Rotukoiran hankkiminen Suomessa, ei onnistu :(

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäistä koiraansa hankkivan on melkein mahdotonta saada koiraa, koska kukaan kasvattaja ei suostu myymään. Ja sittenkin pitää myydä itsensä kuin työpaikkahaastattelussa, lupautua viemään koiraa näyttelyihin, noutajakokeisiin, pentutreffeihin, jälkikokeisiin, harrastamaan noseworkia, etsintää, tokoilua ja koiratanssia. Ihan turhaa yrittääkään, jos haluaa koiran lenkki- ja mökkikaveriksi.

En tiedä sitten miten asiat nyt ovat. Itse saimme koiran yli 10 vuotta sitten melko helposti. Olin silloin itse kotona asuva nuori ja vanhempieni kanssa otimme koiran. Minulla ei ollut koiraa ennen ja vain hoitokoirasta kokemusta. Silti saimme pk-rotuisen koiran. Oikeastaan emme tienneet rodusta oikein mitään. Eli vähän liiankin helposti pennun saimme. Kasvattaja ei vaatinut mitään harrastuksia tai kysellyt meistä kovin paljon. Onneksi itselläni oli järkeä sen verran, että ymmärsin sen kuinka koira täytyy kouluttaa ja totuttaa esim muihin koiriin. Muuten olisi tullut huonoa jälkeä, koska iso ja vahva koira. Kävimmekin sitten koulutuksissa paljon. Ei sen takia, että koira osaisi kaikki "temput" vaan sosiaalistamisen ja koulutuksen takia. Onnistuin siinä (toki koiran luonnekin oli hyvä) ja koirasta tuli ihan koirapuistoonkin soveltuva. Tykkäsi muista koirista. Näin ymmärrän kyllä, että jokin kysely ostajalle on kuitenkin tarpeen. Silti moni tosiaan haluaa vaan lenkkikaverin. Itsekään en koskaan käynyt koiran kanssa kuin koulutuksissa. Moni silti ikävästi vähättelee niitäkin. Ei kuulemma ole rahaa tai aikaa tai sitten kouluttaa itse tai koira pysyy kurissa muutenkin yms. Siinä tejee vaan itselleenkin hallaa jos ei kouluta koiraansa tai totuta sitä mihinkään. Sori ohiskin. Toisaalta en tiedä sitten minkälaiseen seulaan sitä nykyään joutuisi. Oman jo kuolleen koirani kasvattaja varmaan antaisi pennun. Toisaalta en tiedä sitten muista roduista.

Vierailija kirjoitti:

Näin sivusta seuraten vaikuttaa siltä, että vaikka omistajat valikoidaan miten tarkasti, ovat nykypäivän koirat yhtä sekaisin kuin nykypäivän lapset. On adhd:ta, ahdistusta, aggressiivisuutta, erilaisista geneettisistä ongelmista puhumattakaan.

Ovatko rotukoirat kerta kaikkiaan sekä fyysisesti että henkisesti tiensä lopussa, tekeekö kemikaalialtistus koiristakin nepsyjä, tuhoaako ruutujen töllötys kommunikointikyvyn koiranomistajilta, vai onko vain niin, että nykypäivän ihmisten elämänrytmiin ei sovi vaistoillaan toimiva olento.

Mitään ratkaisua minulla ei ole, kunhan ihmettelen. Ja please, älkää kertoko että meidän tessu ainakin on ihan tervepäinen. Uskon sen kertomattakin.

Taidat olla oikeassa. Koira vaatii paljon aikaa. Ulkoilu vie aikaa. Ei koiraa voi ulkoiluttaa vain käväisemällä 5 tai 15 minuuttia ulkona. Ehkä sihulle riittää 15 min kerrallaan. Pieni koira on vietävä ulos 4 kertaa päivässä. Isompi koira 3 kertaa päivässä. Lenkkien kesto yhteensä päivässä 2 - 5 tuntia. Näin koira voi hyvin.

Sitten koira elää jopa 15 vuotta. Toiset koirat hyväksyvät vain oman perheen. Heittopussikoirista, mitkä ovat milloin missäkin hoidossa, tuskin tulee tasapainoisia koiria.

