Rotukoiran hankkiminen Suomessa, ei onnistu :(

Tylyjä vastauksia, olisivat voineet kirjoittaa vähän neutraalimmin. Muuten ymmärrän kasvattajia sen puolesta, että he saavat tolkuttoman määrän kyselyitä joista osa ei ole lainkaan harkintakelpoisia, osa on ihan hyviä mutta hakijaa ei tunneta ja sitten on luotettavia hakijoita, joiden kanssa on ennenkin oltu yhteyksissä. Pentuja ei kuitenkaan riitä kuin parille hakijalle, joten on viisainta pelata varman päälle. Korona-aikana koirakuume paheni porukalla ihan tajuttomiin mittoihin ja moni kasvattaja sai älyttömiä viestejä ja vaatimuksia pentukuumeisilta ihmisiltä. Nyt on sitten monella ongelmakoira eroahdistuksineen ja käytösongelmineen, josta halutaan eroon. Kasvattajilla on iso vastuu siitä, mihin se pentu annetaan. He kuitenkin haluavat pennulle parhaan mahdollisen kodin, joten ymmärrän jos suosivat sellaisia jotka jo tuntevat entuudestaan. Niin minäkin tekisin, vaikka se ei kauniilta kuulostakaan. Itse sanoisin, että ole hyvissä ajoin yhteydessä kasvattajiin ja kysele, miten pentuja tullaan tulevaisuudessa teetättämään (jos tullaan) ja olisiko mahdollista saada seuraavasta pentueesta pentua. Yritä saada jalkaa oven väliin. Aika harva saa rotukoiran pennun heti juuri nyt, kun pentua lähdetään etsimään. Itselläni ystävä sai tutulta kasvattajalta pennun, mutta joutui odottelemaan parin pentueen päähän yli kaksi vuotta.

Alapa seurata koirien adoptio yhdistyksiä. Itäeurooppa hukkuu koiriin. Siellä on ihan pentujakin, jotka tarvitsevat kodin. Löytyy ihan kaiken näköisiä ja rotuisia. Jos haluat tietyn näköisen ja kokoisen, niin varmasti löytyy. Minä olen seurannut facebookin kautta kokoni rodun koiria. Esim. saksalaiset adoptoi paljon niitä koira Kreikasta. Hyvä pieni peruskoira. Ei liioiteltuja piirteitä. Minun rescue taitaa olla kokonin ja saksanpystykorvan risteytys. Aivan täydellinen koira!

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäistä koiraansa hankkivan on melkein mahdotonta saada koiraa, koska kukaan kasvattaja ei suostu myymään. Ja sittenkin pitää myydä itsensä kuin työpaikkahaastattelussa, lupautua viemään koiraa näyttelyihin, noutajakokeisiin, pentutreffeihin, jälkikokeisiin, harrastamaan noseworkia, etsintää, tokoilua ja koiratanssia. Ihan turhaa yrittääkään, jos haluaa koiran lenkki- ja mökkikaveriksi.

Koira ei ole lenkkikaveri, koska kaveri osaa käydä lenkillä ilman sinua, mutta tietyn rotuista koiraa on pakko lenkittää joka päivä, vaikka ei itse haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kun me aloimme harkitsemaan koiraa, olin yhteydessä kolmeen eri kasvattajaan (2 eri rotua) ja jokainen otti meidät heti jonotuslistalle! Olimme varautuneet pari vuoden odotukseen, mutta pentu tuli kotiin jo muutaman kuukauden päästä. Kyseessä vielä rodut, joiden pentumäärät vuodessa voi laskea sormilla ja varpailla.

Mikäköhän tässäkin sai jotkut alapeukuttamaan? Lähetin kasvattajille kahden A4 kertomuksen koirahistoriastamme, miksi haluamme koiran ja juuri kyseisen rodun, kerroin perheestämme ja millaisessa ympäristössä asumme jne. Ja lähestyin asenteella, että en oleta saavani pentua heti vaan vaikka 2 vuoden päästä. Meillä ainakin tämä toimi.

Oman ja lähipiirin kokemuksen perusteella työttömän on helpompi saada töitä kuin koirattoman koiraa. Etenkin jos haet ensikoiraa, niin kusessa olet.

