Kaipaan kolmekymppisiltä sinkuilta vertaistukea

Kyllä ne kolmekymppisenä sinkkuna olevat on yleensä niitä jotka ei ole kenellekään kelvanneet tai sitten eronneita ja aiemmissa suhteissaan epäonnistuneita. Kolmas kategoria on bilettäjät. Ne jotka rakastuu ja vaihtaa kumppania kuin sukkia.

No mun elämäni paras päätös oli kun päätin pysyä sinkkkuna ja se että en enää tapaile naisia ja paremmin ei voisi elämä rullata eteenpäin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."

Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.

Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?

Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.

Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.

Pitkään oli usein toistettuna vinkkinä kumppania hakeville ihmisille että "be the best version of yourself" eli kehitä itseäsi henkisesti ja fyysisesti, jotta muutut kiinnostavammaksi vastakkaisen sukupuolen silmissä.

Tää sun strategia on periaatteessa tuon täysi vastakohta: pilaa ulkonäkösi, koska näin tekemällä houkuttelet puoleesi aiempaa parempia miehiä. Ikään kuin "be the worst version of yourself" strategia :D

Mitä sanoo ketjua lukevat sinkkunaiset? Voisiko tämä "be the worst version of yourself " strategia toimia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."

Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.

Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?

En helvetissä ota. Olen itse sen verran pinnallinen että tiedän, että jos ulkonäköni yhtään huonontuisi tästä mitä se nyt on, ei olisi mitään mahdollisuutta miehiin jotka kiinnostavat minua. Tuntuu että nytkin (treenaavana hoikkana) on realistisesti saumaa vain aivan karseisiin miehiin, joita en voisi ikipäivänä kuvitella kumppanikseni. 

Todellakin pyrin kehittämään ulkonäköäni koko ajan parempaan suuntaan, vaikka sitten sinne fitnesslavalle saakka, jos se sen vaatii. Aivan sama vaikka minusta sitten kiinnostutaan pelkän ulkonäön takia. Kiinnostunhan itsekin samaan tapaan miehistä, joten tasoissa ollaan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."

Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.

Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?

Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.

Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.

Pitkään oli usein toistettuna vinkkinä kumppania hakeville ihmisille että "be the best version of yourself" eli kehitä itseäsi henkisesti ja fyysisesti, jotta muutut kiinnostavammaksi vastakkaisen sukupuolen silmissä.

Tää sun strategia on periaatteessa tuon täysi vastakohta: pilaa ulkonäkösi, koska näin tekemällä houkuttelet puoleesi aiempaa parempia miehiä. Ikään kuin "be the worst version of yourself" strategia :D

Mitä sanoo ketjua lukevat sinkkunaiset? Voisiko tämä "be the worst version of yourself " strategia toimia?

Taitaa ongelma olla siinä, että henkilö itse kuvittelee olevansa niin ihana ja aviopuolisomatskua, että kaikkien kunnollisten pitäisi olla tosi kiinnostuneita niin mahtavasta tyypistä ja nähdä sinne pinnan alle. Valitan. Eivät he tiedä, kuten ei tämä itsensä "pilannut" myöskään tiedä niistä vastapuolen ehdokkaista yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Se on luonnon valintaa, jos ei onnistu löytämään kumppania silloin nuorena kiimaisimmillaan ja hehkeimmillään, niin todennäköisyys laskee merkittävästi enää myöhemmällä iällä. Parikymppisenä on vielä menohaluja myös ihan eri tavalla kuin 30+. Ehkä sitä on myös jollainlailla sopeutuvampi ja joustavampi nuorena? Kolmekymppisenä on jo niin voimakkaat omat mielipiteet tavat ja kriteerit , että on vaikeampi löytää sopivaa ehdokasta. Sen lisäksi että kermat on kuorittu kakusta..

Tuttu stereotypia, mutta hassua kyllä omassa elämässä on mennyt ihan päinvastoin. Parikymppisenä oli todella vaikea löytää kumppania. Johtuen varmaan ainakin isolta osalta siitä että olin tosi ujo. Neljääkymppiä lähestyessä yhtäkkiä oli ihan tosi paljon vientiä. Olin saanut itseluottamusta kai. 