"Näin sivusta seuraten vaikuttaa siltä, että vaikka omistajat valikoidaan miten tarkasti, ovat nykypäivän koirat yhtä sekaisin kuin nykypäivän lapset. On adhd:ta, ahdistusta, aggressiivisuutta, erilaisista geneettisistä ongelmista puhumattakaan.

Ovatko rotukoirat kerta kaikkiaan sekä fyysisesti että henkisesti tiensä lopussa, tekeekö kemikaalialtistus koiristakin nepsyjä, tuhoaako ruutujen töllötys kommunikointikyvyn koiranomistajilta, vai onko vain niin, että nykypäivän ihmisten elämänrytmiin ei sovi vaistoillaan toimiva olento.

Mitään ratkaisua minulla ei ole, kunhan ihmettelen. Ja please, älkää kertoko että meidän tessu ainakin on ihan tervepäinen. Uskon sen kertomattakin."

Kirjoitin jo yhden viestin. Meillä oli siis pk-rotuinen koira. Oli hyvä luonne. Tykkäsi muista koirista ja oli mieluummin arka kuin vihamielinen. Silti voin kertoa kuinka sekin oli levoton usein, epävarma ja esim eläinlääkäriä jännitti. Tämä kaikki vaikka oli hyvässä olossa ja koulutettu sekä sai lenkitystä ja olla vapaana pihalla, eikä sen edes tarvinnut olla paljon yksin. Silti usein oli selvästi stressaantunut. Asuin koko sen elämän ajan vielä okt-talossa missä takuulla tilaa. En olisi voinut tehdä enemmän. Oli silti ihana koira ja ehkä rotuun kuuluu se kohellus yms. Mietin vaan, ettei todellakaan ole ihme jos tälläinen koira joutuu huonoon oloon ja sitten puree jotain. Itse en enää ota koiraa. Se on vaativa juttu ja elämä pitää melkolailla suunnitella sen mukaan. Kaikilla ei ole hoitajia yms koiralle.

Vierailija kirjoitti:

Me saatiin rotukoiran pentu ilman näyttely- yms vaatimuksia kun "huolittiin" ns väärän värinen pentu

Meillä on myös rotukoira, jonka hermorakenne ei sovellu työkäyttöön, eikä harrastaminenkaan olisi kovin mielekästä tuon kanssa.

Tuli kotikoiraksi, joka on perus koulutettu (plus pari höpsöä temppua) ja joka saa liikuntaa, huomiota, lepoa ja hyvää ravintoa tarpeeksi.

Tämä koira on sellainen, että siihen ei todellakaan sovi perinteiset "koiraa pitää aktivoida 5 tuntia päivässä muuten se tylsistyy" - neuvot. Päinvastoin, tätä koiraa ei kannata liikaa aktivoida kun reppana on muutenkin reaktiivinen pelkopossu.

Jos joskus vielä otan toisen koiran, en luottaisi yhteenkään kasvattajaan joka vaatii pennunostajalta sirkustemppuja ja olettaa että koiran elämä täytetään näyttelyillä yms. Oman koirani rotu on malliesimerkki siitä, miten koirat on jalostettu ulkonäkö edellä jättäen joskus täysin huomiotta sopimaton luonne.

Vierailija kirjoitti:

"Olemme myös halukkaita tutustumaan rotuun kennelissä käyden ja kasvattajien kanssa jutellen." - Voin luvata, ettei kasvattajilla ole aikaa pitää teille tutustumiskäyntejä ja jutella muuten vaan. Nyt vaikuttaa meno vaan renkaanpotkijalta. 

Minä kysyin kahdelta kasvattajalta, että saanko tulla joskus iltalenkille mukaan, tutustumaan rotuun ja juttelemaan ja molemmat vastasivat, että tottakai sopii! Ensimmäisten treffien päätteeksi kasvattaja kertoi, että yksi hänen koiristaan on juuri astutettu ja kysyi, laittaako meidät pentulistalle. Siitä pentueesta sitten saimme pennun.

Vierailija kirjoitti:

Näin sivusta seuraten vaikuttaa siltä, että vaikka omistajat valikoidaan miten tarkasti, ovat nykypäivän koirat yhtä sekaisin kuin nykypäivän lapset. On adhd:ta, ahdistusta, aggressiivisuutta, erilaisista geneettisistä ongelmista puhumattakaan.

