Nepsylapsi, hankalat aamut ja tukitoimet. Kuuntelen tässä kun nuori perhetyöntekijä selittää sängyn alle ryömineelle pojalle että nyt kuule ...

Vierailija kirjoitti:

Mitä te vanhemmat haluatte, jotka ette ymmärrä miksi teidän nepsyt pitäisi saada kouluun? Haluatteko te, että heistä tulee ikuisia laitosasukkeja? Ei edes yritystä selvitä omillaan aikuisena?

Minä kyllä ymmärrän, että lapsen tulee käydä koulua ja parhaani teen, että se onnistuisi. Lapsi on fiksu ja taitava ja hänestä voi tulla isona vaikka mitä haasteista huolimatta.

Suurimpana toiveena ja haasteena on se, että lapsi selviäisi peruskoulusta läpi ilman suurempia mielenterveysongelmia ja itsetuhoisuutta.

Aikuisena on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä niin, että jaksaa paremmin eikä kuormitu liiikaa. Nykykoulussa on käytännössä mahdotonta saada riittävää tukea ja helpotuksia opillisesti taitavalle aistiyliherkälle autistille. Hänen olisi parempi olla pienryhmässä, mutta niihin ei pääse ilman ongelmia oppimiskyvyssä tai käytöksessä.

Mitä sä kuvittelit? Tuo on se mitä sun olisi pitänyt tehdä ja saada homma toimimaan. Kun ei kerran toimi, tulee sen prosessin aloittamaan alusta joku ulkopuolinen ja vuosia myöhässä.

Huhhuh, kaiken maailman maanantaikappaleisiin tämäkin yhteiskunta saa hirveän määrän rahaa kulutettua, ja käsi ojossa vaan mangutaan lisää, kun se oma C-luokan tuotos ei osaa edes nousta sängystä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sen lapsen tai sillä lailla vanhempienkaan vika että tämä elämä on osalle paljonkin hankalampaa kuin onnekkaammille. Se on genetiikkaa. Se ei muutu. Kannattaa miettiä onko olosuhteissa jotain mitä voisi muuttaa sopivammaksi, mutta sekin voi olla tosi vaikeaa. Lämmöllä sanottua kaunista puhetta voinee aina lisätä, pitäen selkeänä rajat kuitenkin.

Vieraamman ihmisen kanssa joskus onnistuu paremmin, joskus ei. Mutta eipä sosiaalityöntekijöillä mitään sen ihmeempää ole tarjota, huostaanotto ei poista näitä geneettisiä ongelmia myöskään vaikka joskus niinkin kuvitellaan eri tahoilla. Toivottavasti ovat edes hyvin käyneet nepsyvalmennuskoulutuksensa, muuten voi mennä pahasti metsään.

Sossukin voi olla nepsy. Pitkän koulutuksen käyminen ja työssä pärjääminen tietenkin edellyttää, että on löydetty toimivat keinot pärjätä ominaisuuden kanssa.

Tarkoitatko että se sossun nepsyys tarjoaa enemmän sille nepsylapselle? Kyllä se vanhempikin on todennäköisesti nepsy. Ei nepsyt välttämättä ymmärrä tosiaan sen paremmin, varsinkaan jos ovat eri tavalla ja eri oireilla nepsyjä. Eikä nepsyt välttämättä osaa luonnostaan ohjata toista nepsyjä. Nepsyillä herkästi on vääristymää siinä, mikä on normaalia jolloin sekin pitää opetella erikseen.