Samoin voimakkaat mielipiteet on lähes kadonneet iän myötä. Nuorena olin paljon ehdottomampi enkä voinut edes kaveerata eri mieltä olevan ihmisen kanssa. Nykyään ei mitään väliä. Samoin on sopeutuvampi suhteeseen kun on rennompi, ei ole pelkoja tai mustasukkaisuutta. Ei ole niin nöpönuukaa jos on jonkun sukat lattialla. 

Ja kiimaisimmillanikin olen ollut neljänkympin jälkeen. Hehkeimmilläni en varmaankaan, mutta eipä sillä hehkeydellä paljoa yksinään tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."

Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.

Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?

En helvetissä ota. Olen itse sen verran pinnallinen että tiedän, että jos ulkonäköni yhtään huonontuisi tästä mitä se nyt on, ei olisi mitään mahdollisuutta miehiin jotka kiinnostavat minua. Tuntuu että nytkin (treenaavana hoikkana) on realistisesti saumaa vain aivan karseisiin miehiin, joita en voisi ikipäivänä kuvitella kumppanikseni. 

Todellakin pyrin kehittämään ulkonäköäni koko ajan parempaan suuntaan, vaikka sitten sinne fitnesslavalle saakka, jos se sen vaatii. Aivan sama vaikka minusta sitten kiinnostutaan pelkän ulkonäön takia. Kiinnostunhan itsekin samaan tapaan miehistä, joten tasoissa ollaan sitten.

Noniin! Arvostan miehenä tuollaista rehellistä puhetta ja asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."

Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.

Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?

En helvetissä ota. Olen itse sen verran pinnallinen että tiedän, että jos ulkonäköni yhtään huonontuisi tästä mitä se nyt on, ei olisi mitään mahdollisuutta miehiin jotka kiinnostavat minua. Tuntuu että nytkin (treenaavana hoikkana) on realistisesti saumaa vain aivan karseisiin miehiin, joita en voisi ikipäivänä kuvitella kumppanikseni. 

Todellakin pyrin kehittämään ulkonäköäni koko ajan parempaan suuntaan, vaikka sitten sinne fitnesslavalle saakka, jos se sen vaatii. Aivan sama vaikka minusta sitten kiinnostutaan pelkän ulkonäön takia. Kiinnostunhan itsekin samaan tapaan miehistä, joten tasoissa ollaan sitten.

Oletko sitten valmis siihen että suhde kaatuu jos vaikka sairastut etkä pysty pitämään itseäsi siinä kunnossa mikä vaadittiin että sait miehen kiinnostumaan itsestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."

Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.

Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?

En helvetissä ota. Olen itse sen verran pinnallinen että tiedän, että jos ulkonäköni yhtään huonontuisi tästä mitä se nyt on, ei olisi mitään mahdollisuutta miehiin jotka kiinnostavat minua. Tuntuu että nytkin (treenaavana hoikkana) on realistisesti saumaa vain aivan karseisiin miehiin, joita en voisi ikipäivänä kuvitella kumppanikseni. 

Todellakin pyrin kehittämään ulkonäköäni koko ajan parempaan suuntaan, vaikka sitten sinne fitnesslavalle saakka, jos se sen vaatii. Aivan sama vaikka minusta sitten kiinnostutaan pelkän ulkonäön takia. Kiinnostunhan itsekin samaan tapaan miehistä, joten tasoissa ollaan sitten.

Oletko sitten valmis siihen että suhde kaatuu jos vaikka sairastut etkä pysty pitämään itseäsi siinä kunnossa mikä vaadittiin että sait miehen kiinnostumaan itsestäsi?

Tietenkin. Joka tapauksessa se kaatuu jossain vaiheessa jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."

Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.

Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?

Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.

Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.

Pitkään oli usein toistettuna vinkkinä kumppania hakeville ihmisille että "be the best version of yourself" eli kehitä itseäsi henkisesti ja fyysisesti, jotta muutut kiinnostavammaksi vastakkaisen sukupuolen silmissä.

