Lue keskustelun säännöt.
Nepsylapsi, hankalat aamut ja tukitoimet. Kuuntelen tässä kun nuori perhetyöntekijä selittää sängyn alle ryömineelle pojalle että nyt kuule ...
04.04.2023 |
Tässäkö se apu nyt on?
Olen käytännössä yh (mies ajaa rekkaa) ja meillä on austistinen adhd lapsi jolle siirtymätilanteet ovat tosi vaikeita ja aamu pahimpia. Kun romahdin koululääkärillä, meistä tehtiin lasu.
Luvattiin että joku tulee aamuisin auttamaan ja kertomaan miten pitää toimia, no tuo tyttö ei sitä ainakaan tee!
Mä en jaksa .(
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelu on suurin uhka perheiden hyvinvoinnille Suomessa. Pelkkää kylmää bisnestä ja kyttäystä. Luonnehäiriöisten sossujen vallankäyttöä!
Joo, siis eri asia ne perheet joissa oikeasti on kaltoinkohtelua. Mutta tämä kuormittuneiden perheiden "auttaminen" joka oikeasti ajaa vaan pahempaan stressiin ja ahdinkoon. Itsekin voin myöntää, etten ahdistushäiriöstä kärsivänä ole nepsylapselle täydellinen vanhempi, mutta ei se siitä kyttäämällä parane vaan psykoterapialla. Arvaa kumpaa kunta tarjoaa ratkaisuksi ja kumman ne eväsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista ap ja kumppanit!
Omani ovat jo isoja, mutta muistan oikein hyvin, miten väsynyt olin ns. virallisen tahon kyttäämiseen: jos reagoit tunteella, siitä sanottiin. Jos muutuit robotiksi, siitäkin sanottiin! Kerran puin raivoavaa autistia eteisessä, jutellen samalla monotonisesti hänelle. Perhetyöntekijä koki tämän suorastaan hälyttävänä, ja osoituksena väsymyksestäni (ihanko totta). Kerroin tälle, että autistien kanssa on ihan turha vääntää tai ruveta keskustelemaan, koska vaatteet on nyt pakko pukea eikä hän tule rauhoittumaan ennen kuin tilanne on ohi, mutta eipä tuntunut tajuavan.
Psykiatrisella puolella oltiin kovasti sitä mieltä, että jos autisti valvoo puoli yötä, niin tulee minunkin. Kuulemma voin istua makuuhuoneen lattialla seurana hiljaa. Kysyin, että missä vaiheessa minä nukun, kun päivälläkin pitäisi jaksaa? Kuulemma mies voi auttaa. No sepä kiva; mies oli päivät työssä. Pitäisi kuulemma miettiä sitä uusiksi. :D Joo ei mietitty- miten ihmeessä parantaa perheen hyvinvointia tuollainen, että mies ottaa loparit, jotta äiti voi istua pimeässä makkarissa seurana valvovalle lapselleen?
Tämä oletus, että kukaan ei muutenkaan käy töissä, tuli vastaan muulloinkin. Kerran harkinnassa oli viikkotolkulla kestävä perhekuntoutusjakso, 8-16 suunnilleen arkisin sairaalan päiväosastolla viisi tai kuusi viikkoa. Kaatui siihen että mies kävi töissä ja että minä en kokenut realistiseksi kolmella eri bussilla reissaamista kahdesti päivässä muutenkaan. Uhkailtiin lasulla sitten.
Voit luopua huoltajuudesta jos et pysty hoitamaan lastasi. Sen lääkärinkö sinne pitäisi yöllä tulla lastasi viihdyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se autistinen yläkoulun erkkaope taas yrittää selittää teille normaaleille
Autistinen lapsi kokee kaiken erilaisena kuin ns normaali, vaatteet/ruuat/aikataulut/äänet/kosketukset/keskustelut/kasvonilmeet/tilat/tähän voi jatkaa listaa
Monet on erittäin älykkäitä.
