Lue keskustelun säännöt.
Raha ei tuo onnea ja koolla ei ole väliä. Mitä muita valheita käytetään lohdutuksena?
Rumat ne vaatteilla koreilee, tuli vielä mieleen
Kommentit (890)
Vierailija kirjoitti:
Inhoan kaikkia sinkkuuteen liittyviä ylistyksiä vapaudesta ja omasta ajasta. Ihmisen ei ole luonnollista asua ja elää yksin. Ihminen tarvitsee parisuhteen/perheen turvan ja lämmön. Omituista on se, että moni on niin vieraantunut ihmisen luontaisesta sosiaalisuudesta, että oikeasti ahdistuvat parisuhteessa ja kokevat sen jotenkin rajoittavan heitä ja heidän "vapauttaan". Hyi, mitä egoismin kulta-aikaa elämme.
No me "mieluummin yksin" ihmiset ei eletä missään naivistisessa unelmahöttömaailmassa kuten sinä. Ollaan realisteja ja uskotaan, koska ollaan henk.koht. koettu todeksi, tutkimustulos että nainen on sinkkuna onnellisin. Tervettä itserakkautta ettei alistu kynnysmatoksi ja palvelijaksi kuten naiset historiassa aina ovat alistuneet. Merkityksellisiä ihmissuhteita voi olla muitakin kuin oma puoliso. Eikä sinkkuus tarkoita epäsosiaalisuutta. Taidat olla tyypillinen suomalainen nainen joka elää miehensä kautta eikä uskalla mitään ilman miestä? Pelkäätkö yhteiskunnan painetta ja pakosta menet parisuhteeseen? Valtaosa naisista näin tekee, suurin osa vain rahan vuoksi. Koska AINA ON NAISET NÄIN TEHNEET!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieleen puskee eräs tapahtuma rahaan liittyen, niin kerrotaan. Kuulin tämän itse vierestä. Nuori opiskelija tyttö meni baarissa juttelemaan suunnilleen ikäiselleen miehelle. Aika nopeasti tuli puhe opiskelusta, tyttö kertoi olevansa ammattikoulussa. Tähän mies totesi: Valitan, että kiinnostuisin tästä enempää odotettavissa oleva tulotasosi pitäisi olla vähintään 5000e/kk.
Oli itse ilmeisesti lääkäriksi opiskelemassa. Tyttö kääntyi kannoillaan, ei kylläkään pettyneeltä näyttänyt:) Mietin vaan, että toivottavasti kaveri, jos ja kun kriteerit täyttävä ehdokas on kohdalle osunut, on muistanut edelleen mainita tämän ehtonsa. Että toinenkin osapuoli tietää missä mennään. Miettikää...
Minä olen varmaan jotenkin outo ja erilainen kun arvostan sitä että toinen sanoo suoraan. Hyvähän se oli tuollekin tytölle että heti ensi askeleella tuli selväksi että vain rahalla on merkitystä. Samoin jos työhaastattelussa rekrytyyppi sanoo suoraan mitä hakee ja arvostaa. Tietää pysyä kaukana jos ei arvot kohtaa. Voi kävellä heti ulos ja etsiä fiksumpaa paikkaa tai tyyppiä. Kyllä ketuttais vuosia roikkua turhaan jossain tyypissä joka ei uskalla kasvaa aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleen puskee eräs tapahtuma rahaan liittyen, niin kerrotaan. Kuulin tämän itse vierestä. Nuori opiskelija tyttö meni baarissa juttelemaan suunnilleen ikäiselleen miehelle. Aika nopeasti tuli puhe opiskelusta, tyttö kertoi olevansa ammattikoulussa. Tähän mies totesi: Valitan, että kiinnostuisin tästä enempää odotettavissa oleva tulotasosi pitäisi olla vähintään 5000e/kk.
Oli itse ilmeisesti lääkäriksi opiskelemassa. Tyttö kääntyi kannoillaan, ei kylläkään pettyneeltä näyttänyt:) Mietin vaan, että toivottavasti kaveri, jos ja kun kriteerit täyttävä ehdokas on kohdalle osunut, on muistanut edelleen mainita tämän ehtonsa. Että toinenkin osapuoli tietää missä mennään. Miettikää...Minä olen varmaan jotenkin outo ja erilainen kun arvostan sitä että toinen sanoo suoraan. Hyvähän se oli tuollekin tytölle että heti ensi askeleella tuli selväksi että vain rahalla on merkitystä. Samoin jos työhaastattelussa rekrytyyppi sanoo suoraan mitä hakee ja arvostaa. Tietää pysyä kaukana jos ei arvot kohtaa. Voi kävellä heti ulos ja etsiä fiksumpaa paikkaa tai tyyppiä. Kyllä ketuttais vuosia roikkua turhaan jossain tyypissä joka ei uskalla kasvaa aikuiseksi.