Tää sun strategia on periaatteessa tuon täysi vastakohta: pilaa ulkonäkösi, koska näin tekemällä houkuttelet puoleesi aiempaa parempia miehiä. Ikään kuin "be the worst version of yourself" strategia :D

Mitä sanoo ketjua lukevat sinkkunaiset? Voisiko tämä "be the worst version of yourself " strategia toimia?

Olen tuo aiempi kirjoittaja, joka sai elämänsä parhaan miehen lihavana ja rumana. Mä olin silloin ulkoisesti huonoin version itsestäni, mutta ei tuo ole "be the best version of yourself" -strategian vastakohta täysin, koska olen kyllä koko ajan kehittänyt henkistä puoltani, hankkinut paljon tietoa kiinnostavista asioista, tehnyt henkistä harjoitusta, päästänyt irti katkeruuksista ja vihoista ym. ym. En usko että mieheni olisi mitenkään kiinnostunut minusta jos olisin ollut katkera, vihainen ja ilkeä rumilus. Nyt hän ihastui minuun silloisesta ulkonäöstäni huolimatta ja itselleni se on ollut iso asia koska minun ei tarvitse pelätä miten suhteemme käy jos rumenen taas tai kun vaikka vanhenen. Tiedän, että moni ulkonäöllään miehen saaneista painii tämän pelon kanssa päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."

Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.

Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?

En helvetissä ota. Olen itse sen verran pinnallinen että tiedän, että jos ulkonäköni yhtään huonontuisi tästä mitä se nyt on, ei olisi mitään mahdollisuutta miehiin jotka kiinnostavat minua. Tuntuu että nytkin (treenaavana hoikkana) on realistisesti saumaa vain aivan karseisiin miehiin, joita en voisi ikipäivänä kuvitella kumppanikseni. 

Todellakin pyrin kehittämään ulkonäköäni koko ajan parempaan suuntaan, vaikka sitten sinne fitnesslavalle saakka, jos se sen vaatii. Aivan sama vaikka minusta sitten kiinnostutaan pelkän ulkonäön takia. Kiinnostunhan itsekin samaan tapaan miehistä, joten tasoissa ollaan sitten.

Oletko sitten valmis siihen että suhde kaatuu jos vaikka sairastut etkä pysty pitämään itseäsi siinä kunnossa mikä vaadittiin että sait miehen kiinnostumaan itsestäsi?

Tietenkin. Joka tapauksessa se kaatuu jossain vaiheessa jostain syystä.

Ok, tämä selittää. Itse olen aina tähdännyt loppuelämän kestävään suhteeseen ja sellaista on tosiaan turha haaveilla jos suhde perustuu fitness-vartaloon. Mutta jos se ei edes ole tavoitteena, niin sittenhän tosiaan vartalonmuokkaus on loistava tapa saada hetkeksi joku äijä kainaloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."

Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.

Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?

Saan aika harvoin kiinnostuneita katseita tai lähestymisiä miehiltä. En ole ikinä ollut se tyttöporukan kaunein.

Jos tästä nyt vielä pilaisin loputkin ulkonäöstäni, niin ne vähätkin mahdollisuudet mitä minulla on löytää kumppani, katoaisivat.

Eli ei, en aio pilata ulkonäköäni siinä toivossa että se houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleeni. Päinvastoin, kyllä tässä on suunnitelmissa yrittää parantaa omaa ulkonäköäni, ja muutenkin alkaa vähän aktiivisemmaksi deittailun suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

luotettavat ja parisuhteisiin kykenevät naiset on varattu jo parikymppisinä ja hyvät naiset pysyvät parisuhteessa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

30v jälkeen tarjolla on vain jättäjiä, pettäjiä, parisuhteisiin kykenemättömiä yh-mammoja ja katkeria. niiden kanssa voi satunnaisesti panna, mutta loppuelämän parisuhdetta niistä ei saa aikaiseksi.

sama varmaan pätee miehiinkin, mutta olen tarkastellut asiaa miehen näkökulmasta. pointti oli, että tarjollaolevista yksilöistä ei saa enää pysyvää suhdetta. hyvät on jo viety aiemmin. nyt pitää tyytyä olemaan yksin, jos ei riitä energiaa toistuviin uusiin pätkäsuhteisiin. kaikkea ei voi saada. joskus vaan on liian myöhäistä.

