Olen 39 vuotias enkä pääse enää edes työhaastatteluihin

Vierailija kirjoitti:

Miten tässä maassa voi elää 15 vuotta työttömänä? Tai olla 53 vuotias ilman että on ikinä päässyt kunnolla työelämään? Miten jumalauta te sen teette?

Eivä he (työttömät) sitä tee. Sellaisen elämänkulun mahdollistaa ainostaan rekrytoijat.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs työvoimakoulutuksella hoiva-avustajaksi. Palkka ei toki ole kaksinen, mut enemmän kuin työttömyysturva ja työ on ihan mielekästä.

Vielä kun saisi sen rokotuspakon pois lainsäädännöstä edellytyksenä toimia sote-alan työtehtävissä, niin mikä ettei.

Tosi outoa, olen 66v ja edelleen soitetaan, että tulisitko töihin.

Puolisoni oli juuri aloittanut työelämän ja opinnotkin loppusuoralla, kunnes sairastui sen verran vakavasti että se vei työkyvyn vuosiksi. Nyt kun olisi työkykyinen, ei häntä ole huolittu mihinkään. Rekrykoulutuksista ei joko kuulu mitään, tai tulee perinteinen "valinta ei kohdistunut sinuun", ilman että olisi haastatteluun edes päässyt. Vastikään kävi kaupan hyllyttäjän pestissä haastattelussa, mutta ei tullut valituksi.

Hänellä olisi motivaatiota ja halua tehdä elannon eteen jotakin, kun sairastumisen myötä joutui miettimään työkuviot uusiksi, mutta ei pääse. On välillä rankkaa katsoa vierestä miten "kiitos mielenkiinnosta, mutta ei kiitos" vie toiselta itsetunnon.

Näin me saadaan työttömiä ja syrjäytyneitä tähän yhteiskuntaan.

Työttömäksi jääneiden koulutusta täytyy tehostaa. Ei mitään höpöhöpö-kursseja vaan amiksiin, AMK:n tai yliopistoihin hommaamaan verestystä vanhaan ammattitaitoon tai suunta uuteen ammattiin. Ja sopivasti tuettuna ettei tartte lähteä tyhjän päälle.

Kyllä mm-taustalle järjestetään vaikka minkälaista työkokeiluja, rekryja ja työtä, mutta ei kanttiksille. Syrjimistä se tuo on, vaikkei kohdistu tummaan ihonväriin.

Eläkkeellä on hyvä, saa juoda päiväkaffeetkin rauhassa ilman kiirusta.

Ei ole ihmisen syy että eläkeikä on keinotekoisen korkealla. Antaa nuorten tehdä töitä kun jaksavat paremmin. Kela on keksitty ja parhaat asiat elämässä ovat muutenkin ilmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni oli juuri aloittanut työelämän ja opinnotkin loppusuoralla, kunnes sairastui sen verran vakavasti että se vei työkyvyn vuosiksi. Nyt kun olisi työkykyinen, ei häntä ole huolittu mihinkään. Rekrykoulutuksista ei joko kuulu mitään, tai tulee perinteinen "valinta ei kohdistunut sinuun", ilman että olisi haastatteluun edes päässyt. Vastikään kävi kaupan hyllyttäjän pestissä haastattelussa, mutta ei tullut valituksi.

Hänellä olisi motivaatiota ja halua tehdä elannon eteen jotakin, kun sairastumisen myötä joutui miettimään työkuviot uusiksi, mutta ei pääse. On välillä rankkaa katsoa vierestä miten "kiitos mielenkiinnosta, mutta ei kiitos" vie toiselta itsetunnon.

Näin me saadaan työttömiä ja syrjäytyneitä tähän yhteiskuntaan.

Sama. Menin ekan kerran töihin 16 veenä, olin töissä ulkomaita myöten kunnes alle 30 veenä sairastuin psykoottiseen masennukseen, sitä podin muutaman vuoden jonka jälkeen olen ollut lähinnä pupukursseilla viimeiset 10 v. Olen edelleen masentunut, mutta yritän toki aina esittää normaalia. Silti edellisen työpaikan esimies oli sitä mieltä että tarvitsen terapiaa..

Kuorma-auton kuljettajaksi pääsee aina, etenkin ajamaan kivilouhetta. Tänne 140-tiellä Järvenpää-Mäntsälä välillä on vielä noin 20 metriä autojen välillä, eli tänne vain jyrisemään! Lisäksi ok-talot tien varrella puoli-ilmaisia kun melun takia asuinkelvottomia :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mm-taustalle järjestetään vaikka minkälaista työkokeiluja, rekryja ja työtä, mutta ei kanttiksille. Syrjimistä se tuo on, vaikkei kohdistu tummaan ihonväriin.

Tästä tuli mieleen, kun vuosi sitten korkeakoulujen yhteishaun aikaan mietin mihin kouluihin hakisin.

Pisti silmään osio, jossa kerrottiin että avoimen AMK:n opiskelija voi hakea 60 opintopisteellä tutkinto-opiskelijaksi (ihan normaalia). M a m u k e i l t a ei vaadittu kuin 30 opintopistettä jotta voivat hakeutua koulutukseen, ja valitut pääsevät suomenkielen kurssille!