Ovatko rotukoirat kerta kaikkiaan sekä fyysisesti että henkisesti tiensä lopussa, tekeekö kemikaalialtistus koiristakin nepsyjä, tuhoaako ruutujen töllötys kommunikointikyvyn koiranomistajilta, vai onko vain niin, että nykypäivän ihmisten elämänrytmiin ei sovi vaistoillaan toimiva olento.

Mitään ratkaisua minulla ei ole, kunhan ihmettelen. Ja please, älkää kertoko että meidän tessu ainakin on ihan tervepäinen. Uskon sen kertomattakin.

Olen ihmetellyt tätä myös. Asun maassa jossa suhtaudutaan lemmikkieläimen pitoon vähän eri tavalla kuin Suomessa. Esim monen mielestä on julmaa ulkoiluttaa koiraa hihnassa, ihan kaupungissakin. Pääsääntöisesti ovat täällä asuinkaupungissani vapaana. Odottavat omistajan vieressä liikennevaloissa, makaavat jaloissa kahvilan terassilla, välillä huitelevat jossain usean kymmenen metrin päässä mutta tulevat kun kutsutaan. Monet hoitaa koiran ulkoilutuksen vaan avaamalla asunnon oven kadulle ja koira tulee sitten takaisin kun on käynyt haistelemassa ja kävelemässä itsekseen. Ongelmakoiriakin varmasti on (usein pihoilla ainakin on räksyttäviä koiria) mutta koiriin suhtaudutaan vähemmän neuroottisesti kuin Suomessa. Mututuntumalta sanoisin että koirat on yleisesti paremmin käyttäytyviä ja vähemmän heikkohermoisia täällä. En keksi muuta syytä kuin että Suomessa se omistajien neuroottisuus tarttuu lemmikkeihin?

Vierailija kirjoitti:

Osa kasvattajista vaatii ihan päättömiä asioita. Etsin labbiksenpentua ja eräskin kasvattaja vaatii, että ostajan pitää asua Uudellamaalla ja ilmeisesti myös pysyä siellä koiran eliniän ajan. Miten joku kuvittelee voivansa määrätä toisten ihmisten asuinpaikan? Onko hän tulossa kyttämään koiranpitoa ostajan kotiin vai miksi moinen vaatimus? (Meille saisi kyllä tulla katsomaan ei siinä mitään, meillä on ennenkin ollut labbis ja tarjoamme hyvän kodin.) Osa taas vaatii, että koiraa on käytettävä näyttelyissä/jälkikokeissa/tokossa/ties missä, ei kaikilla ole sellaiseen aikaa. Jos kasvattajan koko elämä pyörii koirien ympärillä eikä hän käy töissä, siinä ilmeisesti käsitys tavallisesta elämästä hämärtyy monella.

No tuo asumispaikan valinta on jo liioiteltua, mutta kyllä kasvattajalla on oikeus valita tuleva omistaja sen mukaan miten hän on valmis koiran kanssa harrastamaan. Jos teetetään näyttelykelpoisia koiria, niin hukkaanhan se koira kotisohvalla menee kasvattajan näkökulmasta, jos sitä ei käytetä näyttelyssä ja kasvattaja ei saa siitä mitään käsitystä miten eläin on pärjännyt ja onko kasvattajan työ tuottanut tulosta. Osa kasvattajista kasvattaa koiria nimenomaan soveltuviksi näyttelyihin tai vaikka hyvin tokossa pärjääviksi, toki yksilöinä kaikki koirat ei noissa menesty, mutta yleinen linja kasvattajalla voi olla että hän haluaa kasvattaa tiettyyn tarkoitukseen tai harrastukseen sopivia eläimiä.

"Nyt ymmärrän, miksi ihmiset tuovat niitä rescuekoiria. Ehkäpä mekin sitten sellainen kun rotukoiran arvoisia emme selvästikään ole."

Eli kun Suomesta ei saa rotukoiraa niin vaihtoehdoksi kelpaa ulkomaalainen sekarotuinen? Miksi suomalainen sekarotuinen ei kelpaa vaan pitää tuoda ongelmakoira muualta?