Kyllä niissä hyvissä naisissa on myös sellaisia, joka ovat parikymppisenä päätyneet yhteen alussa hyvältä vaikuttaneen, mutta myöhemmin huonoksi paljastuneen miehen kanssa. Sitten kolmekymppisenä eroavatj ja etsivät uutta, sitä hyvää loppuelämän miestä.

Itse olen tällainen, aloin seurustella 22-vuotiaana ensimmäisen mieheni kanssa. Oltiin parisuhteessa 8 vuotta, sitten juuri 30 täytettyäni erosin hänestä, koska tajusin ettei hän ole hyvä loppuelämän kumppani enkä ollut enää onnellinen siinä suhteessa. Noin puoli vuotta erosta liityin tinderiin, siitä viikon sisällä matchasin ihanan miehen kanssa ja nyt ollaan jonkun aikaa jo oltu onnellisesti parisuhteessa.

siinä sinulle sitten seuraa seuraavaksi 8 vuodeksi

Ai että jos ei heti ekalla kerralla onnistu, niin sitten ei voi onnistua toisellakaan kerralla? Yritätkö kaikkia muitakin asioita elämässäsi vain yhden ainoan kerran, joko ekayrityksellä maaliin tai sitten hanskat tiskiin?

Aika luuseriasenteelta kuulostaa minusta :D

ekalla kierroksella parikymppisenä oli valittavana kaikki hyvät ja huonot. toisella kierroksella hyvät ovat edelleen parisuhteessa ja valittavana on enää huonot epäonnistujat. eli todennäköisyys toisen kierroksen onnistumiseen on heikko.

Ei pidä paikkaansa edelleenkään. Lapsellinen yksinkertaistus ajatella, että kaikki "hyvät" ovat automaattisesti löytäneet yhtä hyvän kumppanin ja toimivan parisuhteen. Monet niistä hyvistäkin rakastuvat nuorena väärään tyyppiin ja tulee toimimaton suhde, josta sitten eroavat ja tadaa, ovat sillä toisella kierroksella. Kolmikymppisenä sitten tuntevat jo itsensä paljon paremmin ja on myös sen aiemman suhteen pohjalta kokemusta ja ymmärrystä siitä, mitä oikeasti suhteelta ja kumppanilta kaipaa jotta se suhde toimisi. Tällöin osaa valita paremmin ja löytää itselleen sopivamman puolison. Näin kävi itselleni ainakin!

Menin itse naimisiin nuorena hyvän miehen kanssa, mutta olin aivan keskenkasvuinen. Parin vuoden jälkeen otin hänestä eron. Hän sai nuoltua haavansa ja löysi rinnalleen uuden puolison, jonka kanssa on ollut kohta jo 30 vuotta.

Minulta meni eron jälkeen useampi vuosi siihen, että minusta tuli riittävän aikuinen parisuhteeseen. Olin 29 tavatessani nykyisen mieheni ja 23 vuotta ollaan oltu nyt naimisissa. 

Käy sääliksi tämän päivän 30+ sinkkuja, jotka vaihtoi ja vaihtoi tai keskittyi uraan ja opiskeluun ja nyt sitten kauhea kiire perheen perustamisen kanssa. Enkä siis ivaa, vaan aidosti olen surullinen että kasvoitte sellaisen mediasirkuksen aikana jolloin lapsia ja perhettä paheksuttiin ja sinkkuelämää oli se juttu. Ikävää. 

Toivoisin, että palattaisiin vanhaa ja pariuduttaisiin täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja loppuiäksi. Helpompi rakentaa elämää yhdessä, kuin se että molemmat rakentaa erilliset elämät ja sitten ei enää kumppania löydy, kun omat elämät ei kohtaa, vaikka kemiaa olisikin. Kauhea tilanne. Surullinen tilanne. 

