Miten jaksatte elää kaikkien kropan virheiden kanssa?

Tehtyäsi tuon mainitun prismatestin, käy uimahallissa. Siellä sen näkee, millaisia me olemme. Jotkut nuoret ovat nättejä, mutta suurin osa ei todellakaan muistuta mitään malleja. On hirveää elämän hukkaamista käpertyä ulkonäkönsä ympärille. Varsinkin jos olet terve ja kivuton, sinulla on ollut kroppasi kanssa tuuria.

Yritän pitää itsestäni huolta. Nukun hyvin, liikun ja myös sallin herkuttelun tai viinilasin. Kroppani pystyy moneen ja olen saanut aikoinaan terveen lapsen, jota imetin. Voin olla kiitollinen. Ja näytänhän minä hyvältä! Sellaista ihmistä ei olekaan, jossa ei jotain virhettä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin väärältä, että toiset saavat elää elämänsä sopusuhtaisessa, sirossa ja naisellisessa kehossa ja itse on tuomittu elämään tällaisena töppöjalkaisena, epmuodostuneena möhkönä.

Vaikka keho olisikin sopusuhtainen, siro ja naisellinen, ei se tarkoita sitä, ettei siinä voisi olla vaikka mitä ongelmia, vaivoja ja kipuja. Ne vain eivät välttämättä näy ulospäin. Ja ehkä nämä sirot ja naiselliset toivoisivat olevansa vähemmän siroja ja naisellisia jos vain siitä hyvästä pääsisivät vaivoistaan eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin väärältä, että toiset saavat elää elämänsä sopusuhtaisessa, sirossa ja naisellisessa kehossa ja itse on tuomittu elämään tällaisena töppöjalkaisena, epmuodostuneena möhkönä.

Vaikka keho olisikin sopusuhtainen, siro ja naisellinen, ei se tarkoita sitä, ettei siinä voisi olla vaikka mitä ongelmia, vaivoja ja kipuja. Ne vain eivät välttämättä näy ulospäin. Ja ehkä nämä sirot ja naiselliset toivoisivat olevansa vähemmän siroja ja naisellisia jos vain siitä hyvästä pääsisivät vaivoistaan eroon.

Ikävä kyllä voi olla ruma JA vaivainen. Yleensä nämä kulkevat vielä käsi kädessä, joten maailma todella on epäreilu!

Minä olen aina kärsinyt itsetunto ongelmista. Nuorena oli kroppa Ok, kun jaksoi hirvittävät määrät kuntoilla. Nyt kolmen lapsen jälkeen joka puolella ylimääräistä. Ei hirveästi,mutta sen verran etten tunnen oloni epämukavaksi. Olen yrittänyt laihduttaa, mutta en vaan tässä elämtilanteessa saa liikuttua niin paljon että kovin kiinteäksi olisi mahdollista tulla. Lisäksi minulle tuli hirveästi raskausarpia ja imetyksen jälkeen rinnatkin roikkuvat pussit. Jos saisin kunnolla laihdutettua,niin sitten ne vähäisetkin rinnat häviää. Tunnistan itsenikin tuosta,että melkein hävettää olla alasti. Tarvitsisin plastiikkakirurgilla käyntiä ennen kuin voisin olla tyytyväinen.

Kasvot oli nuorempana ihan kauniit,mutta nyt muutamien valvottujen vuosien jälkeen ryppyjä ja hirveet silmäpussit..ja muutenkin naama turvonneen näköinen.

Koetan ajatella,että onneksi sentään muuten terve ja olen saanut elämääni paljon asioita mistä aiemmin haaveilun..mutta kyllä myönnän välillä tuntevani itseni epänaiselliseksi :/ Eikä paljoa helpota tämä nykyajan "yliseksualisointi" joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin väärältä, että toiset saavat elää elämänsä sopusuhtaisessa, sirossa ja naisellisessa kehossa ja itse on tuomittu elämään tällaisena töppöjalkaisena, epmuodostuneena möhkönä.

Vaikka keho olisikin sopusuhtainen, siro ja naisellinen, ei se tarkoita sitä, ettei siinä voisi olla vaikka mitä ongelmia, vaivoja ja kipuja. Ne vain eivät välttämättä näy ulospäin. Ja ehkä nämä sirot ja naiselliset toivoisivat olevansa vähemmän siroja ja naisellisia jos vain siitä hyvästä pääsisivät vaivoistaan eroon.

Tuskinpa toivoisivat.

En pitänyt kroppaani juurikaan virheellisenä ennen kuin tulin katteleen tätä palstaa. Virheitä on vaikka millä mitoin. On pyöreyttä on leikkausarpia ym.