Kannattaa varmistaa, että rescue koira ei tule suoraan pentutehtailijalta.

Vierailija kirjoitti:

"Nyt ymmärrän, miksi ihmiset tuovat niitä rescuekoiria. Ehkäpä mekin sitten sellainen kun rotukoiran arvoisia emme selvästikään ole."

Eli kun Suomesta ei saa rotukoiraa niin vaihtoehdoksi kelpaa ulkomaalainen sekarotuinen? Miksi suomalainen sekarotuinen ei kelpaa vaan pitää tuoda ongelmakoira muualta?

Nyt jäi kiinni yksikoiratehtailija ja myyjä Pohjanmaalta. Koiria oli tuotu Venäjältä. Rajalla jäi kiinni tyyppi, jolla oli useita koirien esitäytettyjä passeja, sirunumerot ja rokotukset valmiina ja lisäksi passeihin sopivat sirut. Koiria ei vielä ollut, mutta ne olisi sitten myöhemmin yhdistetty dokumentteihin.

Älkää ostako hämäräkoiria. Älkää tukeeko laitonta eläinkauppaan. Älkää ostako eläimiä helppoheikeiltä, auton takakonteista tai tori. Fi. myynneistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sivusta seuraten vaikuttaa siltä, että vaikka omistajat valikoidaan miten tarkasti, ovat nykypäivän koirat yhtä sekaisin kuin nykypäivän lapset. On adhd:ta, ahdistusta, aggressiivisuutta, erilaisista geneettisistä ongelmista puhumattakaan.

Ovatko rotukoirat kerta kaikkiaan sekä fyysisesti että henkisesti tiensä lopussa, tekeekö kemikaalialtistus koiristakin nepsyjä, tuhoaako ruutujen töllötys kommunikointikyvyn koiranomistajilta, vai onko vain niin, että nykypäivän ihmisten elämänrytmiin ei sovi vaistoillaan toimiva olento.

Mitään ratkaisua minulla ei ole, kunhan ihmettelen. Ja please, älkää kertoko että meidän tessu ainakin on ihan tervepäinen. Uskon sen kertomattakin.

Olen ihmetellyt tätä myös. Asun maassa jossa suhtaudutaan lemmikkieläimen pitoon vähän eri tavalla kuin Suomessa. Esim monen mielestä on julmaa ulkoiluttaa koiraa hihnassa, ihan kaupungissakin. Pääsääntöisesti ovat täällä asuinkaupungissani vapaana. Odottavat omistajan vieressä liikennevaloissa, makaavat jaloissa kahvilan terassilla, välillä huitelevat jossain usean kymmenen metrin päässä mutta tulevat kun kutsutaan. Monet hoitaa koiran ulkoilutuksen vaan avaamalla asunnon oven kadulle ja koira tulee sitten takaisin kun on käynyt haistelemassa ja kävelemässä itsekseen. Ongelmakoiriakin varmasti on (usein pihoilla ainakin on räksyttäviä koiria) mutta koiriin suhtaudutaan vähemmän neuroottisesti kuin Suomessa. Mututuntumalta sanoisin että koirat on yleisesti paremmin käyttäytyviä ja vähemmän heikkohermoisia täällä. En keksi muuta syytä kuin että Suomessa se omistajien neuroottisuus tarttuu lemmikkeihin?

Tapahtui mielikuvitusmaassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sivusta seuraten vaikuttaa siltä, että vaikka omistajat valikoidaan miten tarkasti, ovat nykypäivän koirat yhtä sekaisin kuin nykypäivän lapset. On adhd:ta, ahdistusta, aggressiivisuutta, erilaisista geneettisistä ongelmista puhumattakaan.

Ovatko rotukoirat kerta kaikkiaan sekä fyysisesti että henkisesti tiensä lopussa, tekeekö kemikaalialtistus koiristakin nepsyjä, tuhoaako ruutujen töllötys kommunikointikyvyn koiranomistajilta, vai onko vain niin, että nykypäivän ihmisten elämänrytmiin ei sovi vaistoillaan toimiva olento.

