Alkioiden luovuttaminen niitä tarvitseville - Ajatus tuntuu ikävältä.
Saimme lapsettomuusklinikalta kirjeen, jossa kysytään pakastettujen alkioiden jatkokäsittelystä eli käytämmekö itse, hävitetäänkö ne vai luovutammeko ne niitä tarvitseville. Viimeinen vaihtoehto on alkioiden luovutus tutkimuskäyttöön, mikä minusta tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.
Olenko jotenkin itsekäs ja kummallinen ajatuksiltani, kun en haluaisi antaa niitä kenellekään muille? Toki toivon muiden onnistuvan lapsen saannissa, mutta jokin tässä nyt tökkii. Koen olevani tosi itsekäs, mutta en haluasi " meidän lapsen" syntyvän toiseen perheeseen.
Minkälaisia ajtuksia tämä herättää? Onko täällä joku ollut samassa tilanteessa? Miten toimitte?
Kommentit (83)
Itse en ole vastaavanlaisessa tilanteessa koskaan ollut, mutta voin kuvitella päätöksenteon olevan vaikeaa. Ehkä itsekin päätyisin antamaan alkiot tutkimuskäyttöön, enkä siis lahjoittaisi niitä. Eikä se tarkoita sitä, etteikö minusta tuntuisi todella pahalta niiden ihmisten puolesta, jotka kärsivät lapsettomuudesta. En vain tiedä pystyisinkö elämään sellaisen ajatuksen kanssa, että jossakin on minun lapseni (ja poikani sisarus).
Miksi niitä munasoluja on pitänyt punkteerata niin valtava määrä, että pakkanen on täys niitä?
En kärsi lapsettomuudesta enkä tunne kovin hyvin lapsettomuushoitoja. En tiedä, mitä uskovaiset virallisesti ajattelevat asiasta, mutta itse en voisi missään nimessä antaa alkiota tutkimuskäyttöön. En voisi niitä myöskän luovuttaa toiselle. En tiedä, miksi niitä alkioita pitää tehdä niin paljon, että tulee ylimääräisiä. Luulisin, että jos kärsisin lapsettomuudesta, määräisin niitä alkioita tehtäväksi just niin paljon, kuin niitä aiotaan kohtuun kerralla istuttaa eli max 2. Jos ei onnaa, ei voi mitään. Tämä siis vain minun henk. koht. mielipide.
alkioita pyritään aina saamaan aikaiseksi useampia, koska osa niistä ei koskaan jakaudu ja alkionsiirtoja voidaan joutua tekemään useampia raskauden alkuunsaamiseksi.
meillä on kaksi hoidoilla tehtyä lasta ja pakkasessa vielä muutama alkio. yhden lapsen vielä toivomme saavamme, ja loput alkiot lahjoitan mielelläni jollekin lapsettomalle. en koe että meidän sukusoluistamme tehty, mutta toisen naisen kehossa kehittynyt ja toisten vanhempien odottama ja kasvattama lapsi olisi ' meidän' .
suurin osa pakastealkion siirroistakin tehdään kyllä lääkkelliseen kiertoon ja kyllä siinä taas joutuisi hermoilemaan jos alkionsiirtoon ryhtyy. vähemmistönä ovat ne joille luonnolliseen kiertoon alkionsiirrot tehdään.
ja munasolujen pukteerauksesta... ei siihen oikein voi itse vaikuttaa kuinka paljon niitä soluja kehossa kypsyy. minullakin tuloksena oli yli 40 kypsää solua, vaikka lääkeannos oli pienin mahdollinen. kaikki hedelmöittyivät, mutta vain 6 jakautui normaalisti. niistäkin saatiin lopulta aikaiseksi ' vain' yksi lapsi.
Jotenkin munasolujen luovuttaminen ei tuntunut niin radikaalilta kuin alkioiden luovuttaminen. Munasolulla ei yksistään tee mitään, mutta alkio on " valmis paketti" , josta syntyy ihminen otollisissa olosuhteissa.
Emme halunneet tähän maailmaan lastemme täyssisaruksia.
eikös ne alkiot ole siellä pakkasessa useimmiten jotain 4-soluisia mikroskooppisen pieniä möykkyjä.