Minulla on yli 10 vuoden katkeamaton koiraura, se näyttää hyvältä CV:ssä joten koiriakin olisi tarjolla enemmän kuin voin ottaa vastaan. Jopa ilmaiseksi antavat, kunhan saavat pikkuvikaisen pentunsa "hyvälle koiraihmiselle".... Eikä tosiaan tarvitse edes harrastaa mitään koirien kanssa. Hyvä maine riittää.

Sisäpiiristä sinne ulkokehälle annettu vinkki olisi, että älä lähetä pentupostia, vaan ota yhteyttä kaikenlaisiin kasvattajiin, joilla on pennut juuri nyt. Pyydä, josko perheenne voisi tulla nuuhkuttelemaan pentutuoksuja ja sosiaalistamaan minikoiria. Sillä tavalla asiat lähtevät paremmin liikkeelle. Jos kemiat osuvat yksiin, niin voi mainita että perheessä olisi koiran paikka auki.

Ei tää ennen ollut tällaista sosiaalista peliä, mutta yrittäkää pärjäillä.

Me halusimme tietyn rotuisen koiran, mutta ei mitään näyttelykoiraa tms, vaan ihan kotikoiran. Laitoin melkein kaikille rodun kasvattajille viestiä. Suurin osa ei vastannut. Muutamalta olisi ollut mahdollista saada, mutta astutus ei ollut onnistunut, raskaus ei onnistunut tai joku päätti kotien saajat vasta pentujen synnyttyä. Lopulta saimme koiran ehkä n.6kk:den päästä, kun aloimme kysellä. Tämän kasvattajan koirille tulee pentuja noin pari kertaa vuodessa (osa ei tietenkään ole heidän omia koiriaan vaan kasvatteja ja käyvät tekemässä vaan pennut kasvattajalla) ja joka kerta kyselijöitä jäå ehkä 100 ilman pentua. Pitää olla tosi kärsivällinen.

Me otimme rescuekoiran Liettuasta, ja on aivan huippukoira. Meillä on aiemmin ollut rotukoiria, mutta enää ei ollut väliä sillä, onko koira puhdasrotuinen vai ei. Samaten sukupuoli oli meille yhdentekevä, koska kaikki nämä rescuet ovat jo valmiiksi kastroituja tai steriloituja.

Koira on ollut meillä puoli vuotta ja menee hienosti. Koiramme on helppo kuin unelma.

Minä en lähtisi randomisti laittamaan sähköpostia jokaikiselle kasvattajalle, vaan selvittäisin ne joilla on ylipäätään pentuesuunnitelmia lähitulevaisuudessa. Tutustuisin ensin hyvin tulevan pentueen vanhempiin (terveystulokset, koetulokset, aiemmat pentueet jne) ja lähtisin siltä pohjalta lähestymään kasvattajaa.

"Hei, sinulla on mielenkiinoinen pentue suunnitteilla. Nartulla on näköjään ollut yksi pentue jo aiemmin, onko siellä tullut ilmi mitään terveysongelmia ja onko niitä tarkoitus luustokuvata ennen tätä uutta pentuetta jne?" Sitten kerro minkälaista koiraa ja mihin tarkoitukseen olet hakemassa ja kerro myös missä, miten ja millä porukalla asut ja koirakokemus. Ole kiinnostunut kasvattajasta ja kerro miksi olet kiinnostunut juuri hänen kasvateistaan.

Tällä taktiikalla olen itse saanut rotukoirani hankittua. Jos et koiraa saa parin vuoden sisään niin sinussa tai olosuhteissa voi olla oikeasti jotain sellaista minkä takia koiraa ei ehkä kannattaisi ottaa.

Ja sit kun koira on hankittu, kasvattaja lupaa iloisena pitää yhteyttä tms.

Mitään ei ole koskaan kuulunut jälkeenpäin :D

Vierailija kirjoitti:

Ja sit kun koira on hankittu, kasvattaja lupaa iloisena pitää yhteyttä tms.

Mitään ei ole koskaan kuulunut jälkeenpäin :D

Riippuu kasvattajasta. Mulla on yhden koiran kohdalla käynyt niin että kasvattaja katkaisi yhteydet kokonaan kun kerroin että koiraltani löytyi perinnöllinen sairaus ja kehotin kertomaan asiasta muille saman pentueen koirien omistajille että osaavat tutkituttaa jos oireita ilmenee. En vaatinut hinnanalennusta tai syyllistänyt kasvattajaa, halusin vaan kertoa tilanteesta. Törmättiin tämän jälkeen pariin otteeseen näyttelyissä mutta kasvattaja ei enää edes katsonut päin saati että olisi tervehtinyt.