Omassa kaveripiirissä useita 35+ sinkkuja, jotka siis tahtomattaan sinkkuja, heräsivät vaan liian myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Käy sääliksi tämän päivän 30+ sinkkuja, jotka vaihtoi ja vaihtoi tai keskittyi uraan ja opiskeluun ja nyt sitten kauhea kiire perheen perustamisen kanssa. Enkä siis ivaa, vaan aidosti olen surullinen että kasvoitte sellaisen mediasirkuksen aikana jolloin lapsia ja perhettä paheksuttiin ja sinkkuelämää oli se juttu. Ikävää. 

Toivoisin, että palattaisiin vanhaa ja pariuduttaisiin täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja loppuiäksi. Helpompi rakentaa elämää yhdessä, kuin se että molemmat rakentaa erilliset elämät ja sitten ei enää kumppania löydy, kun omat elämät ei kohtaa, vaikka kemiaa olisikin. Kauhea tilanne. Surullinen tilanne. 

Omassa kaveripiirissä useita 35+ sinkkuja, jotka siis tahtomattaan sinkkuja, heräsivät vaan liian myöhään.

Mun kaverin nuoruuden rakkaus nuiji tämän tullessa töistä. Hintelä pätkä päiski pesismailalla sairaala kuntoon. Olivat sopineet keskustelevansa illasta parisuhteen ongelmista. Niin aivan juurikin se nettimaailman kilttimies. Vanhempi polvi ei ymmärrä ettei pariskunnat huvikseen eroa. Kyllä siihen on yleensä painava syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."

Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.

Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?

Mulla on päälle kolmekymppinen, lapsia haluava kaveri, joka on useita vuosia tuskaillut nykypäivän deittailukulttuuria, hyvää miestä ei vaan meinaa löytyä millään. Ehkä mun pitäisi antaa hänelle toi neuvo:

"Hei Jonna, nyt mulla on sulle tosi hyvä vinkki! Sun pitää vaan lihoa parikymmentä kiloa ja lopettaa meikkaaminen, niin sitten niitä hyviä miehiä alkaa kyllä löytyä".

Ehkä en kuitenkaan anna tuota vinkkiä. Mä luulen että hän raivostuisi eikä enää ikinä puhuisi mulle sen jälkeen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."

Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.

Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?

En helvetissä ota. Olen itse sen verran pinnallinen että tiedän, että jos ulkonäköni yhtään huonontuisi tästä mitä se nyt on, ei olisi mitään mahdollisuutta miehiin jotka kiinnostavat minua. Tuntuu että nytkin (treenaavana hoikkana) on realistisesti saumaa vain aivan karseisiin miehiin, joita en voisi ikipäivänä kuvitella kumppanikseni. 

Todellakin pyrin kehittämään ulkonäköäni koko ajan parempaan suuntaan, vaikka sitten sinne fitnesslavalle saakka, jos se sen vaatii. Aivan sama vaikka minusta sitten kiinnostutaan pelkän ulkonäön takia. Kiinnostunhan itsekin samaan tapaan miehistä, joten tasoissa ollaan sitten.

Oletko sitten valmis siihen että suhde kaatuu jos vaikka sairastut etkä pysty pitämään itseäsi siinä kunnossa mikä vaadittiin että sait miehen kiinnostumaan itsestäsi?

Tietenkin. Joka tapauksessa se kaatuu jossain vaiheessa jostain syystä.

Ok, tämä selittää. Itse olen aina tähdännyt loppuelämän kestävään suhteeseen ja sellaista on tosiaan turha haaveilla jos suhde perustuu fitness-vartaloon. Mutta jos se ei edes ole tavoitteena, niin sittenhän tosiaan vartalonmuokkaus on loistava tapa saada hetkeksi joku äijä kainaloon.

Loppuelämän kestävä suhde olisi tietenkin unelma, mutta vielä sitäkin tärkeämpää on se, että löydän ihmisen jota aidon oikeasti haluan. En tee millään loppuelämän kestävällä suhteella mitään, jos se on sellaisen miehen kanssa, jota ei tee mieli edes katsoa.