En tarkoita mitään tuollaista. Kunhan mainitsin, että näinkin voi olla. Mutta koulutettuna ammattiroolissa toimiminen on kuitenkin eri tilanne, kuin vertaistuki. Siinä edellytetään itsereflektointia, eli ei lähdetä neuvomaan muita vain omista kokemuksista käsin. Se ei täytä alan eettisiä perusteita. Ehkä sosiaalityön ei pidä ensisijaisesti lähteä normaalin (?) tavoittelusta, etenkään muiden puolesta tavoitteeksi asetettuna. Vaan yksilöiden ja perheiden tukemisesta heidän lähtökohdistaan. Tarkoitus on vahvistaa heidän omia voimavaroja ja resursseja. Tunnistaa yhteiskunnan rakenteita ja niiden vaikutuksia. Normaaliuden käsite on niistä yksi. Toisaalta kannatteleva, mutta mahdollisesti syrjäyttävä, rakenne.

Erilaiset kokemukset elämässä voivat antaa perspektiiviä, etenkin kun katsotaan melko itsestäänselviksi miellettyjen rakenteiden näkökulmasta.

Ymmärrän. On loistavaa jos perhetyöntekijöillä on perspektiiviä! Erittäin positiivinen poikkeus. Tähän ketjuun vastanneilla perhetyöntekijöillä ja sosiaalityöntekijöillä ei monellakaan näy se perspektiivi tai osaaminen ulosannissaan, valitettavasti.

Meillä on ollut myös onni saada hyviä perhetyöntekijöitä. Niitä on ollu monta, mutta ainoastaan yhdestä on negatiivista sanottavaa. Pyysin meille jotakin taloudellista apua, oliko se nyt lapsen sairaalapäivämaksuihin vai mihin, niin hän katsoi tarpeelliseksi alkaa ripittää minua siitä ja epäili "toimintakyäni arjessa", "kun et edes toimeentulotukea jaksa hakea." Totta vieköön siinä kohdassa olisin vain halunnut pientä helpotusta, kun en olisi millään jaksanutkaan hakea. Oli siinä ennen tyttären osastojaksoa ollut niin sanotusti aika mielenkiintoista kotielämä useamman kuukauden ajan. Lopputulemana hain toimeentulotukea, mutta ikinä en siltä eukolta pyytänyt enää mitään, enkä ikinä maininnut väsymyksestäni vahingossakaan.

Mutta muuten ei ole mitään valittamista, vaikka kyllähän se elämään pientä, omanlaistaan painetta tuo, kun on vähän kuin suurennuslasin alla koko ajan. Mutta vuosi enää ja toinenkin lapsi on täysi-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt täällä aikaisemminkin että, mistä noita "nepsylapsia" nykyään oikein sikiääkin. Vai onko se vaan hienompi nimitys huonosti käyttäytyville lapsille, ja sen nimityksen alla voi käyttäytyä vielä huonommin.

Vähän näinkin. On myös ihan oikeita neuropsykiatrisia adhd-lapsia, mutta paljon nykyään myös lapsia joihin vanhemmat eivät ole jaksaneet/osanneet luoda kunnon kontaktia, eikä pysty rauhoittamaan lasta tarpeen tullen.

Luulisi, että kontaktin luominen ei aiemmin ole onnistunut yleisesti yhtään sen paremmin kasvatuksellisesti ajatellen. Koko asiaa ei ole edes nimetty, saati edellytetty. Pellossa kasvaneet ei ollut pelkkä vertauskuva.

Mutta entisajan maailma ei vaatinut samanlaisia sosiaalisia taitoja tai moniajo-keskittymistä. Töihin pääsi vähän pökkelömpikin ja hommat tehtiin hitaammassa tahdissa ilman satoja säädöksiä ja laadunvalvontaa. Elinpiiri oli monilla rauhallisempi ja yksinkertaisempi. Jotkut oli aika pitkälti kännissä aina ja silti töissä jne. Metatyötä ei ollut niin paljon, odotuksia ei ollut niin paljon. Koulutuksen ja työelämän muutos, aikoinaan harva oli edes ylioppilas, saati että kilpailu olisi ollut samaa luokkaa.