Mitään ratkaisua minulla ei ole, kunhan ihmettelen. Ja please, älkää kertoko että meidän tessu ainakin on ihan tervepäinen. Uskon sen kertomattakin.

Olen ihmetellyt tätä myös. Asun maassa jossa suhtaudutaan lemmikkieläimen pitoon vähän eri tavalla kuin Suomessa. Esim monen mielestä on julmaa ulkoiluttaa koiraa hihnassa, ihan kaupungissakin. Pääsääntöisesti ovat täällä asuinkaupungissani vapaana. Odottavat omistajan vieressä liikennevaloissa, makaavat jaloissa kahvilan terassilla, välillä huitelevat jossain usean kymmenen metrin päässä mutta tulevat kun kutsutaan. Monet hoitaa koiran ulkoilutuksen vaan avaamalla asunnon oven kadulle ja koira tulee sitten takaisin kun on käynyt haistelemassa ja kävelemässä itsekseen. Ongelmakoiriakin varmasti on (usein pihoilla ainakin on räksyttäviä koiria) mutta koiriin suhtaudutaan vähemmän neuroottisesti kuin Suomessa. Mututuntumalta sanoisin että koirat on yleisesti paremmin käyttäytyviä ja vähemmän heikkohermoisia täällä. En keksi muuta syytä kuin että Suomessa se omistajien neuroottisuus tarttuu lemmikkeihin?

Tapahtui mielikuvitusmaassa.

Oletko matkustellut? Aika monessa Eurooppalaisessa maassa on näin, varsinkin jos menee muualle kuin pääkaupunkiin tai isoimpiin kaupunkeihin. Asun Madeiralla, voit tulla itse katsomaan.

Lähes kaikki (varsinkin ns näyttelykoiriin) liittyvä on nykyään järjetön bisnes astuttamisesta tuhkaukseen.

Käyttöpuolella taas pitäisi olla valmis uhraamaan kaikki vapaa-aika treeneihin ja/tai kisaamiseen.

Rescue on myös aina riski vaikka mitä väittäisitte.

Mistä saisi edes lähes-terveen ja ulkoilevaan perhearkeen toimivan koiran, joka ei maksaisi yli tonnia?

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki (varsinkin ns näyttelykoiriin) liittyvä on nykyään järjetön bisnes astuttamisesta tuhkaukseen.

Käyttöpuolella taas pitäisi olla valmis uhraamaan kaikki vapaa-aika treeneihin ja/tai kisaamiseen.

Rescue on myös aina riski vaikka mitä väittäisitte.

Mistä saisi edes lähes-terveen ja ulkoilevaan perhearkeen toimivan koiran, joka ei maksaisi yli tonnia?

Voit itse etsiä näitä koirarotuja ja niiden kasvattajia. Ei kannata ostaa liian aktiivista koiraa jos ei ole aikaa tai jaksamista treenaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki (varsinkin ns näyttelykoiriin) liittyvä on nykyään järjetön bisnes astuttamisesta tuhkaukseen.

Käyttöpuolella taas pitäisi olla valmis uhraamaan kaikki vapaa-aika treeneihin ja/tai kisaamiseen.

Rescue on myös aina riski vaikka mitä väittäisitte.

Mistä saisi edes lähes-terveen ja ulkoilevaan perhearkeen toimivan koiran, joka ei maksaisi yli tonnia?

Tonni on pieni hinta jos miettii kuinka paljon aikaa ja vaivaa menee tuollaisten pentujen tuottamiseen (eettisesti), asianmukaiseen hoitamiseen luovutusikäiseksi asti ja sopivien kotien löytämiseen. Siitä maksetaan vielä verot. En tiedä miksi kukaan tekisi tuota jos ei ole edes mitään kasvatuksellisia tavoitteita rodun suhteen. Poislukien vahinkopennut, niitä aina välillä sattuu.

Itselläni ei mitään ongelmaa saada rotukoiraa. Yhteys useisiin kasvattajiin. Kirjoita kunnon kirjoitus itsestäsi koiranomistajana millaisen kodin tarjoat ja mitä ymmärrät rodusta. Huom ota rodusta selvää kerro mitä tarjoat koiralle esim aktiviteettejä. Joitakin rotuja voi joutua odotteleen kuukausia. Harvinaisemmankin suositun rodun kasvattajalta kaksi olisi antaneet pentua mulle. Kaikki ei vastanneet. Kysyntää paljon. Myös ulkomailta voi hakea pentuja, olen yhden rotupennun hakenutkin.

