En voi ymmärtää kaverini ratkaisua rahaan liittyen. Kommentteja?

Meillä kun lapset oli pieniä, niin mies halusi lähteä ulkomaille töihin ja saada kannuksia. En mä siihen oikein poikkiteloin halunnut laittaa.

Itse en halunnut omaa uraani laittaa paussille ja lähteä sinne mukaan. Joten tehtiin sitten ratkaisu, että mä jäin lasten kanssa Suomeen, opiskelin ja kävin duunissa. Silloin palkattiin lastenhoitaja kotiin.

Mies oli silloin kaksi vuotta kaikkinensa muualla. Tietty lomilla nähtiin ja paljon oltiin läppärin välityksellä yhteydessä.

Mies jälkeen päin sanoi, että urallisesti se aika kannatti, mutta... se vähäinen lasten kanssa olo kadutti. Sen jälkeen mies otti lapset huomioon aivan uudella tavalla. Sanoo myös sitä, että se oli hänen kasvuvuodet. Tuskin olisi osannut arvostaa lapsiaa sillä tavalla, jos olisi vaan ollut Suomessa tekemässä uraa. Se pari vuotinen kasvatti miestä todella paljon.

Enkä mä muista, että olisiko ollut koko ajan rankkaa. Olihan niitä päiviä, kun miehelle itkin läppärin välityksellä, että v*ttu mitä p*skaa.. Sitten hän järjesti juttuja ja tuli kotiin pariksi viikoksi. Pääosin kuitenkin meni hyvin.

Raha ei silloin ollut kannustin. Lähinnä itsensä kehittäminen. Toki oli tiedossa, että myöhemmin sitten niistä vuosista tulee olemaan taloudellista hyötyä. Asuntoakaan ei ollut silloin vielä hankittu, kun ei hahmottunut, että mihin kannattaa asettua. Nyttemmin sitten asutaan ihan kivasti Helsingissä, omassa asunnossa.

N51, joka on myös itse ollut pari vuotisensa maailmalla myöhemmässä vaiheessa elämää. Toinen toistaan tukien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu hankki merenkulun AMK-tutkinnon ja on 5 vko merellä ja 5 vko maissa. Puoliso käy töissä ja hoitaa 2v ikäistä lasta. Heille se on normaalia arkea, ei joku "mä en päästä sua töihin" -juttu.

Minä en myöskään perustaisi perhettä tuollaisessa työssä olevan ihmisen kanssa. Enkä siis millään muotoa arvostele toisten ratkaisuja, mutta itselleni ja omaan arvomaailmaani tuo ei sopisi.

Eli sinusta Tallinnan-lautat ovat itsekkäiden ja sitoutumiskammoisten merikapteenien työpaikkoja? Kuka nyt sellaisen ottaisi puolisokseen?

En ole edellinen, mutta en minäkään ottaisi. Moni muu taas ottaisi ja ottaa. Onneksi olemme erilaisia. Aloittajan kaverikin on selvästi sujut asian kanssa ja on varmasti jo perhettä perustaessa tiennyt mihin sitoutuu.

No rahalla saa ja hevosella pääsee.

Itse ole eronnut mutta katson ex-miehen perseilyä läpi sormien koska raha juoksee.

Välillä olen aivan raivona ja mietin että katkaisen välit ja sovin lastenvalvojalla tarkat ajat missä ja milloin lapsi milloinkin on. Sitten katson ulkona olevaa kallista autoa ja lähden kävelylle ja lasken kymmeneen.

Minulla ei ilman tätä sponsorointia olisi ikinä varaa matkustella, harrastaa kallista lajia ja ajaa kalliilla autolla. Pitäisi varmaan lähteä opiskelemaan jotain mistä voisi saada enemmän rahaa mutta en juuri nyt keksi mitä se näillä meikäläisen älynlahjoilla voisi olla.

Ei mitenkään verrannollista, mutta ennen koronaa mies oli hetken työpaikalla, jossa hänellä oli paku käytössä.

Vajaa 5 kk kerran viikossa mies toi appivanhemmilta tavaraa ja paljon. Minä hinnoittelin ne ja vietiin kirppikselle, provikkapalkalla.

Kirppispöydät oli yht 15 viikkoa, myynti n 30 000 e ja me saatiin puolet, eli 15 000 e. Rahat tuli kahdessa erässä ja asuntolaina lyheni vuodella.

Tässä tehtiin satoja tunteja töitä, eli tuntipalkka oli onneton.

Mutta appivanhempien koti tuli hyvin perattua, tarpeeton kiersi ja kirppiksen omistajakin oli tyytyväinen.

Meillä homma jatkui niim, että appivanhemmat myivät talonsa ja muuttivat lähelle kerrostaloon.