Joo, oudosti osa porukasta esittää ettei tiedä miten myöhään lasten hakkaaminen kiellettiin lailla. Aiemmin nepsyjä hakattiin, nimenomaan he herkimmin päätyivät hakattavaksi. Hakkaaminen aiheuttaa tottelemista, mutta hyvin murskaavalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt täällä aikaisemminkin että, mistä noita "nepsylapsia" nykyään oikein sikiääkin. Vai onko se vaan hienompi nimitys huonosti käyttäytyville lapsille, ja sen nimityksen alla voi käyttäytyä vielä huonommin.

Tätä samaa minäkin ihmettelen. Totta kai on aina ollut lapsia, joilla on ollut neuropsykologisia haasteita - heitä ei ole vain diagnosoitu asiaankuuluvalla tavalla. Se on ollut enemmänkin juuri sellaista, mitä tässäkin ketjussa on kuvailtu: vaatteet niskaan ja heitetty penska pihalle jotta voi mennä kouluun. Silti ihmettelen, miten näitä tapauksia tuntuu olevan nykyään niin paljon. Muistan itse ala-aste ajoilta (n. 20v sitten) että joku 1-2 haastavaa tapausta oli muutamalla rinnakkaisluokalla, mutta ei läheskään kaikilla luokilla. Nyt tuntuu, että lähes jokainen tuntuu olevan nepsylapsi. En tarkoita tätä mitenkään epäkunnioittavasti, ihmettelen vain mistä tämä johtuu koska kaikkia ei voida selittää sillä, ettei niitä ennen diagnosoitu niin hyvin.

Näidän parin haastavan tapauksen lisäksi niillä luokilla ja sinunkin luokallasi on todennäköisesti ollut add tai autismikirjon oppilaita. Niitä rauhallisia, tunnollisia, hyvin käyttäytyviä, jotka saivat kokeista hyviä numeroita ja keväällä ehkä stipendinkin.

Olen itse yksi niistä rauhallisista, hyvin koulussa menestyvistä lapsista.

Yllätys oli suuri kun oman lapsen autismidiagnoosin jälkeen sain kuulla itsekin olevani autisti. Lapseni on hyvin paljon samankaltainen kuin itsekin olin. Hänen suurin ongelmansa on se, että koulun hälyisyys ja meluisuus aiheuttaa kuormitusta. Se saa hänet sulkeutumaan siten, että pahimmillaan häneen ei kukaan saa mitään kontaktia. Hän on kuin kivettynyt.

En itsekään pystyisi opiskelemaan nykykoulussa yhtään sen paremmin kuin lapseni.

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan se on nykyään. Ennen se kersa puettiin ja potkaistiin pihalle, että nyt kouluun.

Ja se kyllä näkyy teidän masentuneiden, alkoholisoituneiden, ilottomien ja katkeroituneiden sukupolvenne edustajien käytöksestä ja olemuksesta.

Ymmärrys ja oikea hoito olisi teidänkin, pihalle potkittujen lapsiraukkojen elämästä voinut tehdä parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan se on nykyään. Ennen se kersa puettiin ja potkaistiin pihalle, että nyt kouluun.

Nykyään on toisin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä näille nepsylapsille tapahtui vaikkapa 40v sitten? Ryömikö avustaja tai äiti maanittelemassa lasta sängyn alta?

Jäivät heitteille ja kasvoivat ongelmaisiksi aikuisiksi. Täyttävät vankiloita ja laitoksia ja työttömyystilastoja. Vetävät masennuslääkkeitä, huumeita ja viinaa. Siirtävät pahaa oloaan ja turvattomuutta ympäristöönsä. Suuri osa elää miten kuten pärjäten arkeaan myös ns. paremmissa perheissä. Onneksi ymmärrys nepsy-asioissa on lisääntynyt ja näitä ihmisiä, myös jo aikuisia, voidaan auttaa ja hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan se on nykyään. Ennen se kersa puettiin ja potkaistiin pihalle, että nyt kouluun.

