Alkioiden luovuttaminen niitä tarvitseville - Ajatus tuntuu ikävältä.

Eikö niitä munasoluja voi pakastaa?

Diacorista tuli kirje keväällä jossa kyseltiin 2 alkion kohtaloa. Vaihtoehdot olivat juuri tutkimuskäyttö, tuhoaminen tai luovutus.

Itselleni tutkimuskäyttö ja tuhoaminen olivat automaattisesti pois suljettuja asioita. Halusin antaa jollekin heteroparille mahdollisuuden saada oma pieni tuhisija.

Lahjoitimme alkiot ja biologille soittaessani sain tietää että alkiot menevät samantien käyttöön. Tiedä vaikka jollakin on jo tärpännyt.

t. 84

Ei mitään tietoa.



t. 84

miten estetään sukusolujen/alkioiden luovuttamisesta väistämättä seuraava sukurutsan vaara? Mitä jos synnyttämäni lapsi rakastuu sattumalta aikuisena johonkuhun, joka on syntynyt minun munasoluni avulla, tai pahempaa, minun ja mieheni hedelmöitetyllä alkiolla? Tällöinhän kyseessä olisi biologinen täyssisarus.

Mutta eiköhän tuo riski ole 1/1000000.

Ja onhan se aika kammottava riski, vaikka kuinka pieni.

Pähkäiltiin ja pohdittiin, jaahkattiin pitkään. Lopulta niin pitkään, että soittivat klinikalta. Juttelimme sitten henkilökunnan kanssa asiasta (nimenomaan alkioiden luovuttamisesta muille). He olivat ehdottomasti sitä mieltä, että jos vähänkään epäröittää niin he eivät suosittele lahjoittamista. TÄSSÄ ASIASSA EI OLE OIKEATA JA VÄÄRÄÄ TAPAA. Heidän kokemuksensa (siis onko tämäkin pitänyt kantapään kautta kokea..) on, että jos lahjoittaa epäröiden, asiasta ei pääse yli vaan sitä miettii ja jauhaa lopun ikäänsä. Osalle siitä voi tulla niin iso asia, että tarvitsee terapiaa. Tämän vuoksi ei missään nimessä saa taivutella ketään lahjoittamaan alkioitaan.



Ja sitten tuohon sisarus-ajatukseen. Ei se kuulkaas niin harvinaista ole. Juttelimme klinikan kanssa siitäkin ja he myönsivät suoraan, että heidän klinikalla ne laitetaan eteenpäin (ei siis edes kuljeteta minnekään toiseen kaupunkiin) eli toisin sanoen samaan kaupunkiin jää. Eli todennäköisyys sisarusten kohtaamiseen kasvaa hurjasti. Etenkin kun omat lapset ja mahdolliset täyssisarukset ovat suurin piirtein saman ikäisiä.



Niin ja minäkin olin aiemmin sitä mieltä, että tulen vähintään munasoluja lahjoittamaan. Mutta kun se tilanne tuli OIKEASTI eteen, ei ajatus ollutkaan yhtä kirkas.



Minusta tämä keskustelu on todella raaka ja tyhjänpäiväinen: kommentoijista suurin osa ei ole asiaan millään tavalla henkilökohtaisesti kohdanneet. Ja toisaalta niilläkin, jotka ovat kohdanneet ja ovat päättäneet toisin, on väärin moralisoida. Tämä nyt vaan on asia, joka pitää päättää tunteella, ei todellakaan JÄRJELLÄ.

Oletko ajatellut sitä että ehkä jonkun klinikan kaikki potilaat eivät ole samasta kaupungista ? Sanoi että samaan kaupunkiin jäävät, joo. Ehkä osa. Siinä kaupungissa missä minulle tuo IVF tehtiin, en asua siellä.

Vaan toisella puolella suomea.

1. Munasoluja kypsytetään ja kerätään mahdollisimman paljon sillä läheskään kaikki niistä ei hedelmöity. Esim. multa on jokaisella punktiokerralla kerätty yli 20 munasolua, mutta vain muutama (4-8) niistä on hedelmöittynyt ja hedelmöittyneistä noin puolet alkaneet jakautua.



2. Munasoluja ei voi säilyttää missään ja hedelmöittää niitä esim. kaksi kerrallaan ja katsoa hedelmöittyvätkö ja jakautuvatko ja jos ei, niin uusi pari maljalle ja hommiin. Munasolut kuolevat kehon ulkopuolella todella nopeasti ja hedelmöitysprosessi kestää aikansa, jakautuminen nähdään vasta seuraavana päivänä.



3. Kypsiä munasoluja ei voi myöskään säilyttää kehon sisäpuolella, sillä ennen keruuta annetaan munasoluja vapauttava pistos ja solut siis karkaavat munasarjoista jos niitä ei ajoissa punkteerata.



4. Munasoluja ei pakasteta koska ne selviävät pakastimessa huomattavasti huonommin kuin alkiot. Mistä tämä johtuu, sitä ei tiedetty ainakaan silloin kun itse hodoissa kävin ja niistä enemmän lueskelin.



5. Jokainen IVF/ICSI hoito on kallis ja raskas (sekä henkisesti että fyysisesti) toimenpide ja joissakin tapauksissa tuoresiirto ei edes ole mahdollinen joten alkioita pyritään saamaan kerralla pakastimeen niin paljon kuin mahdollista, että tulevaisuudessa selvittäisiin pelkillä alkion siirroilla.



