Lue keskustelun säännöt.
Nepsylapsi, hankalat aamut ja tukitoimet. Kuuntelen tässä kun nuori perhetyöntekijä selittää sängyn alle ryömineelle pojalle että nyt kuule ...
04.04.2023 |
Tässäkö se apu nyt on?
Olen käytännössä yh (mies ajaa rekkaa) ja meillä on austistinen adhd lapsi jolle siirtymätilanteet ovat tosi vaikeita ja aamu pahimpia. Kun romahdin koululääkärillä, meistä tehtiin lasu.
Luvattiin että joku tulee aamuisin auttamaan ja kertomaan miten pitää toimia, no tuo tyttö ei sitä ainakaan tee!
Mä en jaksa .(
Kommentit (567)
Mom kirjoitti:
Oma nepsylapsi olis pienempänä kyllä juosten karannut kaupassa omille teilleen jos en olisi istuttanut kärryyn kännykkä kädessä. Nyt lapsi 6-vuotias ja kännykkää ei juuri katsota koska siitä luopuminen on liian hankalaa lapselle. Kaupassa ei karkaile ja pystyy jossain määrin osallistumaan ruokatarvikkeiden etsintään. Välillä kyllä pyörii, makaa lattialla ja kitisee että osta uusi lelu mutta ei sentään karkaile. Rutiinit tärkeitä ja välillä pitää pikkusen korottaa ääntä että homma etenee. Saan lyöntejä ja kevyestä nyrkistä päivittäin, kiroileeviun suuttuu, mutta on meillä paljon rakkauttakin ja hyvä keskusteluyhteys. Yhdessä touhutaan ja kannustetaan harrastuksiin ja kaverisuhteiden luomiseen. Saa toimintaterapiaa ja pääsee nivelluokalle. Tuntuu siltä että homma hallussa.
Toi lyöminen täytyy saada loppumaan heti. Kai ymmärrät, että lapsesi todennäköisesti pahoinpitelee myös päiväkoti- ja koulukavereitaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 14v lapsi,adhd ja mahdollisesti lievää autismia,myös ikäistään lapsellisempi. Ala-asteen kulki taksilla mutta kun yläaste alkoi,taksikyydit evättiin ..
Pitäisi kuulemma osata kulkea bussilla ensin keskustaan ja siitä kävellä 2km koululle.
Ei tullut mitään. Joko ei ehtinyt bussiin,ei jäänyt keskustassa pois tai sitten ehti bussiin ja osasi jäädä oikeassa paikassa pois mutta jäi haahuilemaan johonkin eikä mennyt kouluun.
Kävimme reittiå yhdessä läpi useaan kertaan ja oppi sen kyllä,mutta kun kiinnostus ei pysy yllä eikä pysty keskittymään..
Myös koulusta on karannut pihalta. Ei karkaa kuten teinit vaan kuten leikki-ikäiset.
Adhd-lääkkeet löytyy ja niistä on apua vähän.
Jouduin vaihtamaan työpaikkaa jotta voin viedä autolla kouluun,hakea koulusta ja toivoa että saavat pidettyä koulun alueella eikå tule soittoa, että teidän Tinja on taas välitunnilla lähtenyt omille teilleen.
Muissakin asioissa joudun huolehtimaan kuin pikkulapsesta. Käy suihkussa,harjaa hiukset,pese hampaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteissa se vanhempi tarvitsisi ensin koulutusta nepsylapsen kanssa toimimiseen ennen kuin turvaudutaan täysin ulkopuoliseen kasvattajaan. Yhteiskuntakin säästäisi siinä, kun jatkossa vanhempi hoitaisi oman lapsensa heräämiset ja kouluun lähtemiset. Tarvitaan proaktiivisuutta, ei ihmeiden odottamista.
Perheneuvolassa on näitä Ihmeelliset vuodet -kursseja, sinne vaan. Toki tässäkin aletaan taas valittamaan, että kun ovat päiväaikaan ja pitäisi olla töissä.
