Onko lapsenne ilmoittanut, ettei halua saada omia lapsia? Miten reagoit?

Näin ovat molemmat sanoneet. Heillä ikää 18 ja 25. Olen sanonut vain, että selvä juttu. 

Nauroin päin naamaa vttumaisesti t. Vanhempani 

Jokaisen oms asia, ei siinä mitään.

Vanhemmalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tukea ratkaisussa, jos jonkinlaiset välit haluaa pitää. 

45v mies ja Olen itse Vela (äitin mielestä oli ja on ihan OK ja oma päästös, ja niinhän se onkin). Sisko onneksi omalta osaltaan hoiti suvun jatkamisen. Mutta tämä sukunimihaara kyllä loppuu tähän sukupolveen, seuraava sukupolvi kulkee jo toisella sukunimellä-

Annoin pojalle kortonkeja.

Lasten oma päätös. Ymmärrän, vaikka olisihan lapsenlapset ihania. Minulla ei kuitenkaan ole mitään tarvetta saada sukunimeä tai geenejä eteenpäin, omien lasteni onni on tärkeintä! 

Veljeni on sanonut meidän vanhemmille eikä he ole siihen mitään kommentoineet. Itse en ole asiasta puhunut kunnes 33v ilmoitin olevani raskaana ja myöhemmin tuli tieto että kaksoset. Isä ja äiti ovat tosi motivoituneita ja ilahtuneita kyllä.

Olin mielissäni ja helpottunut hänen päätöksestään. 

Ei. Hän haluaa ison perheen. Vähän pelottaa, että entä jos ei saakaan. Edes adoptio, sijaislapset tai kummilapset ei ole itsestäänselvyys.

Molemmat saa tehdä mitä haluavat, olen sinut kaiken kanssa mitä päättävät. Jos minä päättäisin niin en lisääntyisi tähän liikakansoitettuun maapalloon. Ei se sukupolvi muutenkaan hyvää elämää pääse elämään. Jos kuitenkin lapsenlapsia tulisi niin tukisin ja auttaisin ja olisin 100% mukana. 

Ihan ok, en ole koskaan ollut mikään ns. lapsirakas vaikka oma onkin. Ehkä hieman haikea olo, mutta toisaalta ei tarvitse murehtia mihin tämä maailma tästä vielä menee. Olen ihan tyytyväinen koirien mummu. Mies pitää enemmän lapsista ja hänen puolestaan harmittaa, koska hänestä olisi tullut mahtava vaari. 

Taas sama kysymys ties monettako kertaa.

Esikoispoika on sanonut. Hänen valinta tietysti. On nyt 25v. On hänellä puoliso. Toki elämän rakentaminen on heillä kesken. Haaveilevat opinnoista ym. 

Olin ensin pettynyt, koska hän ilmoitti sen jo lapsena hyvin itsevarmasti. Mutta tiedän, ettei lapsia synny nappia painamalla vaan siihen liittyy paljon muutakin, myös iso vastuu, joten opettelin hyväksymään asian. Olen jonkinlainen fatalisti. Hänen mielensä ei muuttunut aikuistumisen jälkeenkään.