Vierailija kirjoitti:

Alapa seurata koirien adoptio yhdistyksiä. Itäeurooppa hukkuu koiriin. Siellä on ihan pentujakin, jotka tarvitsevat kodin. Löytyy ihan kaiken näköisiä ja rotuisia. Jos haluat tietyn näköisen ja kokoisen, niin varmasti löytyy. Minä olen seurannut facebookin kautta kokoni rodun koiria. Esim. saksalaiset adoptoi paljon niitä koira Kreikasta. Hyvä pieni peruskoira. Ei liioiteltuja piirteitä. Minun rescue taitaa olla kokonin ja saksanpystykorvan risteytys. Aivan täydellinen koira!

En kyllä suosittelisi rescuekoiraa ensimmäiseksi koiraksi, niistä kun ei voi ikinä täysin tietää millaisia ongelmia voi olla taustalla.

Vierailija kirjoitti:

"Nyt ymmärrän, miksi ihmiset tuovat niitä rescuekoiria. Ehkäpä mekin sitten sellainen kun rotukoiran arvoisia emme selvästikään ole."

Eli kun Suomesta ei saa rotukoiraa niin vaihtoehdoksi kelpaa ulkomaalainen sekarotuinen? Miksi suomalainen sekarotuinen ei kelpaa vaan pitää tuoda ongelmakoira muualta?

Kerroppa mistä saa suomalaisen sekarotuisen koiran?

Tässä ketjussa kaiki kauppapaikat (tori jne) on jo haukuttu pystyyn. Facebookista ei, koska pentutehdas.

Kasvattajilta ei saa, rekisteröimättömät kasvattajat ovat saatanasta.

Mistä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on ollut aina koira ja syksyllä jouduimme lopettamaan 12v kultsun. Olemme jo lähempänä 60 vuotiaita, joten aikuinen koira sopisi meille viettämään eläkepäiviä ja olenkin katsellut niiden myynti-ilmoituksia. 

Monessa ilmoituksessa on pitkä lista, että mitä ostajalta vaaditaan. Se on ok, mutta miten myyjä tietää, että puhuuko ostaja totta? Saavatko he esim. jostain tiedon, että onko ostajalla lapsia tai onko heillä ollut aiemmin lemmikkejä? Tutkivatko, että minkälaisessa talossa/asuinalueella ostajat asuvat? Miten tunnistaa eläinrakkaan kun sitäkin pystyy tarvittaessa näyttelemään? Lähes poikkeuksetta ilmoituksissa lukee, että "vain hyvään kotiin". Miten se määritellään?

Meille tuli 5 vuotta sitten elämäntilanne muuttunut, ei ole aikaa"-kodinvaihtaja ja se oli palautunut kasvattajalle pari vuotiaana. Kävimme kasvattajalla tutustumassa koiraan, kävimme lenkittämässä koiraa, kasvattaja kävi meillä ja koira oli meillä koeajalla vuoden. Meillä taisi olla myös hyvät suosittelut edellisen koiramme kasvattajalta (samaa rotua). Ensimmäisen koiran (pentu) kohdalla kävimme kaksi kertaa haastateltavana. Ihmisen käytöksestä ja hänen esittämistä kysymyksistä voi päätellä onko esim. sitä koirakokemusta. Tulevaa koiria tulee vertailtua aikaisempiin koiriin jne.

Minulle se on hälytysmerkki, jos kodinvaihtaja/pentu vain halutaan dumpata uudelle omistajalle. Kyllä minäkin haluan, että se yhteistyö kasvattajan kanssa toimii ja asioista/ongelmista voi keskustella ja kysyä. Moni hyvä kasvattaja haluaa seurata pentueiden elämää, koska se on osa kasvatustyötä.

Torissa myynnissä sekarotuisia pentuja 1200€. On varmasti rikollista toimintaa. Sekarotuinen rokotettu ja sirutettu koira ei voi maksaa yli 300 €.