Arvostusta tulisi vasta sitten kun se +5k€ ehdokas tulee kohdalle, ja mies sanoo edelleen suoraan: "Hyvä. Tulotasosi on riittävä että voin kiinnostua sinusta ja tutustua lisää"
Epäilen että monta 5k€ neitokaista kääntyy tässä kohtaa kannoillaan...?
Kaikilla meillä on jokin lahja. Kaikki on hyviä jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korvessa eläminen ilman mukavuuksia, on onnellisuuden ja vapauden huipentuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleen puskee eräs tapahtuma rahaan liittyen, niin kerrotaan. Kuulin tämän itse vierestä. Nuori opiskelija tyttö meni baarissa juttelemaan suunnilleen ikäiselleen miehelle. Aika nopeasti tuli puhe opiskelusta, tyttö kertoi olevansa ammattikoulussa. Tähän mies totesi: Valitan, että kiinnostuisin tästä enempää odotettavissa oleva tulotasosi pitäisi olla vähintään 5000e/kk.
Oli itse ilmeisesti lääkäriksi opiskelemassa. Tyttö kääntyi kannoillaan, ei kylläkään pettyneeltä näyttänyt:) Mietin vaan, että toivottavasti kaveri, jos ja kun kriteerit täyttävä ehdokas on kohdalle osunut, on muistanut edelleen mainita tämän ehtonsa. Että toinenkin osapuoli tietää missä mennään. Miettikää...Minä olen varmaan jotenkin outo ja erilainen kun arvostan sitä että toinen sanoo suoraan. Hyvähän se oli tuollekin tytölle että heti ensi askeleella tuli selväksi että vain rahalla on merkitystä. Samoin jos työhaastattelussa rekrytyyppi sanoo suoraan mitä hakee ja arvostaa. Tietää pysyä kaukana jos ei arvot kohtaa. Voi kävellä heti ulos ja etsiä fiksumpaa paikkaa tai tyyppiä. Kyllä ketuttais vuosia roikkua turhaan jossain tyypissä joka ei uskalla kasvaa aikuiseksi.
Arvostusta tulisi vasta sitten kun se +5k€ ehdokas tulee kohdalle, ja mies sanoo edelleen suoraan: "Hyvä. Tulotasosi on riittävä että voin kiinnostua sinusta ja tutustua lisää"
Epäilen että monta 5k€ neitokaista kääntyy tässä kohtaa kannoillaan...?
Jatketaanpa ajatusta edelleen: Jossain vaiheessa kohdalle sattuu sopiva ehdokas. Hän on tietoinen että täyttää tämän yhden kriteerin, mies kertoi sen heti alkuun. Molemmille homma käy, ja yhteinen taival alkaa. Riittävä raha takaa että hyvin menee.
Mutta... mitä jos alkaakin tuntua että jokin ei ole oikein? On hyvä olo pintapuolisesti, kuitenkin samalla huono olo, mitä ei useimmiten huomaa, mutta aina se kulkee mukana. Onko rahaa sittenkin liian vähän onneen...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"AMK on ihan yhtä hyvä kuin yliopisto." Äiti sanoi veljelleni näin, kun yo-kirjoitukset menivät penkin alle.
Tärkeintä on vapaus. Vaikka oikeasti ei olisi enää mitään menetettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleen puskee eräs tapahtuma rahaan liittyen, niin kerrotaan. Kuulin tämän itse vierestä. Nuori opiskelija tyttö meni baarissa juttelemaan suunnilleen ikäiselleen miehelle. Aika nopeasti tuli puhe opiskelusta, tyttö kertoi olevansa ammattikoulussa. Tähän mies totesi: Valitan, että kiinnostuisin tästä enempää odotettavissa oleva tulotasosi pitäisi olla vähintään 5000e/kk.
