Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voin parhaiten kun olen yksin
08.04.2023 |
"Ystävät" aiheuttavat useimmiten vaan epämukavaa oloa ja ärtynyttä mieltä. Onko tämä oire jostain vai olenko todella vaan erakko? En oikein edes kaipaa ketään, ei tule mieleenkään esim. soittaa kenellekään tai pyytää kauppoihin mukaan. Yhden miesystävän kanssa oli tosin ihan kivaa käydä retkillä ja matkoilla, niitä aikoja välillä kaipaan.
Kommentit (83)
Korona-aika teki minusta erakon. Valitsin olla ottamatta piikkejä. Sen jälkeen loputkin ystävät hylkäsivät ja en edes enää kaipaa niitä kun näin niin hirveitä puolia ihmisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.
Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.
Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.
Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.
Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
Ap
Hyvä kun tiedostat rajattomuutesi. Seuraavaksi vaan opettelet sanomaan ei ja hankin kavereita jotka ei koita käyttää sua hyväksi.
Vastaan tuon puolesta jolle vastasit: eli älä sinä opeteta toisia elämään. Sinä elät kuten parhaaksi näet ja seuraavaksi sitten opettelet luottamaan siihen että muut tekevät samoin.
Mitään RAJATTOMUUTTA tuossa ei hänellä välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.
Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.
Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.
Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.
Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
Ap
Jos hoitaisit noi ongelmat kuntoon, pystyisit normaaleihin ja hyviin ihmissuheisiin, joissa ei tulla riistetyksi tai pahoinpidellyksi. Nyt suojaat itsesi niin tehokkaasti, että lapsi menee pesuveden mukana.
Ihmisen hormonitoiminta ja hermosto on rakennettu toimimaan yhteisön jäsenenä. Yleisesti katsottuna eristäytyminen on yhtä epäterveellistä ja tappavaa kuin tupakointi.
Ymmärrän, että sinulla on tarve suojautua, olen itsekin c-ptsd-sairastunut pitkäkestoisesta henkisestä väkivallasta.
Kyse ei ole riistosta tai pahoinpitelystä vaan siitä, että ystävä päättää kommunikointimuodon (ei esim. Jaksa viestitellä vaan haluaa aina soittaa), utelee henkilökohtaisia asioita, joita en ihan välttämättä haluaisi edes jakaa, käyttää minua kuunteluautomaattina jne.
Ap
Entäpä ihan oikea ystävä.
Vastaan tuon puolesta jolle vastasit :
Lopeta toi vänkääminen ja anna ihmisen olla rauhassa introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.
Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.
Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.
Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.
Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
Ap
Hyvä kun tiedostat rajattomuutesi. Seuraavaksi vaan opettelet sanomaan ei ja hankin kavereita jotka ei koita käyttää sua hyväksi.
Vastaan tuon puolesta jolle vastasit: eli älä sinä opeteta toisia elämään. Sinä elät kuten parhaaksi näet ja seuraavaksi sitten opettelet luottamaan siihen että muut tekevät samoin.
Mitään RAJATTOMUUTTA tuossa ei hänellä välttämättä ole.
Tuossahan ihminen suiraan kertoi rajattomuudestaan, joten jos hän puhui totta niin kyllähän sitä on ihan huomattavassa määrin.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Korona-aika teki minusta erakon. Valitsin olla ottamatta piikkejä. Sen jälkeen loputkin ystävät hylkäsivät ja en edes enää kaipaa niitä kun näin niin hirveitä puolia ihmisissä.
Täällä sama tilanne. Ei voi ymmärtää ihmisten vihaa ja halveksuntaa. Paljon jaksamista sinulle, olit vahva kun et langennut ansaan niin kuin monet muut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.
Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.
Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.
Toksisten suhteiden jälkeen tulee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.
Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
Ap
Hyvä kun tiedostat rajattomuutesi. Seuraavaksi vaan opettelet sanomaan ei ja hankin kavereita jotka ei koita käyttää sua hyväksi.
Vastaan tuon puolesta jolle vastasit: eli älä sinä opeteta toisia elämään. Sinä elät kuten parhaaksi näet ja seuraavaksi sitten opettelet luottamaan siihen että muut tekevät samoin.
Mitään RAJATTOMUUTTA tuossa ei hänellä välttämättä ole.Tuossahan ihminen suiraan kertoi rajattomuudestaan, joten jos hän puhui totta niin kyllähän sitä on ihan huomattavassa määrin.