Onko niitä mahdollista järjestää sellaiseen aikaan, että niihin on mahdollista osallistua? Vai onko syyllistäminen ainoa 'ratkaisu'?
Kunnalliset palvelut tapahtuvat yleensä aina virka-aikaan.
Kumma että esim. kunnalliset kirjastot ja museot on illat ja viikonloput avoinna. Miksi sosiaali ja terveys palvelee vain virka-aikaan arkipäivisin (paitsi hätäpäivystys)?
Miksi pitäisi pitää muuta kuin hätäpäivystystä yllä kalliilla veronmaksajien rahoilla? Jokainen vanhempi hoitakoon lapsensa. Ei se ole syy tuhlata meidän yhteistä pottia, että nepsylapsen vanhemmalla on vähän rankkaa. Järjestät elämäsi niin, että pystyt olemaan sen lapsen tukena. Karsit muita asioita elämästä. Ja jos tarvitset apupalveluita, niin sen kun avaat lompakkosi ja maksat.
Voitko tarkentaa? Olisiko mielestäsi syytä kehittää järjestelmää niin, että lapsen haasteiden vuoksi kotiin jääminen olisi taloudellisesti mahdollista? Miten ajattelet, että onnistuisi 'elämän järjesteleminen' eli kai tässä työttömyyttä ehdotat ja kuitenkin myös maksaminen? Millä rahalla siis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteissa se vanhempi tarvitsisi ensin koulutusta nepsylapsen kanssa toimimiseen ennen kuin turvaudutaan täysin ulkopuoliseen kasvattajaan. Yhteiskuntakin säästäisi siinä, kun jatkossa vanhempi hoitaisi oman lapsensa heräämiset ja kouluun lähtemiset. Tarvitaan proaktiivisuutta, ei ihmeiden odottamista.
Perheneuvolassa on näitä Ihmeelliset vuodet -kursseja, sinne vaan. Toki tässäkin aletaan taas valittamaan, että kun ovat päiväaikaan ja pitäisi olla töissä.
Onko niitä mahdollista järjestää sellaiseen aikaan, että niihin on mahdollista osallistua? Vai onko syyllistäminen ainoa 'ratkaisu'?
Kunnalliset palvelut tapahtuvat yleensä aina virka-aikaan.
Kumma että esim. kunnalliset kirjastot ja museot on illat ja viikonloput avoinna. Miksi sosiaali ja terveys palvelee vain virka-aikaan arkipäivisin (paitsi hätäpäivystys)?
Koska heilläkin on perheet joiden luona haluavat olla iltaisin. Ja iltalisien yms. maksaminen nostaisi kustannuksia kohtuuttomasti - nostaa veroja. Kirjastot ja museot palvelevat suurempaa joukkoa ja isomman joukon hyvinvointia. Niiden kuuluukin palvella silloin kun asiakkaat palvelu tarvitsevat. Lapsella on kotona vanhemmat, joiden tehtävä on hoitaa heitä.
Pulushakkia.
Paljon ongelmia on myös monilla perheillä, joissa on ei-nepsylapsia.
Vanhemmuus loistaa poissaolollaan perheissä. Uusavuttomat ja uushaluttomat, mukavuudenhaluiset ja laiskat vanhemmat kaatavat lastensa hoitovastuun ja kasvatusvastuun pois itseltään. Vanhemmat ulkoistavat oman vastuunsa yhteiskunnalle, päivähoidolle, koululle, harrastusten ohjaajille, naapureille ja sukulaisille.
Alle kouluikäiset lapset viedään päivähoitoon subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden turvin, vaikka äiti ja/tai isä on 24/7 itse kotona. Päivähoidon ja koulun loma-aikoina vanhemmat eivät viitse tehdä mitään omien lastensa kanssa. Lapset kuljetetaan sukulaisille ja isovanhemmille hoidettavaksi, jotta piltit eivät rasita vanhempia. Äidit ja isät eivät ota omia lapsia mukaan edes lomamatkoille. Surullista!