Tuntui jotenkin uskomattomalta, että haet suomenkieliseen koulutukseen ilman että osaat ennestään ko. kieltä. Eikä tarvitse opintopisteiden eteen nähdä yhtä paljon vaivaa.

Säynätsalo kirjoitti:

Työ tekijäänsä kiittää:)

Ei kiitä ilman palkkaa tai työyhteisöä.

Itse olen ollut sairauden takia työkyvyttömyyseläkkeellä. Työhistoriassani on hirmuinen aukko ja en ole enää nuorikaan. Jäin työelämästä kesken kaiken pois sairastumisen myötä. Ajattelin kokeilla vähän hakea osa-aikatyötä koska olen kuntoutunut kovalla työllä vähäsen ja koska saan tienata vähän.  Voin niin kuvitella kuinka olen kuin joku hylkiö työnantajien mielestä. :D Katsotaan miten vain kävelen töihin kuten nykyään sanotaan että mennään vain töihin :D Toistaiseksi on hiljaista ollut hakemusten lähetyksen jälkeen. No sitten vaan jätän kokeilematta mitään ja tienaan työkyvyttömyyseläkkeeni jos ei kuulu mitään. Kaikenlainen yrittäminen on hyvin hankalaa jos ei mene sitä perinteisintä polkua koska ei vain kelpaa ja on hylkiö.

Toisaalta yritystä vaihtaa alaa ja opiskella kritisoidaan vaikka tarkoituksena on mahdollisimman pitkä työura ja sitoutuminen osaamisen ja ammattitaidon kehittämiseen. Edelleen kohtaan katkeruutta siitä etten tahtonut jäädä keittiöuralle (eikä olisi myöskään terveys kestänyt). Ymmärrän sen, että yhteiskunta tarvitsee tietyille aloille enemmän tekijöitä, mutten kuitenkaan terveyden uhalla ja elämän mielekkyyden kustannuksella kuitenkaan suostu taipumaan, vain koska yhteiskunta tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut sairauden takia työkyvyttömyyseläkkeellä. Työhistoriassani on hirmuinen aukko ja en ole enää nuorikaan. Jäin työelämästä kesken kaiken pois sairastumisen myötä. Ajattelin kokeilla vähän hakea osa-aikatyötä koska olen kuntoutunut kovalla työllä vähäsen ja koska saan tienata vähän.  Voin niin kuvitella kuinka olen kuin joku hylkiö työnantajien mielestä. :D Katsotaan miten vain kävelen töihin kuten nykyään sanotaan että mennään vain töihin :D Toistaiseksi on hiljaista ollut hakemusten lähetyksen jälkeen. No sitten vaan jätän kokeilematta mitään ja tienaan työkyvyttömyyseläkkeeni jos ei kuulu mitään. Kaikenlainen yrittäminen on hyvin hankalaa jos ei mene sitä perinteisintä polkua koska ei vain kelpaa ja on hylkiö.

Vaikka tahtoisikin kulkea perinteisiä polkuja, mutta tulee pakotetuksi epäsovinnaisemmalle polulle, ei silloinkaan yrittäminen ole helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mm-taustalle järjestetään vaikka minkälaista työkokeiluja, rekryja ja työtä, mutta ei kanttiksille. Syrjimistä se tuo on, vaikkei kohdistu tummaan ihonväriin.

Tästä tuli mieleen, kun vuosi sitten korkeakoulujen yhteishaun aikaan mietin mihin kouluihin hakisin.

Pisti silmään osio, jossa kerrottiin että avoimen AMK:n opiskelija voi hakea 60 opintopisteellä tutkinto-opiskelijaksi (ihan normaalia). M a m u k e i l t a ei vaadittu kuin 30 opintopistettä jotta voivat hakeutua koulutukseen, ja valitut pääsevät suomenkielen kurssille!

Tuntui jotenkin uskomattomalta, että haet suomenkieliseen koulutukseen ilman että osaat ennestään ko. kieltä. Eikä tarvitse opintopisteiden eteen nähdä yhtä paljon vaivaa.

Ja kotimainen avoimen opiskelija maksaa kurssit omasta pussistaa eikä edes opintotukea tipu vaikka olet maksanut veroja 20 vuotta. Vierailevilla tähdillä Kela-gold kuittaa kaikki laskut. Melko reilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut sairauden takia työkyvyttömyyseläkkeellä. Työhistoriassani on hirmuinen aukko ja en ole enää nuorikaan. Jäin työelämästä kesken kaiken pois sairastumisen myötä. Ajattelin kokeilla vähän hakea osa-aikatyötä koska olen kuntoutunut kovalla työllä vähäsen ja koska saan tienata vähän.  Voin niin kuvitella kuinka olen kuin joku hylkiö työnantajien mielestä. :D Katsotaan miten vain kävelen töihin kuten nykyään sanotaan että mennään vain töihin :D Toistaiseksi on hiljaista ollut hakemusten lähetyksen jälkeen. No sitten vaan jätän kokeilematta mitään ja tienaan työkyvyttömyyseläkkeeni jos ei kuulu mitään. Kaikenlainen yrittäminen on hyvin hankalaa jos ei mene sitä perinteisintä polkua koska ei vain kelpaa ja on hylkiö.