Aikamoista itsekyyttähän se on, jos ei halua auttaa lähimmäistä saavuttamaan sitä ihanaa iloa, minkä itse on juuri saanut. On melkoista hurskastelua vetää vyyhtiin joku sisarusten rakastuminen, niin, tai tutkimuskäytöstä puhuttaessa puhua " hänestä" ja siitä miten " häntä sörkittäisiin" . Jos on itsekäs, niin sanoo sen sitten reilusti.
Mutta ei kannata unohtaa myöskään tuota " Suomi on pieni maa" -faktaa...!
Jos olet opiskelija elämää viettänyt 2000-luvulla, niin lienet huomannut kuinka kaikki nykyään naivat keskenään:(
Ja itse tunnen kaksikin perhettä, joissa on ei-identtiset kaksoset. Molemmissa perheissä on myös yksi tai useampi " yksönen" . Sattumalta on käynyt niin, että molemmissa perheissä toinen kaksosista on enemmän jonkun (muun) sisaruksen kanssa " kuin kaksi marjaa" .
Itse en tahtoisi joutua tilanteeseen, jossa tälläinen " lapseni kaksois olento" kävelee vastaan. Joku kirjoitti aiemmin, että muualla maailmalle olisi valmis luvuttamaan alkionsa, siihen minäkin voisin suostua!=)
satusaparo:
Ne olisivat kuitenkin olleet vain munasoluja joissa on geenejä, ei mitään muuta. Hukkanhan ne menevät kuitenkin kuukausittain. Jos joku olisi hedelmöittynyt minun lahjasoluinnani ja kantanut lasta 9kk en ymmärrä miten se voisi olla minun?Sama tilanne alkioiden kanssa. Ne ovat vain sattuman varainen solurypäs, joissa on geenejä. Se ei ajattele, vaikka siitä kasvaa ajatteleva olento. Ainoa joka sen biologisiin luovuttajiin yhdistää on tuo geenistö, ei mikään muu.
Joku kirjoitti ettei alkiolla ole muuta arvoa kuin kasa geenejä. Ihmisen perimällä on aika iso merkitys. Perimä vaikuttaa paitsi kaikkiin fyysisiin ominaisuuksiimme, myös persoonallisuuteen (noin 50 prosenttisesti). Alkio pitää sisällään koko sen koodiston, millainen ihminen siitä tulee. Ei sitä voi pitää minään solumöykkynä.
Ja monet pitävät epärealistisena sitä, että alkioille voi tapahtua monenlaista tutkimuskäytössä. Miksi luulette että niitä tarvitaan? Todennäköisesti niitä kasvatetaan. En tiedä missä kohtaa menee raja, kuinka pitkälle ihmistä tällä hetkellä saa kasvattaa laboratoriossa.
Ja kun tarpeeksi pitkälle mennnään tällä teknologian alalla ja kun entisestään vieraannutaan biologiasta, pitää homopareillekin ruveta tuottamaan lapsia ilman äitiä. Se on ihan täysin mahdollista.
Itse en luovuttaisi alkioitani, munasolujani tai kantasolujani tutkimuskäyttöön. Enkä alkioita myöskään muille pareille.
Hmm... En voi sanoa ajattelevani kylmästi asiasta kuten 67 sanoi. Koska en ajattele asiaa yhtä suurilla tunteilla kuten mieheni, olisin hyvä luovuttaja. Ajattelen rationaalisesti tätä asiaa. En esimerkiksi itke joka kuukausi kuukautisten aikaan menettyjä munasolujani :D Ajattelen näin, en itse niitä tarvitse, ne ovat toimivia ja joku voi saada niistä maksimaalisen hyödyn irti. Pystyisin ehkä auttamaan jota kuta.
Enkä myöskään allekirjoita 68 väitettä ajatukistani. Munasolut ja alkiot eivät ole minulle arvottomia kasoja geenejä. Arvoa niillä on, muuten en olisi alunperinkään lähtenyt harkitsemaan esimerkiksi munasolujen luovuttamista. Niillä joku olisi saanut ehkä aikaan elämän. Ja jolle kulle oma lapsi on se suurin lahja mitä on olemassa. Minulle ainakin omat kolme lastani ovat tärkein asia tässä maailmassa.