Ja siksi sinustakin kasvoi tommonen. Ai että potkaistiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole jumalauta todellista. Yhteiskunta maksaa perhetyöntekijän pukemaan pentua kouluun ja äiti istuu vieressä ja vielä kehtaa arvostella? Eikö sulla ole mitään häpyä?

Ei ne mitään pue. Siinä vain vieressä töllistelevät ja yrittävät sanallisesti ohjeistaa äitiä ja sanallisesti maanitella lasta. Mitään varsinaista fyysistä tekemistä ne ei tee.

Siis meinaatko että työntekijän pitäisi väkisellä alkaa pukemaan kouluikäistä, vastaan taistelevaa lasta, että hänet saadaan kouluun? Ja kantaa vissiin taksiin, laittaa huutava penska väkisellä turvavöihin, ja taksi kärrää sitten lapsen kouluun? Kuka hemmetti semmoiseen haluaa alkaa? Ja sitten saat parhaassa tapauksessa pahoinpitelysyytteen ja pääset iltasanomien otsikoihin.. No way. Ei kai kukaan työntekijä (yleensä nainen..) niin hullu ole.

Koulussa ja oppimisympäristössä se vika on, jos nepsylapsi kokee koulunkäynnin niin kuormittavaksi, ettei sinne halua lähteä. Huonosti suunniteltu, ennakoimaton, turvaton, liian hälyisä.. you name it. Sitten sinne yritetään vaan väen vängällä työntää joka aamu lähtemään. Varmaan monelle aistiyliherkälle maanpäällinen hel etti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan se on nykyään. Ennen se kersa puettiin ja potkaistiin pihalle, että nyt kouluun.

Aivan. Jos annetaan vaihtoehto, että voi jäädä makaamaan, kyllä lapsi sen käyttää.

No huomataan kyllä, että empatia kyky puuttuu.

Entäpä kun nepsy ei vain kykene toimimaan kaikessa kuin muut ikäisensä? Entäpä jos hälisevään luokkaan piinattavaksi meno on yhtä kaameaa kuin teloituskomppanian eteen meno?

Entä jos ärsykkeiden määrä ylittää sietokyvyn? Nuori reagoi sillä ainoalla tavalla, mikä jää jäljelle. Onko tuo niin kovin mahdoton joillekin neurotyypillisille ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt täällä aikaisemminkin että, mistä noita "nepsylapsia" nykyään oikein sikiääkin. Vai onko se vaan hienompi nimitys huonosti käyttäytyville lapsille, ja sen nimityksen alla voi käyttäytyä vielä huonommin.

Vähän näinkin. On myös ihan oikeita neuropsykiatrisia adhd-lapsia, mutta paljon nykyään myös lapsia joihin vanhemmat eivät ole jaksaneet/osanneet luoda kunnon kontaktia, eikä pysty rauhoittamaan lasta tarpeen tullen.

Mistähän nämä nykyajan osaamattomat vanhemmat ovat ilmestyneet jos aikaisemmin ei nepsyihmisiä ei ole ollut? Etteivät vaan ole niiden edellisten sukupolvien hoitoa ja kasvatusta vaille jääneiden pihalle potkittuja jälkeläisiä. Tieto ja ymmärrys lisääntyvät muussakin, kuin onko maapallo litteä vai pyöreä asioissa. Teillä on,hyvät tietämättömät besserwisserit, valtava määrä faktaa käsillä jos vain haluatte sitä hyödyntää.