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa lapselle selkeä aikataulu ja säännöllinen päivärytmi esimerkiksi kuvatauluilla. Riittävästi unta ja lepoa, säännölliset ruoka-ajat, kotiruokaa ja ulkoilua raittiissa ulkoilmassa. Mitä asioita teette perheenne kanssa kotona YHDESSÄ?
Laittakaa lapselle - ja lapsen mahdollisille sisaruksille - selkeät rajoitukset älylaitteiden käyttöön. Matkapuhelin, tabletti, tietokone ja pelikonsolit pois. Lapsen huoneeseen ei sijoiteta koukuttavia pelilaitteita, esimerkiksi tietokonetta, PlayStation- ja Xbox-pelikonsoleita. Jos lapsi valvoo ja roikkuu yömyöhään pelilaitteilla ja nukkuu liian vähän, niin aamulla herääminen on vaikeaa.
Esimerkiksi kaupoissa on järkyttävää katsoa, kun jo 2-3-vuotiaat piltit istutetaan ostoskärryyn ja tuupataan pienelle lapselle älylaite käteen! Jo esikouluikäisillä ja eka- ja tokaluokkalaisilla lapsilla on älypuhelimet. Miksi? Mihin pieni, 5-8-vuotias lapsi tarvitsee älypuhelinta??? Alakoululaisilla on älypuhelimet, joilla lapsi pääsee pahimmassa tapauksesssa kaikille Internet-sivuille ja väkivaltaisiin nettipeleihin.
Mikä on työnjako Teidän perheessä? Mitkä asiat ovat äidin vastuulla ja mitkä isän vastuulla? Laittakaa vastuunjako kuntoon vanhempien kesken. Jos äiti kokee itsensä yksinhuoltajaksi, niin myös isä alkaa osallistumaan perheen arkeen. Isä tulee mukaan myös koululääkärin vastaanotolle. Voiko isä tehdä muuta työtä kuin ajaa rekkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon ongelmia on myös monilla perheillä, joissa on ei-nepsylapsia.
Vanhemmuus loistaa poissaolollaan perheissä. Uusavuttomat ja uushaluttomat, mukavuudenhaluiset ja laiskat vanhemmat kaatavat lastensa hoitovastuun ja kasvatusvastuun pois itseltään. Vanhemmat ulkoistavat oman vastuunsa yhteiskunnalle, päivähoidolle, koululle, harrastusten ohjaajille, naapureille ja sukulaisille.
Alle kouluikäiset lapset viedään päivähoitoon subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden turvin, vaikka äiti ja/tai isä on 24/7 itse kotona. Päivähoidon ja koulun loma-aikoina vanhemmat eivät viitse tehdä mitään omien lastensa kanssa. Lapset kuljetetaan sukulaisille ja isovanhemmille hoidettavaksi, jotta piltit eivät rasita vanhempia. Äidit ja isät eivät ota omia lapsia mukaan edes lomamatkoille. Surullista!
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa lapselle selkeä aikataulu ja säännöllinen päivärytmi esimerkiksi kuvatauluilla. Riittävästi unta ja lepoa, säännölliset ruoka-ajat, kotiruokaa ja ulkoilua raittiissa ulkoilmassa. Mitä asioita teette perheenne kanssa kotona YHDESSÄ?
Laittakaa lapselle - ja lapsen mahdollisille sisaruksille - selkeät rajoitukset älylaitteiden käyttöön. Matkapuhelin, tabletti, tietokone ja pelikonsolit pois. Lapsen huoneeseen ei sijoiteta koukuttavia pelilaitteita, esimerkiksi tietokonetta, PlayStation- ja Xbox-pelikonsoleita. Jos lapsi valvoo ja roikkuu yömyöhään pelilaitteilla ja nukkuu liian vähän, niin aamulla herääminen on vaikeaa.
