Miten jaksatte elää kaikkien kropan virheiden kanssa?

En jaksakaan, ollut iso vaikutus elämään.

Minkä ihmeen virheiden? En ymmärrä aloitusta.

Mitä vanhemmaksi mä tulen, ja olen kokenut syöpäleikkauksen, nivellelikkauksen jne sitä tyytyväisempi olen peilikuvaani. Vaikka on arpia noista leikkauksista ja ties mitä muita kauneusvirheitä. Ryppyjökin jo vähän. Olen kiitollinen keholleni kun se mua kuitenkin elättää ja liikuttaa, lapsiakin on synnyttänyt perheeseemme! Ja oman epävarmuuden vuoksi ei kannata jättää parisuhdetta solmimatta. Puoliso haluaa todennäköisesti valot päälle kun riisut vaatteet ;) anna rakkaudelle ja itsellesi mahdollisuus!

En jaksakaan. Nyt. En näe enkä koe itseäni haluttavaksi enää. En ole ollenkaan sinut kropassani, nahoissani. Kehoni on muuttunut niin paljon sairastuttuani vakavasti. Siksi minun on vaikea tavata kumppaniani.

Ei mitenkään. Kitumalla. Ehkä ajattelemalla että jos pari virhettä saisi joskus pois tai sitten ei, riippuu rahasta. Kiinnittämällä huomio hetkeksi muualle, vielä pahempaan ongelmaan. Olemalla kiitollinen jos ei satu.

Millään ei ole merkitystä kunhan on normaalipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Millään ei ole merkitystä kunhan on normaalipainoinen.

Älä jaksa.

Äh, kropassani on virheitä ihan älyttömästi, jos niin alkaa ajattelemaan, mutta eivöt ne minun elämääni mitenkään hetkauta. Ja oikein hyvin kehtaan tallata nakkena perheeni ja mieheni silmien alla kotona, jos tarvis on. Perheeni ja mieheni rakastavat minua vaikka olisin minkä näköinen, ei se rakkaus mihinkään katoa.

N48

Määrään sut Ap tekemään ns. Prisma-testin. Menet johinkin isompaan ruokamarkettiin jo huomenna. Tarkkailet siellä asioivia pariskuntia. Ovatko kaikki klassisella tavalla kauniita/komeita, hoikkia/treenattuja, rypyttömiä ja arvettomia? Takaan, että suurin osa ei ole mitään mannekiineja. Ja kas: hekin ovat uskaltaneet avata sydämensä jollekin toiselle, joka on nähnyt heissä jotakin kaunista. Olisiko ajateltavissa, että sinäkin voisit löytää jonkun, joka lähtee kanssasi lähimarkettiin ruokaostoksille?

Mitä niin kauheaa sussa ap sitten on? Itselläni on arpia yms ja yksi vetoketju keskellä mahaa, kroppa lapsen tehnyt jne. Elän enkä surkuttele virheitäni ja lyttää itseäni.

Siksi että elämässä on muutakin sisältöä, kroppaa ei juurikaan tule ajateltua.

Pakkohan se on, kun ei ole muuta kroppaa tarjolla!

Tämä body jaksaa vaikka mitä, vaikkei olekaan täydellinen.

Mieti asiaa uudestaan, kun olet pyörätuolissa tai amputoitu.

Paksut, terveet jalat versus liikuntakyvyn puute.

Nitisevä selkä versus 4-raajahalvaus.

Ruma käsi versus halvaantunut raaja.

Vammaisetkaan eivät turhista natise. Lisäksi meillä on joukossanne monisairaita.

Ihan helposti jaksaa elää, sen kun elää. Ei kukaan pakota näyttäytymään kellekään alasti. 

Vierailija kirjoitti:

Määrään sut Ap tekemään ns. Prisma-testin. Menet johinkin isompaan ruokamarkettiin jo huomenna. Tarkkailet siellä asioivia pariskuntia. Ovatko kaikki klassisella tavalla kauniita/komeita, hoikkia/treenattuja, rypyttömiä ja arvettomia? Takaan, että suurin osa ei ole mitään mannekiineja. Ja kas: hekin ovat uskaltaneet avata sydämensä jollekin toiselle, joka on nähnyt heissä jotakin kaunista. Olisiko ajateltavissa, että sinäkin voisit löytää jonkun, joka lähtee kanssasi lähimarkettiin ruokaostoksille?

Ovat ehkä pariutuessaan olleet, tai vaatteiden alla on kaunis ja tasainen iho ja normaali alapää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä niin kauheaa sussa ap sitten on? Itselläni on arpia yms ja yksi vetoketju keskellä mahaa, kroppa lapsen tehnyt jne. Elän enkä surkuttele virheitäni ja lyttää itseäni.

En halua edes kertoa, mutta pitkä lista kaikkea.

Ap

Pakko jaksaa. Onneksi vartalolle voi aina tehdä jotain. Enempi minua ahdistaa vino purentani hampaissa, alkanut nyt lähikuukausina ahdistamaan entistä enemmän. Esim. vinoille hampailleni ainut mahdollisuus on leikkaushoito, eli aika iso operaatio ja kallis. Siihen verrattuna en stressaa alipainoisuudestani, aina on mahdollisuus syödä enemmän ja saada muotoja kroppaan. 

Elät vaatteet päällä ja vältät paikkoja, missä pitää kulkea vähissä vaatteissa. Luonnossa voi kulkea itsekseen. Voit myös muuttaa pois pk-seudulta, sekin voi helpottaa. Parisuhde ei tuo onnea.

Itsesääli ei auta yhtään mitään ja ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrään sut Ap tekemään ns. Prisma-testin. Menet johinkin isompaan ruokamarkettiin jo huomenna. Tarkkailet siellä asioivia pariskuntia. Ovatko kaikki klassisella tavalla kauniita/komeita, hoikkia/treenattuja, rypyttömiä ja arvettomia? Takaan, että suurin osa ei ole mitään mannekiineja. Ja kas: hekin ovat uskaltaneet avata sydämensä jollekin toiselle, joka on nähnyt heissä jotakin kaunista. Olisiko ajateltavissa, että sinäkin voisit löytää jonkun, joka lähtee kanssasi lähimarkettiin ruokaostoksille?

Ovat ehkä pariutuessaan olleet, tai vaatteiden alla on kaunis ja tasainen iho ja normaali alapää.

Ap

Veikkaan, että mahdollinen kumppaniehdokas ei pääse edes tutustumaan sinun ihoosi, kun huomaa jo, että olet pelkkä itsesäälinen ja katkera ääliö.

Ap toi ihan sellanen first worls problem.

En ole mallimitoissa mutten todellakaan tuhlaa ainokaista elämääni asian märehtimiseen. Lakkaa toijottamasta omaa napaasi.