Moni, tosi moni tuttu on kysynyt kannattiko. Tavaraa oli niin paljon, se hallitsi meidän vapaata todella paljon.

Jälkikäteen voin sanoa kannatti.

Yhden kysyisin: tässä jo useammassa viestissä on mainittu, että tottakai rationaalisesti ajatteleva ihminen lähtee vuodeksi komennukselle lapsiperheestä? Tiedustelisin, mihin perustuu ajatus siitä, että juuri se lähteminen on rationaalinen ratkaisu? Miksi lähtemättä jättäminen ei voi olla yhtä lailla?

Meillä mies ei ole ollut sotilas, mutta teki pitkiä duunikeikkoja ulkomailla. Me ajateltiin se nimenomaan rahan kannalta. Sai todella todella todella hyvän palkan, jolla saatiin ostettua meidän unelmatalo ja paljon muutakin sekä säästöön. 

Kolikon toisella puolella oli mun vastuu kahdesta lapsesta. Oli rankkaa, mutta onneksi oli videopuhelut lapsille ja sitä kautta osallistui lasten arkeen. 

Ollaan monesti juteltu asiasta oltaisko tehty toisin, mutta ei me oltais. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen useita AP:n kaverin kaltaisia naisia. Heidän lempiaiheensa on valittaa siitä, kuinka vähän on rahaa, vaikka he ovat todellisuudessa varakkaita. He eivät missään olosuhteissa tarjoa vähempivaraiselle kaverilla ravintolassa juomaa ellei tämä ole ensin tarjonnut heille. Vaikka he ovat puolison työkokemuksen aikana hermoromahduksen partaalla kuormituksen takia, he nukahtavat illalla rauhassa kun muistavat, että asuntolaina lyhenee kahdella vuodella.

Näin kummallinen on maailma ja sen ihmiset.

Uskon saavani tästä täysin kiinni. Itsekin olen huomannut, kuinka erikoinen suhde rahaan monilla ihmisillä on. Minullakin on yksi kaveri, joka ei KOSKAAN tarjoa kenellekään mitään, vaikka rahasta ei todellakaan ole puutetta. Enkä edes usko, että hän tekee tätä ilkeyttää tai pihiyttään vaan pikemminkin siksi, että jokainen säästetty euro tuo hänelle jonkinlasta turvallisuuden tunnetta, kun taas vastaavast vaikka oluen tarjoaminen kaverille edustaisi hänelle holtittomuutta, jonka päässä odottaa varattomuus. 

Vierailija kirjoitti:

No minä en kyllä missään olosuhteissa sallisi tuota miehelleni. Ei tarvitsisi sekuntiakaan miettiä. Mutta olen kyllä kiinnittänyt huomiota samaan, että monilla ihmisillä on todella omituinen suhde rahaan ja sen hamstraamiseen.

Minä.olen kiinnittänyt huomiota siihen, että jotkut aikuiset kieltää.puolisoltaan xx asioita. Monilla ihmisillä on omituinen suhde puolisonsa, kieltävät ja käskevät kuin lasta.

Meillä myös mies teki vuosia töitä niin, että oli pitkiä aikoja ulkomailla, ja sitten vasta hankittiin ne lapset ja mies jäi Suomeen töihin (omasta tahdosta). Rahan takia en kyllä itsekkään olisi halunnut mikään yh olla.

En kommentoi tuota raha-asiaa, mutta muulta kantilta kyllä, koska olen itse ollut yhteensä 3 vuotta ulkomalla töissä, joista 2 peräkkäin. Ja ihan ensimmäiseksi totean, että kerron vain oman kokemukseni. Toisilla ihmisillä nämä hommat toimii ihan eri tavalla. 

Minulle tällainen kahden täysin erilaisen elämän eläminen teki todella huonoa. Se teki minusta huonomman puolison ja huonomman isän. Toisin kuin täällä olleissa hienoissa  ilmeisesti on käynyt, minä en todellakaan voinut kotona ollessani osannut vaihtaa roolia isäksi välittömästi. Päinvastoin olin suurimmaksi osaksi huomattavasti poissaolevampi kuin mitä normaalia arkeja perheen kanssa eläessäni olin. Katson tämän johtuneen siitä, että poissaollessani hiljalleen aina totuin siihen etten ollut vastuussa kuin itsestäni ja kotiin tullessa lasten jatkuvat vaatimustulva kävi hermoille. Lisäksi, vaikkakaan en missään amerikkalaisen elokuvan tarkka-ampujan roolissa terroristijahdissa ollutkaan, huomasin kotiin tullessani, että tavallinen elämä alkoi nopeasti tuntua aivan helvetin tylsältä ja itse asiassa hyvin usein kaipasinkin jo reissuun lähtöä.