Esimerkiksi kaupoissa on järkyttävää katsoa, kun jo 2-3-vuotiaat piltit istutetaan ostoskärryyn ja tuupataan pienelle lapselle älylaite käteen! Jo esikouluikäisillä ja eka- ja tokaluokkalaisilla lapsilla on älypuhelimet. Miksi? Mihin pieni, 5-8-vuotias lapsi tarvitsee älypuhelinta??? Alakoululaisilla on älypuhelimet, joilla lapsi pääsee pahimmassa tapauksesssa kaikille Internet-sivuille ja väkivaltaisiin nettipeleihin.
Mikä on työnjako Teidän perheessä? Mitkä asiat ovat äidin vastuulla ja mitkä isän vastuulla? Laittakaa vastuunjako kuntoon vanhempien kesken. Jos äiti kokee itsensä yksinhuoltajaksi, niin myös isä alkaa osallistumaan perheen arkeen. Isä tulee mukaan myös koululääkärin vastaanotolle. Voiko isä tehdä muuta työtä kuin ajaa rekkaa?
Totta. Vastuunkanto loistaa poissaolollaan valitettavan usein. Joko luotetaan yhteiskunnan kantavan vastuun tai sysätään lapsi puoliksi asumaan isovanhemmille tai laitetaan älylaite kouraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteissa se vanhempi tarvitsisi ensin koulutusta nepsylapsen kanssa toimimiseen ennen kuin turvaudutaan täysin ulkopuoliseen kasvattajaan. Yhteiskuntakin säästäisi siinä, kun jatkossa vanhempi hoitaisi oman lapsensa heräämiset ja kouluun lähtemiset. Tarvitaan proaktiivisuutta, ei ihmeiden odottamista.
Perheneuvolassa on näitä Ihmeelliset vuodet -kursseja, sinne vaan. Toki tässäkin aletaan taas valittamaan, että kun ovat päiväaikaan ja pitäisi olla töissä.
Onko niitä mahdollista järjestää sellaiseen aikaan, että niihin on mahdollista osallistua? Vai onko syyllistäminen ainoa 'ratkaisu'?
Kunnalliset palvelut tapahtuvat yleensä aina virka-aikaan.
Kumma että esim. kunnalliset kirjastot ja museot on illat ja viikonloput avoinna. Miksi sosiaali ja terveys palvelee vain virka-aikaan arkipäivisin (paitsi hätäpäivystys)?
Koska heilläkin on perheet joiden luona haluavat olla iltaisin. Ja iltalisien yms. maksaminen nostaisi kustannuksia kohtuuttomasti - nostaa veroja. Kirjastot ja museot palvelevat suurempaa joukkoa ja isomman joukon hyvinvointia. Niiden kuuluukin palvella silloin kun asiakkaat palvelu tarvitsevat. Lapsella on kotona vanhemmat, joiden tehtävä on hoitaa heitä.
Pulushakkia.
Ah, sielunkumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä tukitoimia "tarjotessa" ei tunnuta koskaan aidosti miettivän, mikä lisää perheen kuormitusta ja mikä sitä vähentää? Tuntuu, että "avun" määrääminen on pelkkää sokkona räiskimistä. Esim meille tarjottu apua iltapuuhiin, vaikka ne ei ole meillä ongelma. Mutta kun joku vieras meillä koskaan käymätön pm päättänyt että ne on, niin silloin pitää tulla jonkun niitä patsastelemaan.
Oikeasti lapsi tarvitsisi lääkäriä, psykologia, nepsykuntoutusta ja todennäköisesti lääkitystä. Vanhemmat tämän sirkuksen jälkeen terapiaa. Näiden kanssa saakin sitten tapella että mikään etenee eikä siltikään välttämättä apua tule.