Haen mun oppilaat kotoa tarvittaessa ( jo vuodesta 1999), autan kaikissa aineissa/ jumeissa/ ongelmissa (ilman palkkaa omalla ajalla). Moni oppilas on tullut kiittämään ysin jälkeen, että ei olisi ilman minua saanut peruskoulun todistusta. Olen näistä nuorista ylpeä.
Aamupalan syöminen monelle ei onnistu, joten tarjoan aamupalaa luokassa klo 8-10. Tiedän kuka mistäkin tykkää. Jokainen valitsee mitä haluaa, pääasia että syö jotain. Tyhjällä vatsalla kukaan ei jaksa.
Toivoisin yhteiskunnalta ymmärrystä näitä lapsia kohtaan. Suurin osa heistä jollain tasolla sopeutuu yhteiskuntaan ja pystyvät itsenäiseen elämään.
Halveksin näitä kurinpitoon/käskyttämiseen haluavia ihmisiä. Autismin kirjon lapset ovat erittäin vastaanottavaisia kun ymmärrät heidän näkemyksensä elämästä ja pystyt kommunikoimaan heidän kielellään.
Me kaikki ollaan yksilöitä.
Kuka nuo päivittäiset aamupalatarpeet maksaa?
Tämähän se eniten kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä tukitoimia "tarjotessa" ei tunnuta koskaan aidosti miettivän, mikä lisää perheen kuormitusta ja mikä sitä vähentää? Tuntuu, että "avun" määrääminen on pelkkää sokkona räiskimistä. Esim meille tarjottu apua iltapuuhiin, vaikka ne ei ole meillä ongelma. Mutta kun joku vieras meillä koskaan käymätön pm päättänyt että ne on, niin silloin pitää tulla jonkun niitä patsastelemaan.
Oikeasti lapsi tarvitsisi lääkäriä, psykologia, nepsykuntoutusta ja todennäköisesti lääkitystä. Vanhemmat tämän sirkuksen jälkeen terapiaa. Näiden kanssa saakin sitten tapella että mikään etenee eikä siltikään välttämättä apua tule.
Palvelua saa ostettua rahalla, jos se mitä tarjotaan ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Se autistinen yläkoulun erkkaope taas yrittää selittää teille normaaleille
Autistinen lapsi kokee kaiken erilaisena kuin ns normaali, vaatteet/ruuat/aikataulut/äänet/kosketukset/keskustelut/kasvonilmeet/tilat/tähän voi jatkaa listaa
Monet on erittäin älykkäitä.
Haen mun oppilaat kotoa tarvittaessa ( jo vuodesta 1999), autan kaikissa aineissa/ jumeissa/ ongelmissa (ilman palkkaa omalla ajalla). Moni oppilas on tullut kiittämään ysin jälkeen, että ei olisi ilman minua saanut peruskoulun todistusta. Olen näistä nuorista ylpeä.
Aamupalan syöminen monelle ei onnistu, joten tarjoan aamupalaa luokassa klo 8-10. Tiedän kuka mistäkin tykkää. Jokainen valitsee mitä haluaa, pääasia että syö jotain. Tyhjällä vatsalla kukaan ei jaksa.
Toivoisin yhteiskunnalta ymmärrystä näitä lapsia kohtaan. Suurin osa heistä jollain tasolla sopeutuu yhteiskuntaan ja pystyvät itsenäiseen elämään.
Halveksin näitä kurinpitoon/käskyttämiseen haluavia ihmisiä. Autismin kirjon lapset ovat erittäin vastaanottavaisia kun ymmärrät heidän näkemyksensä elämästä ja pystyt kommunikoimaan heidän kielellään.
Me kaikki ollaan yksilöitä.
