Miten jaksatte elää kaikkien kropan virheiden kanssa?

Kun ikää tulee lisää huomaa että niitä virheitä on ihan kaikilla. Voi olla onnellinen että on terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrään sut Ap tekemään ns. Prisma-testin. Menet johinkin isompaan ruokamarkettiin jo huomenna. Tarkkailet siellä asioivia pariskuntia. Ovatko kaikki klassisella tavalla kauniita/komeita, hoikkia/treenattuja, rypyttömiä ja arvettomia? Takaan, että suurin osa ei ole mitään mannekiineja. Ja kas: hekin ovat uskaltaneet avata sydämensä jollekin toiselle, joka on nähnyt heissä jotakin kaunista. Olisiko ajateltavissa, että sinäkin voisit löytää jonkun, joka lähtee kanssasi lähimarkettiin ruokaostoksille?

Ovat ehkä pariutuessaan olleet, tai vaatteiden alla on kaunis ja tasainen iho ja normaali alapää.

Ap

Osalla on ja osalla on kuule avannepussi tai ties mitä siellä vaatteiden alla.

Ongelma ei ole sun kropassa (vaikka siinä olis mitä virheitä) vaan sun mielessä. Miksi kuvittelet että kelpaat vain täydellisenä?

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole sun kropassa (vaikka siinä olis mitä virheitä) vaan sun mielessä. Miksi kuvittelet että kelpaat vain täydellisenä?

Koska hän on ottanut aivopesun todesta. Eikä ihme, onhan se virheiden tuputus kovaa jo pikku tytöstä asti. Maailma on rikki, kun jokainen nainen luulee olevansa ruma ja epätäydellinen vaikka on ihan kaunis ja normaali.

Koska omaa kehoani ei ole tarvinnut leikata, se toimii ja liikuttaa minua. En ole onnekseni myöskään kokenut onnettomuuksia, että tarvitsisi esim. opetella kävelemään. Se ei ole täydellinen, mutta se on oikein hyvä sellaisenaan näillä elintavoilla. Annan sille anteeksi selluliitit, vuosien vaikutukset ja vanhenemisen, mutta huolehdin sitä mahdollisimman hyvin pääsääntöisesti tasapainoisella liikunnalla, ravinnolla ja levolla. Lähinnä siksi, että kantaisi minua vielä mahdollisimman pitkälle ilman leikkauksia ja kroonisia kipuja. En pyri täydellisyyteen ja olen keholleni armollinen, ja nautin myös kosketuksesta.

Vaikeaahan se on. Olen sillä tavalla epäonnekas, että minulla on vartalossani ( ja kasvoissa myös) kaikki ne ulkonäköpiirteet, joita yleisesti pidetään rumina tai epähaluttavina. Tuntuu tilastojen valossa omituiselta, että tämmöinen käänteinen voitto voi osua kenenkään kohdalle geenilotossa, mutta näin vain valitettavasti on minulle käynyt. Nuorempana mietin paljon itseni tappamista, mutta jotenkin sitä kuitenkin tuli aina sen verran tolkkuihinsa, että jatkoi hengissä pysymistä. Olen elämäni aikana kelvannut vain yhdelle miehelle ja hänen kanssaan minulla on lapsiakin. Nykyäänkin on välillä todella vaikeita päiviä ja oman ulkonäön ajatteleminen tekee surulliseksi. Olisi niin ihanaa katsoa peiliin ja pitää näkemästään. Ja että joku muukin voisi ilahtua minusta. Ihmisten ilmoille meneminen tuntuu välillä vaikealta ja pidänkin eniten syksystä ja talvesta, silloin voi pukeutua paksuihin vaatteisiin ja ulkona on enimmäkseen pimeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole sun kropassa (vaikka siinä olis mitä virheitä) vaan sun mielessä. Miksi kuvittelet että kelpaat vain täydellisenä?

Koska hän on ottanut aivopesun todesta. Eikä ihme, onhan se virheiden tuputus kovaa jo pikku tytöstä asti. Maailma on rikki, kun jokainen nainen luulee olevansa ruma ja epätäydellinen vaikka on ihan kaunis ja normaali.

Niin tai sitten oikeasti on ruma ja kropassa on vähän isompiakin epätäydellisyyksiä. Ns. normaalin näköiset ei voi ymmärtää miten paljon se vaikuttaa elämään, mielenterveyteen, uraan, parisuhdemahdollisuuksiin, itsetuntoon, you name it.

ei-ap

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole sun kropassa (vaikka siinä olis mitä virheitä) vaan sun mielessä. Miksi kuvittelet että kelpaat vain täydellisenä?