No kun ne sossut tietää kaikesta kaiken. Joka alan erikoisasiantuntijoita, vaikka eivät edes lastensuojelulakeja osaisi. Nih. Sossut käyvät, omasta mielestään, lääkäristä, tuomarista, lainsäätäjästä ja jumalasta. Ja jonnekin niitä palveluita ja tukitoimia täytyy räiskiä, mistä ne sossut muuten töitä sais, ja miten muuten ne pääsis päteen? Ja keitä ne muuten ylimielisesti haukkuis, jos ei olisi asiakkaita, vaikka sitten lastensuojelun uhalla? (Ja kyllä, on olemassa myös asiallisia sossuja. Mutta valitettavan vähän. Isoin osa sossuista on luonnehäiriöisiä kyykyttäjiä tai naiiveja hössöttäjiä).
Vierailija kirjoitti:
Miten ennenvanhaan hoidettiin nepsylapset? Oliko niitä edes? Mä en vaan käsitä tätä nepsy-lapsi diagnoosia. Miten nykyajan lapset on niin hermona?
Netti, some, kännykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sillä nepsyllä ei ole sääntöjä ja rajoja?
Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee. Tämä pitäisi ottaa uudelleen käyttöön perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sijaishuollossa on paljon näitä nepsyjä. Päätyvät tänne, kun vanhempi ei saa huolehdittua, että lapsi käy koulua, syö terveellisesti, pukeutuu sään mukaisesti jne. Pääsääntöisesti koulussa käydään. Aamuisin herätellään ja katsotaan, että nuori lähtee kouluun. Jos ei jostain syystä onnistu, tehdään osastolla koulua. Ei anneta pelikoneita tai anneta maata sängyssä. Huolehditaan siitä, että yöllä nukutaan eikä olla esim. pelikoneella. Nuoria pyritään saamaan myös liikkumaan, ulkoilemaan. Saavat paremmin yöllä unta ja kouluunlähtö helpottuu. Ihan perushoivaa ja huolenpitoa siis. Nepsy tarvitsee tätä enemmän kuin normilapsi, mutta ei se mitään taikatemppuja ole.
Minun 13 v nepsy oppi ohittamaan kaikki pelirajoitukset, joita joka vehkeeseen asennettiin. Kuulin tästä vasta vuosia myöhemmin.
Vähän sama asia, että poika karkaili 16-vuotiaana öisin. Lähti parvekkeen kautta, ja oli aamulla kotona. Tämän hän kertoi 18-vuotta täytettyään. Mistäs vanhemmat olisivat siitä tienneet, kun me nukuimme.
Kyllä erityislapsen kanssa oleminen vaatisi työvuoroa. Se ei toimi, jos joutuu itse käymään töissä tai nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ovat nykyään nepsyjä. Täysin keksittyjä juttuja. Pentu vaan pihalle niskavilloista kantaen.
Ruumiillinen kuritus takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt vuoden verran käynyt kanssa työntekijä. Ollaan sikäli todella onnellisessa asemassa että meidän teini pääsi etäopetukseen, mutta...
Vuosi takana. Edistymistä ei ole tapahtunut juuri ollenkaan, teiniä ei saa kouluun lähiopetukseen (ja ihan oikeasti neropatit, ei tuommoista 70kg/180 lasta noin vain "pueta ja heitetä" kouluun, vähän eri asia kun joku uhmaikäinen taapero), ei mitään mitä en olisi itsekin saanut tehtyä. Ja joudun kuitenkin aamulla herättämään teinin ja avaamaan oven ja lohduttamaan "tukihenkilöä" kun on ollut taas vähän huono aamu...
Sen jälkeen pitää vahtia että teini osallistuu tunneille eikä harhaannu muuhun tekemiseen jne. Siihen päälle omat työt, menee monesti iltaan asti että saa tunnit tehtyä.
Olen. Aivan. Loppu.
Mutta. Itsellä oli vastaava vaihe teininä, yläasteen pääsin ihmeellä läpi (enemmän poissa kun läsnä), opinnot jäi silloin siihen, käytännössä olin sängyssä pari vuotta. Mitään apua/ tukea tms. en saanut. Lopulta pätkätöiden ja kurssien kautta vakituinen työpaikka ja opinnot siinä sivussa, eli ihan yhteisskuntakelpoinen minusta tuli. Ja omat ADHD+ asberger piirteet diagnoosit sain vasta kun olin jo oppinut elämään näiden kanssa.
