En voi ymmärtää kaverini ratkaisua rahaan liittyen. Kommentteja?

Puolustusvoimien työntekijät ovat muutenkin paljon kiinni töissä ja poissa kotoa. Joten eivätköhän he ole noita asioita jo paljon miettineet ennen lasten hankkimistakin. Ilmeisesti se on ollut kaverillesi ihan ok. Kaverisi ehkä on aika itsenäinen eikä häntä haittaa olla vastuussa kaikesta. Raha on tietysti yksi vaikute, mutta eiköhän siinä paina myös moni muu asia.

Vuosi on lyhyt aika. Vuoroin Poissa ja vuoroin kotona. Lainan lyhentäminen suunniteltua nopeammin on iso juttu. Eihän tuossa ole kyse rahan ahneudesta, vaan velan maksusta. Se on myös lasten etu.

Kuullostaa naapurin ratkaisulta vuosia sitten.

Mies kuulema teki unelmaa.

Unelma oli todella raskas perheelle, erityisesti naapureille ja perheen elämäntilanteen takia naapureiden oli pakko puuttua, kun rouva oli kävelevä muumio ja lapset itkivät 24/7 ja sairasteluvat paljon, flunssat ja mahataudit.

Ja taas kerran asunnosta oli kuilunut itkua ja huutoa koko illan ja myöhään illalla soitettiin ovikelloa, onko jotakin hätää, rouva romahti lattialle ja sanoi, ettei enää jaksa ja asunnossa kolme pientä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Entäs äiti? Voiko äiti lähteä töihin 5 viikoksi kerrallaan? Mun mielestä voi, jos isäkin.

Tietenkin voi, jos puoliso taas on kotona. Samaan aikaan ei voi molemmat tehdä tuollaista ratkaisua.

Mikäs siinä. Jos ero tulee ja varsinkin jos se on ollut tulossa muutenkin niin tuossahan raha-asiat järjestyy eikä tarvitse niin paljon tapella. Äitinä pääsee samalla hyvin totuttelemaan elämään ilman parisuhdetta.

Itsellä kolme lasta ja olemme eronneet miehen kanssa. Ei kyllä oo mitenkään rankkaa, alakouluikäisiä kaikki. Lasten kanssa ja oma elämä on aina ollut helppoa ja kivaa. Se mies taas satutti niin paljon sanoillaan ja tekemättä jättämisillään ja valheillaan ihan joka päivä aamusta iltaan, että onneksi tajusin viimein lähteä.

Kolmen lapsen kanssa arjen pyöritys on oikeasti aika kivaa ja antoisaa. Ehdin itsekin harrastaa paljon ja tavata ihmisiä vapaa-ajalla. Kokemukseen vaikuttaa suuresti kodin ilmapiiri ja varsinkin jos toinen aikuinen vaatii jatkuvaa 100% huomiota sekoilulleen lasten kustannuksella. Se on rankkaa.

Luultavasti tuo nyt ei ole ihan pelkkä rahakysymys. Ei kai kukaan tuollaiseen lähde pelkän rahan takia, vaan koska kiinnostaa lähteä vähän seikkailemaan.

Ja ettei sallisi puolison toteuttaa omia unelmiaan ja seikkailuitaan, olisi melko pi s sapäistä.

Kommenttini on tämä: On erikoista ettei ole edes halua ymmärtää kaverien ratkaisuja. 

Vierailija kirjoitti:

Mikäs siinä. Jos ero tulee ja varsinkin jos se on ollut tulossa muutenkin niin tuossahan raha-asiat järjestyy eikä tarvitse niin paljon tapella. Äitinä pääsee samalla hyvin totuttelemaan elämään ilman parisuhdetta.

Itsellä kolme lasta ja olemme eronneet miehen kanssa. Ei kyllä oo mitenkään rankkaa, alakouluikäisiä kaikki. Lasten kanssa ja oma elämä on aina ollut helppoa ja kivaa. Se mies taas satutti niin paljon sanoillaan ja tekemättä jättämisillään ja valheillaan ihan joka päivä aamusta iltaan, että onneksi tajusin viimein lähteä.

Kolmen lapsen kanssa arjen pyöritys on oikeasti aika kivaa ja antoisaa. Ehdin itsekin harrastaa paljon ja tavata ihmisiä vapaa-ajalla. Kokemukseen vaikuttaa suuresti kodin ilmapiiri ja varsinkin jos toinen aikuinen vaatii jatkuvaa 100% huomiota sekoilulleen lasten kustannuksella. Se on rankkaa.

Pointti oli siis, että kyllä se äiti varmaan ihan kivasti pärjää lasten kanssa ilman miestä.

Ei, että heille tulee varmasti ero kun mies on muutaman viikon pois.

Joka kirjoitti rouvan romahtamisesta kun mies toteutti unelmaa, siihen on täytynyt liittyä muutakin kuin reilu yhteinen sopimus, missä molempien toiveet huomioidaan.

Eikö lapset olisi kannattanut jättää tekemättå ja maksaa asuntolaina pois.

Miksi raha laitetaan, lapsen hyvinvoinnin ja edun edelle, kun lapsuus kestää vain vähän aikaa.