Ohis
Ystävyyteen ja ihmissuhteisiin kuuluu se, että joustaa ja tekee kompromisseja. Joten jos ajatukset ystävyydestä ja esim. yhteydenpidon määrästä kovasti eriävät sen kumppanin kanssa, niin voi hyvinkin tuntua siltä, että joutuu hyväksikäytetyksi myöntymällä toisen toiveisiin. Vai miltä kuulostaa ystävä, joka pitää tiukasti rajansa ja vastaa puhelimeen ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan?
Ymmärrän mistä puhut ap. Minäkin joutunut usein ns ystävien hyväksikäyttämäksi, olen tullut varovaiseksi ja viihdyn yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn yksin. En tarvitse seuraa. Voisin helposti olla vaikka viikon ilman yhtään ihmiskontaktia. Minulla on kuitenkin lapset ja miesystävä, joten aivan liian harvoin saan täysin omaa aikaa ja se rasittaa minua.
Minulla on yksi ystävä, hänen kanssaan soittelemme kerran viikossa pitkän puhelun. Miesystäväni on minun laillani introvertti, joten ymmärrämme toisiamme, eikä meistä kumpikaan ole kokoaikaisen seuranpidon tarpeessa.
Harrastan kirjeenvaihtoa, mikä on sopiva sosiaalisuuden muoto minulle. Voin kirjoittaa silloin, kun siltä tuntuu, jättää kirjeen kesken milloin tahdon ja jatkaa myöhemmin. Se on aika omaehtoista. Välillä ärsyttää viestittelykin, kun siinä täytyy olla "kiinni".
Vierailija kirjoitti:
Sulla voi olla ollut vääränlaisia ihmisiä ympärilläsi. Olen samanlainen. Haluaisin jutella tieteestä, luonnosta, taiteesta, vaihtoehtoisista elämäntavoista ja henkisyydestä mutta ihmiset ympärilläni juttelevat ihmissuhteista, temppareista, julkkiksista, meikeistä, deittailusta ja ulkonäöstä tai kehuvat itseään ja esittelevät omaa erinomaisuuttaan. Ei kiinnosta yhtään. Tapaamiset ihmisten kanssa ovat tosi raskaita kun ei löydy yhteistä juteltavaa. Kaipaan kyllä seuraa, mutta samanhenkisiä ei ole osunut kohdalle. Yleensä ne oman henkiset ovat juuri tästä syystä erakoituneita. Niin taitaa käydä itsellenikin kun suunnittelen jo omavaraisuutta keskellä ei mitään.
No tämä erinomaisuutensa esittely yhdistettynä siihen, että jos erehtyy edes mainitsemaan tehneen jotakin mistä on ylpeä tai iloitsee, niin vastaus on: ai SÄ teit. Ai SULLA on? Aivan, kuin eivät kuulisi, kuinka ovat itse puhuneet, juuri edellisessä lauseessa. Minulla ei ole erityisemmin tarvetta puhua henkisyydestä yms. Korkealentoisuudesta, mutten myöskään koe nettikommunikaatiota mielekkäänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille, jotka jaksoitte jakaa ajatuksianne kysyttyäni, vaikka teittekin sen pitkin hampain.
Ymmärrän hyvin esitettyjä asioita. Olen itsekin enemmän yksin kuin seurassa ja rima on korkealla, mutta toisaalta nautin aidosti ystävistäni, koska he ovat tarkkaan valittuja.
Lähipiirissä on paljon myös epätervettä erakkoutta, enkä itse pysty näkemään sitä sen terveempänä kuin älytöntä takertumistakaan. Itsestäkin mietin siksi tarkkaan, toiminko terveesti vai en ja raja on todella häilyvä.
Toksisten suhteiden jälkeen tul
No ei kai ketään paitsi mrttyyriaee vahva tarve eristäytyä pitkäksi aikaa.Miksi erakkous on mielestäsi epätervettä? Minulle se on osittain jopa keino suojella itseäni. Olen kiltti ja miellyttämisenhaluinen, joten joudun äkkiä "ystävien" määräilemäksi ja hyväksikäyttämäksi.
Ap
Itse viihdyn parhaiten yksin. Meissä on se ero että en suojaa itseäni yksinololla hyväksikäytöltä vaan olen aidosti tällainen. Siinä mielessä on ehkä jonkun mielestä epätervettä että yksinolo on valittu koska pelkää tai välttelee kipua ja epämukavia kokemuksia jotka johtuisivat siitä että on liian ponneton pitämään puolensa.