Oli itse ilmeisesti lääkäriksi opiskelemassa. Tyttö kääntyi kannoillaan, ei kylläkään pettyneeltä näyttänyt:) Mietin vaan, että toivottavasti kaveri, jos ja kun kriteerit täyttävä ehdokas on kohdalle osunut, on muistanut edelleen mainita tämän ehtonsa. Että toinenkin osapuoli tietää missä mennään. Miettikää...Minä olen varmaan jotenkin outo ja erilainen kun arvostan sitä että toinen sanoo suoraan. Hyvähän se oli tuollekin tytölle että heti ensi askeleella tuli selväksi että vain rahalla on merkitystä. Samoin jos työhaastattelussa rekrytyyppi sanoo suoraan mitä hakee ja arvostaa. Tietää pysyä kaukana jos ei arvot kohtaa. Voi kävellä heti ulos ja etsiä fiksumpaa paikkaa tai tyyppiä. Kyllä ketuttais vuosia roikkua turhaan jossain tyypissä joka ei uskalla kasvaa aikuiseksi.
Arvostusta tulisi vasta sitten kun se +5k€ ehdokas tulee kohdalle, ja mies sanoo edelleen suoraan: "Hyvä. Tulotasosi on riittävä että voin kiinnostua sinusta ja tutustua lisää"
Epäilen että monta 5k€ neitokaista kääntyy tässä kohtaa kannoillaan...?
No luultavasti tai toivottavasti kääntyisi heti kannoillaan eikä hassaisi vuosia elämästään tuollaisen luuserin kanssa. Jutun tyttö onneksi vältti "luodin", kiitos "miehen " rehellisyyden.
Pitää olla kiitollinen ja tyytyväinen pienestäkin työstä mitä sattuu samaan, aivan kuin olisi liian " huono" johonkin parempaan: orjamaisille ihmisille tarkoitettu hokema, eli suurimmalle osalle suomalaisista, jotka harvoin luottavat ja uskovat itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"AMK on ihan yhtä hyvä kuin yliopisto." Äiti sanoi veljelleni näin, kun yo-kirjoitukset menivät penkin alle.
Yhtä hyvä se onkin. Viis siitä kuinka yo-kirjoitukset ovat menneet. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleen puskee eräs tapahtuma rahaan liittyen, niin kerrotaan. Kuulin tämän itse vierestä. Nuori opiskelija tyttö meni baarissa juttelemaan suunnilleen ikäiselleen miehelle. Aika nopeasti tuli puhe opiskelusta, tyttö kertoi olevansa ammattikoulussa. Tähän mies totesi: Valitan, että kiinnostuisin tästä enempää odotettavissa oleva tulotasosi pitäisi olla vähintään 5000e/kk.
Oli itse ilmeisesti lääkäriksi opiskelemassa. Tyttö kääntyi kannoillaan, ei kylläkään pettyneeltä näyttänyt:) Mietin vaan, että toivottavasti kaveri, jos ja kun kriteerit täyttävä ehdokas on kohdalle osunut, on muistanut edelleen mainita tämän ehtonsa. Että toinenkin osapuoli tietää missä mennään. Miettikää...Minä olen varmaan jotenkin outo ja erilainen kun arvostan sitä että toinen sanoo suoraan. Hyvähän se oli tuollekin tytölle että heti ensi askeleella tuli selväksi että vain rahalla on merkitystä. Samoin jos työhaastattelussa rekrytyyppi sanoo suoraan mitä hakee ja arvostaa. Tietää pysyä kaukana jos ei arvot kohtaa. Voi kävellä heti ulos ja etsiä fiksumpaa paikkaa tai tyyppiä. Kyllä ketuttais vuosia roikkua turhaan jossain tyypissä joka ei uskalla kasvaa aikuiseksi.
Arvostusta tulisi vasta sitten kun se +5k€ ehdokas tulee kohdalle, ja mies sanoo edelleen suoraan: "Hyvä. Tulotasosi on riittävä että voin kiinnostua sinusta ja tutustua lisää"
Epäilen että monta 5k€ neitokaista kääntyy tässä kohtaa kannoillaan...?Jatketaanpa ajatusta edelleen: Jossain vaiheessa kohdalle sattuu sopiva ehdokas. Hän on tietoinen että täyttää tämän yhden kriteerin, mies kertoi sen heti alkuun. Molemmille homma käy, ja yhteinen taival alkaa. Riittävä raha takaa että hyvin menee.