Minulla on 70v autistiserkku. Hän oli lapsena hoidossa mm Aurorassa lasten psyk osastolla. Hän ei tule toimeen sosiaalisesti eikä ole selvinnyt tyokokeiluissa koskaan. Hän sai eläkkeen 21v. Elämä on vaikeaa koska hän ei selviä juuri mistään

Asuu suvun asunnossa yksin nyt. Onko kaikki,ien autistien kohtalo näin vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 70v autistiserkku. Hän oli lapsena hoidossa mm Aurorassa lasten psyk osastolla. Hän ei tule toimeen sosiaalisesti eikä ole selvinnyt tyokokeiluissa koskaan. Hän sai eläkkeen 21v. Elämä on vaikeaa koska hän ei selviä juuri mistään

Asuu suvun asunnossa yksin nyt. Onko kaikki,ien autistien kohtalo näin vaikea.

on monentasoisia autisteja, vaikeimmat tapaukset on laitoksessa

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, kaiken maailman maanantaikappaleisiin tämäkin yhteiskunta saa hirveän määrän rahaa kulutettua, ja käsi ojossa vaan mangutaan lisää, kun se oma C-luokan tuotos ei osaa edes nousta sängystä itse.

Mitä merkittävää mahtoi oma tuotoksesi yhteiskunnalle olla tänään, paitsi lämmin tuokkonen?

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, kaiken maailman maanantaikappaleisiin tämäkin yhteiskunta saa hirveän määrän rahaa kulutettua, ja käsi ojossa vaan mangutaan lisää, kun se oma C-luokan tuotos ei osaa edes nousta sängystä itse.

Osittain näin. Jos on paskat geenit ei pidä tieten tahtoen tehdä kakaroita rasitteeksi. Olemassa olevia ihmisiä täytyy kuitenkin auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Laita lastenkotiin se penska

Koirankasvattajat puhuvat pennuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ottaisin kännykän pois lapsen nukkuessa ja tämä hoitaja veisi sen kouluun.Sitten lapsen herättyä sanoisin että kännykkä on mennyt jo kouluun oppimaan uusia sovelluksia.Lapsi lähtisi mielellään kouluun kun ystävä on jo siellä.Opettaja veisi kännykän pulpettiin,josta sen löytäisi ja näin lapsi voisi ajatella että koulu onkin mukava asia.Narraamalla niinkuin ennenvanhaan,tai no sosiaalitätejä jalasta kiskomaan sängyn alta ja jumalattomalla huutamisella ja mekkalalla sitten,tai antaa olla ja syrjäytyä sitten.Mitäpä se mulle kuuluu.   

Tiedätkö edes miten nepsy toimii?

Nepsy kaipaa rutiineja. Arvaa, mikä paniikki nousee, kun puhelin vietiin?

Nepsy saattaa ahdistua hälinästä ukopuolella, ja silloin puhelin on elintärkeä. Moni nepsy kuuntelee musiikkia koko ajan kuulokkeilla, se auttaa sietämään ulkomaailman hälinää. Jos "narraat" puhelimen nepsyltä pois, aiheutat niin hirvittävän ison kaaoksen nepsylle, että hän menee vielä enemmän lukkoon ja sekaisin.

Että miten meni niin kuin omasta mielestä?

Osalle nepsyjä rutiinit taas ovat vaatimuksia, ja he ahdistuva silloin. Näin on esim. pda-tyyppisillä autisteilla. Eli et voi neuvoa toista tuntamatta tapausta todella tarkkaan.

Sitten kun samaan perheeseen sattuu useampi nepsy, joiden tarpeet ovat päinvastaiset, niin siinä ei ole helppoa toimia. Perhetyöntekijä on usein määrätty vain yhdelle lapselle ja sitten homma räjähtääkin, kun neuvoo tätä kuormittaen samalla muita.

Nimenomaan pitää löytää ne OIKEAT keinot lapsen ohjaamiseen ja siihen, että yhteiselo lapsen kanssa sujuu. Ja minulla on itselläni adhd, eli tiedän mistä puhun. Rutiini ei ole sitä, että vanhempi jankuttaa samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. Rutiini on sitä, että lapsi totutetaan tekemään jotain samalla tavalla joka aamu. Jos lapsi on kovin aamuäreä eikä siedä ääniä aamuisin, pitää keksiä toinen keino rutiinin opettamiseen ja ylläpitoon. Jos puhuminen on ok, täytyy sekin tehdä tietyllä tavalla.