Jos et ole kovin visuaalisesti ajatteleva kumppanin suhteen, niin pimeässä voi tuntua paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Siksi on olemassa plastiikkakirurgia jonka avulla kehon virheitä tai vammoja voi korjata

On paljon sellaisia juttuja, joita ei voi plastiikkakirurgialla korjata. Esim. Kehon mittasuhteet ja runsas karvoitus.

Jos mä miettisin mun kropan virheitä niin tämä elämä jäisi elämättä.

Psyykkeeni virheet ja vääristymät vievät huomioni ja energiani, ne ovat pahemat kuin kropan epäkohdat

Vierailija kirjoitti:

En pitänyt kroppaani juurikaan virheellisenä ennen kuin tulin katteleen tätä palstaa. Virheitä on vaikka millä mitoin. On pyöreyttä on leikkausarpia ym.

Minä olen aina ajatellut olevani todella virheellinen, mutta kauan kuvittelin, että ihmisen luonne ja sisin on kuitenkin se tärkein juttu. Tämän, ja parin muun, palstan lukeminen on kuitenkin karulla tavalla osoittanut pelkoni oikeiksi. Miehiä kiinnostaa naisissa vain ulkonäkö. Valitettavasti hiljattain tutustuin myös reaalimaailmassa mieheen, josta pidin kovasti, mutta joka pikku hiljaa suhteen edetessä alkoi tuoda yhä enemmän esille huonoja asioita ulkonäöstäni. Juuri niitä asioita joiden itsekin tiesin olevan pahimpia epäkohtia ja jotka saavat minut tuntemaan suurta häpeää ja epätoivoa. Olen jo lakannut ajattelemasta, tai toivomasta, että ikinä kelpaisin kenellekään.

Olin alle 10-vuotias kun vatsa leikattiin pitkältä matkalta auki. Leikkaus pelasti henkeni, mutta pitkä arpi jäi ja leikkaushaava tulehtui pahasti, joka vaikuttaa arven ulkonäköön negatiivisesti.

Teini-iässä kipuilin useita vuosia ulkonäköni kanssa, mutta jossain vaiheessa tajusin, että voin velloa loputtomiin asioissa, joita en voi muuttaa, tai hyväksyä asiat ja mennä eteenpäin.

Kropassani on asioita, joille voisi tehdä jotain, mutta en ole lähtenyt tekemään niille yhtään mitään, koska vaikka ne voisikin korjata, kroppaani jäisi asioita, joille ei voi yhtään mitään. Muun muassa arpeani ei saada pois vaikka tehtäisiin mitä ja siihen kajoaminen aiheuttaisi luultavasti enemmän ongelmia.

Mulla on paha psoriasis kasvoissa ja jopa työkaverit varovat katsomasta. Ikään kuin se määrittelisi minut ihmisenä. Mutta olen niin vahva henkisesti, että ajattelen sen olevan heidän omaa heikkouttaan ja typeryyttään.  Itse en välitä onko työkavereissa jokin "kauneusvirhe" tai ei  :D

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin väärältä, että toiset saavat elää elämänsä sopusuhtaisessa, sirossa ja naisellisessa kehossa ja itse on tuomittu elämään tällaisena töppöjalkaisena, epmuodostuneena möhkönä.

Kroppa vaikuttaa olevan sun ongelmista pienin. On paljon helpompaa syyttää jotain mitä ei voi muuttaa kuin työstää sitä mitä voi.

Kropan virheet voisivat vaihtua ihan toisiksi tai luulen että paremminkin väheetä jos olisi puoliso  eli peili joka kertoo mikä toisen mielestä mussa onhi vailla ja mikä ei sittenkään haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi on olemassa plastiikkakirurgia jonka avulla kehon virheitä tai vammoja voi korjata

On paljon sellaisia juttuja, joita ei voi plastiikkakirurgialla korjata. Esim. Kehon mittasuhteet ja runsas karvoitus.

Ehkä se mahdollinen paljo karvoituksesi  onkin olemassa jotakuta toista varten, odottamassa ihailijaansa, jota se ei ihoita vaan kiihoittaa

Kyllä se mies sinut riisuu jos sinua todella haluaa.

Tässä ketjussa ongelma ei ole ne vikaiset kehot vaan masennus, itsesääli ja oman navan kaivelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin väärältä, että toiset saavat elää elämänsä sopusuhtaisessa, sirossa ja naisellisessa kehossa ja itse on tuomittu elämään tällaisena töppöjalkaisena, epmuodostuneena möhkönä.

Kroppa vaikuttaa olevan sun ongelmista pienin. On paljon helpompaa syyttää jotain mitä ei voi muuttaa kuin työstää sitä mitä voi.

Olen käynyt kaksi vuotta psykoterapiassa, jos henkiseen puoleen viittasit. Terapiasta ei ollut apua, terapeutti vältteli käsittelemästä aihetta ja luonnollisestikin olen myös edelleen yhtä ruma kuin ennen terapiaa.