Tämä on ollut ainoa "huono" kasvattaja, muiden koirieni kasvattajat ovat pitäneet yhteyttä vähintäänkin harvakseltaan, jotkut myös tiiviimmin.

Ap jättää rodun kertomatta, eli on yrittämässä saada joko pk-rotuista koiraa tai laumanvartijaa ilman valmiuksia pitää sellaista asianmukaisesti. Tai metsästyskoiraa ei-metsästävään talouteen.

Okt maalla ei pelkästään takaa hyvää elämää millekään koiralle. Kasvattaja saattaa jopa pelätä, että koira tulee viettämään elämänsä yksin pihanperän häkissä, jos kyseessä on ns. ulkokoiraksi soveltuva rotu

Lasten korostaminen kyselyissä ei ole mikään valtti. Siitä tulee helposti kuva, että koira saattaa jäädä liikaa lasten vastuule, kun oikeasti sen kuuluu olla kokonaan aikuisten vastuulla rodusta riippumatta.

Saattaa myös olla, että ap hakee jotain ihan yleistä rotua, mutta käsitys siitä on aivan väärä. Esim. haluaa labradorinnoutajan, koska se on niin helppo ja kaikille sopiva koira, ei vaadi koulutusta ja liikunnaksikin riittää omalla pihalla irrallaan haahuilu. Ei ihme, jos kasvattajat kehottavat perehtymään asiaan ennen kuin kyselee pentua.

Rotukoiria myydään kyllä ihan 'randomihmisille", jos ihminen on oikeasti valinnut rodun, jonka tarpeet pystyy täyttämään ja on hankkimassa pentua pennun etu edellä, eikä siksi, että haluaa jonkun tietyn rodun, koska se näyttää kivalta. Uskallan epäillä, että ap:n haaveet kaatuvat harhaan että isolle, paksuturkkiselle koiralle riittää okt maalla ja 10 neliön häkki jossakn ulkorakennuksen nurkalla. Lapset vähän vievät lenkille koulusta tultuaan jos viitsivät.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäistä koiraansa hankkivan on melkein mahdotonta saada koiraa, koska kukaan kasvattaja ei suostu myymään. Ja sittenkin pitää myydä itsensä kuin työpaikkahaastattelussa, lupautua viemään koiraa näyttelyihin, noutajakokeisiin, pentutreffeihin, jälkikokeisiin, harrastamaan noseworkia, etsintää, tokoilua ja koiratanssia. Ihan turhaa yrittääkään, jos haluaa koiran lenkki- ja mökkikaveriksi.

Jännästi minulle on myyty jo kaksi rotukoiraa nimenomaan kotikoiriksi ja vielä saatesanoilla "sehän se paras virka koiralle on". Pennutkin olen saanut valita itse. Molemmat on eri kasvattajilta, joista kumpaakaan en tuntenut millään tasolla ennen kuin pentua kysyin. Toinen koira on ensikoirani, tosin lapsuudenkodissani oli aina koiria.

Jollei pentua meinaa millään saada, vika on kysyjässä suurimmalla todennäköisyydellä. Luultavimmin rotu on valittu väärin tai kyselyistä paistaa epärehellisyys läpi.

Sillä ajatuksella ei kannata koiraa kysyä, että on niin helppo rotu. Sellaista ei olekaan. Ja mitä isompi rotu on kyseessä sitä enemmän kaikkea se vaatii. Toisaalta pientä koiraa hakeva voi kompastua siihen, etteihän noin pientä tarvitse sosiaalistaa/tapakasvattaa jne. Että siinähän tuo menee toisella kädellä tai lasten "kaverina".

Vierailija kirjoitti:

Minä en lähtisi randomisti laittamaan sähköpostia jokaikiselle kasvattajalle, vaan selvittäisin ne joilla on ylipäätään pentuesuunnitelmia lähitulevaisuudessa. Tutustuisin ensin hyvin tulevan pentueen vanhempiin (terveystulokset, koetulokset, aiemmat pentueet jne) ja lähtisin siltä pohjalta lähestymään kasvattajaa.