Itse peräänkuuluttaisin myös vanhemmilta tällaista vastuunottoa. Jos perheessä on lapsi joka tarvitsee enemmän tuke, niin silloin vanhempien on järjestettävä elämä niin, että se tukee lasten hyvinvointia. Ei voi vaan odottaa, että joku muu tekee mitä pyydetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista ap ja kumppanit!
Omani ovat jo isoja, mutta muistan oikein hyvin, miten väsynyt olin ns. virallisen tahon kyttäämiseen: jos reagoit tunteella, siitä sanottiin. Jos muutuit robotiksi, siitäkin sanottiin! Kerran puin raivoavaa autistia eteisessä, jutellen samalla monotonisesti hänelle. Perhetyöntekijä koki tämän suorastaan hälyttävänä, ja osoituksena väsymyksestäni (ihanko totta). Kerroin tälle, että autistien kanssa on ihan turha vääntää tai ruveta keskustelemaan, koska vaatteet on nyt pakko pukea eikä hän tule rauhoittumaan ennen kuin tilanne on ohi, mutta eipä tuntunut tajuavan.
Psykiatrisella puolella oltiin kovasti sitä mieltä, että jos autisti valvoo puoli yötä, niin tulee minunkin. Kuulemma voin istua makuuhuoneen lattialla seurana hiljaa. Kysyin, että missä vaiheessa minä nukun, kun päivälläkin pitäisi jaksaa? Kuulemma mies voi auttaa. No sepä kiva; mies oli päivät työssä. Pitäisi kuulemma miettiä sitä uusiksi. :D Joo ei mietitty- miten ihmeessä parantaa perheen hyvinvointia tuollainen, että mies ottaa loparit, jotta äiti voi istua pimeässä makkarissa seurana valvovalle lapselleen?
Tämä oletus, että kukaan ei muutenkaan käy töissä, tuli vastaan muulloinkin. Kerran harkinnassa oli viikkotolkulla kestävä perhekuntoutusjakso, 8-16 suunnilleen arkisin sairaalan päiväosastolla viisi tai kuusi viikkoa. Kaatui siihen että mies kävi töissä ja että minä en kokenut realistiseksi kolmella eri bussilla reissaamista kahdesti päivässä muutenkaan. Uhkailtiin lasulla sitten.
SIis huhhuh. Tämä juuri hirvittää näissä sossuihmisissä. Moni on vieläpä lapsettomia ja kuvittelevat, ettei ihmisillä ole mitään muita velvoitteita kuten esim. niitä töitä. Kyllä stressi ja ongelmat muuttuu pari kertaluokkaa isommiksi jos jää ilman rahaa kotiin! Hirvittää, jos tuollaisten kanssa joudun tekemisiin. Ei riitä oma ymmärrys tuollaiselle foliohattupelleilylle.
Jos perheessä on lapsi, joka tarvitsee enemmän tukea, niin on vanhempien vastuulla järjestää asiat niin, että tarvittaessa esim. Toinen jää kotiin tai tekee lyhyempää päivää. Tai sitten ostaa palvelut omilla rahoillaan, jos on tärkeämpää olla siellä töissä kuin oman lapsen tukena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä tukitoimia "tarjotessa" ei tunnuta koskaan aidosti miettivän, mikä lisää perheen kuormitusta ja mikä sitä vähentää? Tuntuu, että "avun" määrääminen on pelkkää sokkona räiskimistä. Esim meille tarjottu apua iltapuuhiin, vaikka ne ei ole meillä ongelma. Mutta kun joku vieras meillä koskaan käymätön pm päättänyt että ne on, niin silloin pitää tulla jonkun niitä patsastelemaan.
Oikeasti lapsi tarvitsisi lääkäriä, psykologia, nepsykuntoutusta ja todennäköisesti lääkitystä. Vanhemmat tämän sirkuksen jälkeen terapiaa. Näiden kanssa saakin sitten tapella että mikään etenee eikä siltikään välttämättä apua tule.