Vaikka tahtoisikin kulkea perinteisiä polkuja, mutta tulee pakotetuksi epäsovinnaisemmalle polulle, ei silloinkaan yrittäminen ole helppoa.

Olisin suorastaan ihmeissäni jos pääsen edes työhaastatteluun koska se tauko on pitkä ja herättää kysymyksiä. Kuten sanoin, hiljaista on ollut hakemusten lähettämisen jälkeen. Aion sanoa suoraan mistä on kyse jos pääsen haastatteluun ja sanoa että olen vuosia käynyt kuntoutusta läpi ja sairastuin mutta nyt kykenen osa-aikaiseen työhön. Olemassa on koeaikakin ja monet hakemani työt on lyhytkestoisia joten mitään suurta riskiä ei pitäisi palkkaamisestani olla työnantajalle. Mutta silti usein on vain syvä hiljaisuus.

En ihmettele syrjäytymisiä ynnä muuta tässä maassa koska oikeasti tällainen voi ottaa itsetunnon päälle. Yritän suhtautua tähän vain huumorilla lähinnä. Minulla on kuitenkin työkyvyttömyyseläke. Haluaisinko yrittää jotain? Kyllä toki mutta tiedän että minua parempia, nuorempia työnhakijoita on niin mitä sille voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut sairauden takia työkyvyttömyyseläkkeellä. Työhistoriassani on hirmuinen aukko ja en ole enää nuorikaan. Jäin työelämästä kesken kaiken pois sairastumisen myötä. Ajattelin kokeilla vähän hakea osa-aikatyötä koska olen kuntoutunut kovalla työllä vähäsen ja koska saan tienata vähän.  Voin niin kuvitella kuinka olen kuin joku hylkiö työnantajien mielestä. :D Katsotaan miten vain kävelen töihin kuten nykyään sanotaan että mennään vain töihin :D Toistaiseksi on hiljaista ollut hakemusten lähetyksen jälkeen. No sitten vaan jätän kokeilematta mitään ja tienaan työkyvyttömyyseläkkeeni jos ei kuulu mitään. Kaikenlainen yrittäminen on hyvin hankalaa jos ei mene sitä perinteisintä polkua koska ei vain kelpaa ja on hylkiö.

Vaikka tahtoisikin kulkea perinteisiä polkuja, mutta tulee pakotetuksi epäsovinnaisemmalle polulle, ei silloinkaan yrittäminen ole helppoa.

Olisin suorastaan ihmeissäni jos pääsen edes työhaastatteluun koska se tauko on pitkä ja herättää kysymyksiä. Kuten sanoin, hiljaista on ollut hakemusten lähettämisen jälkeen. Aion sanoa suoraan mistä on kyse jos pääsen haastatteluun ja sanoa että olen vuosia käynyt kuntoutusta läpi ja sairastuin mutta nyt kykenen osa-aikaiseen työhön. Olemassa on koeaikakin ja monet hakemani työt on lyhytkestoisia joten mitään suurta riskiä ei pitäisi palkkaamisestani olla työnantajalle. Mutta silti usein on vain syvä hiljaisuus.

En ihmettele syrjäytymisiä ynnä muuta tässä maassa koska oikeasti tällainen voi ottaa itsetunnon päälle. Yritän suhtautua tähän vain huumorilla lähinnä. Minulla on kuitenkin työkyvyttömyyseläke. Haluaisinko yrittää jotain? Kyllä toki mutta tiedän että minua parempia, nuorempia työnhakijoita on niin mitä sille voi.

Tai höpsis, ei he minua parempia ole, pitää nyt saada vähän itsetuntoa kasaan! Olen aika mahtava tyyppi mutta työnantajat vain ei sitä näe :D

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa, olen 66v ja edelleen soitetaan, että tulisitko töihin.

Mistä soitetaan? Kysyn tässä nyt alaa ja työtehtävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitatteko te niille työnantajille, menettekö käymään paikanpäällä? Kuinka kauan käytätte aikaa päivässä etsimällä töitä? Vai meneekö kaikki aika vauvapalstalla? Mä en kertakaikkiaan ymmärrä tätä ulinaa. Olen ollut elämässäni useasti tilanteessa, että töitä on pitänyt löytää. ja joutunut kaivamaan sen työn vaikka kiven alta. Ja aina löytänyt töitä! Aina!

Ei, se ei ole ollut helppoa ikinä.

Miten pystyt esittämään työnantajalle että oikeasti haluat tehdä sitä työtä.

Ei minua ainakaan motivoi työssä mikään muu kuin raha ja työnantajat tämän huomaavat. Joissain töissä olen ollut ja oon ollut niin umpipaska ettei minulle ole annettu mitään hiemankaan vaativampia tehtäviä (enkä suoraan sanottuna ole sellaisia kaivannutkaan.)

Kun raha motivoi, mene opiskelemaan merkonomiksi.