epämukavia kokemuksia jotka johtuisivat siitä että on liian ponneton pitämään puolensa.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.

Ap

Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon, pystyisit normaaleihin ja hyviin ihmissuheisiin, joissa ei tulla riistetyksi tai pahoinpidellyksi. Nyt suojaat itsesi niin tehokkaasti, että lapsi menee pesuveden mukana.

Ihmisen hormonitoiminta ja hermosto on rakennettu toimimaan yhteisön jäsenenä. Yleisesti katsottuna eristäytyminen on yhtä epäterveellistä ja tappavaa kuin tupakointi.

Ymmärrän, että sinulla on tarve suojautua, olen itsekin c-ptsd-sairastunut pitkäkestoisesta henkisestä väkivallasta.

Ja vaihteeksi yksi traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivä palstapsykologi neuvoja jakelemassa, voi hyvää päivää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.

Ap

Itse viihdyn parhaiten yksin. Meissä on se ero että en suojaa itseäni yksinololla hyväksikäytöltä vaan olen aidosti tällainen. Siinä mielessä on ehkä jonkun mielestä epätervettä että yksinolo on valittu koska pelkää tai välttelee kipua ja epämukavia kokemuksia jotka johtuisivat siitä että on liian ponneton pitämään puolensa.

Ohis

En ole ap, mutta ei minua kiinnosta ihmissuhteet, joissa täytyy jotenkin erityisesti pitää puoliaan, ettei tule itsekkään ihmisen jyräämäksi. Koska iso osa ihmisistä on kuitenkin sellaisia, niin todellisten ystävien löytäminen on vaikeaa. Onneksi viihdyn kuitenkin iham aidosti hyvin myös itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.

Ap

Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon, pystyisit normaaleihin ja hyviin ihmissuheisiin, joissa ei tulla riistetyksi tai pahoinpidellyksi. Nyt suojaat itsesi niin tehokkaasti, että lapsi menee pesuveden mukana.

Ihmisen hormonitoiminta ja hermosto on rakennettu toimimaan yhteisön jäsenenä. Yleisesti katsottuna eristäytyminen on yhtä epäterveellistä ja tappavaa kuin tupakointi.

Ymmärrän, että sinulla on tarve suojautua, olen itsekin c-ptsd-sairastunut pitkäkestoisesta henkisestä väkivallasta.

"Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon", aika hauska heitto ihmiseltä jolla on omatkin asiat päin prinkkalaa

Joo, siis tiedän enkä peittele, että asiat ovat huonosti ja paljon olen jo tehnyt ja vielä on myös paljon tekemättä. Oli varmaan huolimattoman tökerösti muotoiltu tuo, mutta mielestäni pitää paikkansa monen osalta. Sopii ap:hen ja joku toinenkin tuohon jo ilmottautui.

Jos joku on vaikka koulukiusattu rankasti ja eristäytyy niin mielestäni täyttä puppua hymistellä, että joo kiva sulla elää loppuelämäsi yksin, kun siltä tuntuu sen sijaan, että voisi yrittää hoitaa itseään paremmalle tasolle. Mitä sitten, kun joku erakko sairastuu kunnolla? Tarvitsee tukea tai apua jossain? Ja jäähän elämästä ihan sairaan paljon ihanaa kokematta ja näkemättä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Millaista on epäterve erakkous?

Haluaisitko Sinä olla enemmän tekemisissä näiden erakkojen kanssa?

Miksi, miksi et?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tul

No ei kai ketään paitsi mrttyyriaee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.

Ap

Itse viihdyn parhaiten yksin. Meissä on se ero että en suojaa itseäni yksinololla hyväksikäytöltä vaan olen aidosti tällainen. Siinä mielessä on ehkä jonkun mielestä epätervettä että yksinolo on valittu koska pelkää tai välttelee kipua ja epämukavia kokemuksia jotka johtuisivat siitä että on liian ponneton pitämään puolensa.

Ohis

En ole ap, mutta ei minua kiinnosta ihmissuhteet, joissa täytyy jotenkin erityisesti pitää puoliaan, ettei tule itsekkään ihmisen jyräämäksi. Koska iso osa ihmisistä on kuitenkin sellaisia, niin todellisten ystävien löytäminen on vaikeaa. Onneksi viihdyn kuitenkin iham aidosti hyvin myös itsekseni.

Luultavasti vain marttyyria läheisriippuvaista kiinnostaa suhteet, joissa tullaan jyrätyksi ja pitää pitää puoliaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.

Ap

Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon, pystyisit normaaleihin ja hyviin ihmissuheisiin, joissa ei tulla riistetyksi tai pahoinpidellyksi. Nyt suojaat itsesi niin tehokkaasti, että lapsi menee pesuveden mukana.