Mutta... mitä jos alkaakin tuntua että jokin ei ole oikein? On hyvä olo pintapuolisesti, kuitenkin samalla huono olo, mitä ei useimmiten huomaa, mutta aina se kulkee mukana. Onko rahaa sittenkin liian vähän onneen...?
Jatkan vielä; Uskoisin molempien kuitenkin sisimmässään tietävän mikä on vialla. Jos heiltä kysyttäisiin: Mikä toisessa oli se "juttu" mikä sai teidät päätymään yhteen, en jaksa uskoa että he pystyisivät puhumaan totta, että riittävä raha oli tärkein juttu;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sinusta on mihin vain" ja "kaikella on tarkoituksensa".
Lihavuus ei haittaa.
No kyllä haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi esimerkiksi että kun on rahaa, voi viettää illanistujaisia ystävien kanssa. Okei. Eli jos ei ole rahaa, ei siis voi viettää aikaa ystävien kanssa? Ajatellaan ystäväporukkaa joilla kaikilla on rahaa. Yhdeltä raha otetaan pois. Hänkö ei siis enää voi tulla illanistujaisiin ystävien kanssa? Jos kyse on ystävyydestä, ei mielestäni pitäisi olla mitään merkitystä. Mutta jos näin käy, eikö kyse alunperinkin ole ollut jostain muusta? Mistä? Mitä tällainen rahalla saatava onni on? Onko se onnea ensinkään?
Rahalla ei saa onnea. Rahalla saa asioita. Voi saada terveyspalveluita, auton, asunnon tai toppatakin niinkuin joku sanoi. Ja se on hyvä juttu. Mutta onnea sillä ei saa;)
Tietyn iän ja sivistystason jälkeen illanistujaiset eivät enää ole halpiskaljan kiskomista kerrostaloyksiössä vaan ne ovat ruokailuja ravintolassa yhdistettynä teatterinäytökseen, kylpyläkäyntejä, viininmaisteluita tai muuta vastaavaa. Nämä asiat maksavat. Sinne on hankala tulla, jos rahaa ei ole. Eikä sinne haluta ihmistä, joka valittaa, kun ei ole rahaa eikä pysty osallistumaan.
Tuo on herrain herkkua. Kyllä me istutaan iltaa ilman hienouksia. Ja rahaa löytyy sopivasti, kaikilla on mukavaa.
Jos on aidoista ihmissuhteista kyse, puitteilla ei ole merkitystä. Toki puitteet on kivoja, mutta merkitystä niillä ei ole.
Miten köyhä osallistuu niihin illanistujaisiin. Vaikka puitteilla ei ole väliä niin kai ne jossain sisällä pidetään, ainakin kylmillä ilmoilla.
Jos on nyytäärit niin kaikkien pitää tuoda jotain samanarvoista, sen köyhänkin. Ei voi tyhjin käsin tulla mukaan.
Tai jos on jonkun kotona vuorotellen ja kukin vastaa silloin tarjoilusta köyhälle se oma vuoro onpainajainen.
Ei kukaan jaksa illanistujaisia pitempään pelkän vesilasin äärellä.
Jotain purtavaa pitää löytyä tai juotavaakin useimmiten.
Kyllä minä kokisin kiusallisena osallistua köyhänä ja muut aina tarjoaisivat minulle. Tai muilla hyvät tarjoilut ja minulla paljon huonommat. Kyllä köyhää aikuista ihmistä se nolottaa. Mieluummin ei osallistu.
Siinähän se ongelma köyhällä on, jos joku nyt ymmärtää ymmärtää.
Kiusaajat lopettaa kun niihin ei kiinnitä huomiota
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla meillä on jokin lahja. Kaikki on hyviä jossain.
Oikeammin tuo menisi jokainen on aina parempi joissain asioissa kuin toisissa, mikä on ihan totta.
Ehkä toivottoman epämusikaalinen ihminen voi olla ihan OK siivoamaan. Eli kaikille ura rokkitähtenä ei aukene, mutta täytyy etsiä se oma vahvuutensa josta sitten leipänsä tienaa.
Mä olen sitten varmaan joku friikki kun voin paremmin ilman parisuhdetta ja tykkään olla omissa oloissani,töissä saan sitten sitä sosiaalisuutta ihan tarpeeksi ja mikään nuorikaan en enää ole kun syksyllä tulee 50 vee mittariin.Nuorena tuli kyllä oltua parisuhteissa pisin liitto kesti 12 vuotta.