Palvelua saa ostettua rahalla, jos se mitä tarjotaan ei kelpaa.
Onko sinulla mitään hajua, mitä luettelemani palvelut maksavat yksityisellä? Miksi on rahaa laittaa siihen, että toljottaa vieressä kun vaihdan vaippaa ja yöpukua, mutta samaa rahaa ei voi laittaa oikeaan apuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sillä nepsyllä ei ole sääntöjä ja rajoja?
Vierailija kirjoitti:
Koulussa ja oppimisympäristössä se vika on, jos nepsylapsi kokee koulunkäynnin niin kuormittavaksi, ettei sinne halua lähteä. Huonosti suunniteltu, ennakoimaton, turvaton, liian hälyisä.. you name it. Sitten sinne yritetään vaan väen vängällä työntää joka aamu lähtemään. Varmaan monelle aistiyliherkälle maanpäällinen hel etti.
Ei muuten pidä paikkaansa. Sitä hälyä, ennakoimattomuutta ja turvattomuutta aiheuttavat ryhmässä lähes poikkeuksetta juuri nämä käytöshäiriöiset nepsyt. Kaikki aika menee muiden suojaamiseen heiltä. Yritä siinä sitten opettaa ja tarjota vielä tukea niille, jotka tarvitsisivat sitä ihan vaan oppimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sillä nepsyllä ei ole sääntöjä ja rajoja?
Koska he on erityisiä ja vanhemmilla on vanhemmuustaidot alusta asti hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä tukitoimia "tarjotessa" ei tunnuta koskaan aidosti miettivän, mikä lisää perheen kuormitusta ja mikä sitä vähentää? Tuntuu, että "avun" määrääminen on pelkkää sokkona räiskimistä. Esim meille tarjottu apua iltapuuhiin, vaikka ne ei ole meillä ongelma. Mutta kun joku vieras meillä koskaan käymätön pm päättänyt että ne on, niin silloin pitää tulla jonkun niitä patsastelemaan.
Oikeasti lapsi tarvitsisi lääkäriä, psykologia, nepsykuntoutusta ja todennäköisesti lääkitystä. Vanhemmat tämän sirkuksen jälkeen terapiaa. Näiden kanssa saakin sitten tapella että mikään etenee eikä siltikään välttämättä apua tule.
Palvelua saa ostettua rahalla, jos se mitä tarjotaan ei kelpaa.
Onko sinulla mitään hajua, mitä luettelemani palvelut maksavat yksityisellä? Miksi on rahaa laittaa siihen, että toljottaa vieressä kun vaihdan vaippaa ja yöpukua, mutta samaa rahaa ei voi laittaa oikeaan apuun?
Kyllä tiedän. Siksi ihmettelenkin, miten kehtaa vaatia muita maksamaan, mutta ei ole itse valmis tekemään sitä omasta pussista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista ap ja kumppanit!
Omani ovat jo isoja, mutta muistan oikein hyvin, miten väsynyt olin ns. virallisen tahon kyttäämiseen: jos reagoit tunteella, siitä sanottiin. Jos muutuit robotiksi, siitäkin sanottiin! Kerran puin raivoavaa autistia eteisessä, jutellen samalla monotonisesti hänelle. Perhetyöntekijä koki tämän suorastaan hälyttävänä, ja osoituksena väsymyksestäni (ihanko totta). Kerroin tälle, että autistien kanssa on ihan turha vääntää tai ruveta keskustelemaan, koska vaatteet on nyt pakko pukea eikä hän tule rauhoittumaan ennen kuin tilanne on ohi, mutta eipä tuntunut tajuavan.