Ihmisen hormonitoiminta ja hermosto on rakennettu toimimaan yhteisön jäsenenä. Yleisesti katsottuna eristäytyminen on yhtä epäterveellistä ja tappavaa kuin tupakointi.

Ymmärrän, että sinulla on tarve suojautua, olen itsekin c-ptsd-sairastunut pitkäkestoisesta henkisestä väkivallasta.

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Minä olen tuollaisessa itse rakennetussa poterossa. Kuitenkin sen hyödyt on suuremmat kuin aiemmat sosiaalisuuden aiheuttamat haitat.

Nautin yksin olemisesta ja seuraa kaipaan vain harvoin. Tiedän, etten saisi sellaista kanssakäymistä joka vastaisi tarpeeseeni.

Olen monesti halunnut kaivautua ulos poterostani, mutta se on johtanut vain kuluttaviin ihmissuhteisiin.  Jos juuri nyt päättäisin avautua maailmalle, edessä olisi sama kaava. Mieluummin siis säästän itseäni samoilta pettymyksiltä.

Ja olen vuosien terapiat käynyt. Terapiasuhteet eivät olleet samanlaisia kuin arkipäivän suhteeni, joten niissä tapahtunut oppiminen ja kehitys ei auttanut muussa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tul

No ei kai ketään paitsi mrttyyriaee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.

Ap

Itse viihdyn parhaiten yksin. Meissä on se ero että en suojaa itseäni yksinololla hyväksikäytöltä vaan olen aidosti tällainen. Siinä mielessä on ehkä jonkun mielestä epätervettä että yksinolo on valittu koska pelkää tai välttelee kipua ja epämukavia kokemuksia jotka johtuisivat siitä että on liian ponneton pitämään puolensa.

Ohis

En ole ap, mutta ei minua kiinnosta ihmissuhteet, joissa täytyy jotenkin erityisesti pitää puoliaan, ettei tule itsekkään ihmisen jyräämäksi. Koska iso osa ihmisistä on kuitenkin sellaisia, niin todellisten ystävien löytäminen on vaikeaa. Onneksi viihdyn kuitenkin iham aidosti hyvin myös itsekseni.

Luultavasti vain marttyyria läheisriippuvaista kiinnostaa suhteet, joissa tullaan jyrätyksi ja pitää pitää puoliaan.

Allekirjoitan. Olin ennen itse tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Millaista on epäterve erakkous?

Haluaisitko Sinä olla enemmän tekemisissä näiden erakkojen kanssa?

Miksi, miksi et?

Esimerkiksi sellaista, että selityksittä jätetään lapset, lapsenlapset jne ja vetäydytään jonnekin vuorille ja jätetään omat juridiset ja eettiset velvollisuudet hoitamatta. Näitä on lähipiirissä kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.

Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.

Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.

Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.

Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.

Ap

Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon, pystyisit normaaleihin ja hyviin ihmissuheisiin, joissa ei tulla riistetyksi tai pahoinpidellyksi. Nyt suojaat itsesi niin tehokkaasti, että lapsi menee pesuveden mukana.

Ihmisen hormonitoiminta ja hermosto on rakennettu toimimaan yhteisön jäsenenä. Yleisesti katsottuna eristäytyminen on yhtä epäterveellistä ja tappavaa kuin tupakointi.

Ymmärrän, että sinulla on tarve suojautua, olen itsekin c-ptsd-sairastunut pitkäkestoisesta henkisestä väkivallasta.

Ymmärrän, mitä tarkoitat. Minä olen tuollaisessa itse rakennetussa poterossa. Kuitenkin sen hyödyt on suuremmat kuin aiemmat sosiaalisuuden aiheuttamat haitat.

Nautin yksin olemisesta ja seuraa kaipaan vain harvoin. Tiedän, etten saisi sellaista kanssakäymistä joka vastaisi tarpeeseeni.

Olen monesti halunnut kaivautua ulos poterostani, mutta se on johtanut vain kuluttaviin ihmissuhteisiin.  Jos juuri nyt päättäisin avautua maailmalle, edessä olisi sama kaava. Mieluummin siis säästän itseäni samoilta pettymyksiltä.

Ja olen vuosien terapiat käynyt. Terapiasuhteet eivät olleet samanlaisia kuin arkipäivän suhteeni, joten niissä tapahtunut oppiminen ja kehitys ei auttanut muussa elämässä.

Minä taas olen ihan valmis ja avoin hyville, tasa-arvoisille ihmissuhteille. En siis ole poterossa, minulla vain on vahva suodatin sille, keitä päästän lähelleni ja keille annan aikaani ja empatiaani.