Ymmärrän muutaman viikon työmatkat, jolloin lapsen kiintymyssuhde pysyy ennallaan, mutta en kuukausien poissaoloja.

Ja vanhemmuuden vastuuta tässäkin tapauksessa joutuu kantamaan tukiverkosto, ilman että voi vaikuttaa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi tuota raha-asiaa, mutta muulta kantilta kyllä, koska olen itse ollut yhteensä 3 vuotta ulkomalla töissä, joista 2 peräkkäin. Ja ihan ensimmäiseksi totean, että kerron vain oman kokemukseni. Toisilla ihmisillä nämä hommat toimii ihan eri tavalla. 

Minulle tällainen kahden täysin erilaisen elämän eläminen teki todella huonoa. Se teki minusta huonomman puolison ja huonomman isän. Toisin kuin täällä olleissa hienoissa  ilmeisesti on käynyt, minä en todellakaan voinut kotona ollessani osannut vaihtaa roolia isäksi välittömästi. Päinvastoin olin suurimmaksi osaksi huomattavasti poissaolevampi kuin mitä normaalia arkeja perheen kanssa eläessäni olin. Katson tämän johtuneen siitä, että poissaollessani hiljalleen aina totuin siihen etten ollut vastuussa kuin itsestäni ja kotiin tullessa lasten jatkuvat vaatimustulva kävi hermoille. Lisäksi, vaikkakaan en missään amerikkalaisen elokuvan tarkka-ampujan roolissa terroristijahdissa ollutkaan, huomasin kotiin tullessani, että tavallinen elämä alkoi nopeasti tuntua aivan helvetin tylsältä ja itse asiassa hyvin usein kaipasinkin jo reissuun lähtöä.

Mutta kuten sanottu, tämä vain minun tarinani. Olen nyt todella kiitollinen, että saan elää perhe-elämää perheen parissa ja huomaan sen tekevän minulle todella hyvää.

Tässä on paljon samaa, kuin meidän perheessä. Mies on ollut niin paljon poissa, että hänellä ei ole roolia siinä tavallisessa arjessa. Siksi onkin helpompi hoitaa arkea hänen ollessa matkoilla, kun hänen ollessa periaatteessa kotona, koska silloin alkaa toivoa, että hän ottaisi osaa kotitöihin, lasten kuskaamisiin yms. ja osaisi ja jaksaisi tehdä näitä oma-aloitteisesti ja innokkkaasti, mitä siis ei osaa.

Kun koronasulut olivat päällä ja mies oli lähes 2 v kotona (kirjaimellisesti), niin näki kuinka mies kaipasi sitä jännittävämpää ja enemmän luksusta sisältävää matkailuarkea. Ehkä tuon jälkeen on enemmänkin hehkuttanut upeita hotelleja ja dinneripaikkoja, shampanjaa lentokoneessa tai loungeissa yms. Sitä ihan eri elämää, joka ei itse asiassa meitä muita kiinnosta.

Kaiken kaikkiaan tilanne on kuitenkin kaikkien mielestä hyvä. Ihan win-win-tilanne ainakin miehen ja minun kannaltani. Lapset näkevät tämän normaalina perheenä, tällainen malli perheestä siis siirtyy heille. (

42

Vierailija kirjoitti:

Tässä on paljon samaa, kuin meidän perheessä. Mies on ollut niin paljon poissa, että hänellä ei ole roolia siinä tavallisessa arjessa. Siksi onkin helpompi hoitaa arkea hänen ollessa matkoilla, kun hänen ollessa periaatteessa kotona, koska silloin alkaa toivoa, että hän ottaisi osaa kotitöihin, lasten kuskaamisiin yms. ja osaisi ja jaksaisi tehdä näitä oma-aloitteisesti ja innokkkaasti, mitä siis ei osaa.

Kun koronasulut olivat päällä ja mies oli lähes 2 v kotona (kirjaimellisesti), niin näki kuinka mies kaipasi sitä jännittävämpää ja enemmän luksusta sisältävää matkailuarkea. Ehkä tuon jälkeen on enemmänkin hehkuttanut upeita hotelleja ja dinneripaikkoja, shampanjaa lentokoneessa tai loungeissa yms. Sitä ihan eri elämää, joka ei itse asiassa meitä muita kiinnosta.

Kaiken kaikkiaan tilanne on kuitenkin kaikkien mielestä hyvä. Ihan win-win-tilanne ainakin miehen ja minun kannaltani. Lapset näkevät tämän normaalina perheenä, tällainen malli perheestä siis siirtyy heille. (