6. Alkionsiirrossa raskautumisen todennäköisyys on yleensä alle 20% useilla pareilla alhaisempikin, joten ensimäinen kerta ei todellakaan useinkaan tuota tulosta. Itselleni on punktioita tehty kolme ja alkionsiirtoja 8 ja tuloksena yksi lapsi. Ts. voisi ajatelle, että vuoden verran olemme tätä lasta tehneet kun vertaa normaaliin luomuyritykseen. Toki aikaa meni paljon enemmän, sillä hoitoja ei voi aina tehdä peräkkäisiin kiertoihin.

Yksittäisillä munasoluilla on erittäin huono pakkasensietokyky, mistä syystä niitä ei tänä päivänä vielä pakasteta. Alkio selviää jo paremmin.

Kyllä näiden faktojen perusteella, jos itse kärsisin lapsettomuudesta, joutuisin kieltäytymään alkionsiirto-hoidosta. Eettisistä syistä. Minun mielestäni alkio ei ole vain solumöykky,vaan elämän alku, vaikka ei vielä tiedettäisikään, alkaisiko se jakautua. Kyllä nämä ovat todella vaikeita asioita ja voin vain kuvitella, miltä tuntuu kärsiä lapsettomuudesta. Silti minusta ei ole oikein hankkia lapsia keinolla millä hyvänsä.

Sen vielä sanon, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

59

Kuten jo aikaisemmassa viestissäni sanoin, en tiedä näistä hoidoista mitään. En ole ketään tuominnut, vain pohtinut, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa omien arvojeni pohjalta. Siihen kai minulla on oikeus?

hyväksy aborttia (ellei ole äiti hengenvaarassa). Eli näin ollen ajatus alkioiden tuhoamisesta on pois suljettu. Tutkimustyö johtaa jossain vaiheessa alkion tuhoamiseen eli ei tunnu hyvältä sekään. Luovutus olisi sitten varmaan se ratkaisu minkä tekisin. Tosin sekin tuntuu että leikitään Jumalan luomistyötä. Luultavasti ei oikeassa elämässä mentäisi näin pitkälle jos lapsettomia olisimme.

potentiaalisia ihmisiä, potentiaalisia lapsia röyhelöpaidoissaan, mutta todellisuudessa aivan mikroskooppisen pieniä soluja, soluja, jossa kohtaa kahden ihmisen dna.



Mutta ei niistä mitään kasva, ei pakkasessa eikä sen ulkopuolella, kohdussa vain.



Ne eivät tunne, ne eivät näe, ne eivät syki, eikä niillä ole verenkiertoa, ne eivät välttämättä ole terveitä, ne eivät ennen muuta ole lapsia, ei kenenkään näköisiä tai kokoisia, soluja vain.



Jos niistä ei halua kasvavan lapsia, omassa tai toisen kohdussa, eikö ole aivan saman tekevää, mitä niille tekee, vaikka talloisi päälle tai ottaisi vain pois pakkasesta.



Mun mielestä on typerää edes kysyä muuta kuin sitä vaihtoehtoa, että saako ne luovuttaa, jos ao. henkilöt eivät halua, niin ok, sen jälkeen niille saa tehdä mitä vain.

Täällä yksi uskovainen, joka lapsettomuuden kohdatessa joutui laittamaan arvojaan uuteen järjestykseen. Jos olette todella uskovaisia, pystytte asettumaan toisen asemaan ja pystytte olemaan päästelemättä suustanne asioita, joista teillä ei ole kokemusta.

Kulttuurimme on kyllästänyt meihin ajatuksen että sukulaisten välinen seksi on hirvittävän kammottavan kamala ajatus, vaikka biologisessa mielessä se ei sitä satunnaisesti tapahtuessaan ole.

Perinnölliset sairaudet kumuloituvat jos lisääntymistä sukulaisten kesken tapahtuu useamman sukupolven ajan. Yksi satunnainen jälkeläinen sen sijaan olisi kaiken todennäköisyyden mukaan aivan yhtä terve kuin kuka tahansa sukunsa edustaja.

Ei " sukurutsasta" automaattisesti seuraa luonnonoikkua jälkeläistä vaikka useimmilla meistä taitaa sellainen kuva asiasta olla. Se hyi ja yök -reaktio on lähinnä henkisellä puolella.

Vierailija:

Ja onhan se aika kammottava riski, vaikka kuinka pieni.

En haluaisi, että joku muu kasvattaisi " meidän lapsemme" . En haluaisi alkioita tutkimuskäyttöönkään. Hoitojen aikana olemme kieltäneet jopa " käyttökelvottomien" alkioiden tutkimuskäytön. En halua, että niitä tuhotaankaan, joten ainoa vaihtoehto siis taitaa olla, että ne siirretään kohtuuni ja katsotaan saammeko vielä kolmannen lapsen kaksosiemme lisäksi.

Itse olen uskovainen, mutta en ole kokenut lapsettomuutta. Jos ei ole tällaisessa ketjussa muuta sanottavaa kuin, ettei menisi samanlaisiin hoitoihin, voisi pitää suunsa kiinni. Ap ei sitäpaitsi kysynyt mitään hoitojen eettisyydestä, vaan niiden hiivatin alkioiden luovuttamiseen liittyvistä kysymyksistä.



Jopa uskovaiselta odotetaan jonkinlaista älykkyyttä ja hienotunteisuutta. Pitäisitte uskovaisuutenne omassa tiedossanne, jos meinaatte päästellä suustanne jotain noin ääliömäistä.

Jos ei olisi hoitoja, ei olisi alkoitakaan. Ja kyllä se on vahvasti myös eettinen kysymys, mitä alkioille tehdään.