Tällä taktiikalla olen itse saanut rotukoirani hankittua. Jos et koiraa saa parin vuoden sisään niin sinussa tai olosuhteissa voi olla oikeasti jotain sellaista minkä takia koiraa ei ehkä kannattaisi ottaa.

Miten voi selvittää ylläolevat asiat ilman että ottaa kasvattajaan yhteyttä?

Ihan kuin kasvattaja olisi jokin jumala jota tavallisen ihmisen ei pidä lähestyä. Varmaan täytyy se pentukin kasvattaa itse ennenkuin uskaltaa ottaa kasvattajaan yhteyttä..

Kannattaa mennä rodun facen roturyhmään tms. ja vaikka siellä kertoa vähän perheestään ym. ja kysellä, onko tulossa kenellekään pentuja.

Ihmettelen kyllä saamiasi vastauksia; noin (tai ei mitenkään) vastataan niille, jotka laittavat kasvattajalle viestin "moi, ottaisin yhden, mitä maksaa?".

Joka rodusta löytyy kyllä sitten ihan normaaleilla käytöstavoilla varustettuja kasvattajia. Jos tuollaisia kertomasi tapaisia vastauksia tulee, niin en sellaiselta ottaisi koiraa vaikka saisinkin.

Rescue ei ole huono vaihtoehto sekään; siihen kyllä saa varautua, että vähintään samanlaisen selvityksen joutuu tekemään elämästään ym., kuin kasvattajillekin. Mutta itse pidän tätä vain hyvänä asiana. Vastuullinen rescueyhdistys on arvioinut tarkkaan listoillaan olevan koira, millaiseen perheeseen se todennäköisimmin soveltuisi. Tietenkin yllätyksiä välillä tulee, mutta yhdistyksistä löytyy paljon ihan "valmiita kotikoiria" ja kokemattomat lapsiperheen ei tietenkään kannatakaan ottaa arkaa tms. (eikä vastuullisesta yhdistyksestä tällaista edes annettaisi).

Miksi se koira pitäisi hankkia Suomesta? Hyviä ja jopa parempia kasvattajia ja koiria on ulkomailla.

Kasvattajat saa niin jättimäisiä määriä geneerisiä halutaan pentu kivaan kotiin -kyselyjä, ettei heillä ole aikaa ja jaksamista vastailla jokaiselle pitkää kertomusta pentueensa taustoista, tavoitteista ja toiveista pentujen tuleville kodeille.

Yksi kasvattajakaverini sanoo seulovansa ostajia sanomalla "soita". Juuri kukaan ei soita. Jos soitat, pääset jo katsomaan koiria ja esittäytymään ja olet hyvissä asemissa kun pentuja tulee.

Mieti kasvattajan kannalta, pentuihin on uhrattu paljon resursseja.

Rodusta riippuen moni kasvattaja haluaa, että pennuille tehdään terveystutkimuksia, luonnetesti, taipumuskoe, harrastetaan ja koulutetaan edes jonkin verran, käydään näyttelyssä edes kerran niin että joku ulkopuolinen näkee koiran. Moni suree kasvatteja, jotka katoavat mustaan kotikoira-aukkoon eikä kukaan enää näe niitä missään koskaan eikä saa niistä mitään tietoa.

Monissa roduissa lasketaan luustokuvausindeksit, joita varten olisi tärkeää kuvata kaikki koirat, ei vain jalostukseen käytettäviä. Etenkin pienemmissä roduissa olisi tärkeää saada dataa jokaisesta yksilöstä, koska se voi olla potentiaalinen jalostuskoira, ja kasvattaja on aina se jolta koiran ominaisuuksista kysytään. Kasvattaja haluaa hyviä koiria jalostukseen sekä itselleen että muille, eikä se onnistu jos koirasta ei tiedetä mitään. Siksi etusijalla ovat kodit jotka hankkivat koiran ominaisuuksista mustaa valkoiselle. Kun koira on myyty, ostaja tekee sillä mitä haluaa eikä kasvattajalle ole siihen mitään valtaa - ainoa tapa saada koirat esille ja tutkimuksiin on myydä ne ihmisille, joiden voi luottaa toimivan näin.

Ja sitten vielä, kasvattajat on ihan tavallisia ihmisiä joissa on hyviä tyyppejä ja totaalisia törppöjä eikä kaikkien asiallistenkaan ihmisten henkilökemiat kohtaa.