Ohis
En ole ap, mutta ei minua kiinnosta ihmissuhteet, joissa täytyy jotenkin erityisesti pitää puoliaan, ettei tule itsekkään ihmisen jyräämäksi. Koska iso osa ihmisistä on kuitenkin sellaisia, niin todellisten ystävien löytäminen on vaikeaa. Onneksi viihdyn kuitenkin iham aidosti hyvin myös itsekseni.
Luultavasti vain marttyyria läheisriippuvaista kiinnostaa suhteet, joissa tullaan jyrätyksi ja pitää pitää puoliaan.
Eivät suhteet, joissa tulee jyrätyksi ja joutuu pitämään puolensa, kiinnosta tippaakaan. Syystä tai toisesta niitä kuitenkin olisi tarjolla.
Korona-aika teki minustakin erakon, mutta eri syystä. Ihmiset ympärillä jatkoivat baarissa käymistä ym. Itse näin läheltä nuorten ihmisten kuolemia ja tulin varovaiseksi. Tätä ei ymmärretä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka haluaisin pois poterostani, eipä niitä uusia hyviä ystävyyksiä ole tässä ja nyt tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pääsiäisen yksin. Ihanaa.
Miten saat ajan kulumaan?
Vierailija kirjoitti:
Viihdyn yksin. En tarvitse seuraa. Voisin helposti olla vaikka viikon ilman yhtään ihmiskontaktia. Minulla on kuitenkin lapset ja miesystävä, joten aivan liian harvoin saan täysin omaa aikaa ja se rasittaa minua.
Minulla on yksi ystävä, hänen kanssaan soittelemme kerran viikossa pitkän puhelun. Miesystäväni on minun laillani introvertti, joten ymmärrämme toisiamme, eikä meistä kumpikaan ole kokoaikaisen seuranpidon tarpeessa.Harrastan kirjeenvaihtoa, mikä on sopiva sosiaalisuuden muoto minulle. Voin kirjoittaa silloin, kun siltä tuntuu, jättää kirjeen kesken milloin tahdon ja jatkaa myöhemmin. Se on aika omaehtoista. Välillä ärsyttää viestittelykin, kun siinä täytyy olla "kiinni".
Olet ihan hirveän sosiaalinen, jotain koko ajan menossa ja ihmisiä ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pääsiäisen yksin. Ihanaa.
Miten saat ajan kulumaan?
Kirjoitan romaania, kuuntelen äänikirjoja, käyn kävelyllä, istuskelen pihalla ja siivouksen, teen kotitöitä, luen viikon lehdet rauhassa . Pääsiäinen loppuu kesken!
Vierailija kirjoitti:
Vaikka haluaisin pois poterostani, eipä niitä uusia hyviä ystävyyksiä ole tässä ja nyt tarjolla.
Niin just, mulle heti kaikki nyt mutta minulta ei saa riistää energiaa
Kuulostaa normaalilta. Älä suotta ajattele että yksin viihtyminen olisi oire jostain.
Viihdyt vain enemmän yksinään.
Toiset haluavat olla yksin, toiset eivät. Se on tavallista. Olemme erilaisia.
Itsekkin viihdyn enemmän yksin.
Olen huomannut että jos ihmisiä on paljon joita ei tunne kunnolla se alkaa väsyttämään. Myös esim. töissä tulen tottakai toimeen, mutta on vaikeaa olla luontevasti oma itsensä muiden kanssa.
En myöskään viihdy esim. isoissa porukoissa.
Tuntuu että pitäisi olla jotakin muuta mitä on ja vetää jotain roolia.
Kahden kesken tai kolmistaan on rennompaa olla.
Yksin ollessani saa tilaa omille ajatuksilleen, huonommat tuntemukset väistyy, rentoudun ja pystyn olemaan oma itseni.
Tykkään myös tehdä erilaisia asioita itsekseen ja saan niistä enemmän irti kuin porukassa.
Muutama hyvä ystävä on jota näkee harvakseltaan. Se on riittävää.
En kärsi mistään, olen vain enemmän introvertti.
Alue: Aihe vapaa
En ole Ap mutta mielummin tänne kirjoittaa kuin päivittää somea jatkuvasti hakien sitä noteeraamista kymmeniltä ihmisiltä joka päivä. Se jos mikä on epätervettä ja kertoo henkilön narsistisuudesta.