Jotenkin vain kuvittelin että jos apua saa jo ajoissa niin menisi tuo vaihe helpommalla? Ehkä sitten ei, mutta on ainakin yritetty. Itselle nämä "tukitoimet" nyt vaan aiheuttaa enemmän rasitetta kuin apua.
Myötätuntohalaus sinulle. Kokemuksesta tiedän, miten rankka vaihe tuo on oman työnteon ohella kun lasta/nuorta ei saa lähtemään kouluun.
Meillä rankimmat ajat nyt takanapäin ainakin toistaiseksi, toivottavasti pian teilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ovat nykyään nepsyjä. Täysin keksittyjä juttuja. Pentu vaan pihalle niskavilloista kantaen.
Ruumiillinen kuritus takaisin.
No, kun heihin ei oikein tehoa rangaistukset. Ei edes ruumillinen kuritus.
Oman lapseni hankalat vaiheet oli n 3-5v ja 14-15v. Siirtymät todella hankalia.
3-5v se oli sitä väkisin pukemista ja kiljuva lapsen kantamista. Välillä itsekin itkien omaa väsymystä ja turhautumista.
14-15v ei mennyt kouluun kuin vietynä. Mies teki paljon etätöitä, jotta lapsen sai ylös sängystä ja kouluun. Silloin kun ei pystynyt olemaan eräänä, minä soitin , monta kertaa, lapselle, lapsen sisaruksille. Lähdin töistä repimään lasta sängystä. Joskus sain kouluun lähtemään, aika usein en. Ja oma työ kyllä kärsi. Stressi perheessä oli kova.
Lohdutuksena voin kertoa, että nyt lapsi 19v. Käy koulussa ja töissä. Ajallaan ja itsenäisesti!!
Se puoli korjaantunut. Edelleenkään ei kyllä nuku yöllä. Eikä muuten nukkunut lapsenakaan ja siihen aikaan ei ollut edes mitään kännyköitä vielä.
Ja meillä on 4 lasta. 2 nukkunut aina hyvin. 1 huonosti ja 1 ei ollenkaan öisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisissa tilanteissa se vanhempi tarvitsisi ensin koulutusta nepsylapsen kanssa toimimiseen ennen kuin turvaudutaan täysin ulkopuoliseen kasvattajaan. Yhteiskuntakin säästäisi siinä, kun jatkossa vanhempi hoitaisi oman lapsensa heräämiset ja kouluun lähtemiset. Tarvitaan proaktiivisuutta, ei ihmeiden odottamista.
Perheneuvolassa on näitä Ihmeelliset vuodet -kursseja, sinne vaan. Toki tässäkin aletaan taas valittamaan, että kun ovat päiväaikaan ja pitäisi olla töissä.
Onko niitä mahdollista järjestää sellaiseen aikaan, että niihin on mahdollista osallistua? Vai onko syyllistäminen ainoa 'ratkaisu'?
Kunnalliset palvelut tapahtuvat yleensä aina virka-aikaan.
Kumma että esim. kunnalliset kirjastot ja museot on illat ja viikonloput avoinna. Miksi sosiaali ja terveys palvelee vain virka-aikaan arkipäivisin (paitsi hätäpäivystys)?
Miksi pitäisi pitää muuta kuin hätäpäivystystä yllä kalliilla veronmaksajien rahoilla? Jokainen vanhempi hoitakoon lapsensa. Ei se ole syy tuhlata meidän yhteistä pottia, että nepsylapsen vanhemmalla on vähän rankkaa. Järjestät elämäsi niin, että pystyt olemaan sen lapsen tukena. Karsit muita asioita elämästä. Ja jos tarvitset apupalveluita, niin sen kun avaat lompakkosi ja maksat.