Joillakin se kokemus tulee edellisistä parisuhteissa missä kehoa on haukuttu rumilla sanoilla ja pidetty kuvottavana. 

Vierailija kirjoitti:

Elät vaatteet päällä ja vältät paikkoja, missä pitää kulkea vähissä vaatteissa. Luonnossa voi kulkea itsekseen. Voit myös muuttaa pois pk-seudulta, sekin voi helpottaa. Parisuhde ei tuo onnea.

Miksi muutto?

Jos parisuhde on noin vaikeaa ja paineistavaa, niin mitä jos eläisitkin yksin? Nauttisit vaan elämästä ja katsoisit kroppaasi hyväksyvästi, että aika asiallinen kroppa on :)

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole sun kropassa (vaikka siinä olis mitä virheitä) vaan sun mielessä. Miksi kuvittelet että kelpaat vain täydellisenä?

Ei tarvitse olla täydellinen, siedettävä ja normaali riittäisi. Ongelmaa voi olla vaikea ymmärtää, jos oma kauneusvirhe on lievä ylipaino tai joku leikkausarpi nilkassa.

Ap

Helposti. Mulla on oikeitakin ongelmia elämässä.

Mitä virheitä tällä nyt tarkoitetaan?

En jaksanutkaan. Tein elämäntaparemontin 7v sitten. Laihdutin ylimääräistä rasvaa pois 40kg. Varmaan onni että olen vielä sen ikäinen, ettei jäänyt nahkakaan roikkumaan. Nyt olen tyytyväinen peilikuvaani. Rasvaprosentti on 12% ja rauta nousee.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanutkaan. Tein elämäntaparemontin 7v sitten. Laihdutin ylimääräistä rasvaa pois 40kg. Varmaan onni että olen vielä sen ikäinen, ettei jäänyt nahkakaan roikkumaan. Nyt olen tyytyväinen peilikuvaani. Rasvaprosentti on 12% ja rauta nousee.

Onnittelut sinulle elämäntaparemontista, mutta kannattaa ottaa huomioon, että kaikkien ulkonäkövirheet eivät ole pelkällä laihduttamisella korjattavissa.

Jos kaipaatte sen epätäydellisen kroppanne kanssa kumppania, laittakaa Tinderiin, että myös lyhyet ja ylipainoiset miehet kelpaavat.

Tiedän monia onnellisia aviopareja, joissa kumpikaan osapuoli ei täytä näitä nykyisiä missi-ihanteita. Kumppanuus on tärkeämpää kuin ulkonäkö

Mä en jaksa miettiä tommosta. Tässä olen, ja hengitän 👍🏻. Välillä sekin on ollut siinä ja siinä, usein se helpompi vaihtoehto ois ollut houkuttavampi. Oon saanut 6 lasta, ja jo ensimmäisestä sain hirveät raskausarvet. Elämä kulki eteenpäin, ja toi tullessaan myös surua ja murhetta. Laihduin nopeasti yli 20 kiloa, enkä ole ollut kovin ylipainoinenkaan ikinä. Nyt olen hoikka, joo, onko kiva? Ei oo. Oon liian laiha, tissit kadonneet, raskausarvet paikallaan.. sääret on hoikat kyllä, jee 👍🏻. Mutta mieli on ihan persiissä, ja muutoinkin: paljon mieluummin oisin pyöreämpi ja sen myötä kauniimpi, iloisempi ja positiivisempi. Jos kropan takia miettii jotain elämisen arvoa, niin aika höpöhöpöä on tunne-elämäkin.. se on vain keho, enemmän kannattaisi satsata siihen pään hyvinvointiin 👍🏻..

Koska se on mun keho. Ainutlaatuinen ja toista samanlaista ei ole.

Kaikilla on virheitä. Toisilla isompia ja enemmän huomiota herättäviä kuin toisilla.

Kuitenkin toimiva ja se on tärkeintä.

Virheitä on jos jonkinlaisia, mutta mitä siitä. Elämä itsessään on ihan mukavaa kaikkine vaikeuksineenkin.

Muutakaan kroppaa ei ole tarjolla, tähän on tyytyminen.

Tuntuu niin väärältä, että toiset saavat elää elämänsä sopusuhtaisessa, sirossa ja naisellisessa kehossa ja itse on tuomittu elämään tällaisena töppöjalkaisena, epmuodostuneena möhkönä.