Tällä hetkellä on kova kysyntä varsinkin ns. käyttökoiraroiduilla, että kasvattajat eivät edes ehdi vastaamaan kaikille pennunkyselijöille sähköpostilla. Usein pennut menevätkin jo ennestään samaa rotua harrastaneille. Monet kasvattajat vaativat myös näyttöä kokeista/kisoista pennunostajalta. Hyviä pentuja ei haluta myydä ensikertaialiselle sen vuoksi, että se pentu jää monesti kotikoiraksi. Kasvattajan työpanos menee hukkaan jos hän on yrittänyt kasvattaa ja jalostaa hyviä käyttökoiria. Monet rodut vaativat myös kokemusta koirankoulutuksesta. Saksanpaimenkoiraa ei voi edes myydä jos ostaja ei aio sitä kouluttaa. Se tietää ongelmia myös kasvattajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en lähtisi randomisti laittamaan sähköpostia jokaikiselle kasvattajalle, vaan selvittäisin ne joilla on ylipäätään pentuesuunnitelmia lähitulevaisuudessa. Tutustuisin ensin hyvin tulevan pentueen vanhempiin (terveystulokset, koetulokset, aiemmat pentueet jne) ja lähtisin siltä pohjalta lähestymään kasvattajaa.

Tällä taktiikalla olen itse saanut rotukoirani hankittua. Jos et koiraa saa parin vuoden sisään niin sinussa tai olosuhteissa voi olla oikeasti jotain sellaista minkä takia koiraa ei ehkä kannattaisi ottaa.

Miten voi selvittää ylläolevat asiat ilman että ottaa kasvattajaan yhteyttä?

Ihan kuin kasvattaja olisi jokin jumala jota tavallisen ihmisen ei pidä lähestyä. Varmaan täytyy se pentukin kasvattaa itse ennenkuin uskaltaa ottaa kasvattajaan yhteyttä..

Rotuyhdistyksen pentulistalta näkee suunniteilla olevat pentueet ja niiden vanhemmat. Kennelliiton pentulistalta näkee jo syntyneet pentueet missä on pentuja vapaina. Vanhempien terveys- ja koetulokset löytyy nimellä hakemalla Koiranetistä.

Kasvattaja ei ole jumala, mutta paremmin erotut sieltä "ostan urospennun, paljonko maksaa" -viestien massasta jos olet viitsinyt ottaa edes vähän asioista selvää etukäteen. Pieni imartelu tehoaa hyvin jokaiseen ihmiseen, saat helpommin pennun kun kerrot miksi haluat pennun juuri tästä pentueesta (olen aina ihaillut pentueen emää tms).

"Olemme myös halukkaita tutustumaan rotuun kennelissä käyden ja kasvattajien kanssa jutellen." - Voin luvata, ettei kasvattajilla ole aikaa pitää teille tutustumiskäyntejä ja jutella muuten vaan. Nyt vaikuttaa meno vaan renkaanpotkijalta. 

Kuten tuossa jo joku kirjoittikin, niin moni keskustelee mieluummin puhelimessa, kun vastailee kymmenille ja taas kymmenille kyselijöille, joista ei sitten koskaan enää kuulu mitään.

Mutta itse kyllä oletan, että jos yhteystiedoissa sähköpostiosoite on, niin siihen on soveliasta ottaa yhteyttä. Eli joidenkin kasvattajien "en koskaan vastaa sähköposteihin"- kommentteja en ymmärrä (en puhu tämän osalta tästä keskustelusta, vaan tällaisia kommentteja on saanut ihan kasvattajilta muissa yhteyksissä lukea). Eli laittaisi sitten edes sen viestin "soita"; ei tavallisella ihmisellä ole päähän rakennettuna mitään "näin kyselet oikeaoppisesti koiranpentua"- manuaalia. Varsinkin, kun yksi kasvattaja haluaa yhtä ja toinen toista.

Itsekin aikanaan otin ensimmäisen pentuni säpo-soita-puhelinkeskustelu- ketjun kautta ja onneksi rodun (arvostettu) kasvattaja ei heti ajatellut, että mikä törppö tuokin on, vaan lopulta meille tuli koira hyvinkin pian (jopa ihan sijoitukseen).