Geenistössä todellakin piilee kartasto, jonka mukaan kehitymme, perimä. Se määrää pitkälti monesta seikasta. Mutta geenistö ei ole ajatteleva olento. Ajatteleva, tunteva olento siitä tulee vasta, kun tietoisuus syttyy ja alkio muuttuu sikiöksi. Siihen asti se on vain rypäs geenejä, joista ilman oikeaa kasvualustaa ei tule mitään.
Voin sanoa varmasti, että alkiotutkimuksessa on tiukat eettiset rajat Suomessa. Kovin pitkälle niitä ei kasvateta. Eikä kyllä pystytäkään kasvattamaan.
Mielestäni nainen voi tässä tapauksessa puhua omista munasoluistaan, mutta alkio ei ole vain hänen. Alkio on hedelmöittynyt munasolu, jossa on pakosti mukana jonkun miehen soluja.
Tähän " minun alkioihin" on syyllistynyt tässä ketjussa jo muutama.
Tutkijat voivat aivan hyvin tuottaa alkiot itse, mikä myös tutkimuksen kannalta olisi parasta. Omana kantanani on, ettei kohdun ulkopuolista hedelmöitystä saisi antaa tapauksessa, jossa ylimääräisiä ei haluta lahjoittaa tai että keraalla saisi hedelmöittää vain yhden munasolun.
Jokainen tietenkin tekee niin kuin parhaaksi näkee.
Vierailija:
Tutkijat voivat aivan hyvin tuottaa alkiot itse, mikä myös tutkimuksen kannalta olisi parasta. Omana kantanani on, ettei kohdun ulkopuolista hedelmöitystä saisi antaa tapauksessa, jossa ylimääräisiä ei haluta lahjoittaa tai että keraalla saisi hedelmöittää vain yhden munasolun.
Meinaat siis, että sen kaamean munasolujen kypsytysoperaation ja punkteerauksen jälkeen kerätyistä munasoluista hedelmöitettäisiin vain yksi ja mikäli ei hedelmöittyisi, niin voi voi. Ei kun uutta kierrosta peliin. Oletko oikeesti noin tyhmä vai etkö tiedä hedelmöityshoidoista mitään?
jos luovuttaisin alkion, joka olisi minun ja mieheni " tuotos" , en lähtökohtaisesti ajattelisi, että mikäli tuo alkio edes koskaan lapseksi asti päätyisi, hänellä olisi automaattisesti huonommat olot kuin mitä minä voisin tarjota hänelle.
Jos pariskunta hedelmöityshoitoihin päätyy ja ne läpikäy, tahto saada lapsi on jo vahva. En pysty ajattelemaan, että he olisivat automaattisesti sen huonommat kuin minäkään.
Mitä tulee noihin omien lasten törmäämiseen biologiseen sukulaiseensa, varmaan kertoisin lapsilleni, että jossain maailmassa SAATTAA olla se sinun " veljesi" tai " siskosi" , ainakin geneettinen.
Huomaa, ettei ole mitään tietoa koko hedelmöityshoidoista, saati kykyä asettua tässä asiassa toisen asemaan.
Mä luulen, että ap:n ongelmaa ei pysty pohtimaan ellei ole itse kokenut samaa. Itse en ainakaan uskalla sanoa juuta taika jaata. Toki jokin ajatus on, mutta mikä se olisi, jos olisin tuossa tilanteessa...
Tsemppiä ap!
Heti ensimmäinen alkionsiirto tuotti tulosta ja nyt meillä on ihana lapsi. Pakkasessa on vielä siis 10 alkiota. Aiomme yrittää itse ne kaikki alkiot, en voi tuhota tai lahjoittaa niitä toisille, kumpikin on kamala ajatus.
Se että saisimme vielä 10 lasta on kuitenkin aika utopistinen ajatus, sillä yhden pakastetun alkion onnistumisprosentti on alle 20. Joten tuskin edes kolmatta lasta tulee, hyvä jos edes toinen tulisi.
Ja ajattelen että jos tuleekin vaikka kolmas tai neljäs lapsi enkä niin monta lasta tahtoisi, niin ei voi mitään, tulee niitä vahinkolapsiakin aika paljon ja moni silti pitää ne.
Olis kiva kuulla mielenkiintoisesta ajatuksen juoksustasi lisää. Miten abortti ja alkiodiagnostiikka liittyvät toisiinsa? Onko alkio- ja sikiö-käsitteet sinulle ihan tuttuja?