Tunnistan tuon, että varsinkin sitä naisten itsenäisyyttä ja menestymistä työuralla rummutettiin niin valtavasti silloin 15 vuotta sitten. Silloin oli nousussa vahvan, itsenäisen naisen malli.

Sen sijaan perheen perustaminen parikymppisenä oli jopa paheksuttavaa. Kun se siihen asti oli ollut täysin luonnollista ja jopa toivottavaa. Yhä useampi julisti vapaaehtoisen lapsettomuuden nimeen. Sen nimeen, että ei tarvitse kumppania! Nuorena on niin kaikkivoipainen ja lyhytnäköinen.

Nyt me nähdään seuraukset. Yksinäisiä +30v. sekä miehiä, että naisia on ihan valtavasti. Syntyvyys on romahtanut.

Ehkä nyt mediassa aletaan taas ajamaan perhemyönteisempää linjaa? Jotain nääs pitää tehdä.

Kyllä ihminen pääsääntöisesti on tarkoitettu löytämään kaveri siihen rinnalle ja perustamaan perhe. Se on oikeastaan perusedellytys että tää ihmislaji ei kuole sukupuuttoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy sääliksi tämän päivän 30+ sinkkuja, jotka vaihtoi ja vaihtoi tai keskittyi uraan ja opiskeluun ja nyt sitten kauhea kiire perheen perustamisen kanssa. Enkä siis ivaa, vaan aidosti olen surullinen että kasvoitte sellaisen mediasirkuksen aikana jolloin lapsia ja perhettä paheksuttiin ja sinkkuelämää oli se juttu. Ikävää. 

Toivoisin, että palattaisiin vanhaa ja pariuduttaisiin täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja loppuiäksi. Helpompi rakentaa elämää yhdessä, kuin se että molemmat rakentaa erilliset elämät ja sitten ei enää kumppania löydy, kun omat elämät ei kohtaa, vaikka kemiaa olisikin. Kauhea tilanne. Surullinen tilanne. 

Omassa kaveripiirissä useita 35+ sinkkuja, jotka siis tahtomattaan sinkkuja, heräsivät vaan liian myöhään.

Mun kaverin nuoruuden rakkaus nuiji tämän tullessa töistä. Hintelä pätkä päiski pesismailalla sairaala kuntoon. Olivat sopineet keskustelevansa illasta parisuhteen ongelmista. Niin aivan juurikin se nettimaailman kilttimies. Vanhempi polvi ei ymmärrä ettei pariskunnat huvikseen eroa. Kyllä siihen on yleensä painava syy.

Meinaat, että nykytilanteen on aiheuttanut se että ihmiset lähtee väkivaltaisista suhteista? Höpö höpö. Tietysti pitää erota, jos ei sovita yhteenä ja nimen omaan tällaisista syistä tai muista vakavista syistä. Mutta aika moni eroaa koska haluaa elää omaa elämää mihin ei parisuhde sovi tai vaikka oltaisiinkin parisuhteessa niin ei oikeasti sitouduta ja hankita perhettä, vaan "sitten joskus" ja erotaan kun kukaan ei pääse sopuun tulevaisuudesta. Varsinkin miehet ei halua oikeasti sitoutua perheeseen ja puolisoon, vaan pidetään jalka oven välissä. 

Miehet on muutenkin nykyään hyper feminiinisiä, maskuliinsia perinteisiä arvoja kannattavia miehiä on harvassa. Puhutaan sun ja mun rahoista, naisen pitää maksaa puolet, mutta silti olla perinteinen nainen, joka hoitaa kodin ja lapset. Ja sitten erotaan ja säädetään uuskuvioita. 

Naisten voimaantuminen + miesviha+ negatiivinen suhtautuminen lapsiin = tää tilanne.

Kakskymppisenä sitä tosiaan haluaa mennä viilettää, eikä osaa ehkä edes ajatella , että 35 vuotiaana voi olla ihan ypöyksin.