Mutta kuten sanottu, tämä vain minun tarinani. Olen nyt todella kiitollinen, että saan elää perhe-elämää perheen parissa ja huomaan sen tekevän minulle todella hyvää.

Kyse on kaverisi miehen ammatista ja hänen ratkaisustaan.

Puhut kuitenkin kaveristasi ja hänen ratkaisustaan.

Sinä et voisi sallia tuollaista, mutta mitä muutakaan voisit tehdä?

Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin joko sallia tai erota. Voihan toki asioista keskustella ja neuvotella. Näin on varmasti tehtykin.

On toki vaihtoehto kiristää mies jäämään kotiin. Se ei ole kovin toimiva vaihtoehto. Suhteeseen tulee ainoastaan säröjä tai toinen puhaltaa suhteen poikki ja lähtee kuitenkin.

Lapsillekaan ei tee hyvää elää sellaisen suhteen keskellä jossa ollaankin kahleissa napit vastakkain.

Kaikki eivät myöskään ole toisistaan niin riippuvaisia että tuollainen aika tekisi mitään vahinkoa minnekään.

Raha on myös ihan jees motiivi kunhan se ei mene kaiken edelle. Ei sitä pyhällä hengelläkään eletä ja tuo ratkaisu on hyvä vaihtoehto lainojen suhteen.

Entäs äiti? Voiko äiti lähteä töihin 5 viikoksi kerrallaan? Mun mielestä voi, jos isäkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen elämässäni ollut monta kertaa siinä tilanteessa, että puoliso on toisessa maassa tai aivan toisella puolella Suomea pitkiä aikoja, ja minulle on jäänyt kodin ja lasten hoito siksi aikaa.

Itse asiassa se ei ole ollenkaan niin vaikeaa, kuin ap ehkä kuvittelee.

Kyllähän todella monet ihmiset eroavatkin puolisoistaan, ja joutuvat silloinkin yksin vastuuseen kaikesta. Silti moni heistä kokee, että elämä jopa helpottuu kun saa yhden pois palveltavien joukosta. Sellaisia ketjuja on tämäkin palsta pullollaan.

Nostan hattua ihmisille, jotka tekevät rationaalisia päätöksiä. Vuosi hujahtaa hetkessä!

Minä lähtisin mielelläni ulkomaankomennukselle ja jättäisin puolison pyörittämään arkea. Jännästi vain se sallitaan helpommin miehille. N35

Vierailija kirjoitti:

Ajatteleekohan kukaan lapsia? Täälläkin jokunen vaimo jo kehunut kuinka he itse pärjäsivät ja ei mitään hätää. Mutta entäs ne lapset??

Vasta oli uutinen miehestä jonka lapset olivat olleet vastaan isän ryhtymistä kansanedustajaksi. Naureskeli että pitää varmaan lapset viedä kylpylään tms. Joo, sehän se korvaa kaiken poissaolon.

Tämä! Vuosi erossa vanhemnasta on pitkä aika lapselle. Itseään ajatteleva k-pää on mies, joka sellaista haluaa... Voisi yhtä hyvin pysyä loppuelämän pois lastensa elämästä.

Minä ymmärään kaverisi ratkaisun oikein hyvin.

En kyllä usko, että raha on koko totuus.

Ellei ole todella huono taloudellinen tilanne ja palkka todella hyvä.

Ennemmin tullee olo, että raha on mainittu, koska se on ainut konkreettinen asia jonka lähes kaikki ymmärtävät.

Aloituksen luettuani , ketjua katsomatta, totean taas kerran, että antakaa nyt hemmetissä ihmisten/ pariskuntien ja perheiden tehdä omat ratkaisunsa ilman, että puututte niihin, tai kommentoitte jossain tällaisessa paikassa niitä. Hankkikaa ihan Oma elämä, eiköhän oo jo tarpeeksi mietittävää siinäkin 🧐

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä en kyllä missään olosuhteissa sallisi tuota miehelleni. Ei tarvitsisi sekuntiakaan miettiä. Mutta olen kyllä kiinnittänyt huomiota samaan, että monilla ihmisillä on todella omituinen suhde rahaan ja sen hamstraamiseen.

Minä.olen kiinnittänyt huomiota siihen, että jotkut aikuiset kieltää.puolisoltaan xx asioita. Monilla ihmisillä on omituinen suhde puolisonsa, kieltävät ja käskevät kuin lasta.

Siinä molemmat osapuolet on outoja, toinen on kuin mielihalujen perässä juokseva lapsi ja toinen rajoja asettava vanhempi.

Eli käy lomilla kotona joka kuudes viikko, kuulostaa hyvälle. Erittäin hyvä ratkaisu.

Maailmassa on paljon muitakin asioita joita sinä et ymmärrä mutta silti se vain pyörii.