Psykiatrisella puolella oltiin kovasti sitä mieltä, että jos autisti valvoo puoli yötä, niin tulee minunkin. Kuulemma voin istua makuuhuoneen lattialla seurana hiljaa. Kysyin, että missä vaiheessa minä nukun, kun päivälläkin pitäisi jaksaa? Kuulemma mies voi auttaa. No sepä kiva; mies oli päivät työssä. Pitäisi kuulemma miettiä sitä uusiksi. :D Joo ei mietitty- miten ihmeessä parantaa perheen hyvinvointia tuollainen, että mies ottaa loparit, jotta äiti voi istua pimeässä makkarissa seurana valvovalle lapselleen?
Tämä oletus, että kukaan ei muutenkaan käy töissä, tuli vastaan muulloinkin. Kerran harkinnassa oli viikkotolkulla kestävä perhekuntoutusjakso, 8-16 suunnilleen arkisin sairaalan päiväosastolla viisi tai kuusi viikkoa. Kaatui siihen että mies kävi töissä ja että minä en kokenut realistiseksi kolmella eri bussilla reissaamista kahdesti päivässä muutenkaan. Uhkailtiin lasulla sitten.
SIis huhhuh. Tämä juuri hirvittää näissä sossuihmisissä. Moni on vieläpä lapsettomia ja kuvittelevat, ettei ihmisillä ole mitään muita velvoitteita kuten esim. niitä töitä. Kyllä stressi ja ongelmat muuttuu pari kertaluokkaa isommiksi jos jää ilman rahaa kotiin! Hirvittää, jos tuollaisten kanssa joudun tekemisiin. Ei riitä oma ymmärrys tuollaiselle foliohattupelleilylle.
Jos perheessä on lapsi, joka tarvitsee enemmän tukea, niin on vanhempien vastuulla järjestää asiat niin, että tarvittaessa esim. Toinen jää kotiin tai tekee lyhyempää päivää. Tai sitten ostaa palvelut omilla rahoillaan, jos on tärkeämpää olla siellä töissä kuin oman lapsen tukena.
Eikö tässä ollut nimenomaan kyse niistä lastensuojelusta väkisin tuputetuista, täysin hyödyttömistä "palveluista", ei mistään oikeasti tarpeellisen avun hankkimisesta? Jos siitä sosiaalipuolesta voisi noin vain irtisanoutua ja ilmoittaa hankkia tarvitsemansa yksityiseltä, niin eihän tässä olisi ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä tukitoimia "tarjotessa" ei tunnuta koskaan aidosti miettivän, mikä lisää perheen kuormitusta ja mikä sitä vähentää? Tuntuu, että "avun" määrääminen on pelkkää sokkona räiskimistä. Esim meille tarjottu apua iltapuuhiin, vaikka ne ei ole meillä ongelma. Mutta kun joku vieras meillä koskaan käymätön pm päättänyt että ne on, niin silloin pitää tulla jonkun niitä patsastelemaan.
Oikeasti lapsi tarvitsisi lääkäriä, psykologia, nepsykuntoutusta ja todennäköisesti lääkitystä. Vanhemmat tämän sirkuksen jälkeen terapiaa. Näiden kanssa saakin sitten tapella että mikään etenee eikä siltikään välttämättä apua tule.
Palvelua saa ostettua rahalla, jos se mitä tarjotaan ei kelpaa.
Onko sinulla mitään hajua, mitä luettelemani palvelut maksavat yksityisellä? Miksi on rahaa laittaa siihen, että toljottaa vieressä kun vaihdan vaippaa ja yöpukua, mutta samaa rahaa ei voi laittaa oikeaan apuun?
Kyllä tiedän. Siksi ihmettelenkin, miten kehtaa vaatia muita maksamaan, mutta ei ole itse valmis tekemään sitä omasta pussista.
Sieltähän se todellinen asenne paljastuikin. Oikeasti ei edes kiinnosta voiko lapsiperheet hyvin vai huonosti. Mitä varten se lastensuojelu on sitten edes olemassa? Miksi niitä verorahoja voidaan laittaa turhaan patsasteluun, muttei siihen että aidosti autetaan? Sama sitten lopettaa koko pulju kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollessani perhetyöntekijä kävin mm aamuisin herättämässä 14v kouluun. Vanhemmat aivan avuttomia. Perhetyöntekijä ei kyllä pysty perheen omia ongelmia ratkomaan n. Ihan itse pitäisi löytää keinoja mikä auttaa.