Ihan ensimmäinen neuvoni on se, että kun lapselle puhuu niistä asioista mitä PITÄÄ tehdä, täytyy puhua ystävälliseen sävyyn. En tarkoita sitä, että antaa lapselle vaihtoehtoja, että pese hampaat tai ole pesemättä, ihan sama. Vaan ensin tervehtii lasta iloisesti toivottaen hyvää huomenta. Sitten antaa lapsen jumittaa hetken. Sitten kun pitää saada lapsi tekemään asioita, ei pidä käyttää käskyttävää äänensävyä, vaan antaa lapsen omien aivojen prosessoida aamurutiinin kulku kysymällä, että muistatko mitä me tehdään ensin. Lapsi kaivelee aivoissaan olevasta "listasta" informaation ja alkaa toimia.

Jos puhuminen aamuisin aiheuttaa ärsytystä, voi käydä vaikka antamassa halauksen ja sen jälkeen ryhtyä itse aamutoimiin esimerkkiä näyttäen. Apuna voi olla vaikka laminoitu lista, josta näkyy aamurutiinin kulku. Kannatte sitä lapsen kanssa yhdessä kun hoidatte aamutoimet. Taukoja saa pitää, vaikka 30 sek puhelimen sekuntikellolla aikaa ottaen.

Tämä kaikki kuulostaa varmaan vaivalloiselta ja oudolta, mutta meidän adhd-yksilöiden aivot ovat vähän oudot. Kun heräämme, prosessoimme vielä monesti näkemiämme unia, yritämme saada aivojamme asettumaan hereillä olemiseen ja rauhoittumaan sellaiseen tilaan, että olemme valmiita aloittamaan päivän. Jos joku tulee heti aamusta tympeästi tai tylysti muistuttamaan mitä pitää tehdä nyt nyt nyt, aivot ylikuormittuvat negatiivisesta ja painostavasta viestistä heti ja aamutoimet viivästyvät tai eivät onnistu lainkaan. Ystävällisyydellä, kärsivällisyydellä, toistolla, joustavuudella ja rakkaudella pääsee pitkälle.

Ja pointti on myös siinä, että kun näitä hyviä keinoja alkaa löytymään, lapsen aivot kyllä kykenevät OPPIMAAN rutiinin, niin ettei sitä tarvitse toistella vanhemman avustuksella. Rutiinin opettelu on ihan kuten minkä tahansa muun asian opettelu. Itselläni on 2 adhd-lasta ja pyrin puhumaan heille lempeästi ja kehumaan heitä kun suoriutuvat hyvin. En korota ääntäni, en nalkuta, en hauku, en painosta, eli en tee niitä stressaavia ja ärsyttäviä asioita joiden avulla minut itseni kasvatettiin. Lapset ovatkin nykyisin todella rauhallisia ja hyvin pärjääviä. :)

Niin, tuo voi toimia sulla, mutta PDA-tyyppiselle rutiinit aiheuttavat ahdistusta. Kaikki laminoidut listat ja muut on saatanasta seuraavia.

Tällaisella lapsella sopii spontaani elämä, ja sitä ei oikein Suomessa ole tarjolla. Ei mitään toistuvaa, koska siitä tulee ahdistus. Ei säätilan katsomista illalla, koska sekin on vaatimus. Spontaanisti vaan sitten aamulla.

 

Ruokalistoja ei suunnitella etukäteen, vaan mennään spontaanisti. 

Toinen vaihtoehto on, että lapsi saa omassa tahdissaan tehdä asiat ja valinnat. Ilman että aikuinen päsmäröi. Tämä toimii pitemmän päälle parhaiten ja lapsi menee joka aamu kouluun (saattaa spontaanisti vaihtaa reittiä ja liikennevälinettä, millä menee).

Ei ne omatjaan valinnat toimi kun myös omat fiilikset on vaatimuksia.