42

Oikeastaan täysin samanlainen tarina meidän perheessä. Muutettin kuusi vuotta sitten Helsingistä takaisin kotikaupunkiin, koska haluttiin kasvattaa lapset pienemmässä paikassa. Minä sain hyvän työn kotikaupungista ja sovittiin, että mies reissaa sen aikaa, että myös hänelle löytyy "riittävän hyvä" työ. Käytännössä mies lähti kotoa maanantai-aamuna ja tuli kotiin torstai-iltaisin. Pari vuotta sitten miehelle tarjoutuikin jokseenkin Helsingin työtä vastaava työ kotikaupungissa, mutta hän lopulta kieltäytyi ottamasta sitä, koska hänen mielestään työnkuva ei ollut niin mielenkiintoinen kuin Helsingissä, vaikka palkka olikin täysin sama. Tosiasiassa mies oli jo niin vieraantunut tylsästä arkielämästä kotona, että halusi jatkaa reissaamista :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on paljon samaa, kuin meidän perheessä. Mies on ollut niin paljon poissa, että hänellä ei ole roolia siinä tavallisessa arjessa. Siksi onkin helpompi hoitaa arkea hänen ollessa matkoilla, kun hänen ollessa periaatteessa kotona, koska silloin alkaa toivoa, että hän ottaisi osaa kotitöihin, lasten kuskaamisiin yms. ja osaisi ja jaksaisi tehdä näitä oma-aloitteisesti ja innokkkaasti, mitä siis ei osaa.

Kun koronasulut olivat päällä ja mies oli lähes 2 v kotona (kirjaimellisesti), niin näki kuinka mies kaipasi sitä jännittävämpää ja enemmän luksusta sisältävää matkailuarkea. Ehkä tuon jälkeen on enemmänkin hehkuttanut upeita hotelleja ja dinneripaikkoja, shampanjaa lentokoneessa tai loungeissa yms. Sitä ihan eri elämää, joka ei itse asiassa meitä muita kiinnosta.

Kaiken kaikkiaan tilanne on kuitenkin kaikkien mielestä hyvä. Ihan win-win-tilanne ainakin miehen ja minun kannaltani. Lapset näkevät tämän normaalina perheenä, tällainen malli perheestä siis siirtyy heille. (

42

Oikeastaan täysin samanlainen tarina meidän perheessä. Muutettin kuusi vuotta sitten Helsingistä takaisin kotikaupunkiin, koska haluttiin kasvattaa lapset pienemmässä paikassa. Minä sain hyvän työn kotikaupungista ja sovittiin, että mies reissaa sen aikaa, että myös hänelle löytyy "riittävän hyvä" työ. Käytännössä mies lähti kotoa maanantai-aamuna ja tuli kotiin torstai-iltaisin. Pari vuotta sitten miehelle tarjoutuikin jokseenkin Helsingin työtä vastaava työ kotikaupungissa, mutta hän lopulta kieltäytyi ottamasta sitä, koska hänen mielestään työnkuva ei ollut niin mielenkiintoinen kuin Helsingissä, vaikka palkka olikin täysin sama. Tosiasiassa mies oli jo niin vieraantunut tylsästä arkielämästä kotona, että halusi jatkaa reissaamista :(

Eiköhän tuo ole aika luonnollinen kehityskaari perheissä, joissa ei eletä arkea yhdessä. Varsinkin, jos tämä kotoa poissaoleva saa nauttia juuru noita luksusjuttuja muualla niin kyllähän siinä herkästi erkaantuu normaalielämästä, joka alkaa tuntua tylsältä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapset olisi kannattanut jättää tekemättå ja maksaa asuntolaina pois.

Miksi raha laitetaan, lapsen hyvinvoinnin ja edun edelle, kun lapsuus kestää vain vähän aikaa.

Ymmärrän muutaman viikon työmatkat, jolloin lapsen kiintymyssuhde pysyy ennallaan, mutta en kuukausien poissaoloja.

Ja vanhemmuuden vastuuta tässäkin tapauksessa joutuu kantamaan tukiverkosto, ilman että voi vaikuttaa asiaan.

Vaikka perheessämme isä on matkustanut paljon, ovat lapset (nyt 19 ja 16 v) harvinaisenkin hyvinvoivia ja onnellisia. Välit meihin kumpaankin vanhempaan ovat oikein lämpimät.

Poika aikoo isänsä kanssa samalle alalle ja toivoo itsekin matkustavansa tulevaisuudessa paljon myös työn puolesta. Ovat myös puhuneet kumppaninsa kanssa, että todennäköisesti jossain vaiheessa etäsuhde on luvassa hänenkin elämässään. Tyttöystävänsä siis on lähdössä ulkomaille opiskelemaan. Selvästi siis heillä on positiivinen käsitys reissaamisesta. Ei koko ajan tarvitse olla kylki kyljessä.

Enkä sanoisi, että "tukiverkostoamme" on kauheasti rasitettu. Isovanhemmat ovat olleet hoitoapuna kuopuksen syntyessä ja 2 x yön yli. Kukaan sukulainen ei asu lähellä, eikä muukaan tuttavapiiri ole mitenkään auttanut lastenhoidossa. Ehkä muutaman kerran hyödynnetty kimppakyytejä pidemmillä harrastusmatkoilla.

42

Sallia ja sallia. Vajaat ja epävarmat ihmiset eivät salli toiselle, toisille mitään 8-16 poikkeavaa.

Ulkomaankomennus, lätkävaimous, keikkavuosi.

Se on kokemusta, jota ei voi mikään korvata eikä ymmärtää. Siihen vinkuva puoliso, niin voi, voi.