Tämä! Kaikki pitäisi saada ja jonkun muun tehdä, mutta itse ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin sen eteen, että sen lapsen elämästä tulisi parempaa.
Kyllä se siitä. Jos koulussa ei ole mitään erityistä pelon aihetta - oletko kysynyt?- niin silloin kun lähtemisestä tulee rutiini niin se alkaa sujua jo itsenäisesti.
Minä olen ollut aina tarkka säännöistä ja kellonajoista niin vaikeuksia lähinnä syntyi kun ei pitänytkään mennä kouluun vaikka sairauden tai hammaslääkärin takia. Koko päivä meni ihan sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksamista ap ja kumppanit!
Omani ovat jo isoja, mutta muistan oikein hyvin, miten väsynyt olin ns. virallisen tahon kyttäämiseen: jos reagoit tunteella, siitä sanottiin. Jos muutuit robotiksi, siitäkin sanottiin! Kerran puin raivoavaa autistia eteisessä, jutellen samalla monotonisesti hänelle. Perhetyöntekijä koki tämän suorastaan hälyttävänä, ja osoituksena väsymyksestäni (ihanko totta). Kerroin tälle, että autistien kanssa on ihan turha vääntää tai ruveta keskustelemaan, koska vaatteet on nyt pakko pukea eikä hän tule rauhoittumaan ennen kuin tilanne on ohi, mutta eipä tuntunut tajuavan.
Psykiatrisella puolella oltiin kovasti sitä mieltä, että jos autisti valvoo puoli yötä, niin tulee minunkin. Kuulemma voin istua makuuhuoneen lattialla seurana hiljaa. Kysyin, että missä vaiheessa minä nukun, kun päivälläkin pitäisi jaksaa? Kuulemma mies voi auttaa. No sepä kiva; mies oli päivät työssä. Pitäisi kuulemma miettiä sitä uusiksi. :D Joo ei mietitty- miten ihmeessä parantaa perheen hyvinvointia tuollainen, että mies ottaa loparit, jotta äiti voi istua pimeässä makkarissa seurana valvovalle lapselleen?
Tämä oletus, että kukaan ei muutenkaan käy töissä, tuli vastaan muulloinkin. Kerran harkinnassa oli viikkotolkulla kestävä perhekuntoutusjakso, 8-16 suunnilleen arkisin sairaalan päiväosastolla viisi tai kuusi viikkoa. Kaatui siihen että mies kävi töissä ja että minä en kokenut realistiseksi kolmella eri bussilla reissaamista kahdesti päivässä muutenkaan. Uhkailtiin lasulla sitten.
On yleensä kahden tyyppisiä avohuollon/lastensuojelun piirissä olevia vanhempia:
- Vanhemmat, jotka ottavat apua vastaan ja haluavat tehdä kaikkensa, jotta lapsi pystyy elämään vanhempien kanssa kotona. Vanhemmat toimivat yhteistyössä viranomaisten kanssa ja ovat kiinnostuneita lastensa asioista ja laittavat lapset etusijalle. Tällaiset vanhemmat osaavat yleensä keskustella ja käyttäytyä normaalin ihmisen lailla esimerkiksi perheohjaajien kanssa (jotka eivät ole syyllisiä perheenne tilanteeseen, eivätkä varmasti, takaan sen, ole auttamassa teidän perhettä rahan takia). Yleensä näiden perheiden lapset pystyvät elämään kotona ilman avohuollon sijoituksia saatika huostaanottoa.