Voitko tarkentaa? Olisiko mielestäsi syytä kehittää järjestelmää niin, että lapsen haasteiden vuoksi kotiin jääminen olisi taloudellisesti mahdollista? Miten ajattelet, että onnistuisi 'elämän järjesteleminen' eli kai tässä työttömyyttä ehdotat ja kuitenkin myös maksaminen? Millä rahalla siis?
Sitä hän varmaan tarkoittaa, että neosyjen vanhempien pitäisi jäädä työttömiksi. Moni jääkin, sillä lapselle ei muuten saa riittävästi tukea.
Niin tein itsekin. Onneksi silloin ei ollut mitään työpaikkojen pakkohakua. Sen verran kävin töissä, että sain pidettyä oikeuden ansiosidonnaiseen.
Töistä pois jääminen on aina suuri riski. Jos tilanne on vuosikaudet sellainen että perhe taistelee yksinään selviytymisestä, käy helposti niin että koko perhe syrjäytyy. Niitä tapauksia on useita. Yhden apua tarvitsevan sijasta onkin yhtäkkiä koko perheen verran syrjäytyneitä. Se on todella surullista eikä palvele kenenkään etua. Ei perheen eikä yhteiskunnan.
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan se on nykyään. Ennen se kersa puettiin ja potkaistiin pihalle, että nyt kouluun.
Mutta menikö se lapsi kouluun vai jäikö sinne "pihalle"? Sehän tässä on usein ongelma...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ovat nykyään nepsyjä. Täysin keksittyjä juttuja. Pentu vaan pihalle niskavilloista kantaen.
Ruumiillinen kuritus takaisin.
No, kun heihin ei oikein tehoa rangaistukset. Ei edes ruumillinen kuritus.
No sitten jätetään huoneeseen ilman ruokaa ja juomaa päiväksi niin eiköhän nöyrry ja opi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sijaishuollossa on paljon näitä nepsyjä. Päätyvät tänne, kun vanhempi ei saa huolehdittua, että lapsi käy koulua, syö terveellisesti, pukeutuu sään mukaisesti jne. Pääsääntöisesti koulussa käydään. Aamuisin herätellään ja katsotaan, että nuori lähtee kouluun. Jos ei jostain syystä onnistu, tehdään osastolla koulua. Ei anneta pelikoneita tai anneta maata sängyssä. Huolehditaan siitä, että yöllä nukutaan eikä olla esim. pelikoneella. Nuoria pyritään saamaan myös liikkumaan, ulkoilemaan. Saavat paremmin yöllä unta ja kouluunlähtö helpottuu. Ihan perushoivaa ja huolenpitoa siis. Nepsy tarvitsee tätä enemmän kuin normilapsi, mutta ei se mitään taikatemppuja ole.
Minun 13 v nepsy oppi ohittamaan kaikki pelirajoitukset, joita joka vehkeeseen asennettiin. Kuulin tästä vasta vuosia myöhemmin.
Vähän sama asia, että poika karkaili 16-vuotiaana öisin. Lähti parvekkeen kautta, ja oli aamulla kotona. Tämän hän kertoi 18-vuotta täytettyään. Mistäs vanhemmat olisivat siitä tienneet, kun me nukuimme.
Kyllä erityislapsen kanssa oleminen vaatisi työvuoroa. Se ei toimi, jos joutuu itse käymään töissä tai nukkumaan.
Täällä kiersi laiterajoitukset 9-vuotiaana. Pitäisi se tietotekninen taitavuus kääntää eduksi ja toivoa kädet ristissä, että jospa siitä ura aikuisena urkenee. Siihen asti pitäisi saada jostain muustakin innostumaan. (puhun nyt omasta lapsestani)
Rankkaa varmasti teille. Perhetyöntekijä olis voinu mennä samote sängy alle haastelee lapsesi kanssa. Aika huvittavaa kyllä. Outoa. Luulis et niillä ammattitaito keskustella sinun kanssa tilanteesta ja ennenkaikkea sun jaksamisesta ja mies kans siihe keskusteluu. Pääsee ku vaivautuu järjestämään aikaa!!!!