- Vanhemmat, jotka syyttävät kaikkia ulkopuolisia tahoja perheensä tilanteesta. Ympärillä olevat ihmiset ovat havainneet haasteita ja ongelmia vanhemmuudessa jo synnytysosastolta saakka, mutta mikään ei mene vanhempien päähän. Vanhemmat eivät näitä usko, vaan kitisevät, että muut ovat ongelma tähän: sosiaalityöntekijät ja erityisesti se avustavaa työtä tekevät pienipalkkaiset ohjaajat: lastensuojelulaitoksen työntekijät ja erilaiset avohuollon työntekijät. Yleensä näiden perheiden lapset eivät pysty elämään kotona 18 ikävuoteen saakka. Tämän lisäksi tehtaillaan muka fiksuina valituksia aviin ja kaikkin mahdollisiin instituutioihin, ja käyttädytään ylimielisesti koko maailmaa kohtaan.
Aika yksiokoinen ja mustavalkoinen kuva. Tähän joukkoon mahtuu myös ne, jotka tekevät kaikkensa sen, eteen, että lapsi saa kuntoutuksen, tarvittavan tuen kouluun, muut tukitoimenpiteet lapselle, kouluttautuvat ja hakevat tietoetoa nepsy-asioista ja miettivät miten parhaiten voivat tukea lastaan. Oppivat näkemään ja ymmärtämään, mikä kuormittaa lasta ja näin yrittävät helpottaa lapsen selviytymistä arjessa. Nämä vanhemmat eivät tarvitse apua ottaa vastaan, mutta vaativat ja hakeavat lapselleen apua ja tukea! Siinä on iso ero! Nämä vanhemmat tekevät tarvittaessa valituksen aviin ja vievät asiat eteenpäin, jos lakia ei noudateta lapsi jää vaikka koulussa ilman tarvittavaa tukea. Nämä vanhemmat joutuvat usein puuttumaan muka ns. kaikkitietävien hoitajien toimintaan, joilla ei ole nepsyasioista koulutusta tai osaamista ja neuvomaan, miten tulisi toimia, mutta hoitajat eivät ota tietoa vastaan tai noudata ohjeita.
Nonniin! Itse täydelliSyys on kova vaatimaan kaikkea muiden laskuun. Ja samalla haukkuu muita. Oikea mallivanhempi.
Älä nyt ainakaan lisää niitä lapsia tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa ja oppimisympäristössä se vika on, jos nepsylapsi kokee koulunkäynnin niin kuormittavaksi, ettei sinne halua lähteä. Huonosti suunniteltu, ennakoimaton, turvaton, liian hälyisä.. you name it. Sitten sinne yritetään vaan väen vängällä työntää joka aamu lähtemään. Varmaan monelle aistiyliherkälle maanpäällinen hel etti.
Ei muuten pidä paikkaansa. Sitä hälyä, ennakoimattomuutta ja turvattomuutta aiheuttavat ryhmässä lähes poikkeuksetta juuri nämä käytöshäiriöiset nepsyt. Kaikki aika menee muiden suojaamiseen heiltä. Yritä siinä sitten opettaa ja tarjota vielä tukea niille, jotka tarvitsisivat sitä ihan vaan oppimiseen.
Tämä on kyllä totta. Ja sitten ne vanhemmat vielä yleensä haukkuu opettajan ja syyttää kaikkia muita lapsensa ongelmista. Ja vaativat milloin mitäkin erityisjärjestelyä, vaikka koko luokan arki on yhtä erityisjärjestelyä juuri tämän lapsen vuoksi.
Jahas, nyt tähän ketjuun pesiytyi näemmä joku hyvin vihainen katkerikko, jota suututtaa kun lapsiperheet kehtaavat haluta oikeaa, toimivaa apua. Mikä ihme tällaistakin motivoi?
Lastensuojelu on suurin uhka perheiden hyvinvoinnille Suomessa. Pelkkää kylmää bisnestä ja kyttäystä. Luonnehäiriöisten sossujen vallankäyttöä!