Kaipaan kolmekymppisiltä sinkuilta vertaistukea

Kiltti ja kunnollinen kirjoitti:

On paljon sinkkunaisia mutta ne ei halua normaalia miestä vaan pitkän komean  alkoholistin. Kiltit ja kunnolliset normaali miehet sai huonot kortit. Suomessa on puoli miljoonaa yksinasuvia miehiä. Suurin osa normaaleja mutta ne ei vaan naisille kelpaa koska ulkonäkö tai varallisuus on liian alhainen.

Sinkkunaisia on lähes yhtä paljon kuin miehiä. Hekään eivät kelpaa miehille, todennäköisesti ulkonäön vuoksi.

Eihän teille naisille kelpaa tavallinen mies.

>Amis.

-Ei kelpaa.

>Työtön.

-Ei kelpaa.

>Kirkonkylällä asuva mies, joka ei halua muuttaa kaupunkiin.

-Ei kelpaa.

>Ei harrasta matkustelua.

-Ei kelpaa.

Naiset haluaa joko Chadin, tai miehen, joka alistuu naisen tahtoon. Itsenäinen mies on kuin myrkkyä naisille.

Vierailija kirjoitti:

Kiltti ja kunnollinen kirjoitti:

On paljon sinkkunaisia mutta ne ei halua normaalia miestä vaan pitkän komean  alkoholistin. Kiltit ja kunnolliset normaali miehet sai huonot kortit. Suomessa on puoli miljoonaa yksinasuvia miehiä. Suurin osa normaaleja mutta ne ei vaan naisille kelpaa koska ulkonäkö tai varallisuus on liian alhainen.

Sinkkunaisia on lähes yhtä paljon kuin miehiä. Hekään eivät kelpaa miehille, todennäköisesti ulkonäön vuoksi.

Laihduta äläkä u l i s e.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Eihän teille naisille kelpaa tavallinen mies.

>Amis.

-Ei kelpaa.

>Työtön.

-Ei kelpaa.

>Kirkonkylällä asuva mies, joka ei halua muuttaa kaupunkiin.

-Ei kelpaa.

>Ei harrasta matkustelua.

-Ei kelpaa.

Naiset haluaa joko Chadin, tai miehen, joka alistuu naisen tahtoon. Itsenäinen mies on kuin myrkkyä naisille.

Anna tuontivaimon poistua kotoota! Miksi miehillä on halu kahlita vaimo kotiin? Menkää nyt mökkiin 500e/kk sis. ehtoja summienne kanssa. Niin kauan kun ykeinen asenne edustaa mulle,ei sulle pysykää sinkkuina. Kotirouvan ylläpito maksaa, samaten lapset.

Kiltti ja kunnollinen kirjoitti:

On paljon sinkkunaisia mutta ne ei halua normaalia miestä vaan pitkän komean  alkoholistin. Kiltit ja kunnolliset normaali miehet sai huonot kortit. Suomessa on puoli miljoonaa yksinasuvia miehiä. Suurin osa normaaleja mutta ne ei vaan naisille kelpaa koska ulkonäkö tai varallisuus on liian alhainen.

Tinderöi Bulgariassa ja Turkissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en osaa lähestyä keitään.

Vuodesta toiseen menee niin samaa rataa ja haaveiluksi jää, että seurustelisin jonkun kanssa.

Tuntuu tämä niin ankealta elämältä ja vielä viime vuosina ja nyt elämä potkii entistä enemmän päähän. Se tästä vielä puuttuisi, että menetän työni ja siltä se tällä hetkellä näyttää aika vahvasti huonon työrintaman takia.

Itse en halua lapsia elämääni, mutta seurustella haluaisin.

M30

Oletko kokeillut reissaamista kaukomailla? Itse löysin tästä tarkoituksen elämääni, ja naisettomuuden tuska laimeni melko nopeasti. Kannattaa ainakin kokeilla.

Ei siitä tulisi mitään, kun itselläni on huono kielipää. Mukava suomalainen nainen olisi niin sopiva itselleni.

M30

Ei se kielitaidottomuus mikään ongelma ole mitä reissaamiseen tuli. Omat ummikkoisovanhempani reissasivat lähellä ja kaukana täysin sujuvasti ja tämä oli aikana ennen älypuhelimia ja niihin saatavia tulkkaussovelluksia ja kääntäjiä. Aloita pakettimatkoilla ja siitä lähde laajentamaan reviiriä.

Jos siis kiinnostaa. Tietenkin toivon, että löytäisit sen haluamasi kumppanin.

Kuka jaksaa koko elämänsä käyttää tulkkaussovellusta arjessaan kumppanin kanssa? Täytyy olla kyllä melkoisen miehen/naisenkipeä..

Tossa viestissä puhuttiin matkustamisesta, ei ulkomaalaisen kumppanin kanssa kommunikoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Kaikki asiat mitkä nostavat ihmisen ulkonäkötasoa, nostavat todennäköisyyttä löytää kumppani.

Mutta millainen kumppani? Hyvin ulkonäkökeskeisen kanssa pariutuminen on jo itsessään eroriski, koska kenelläkään ulkonäkö ei pysy ikuisesti samana. Voi tulla loukkaantumisia, sairastumisia, arpia, hiukset lähteä päästä, paino vaihdella, ja lopulta vanheneminen kaikkien ulkonäön vie. Siksi olisin varovainen tavoittelemaan kumppania ulkonäöllä. Itse tein itse asiassa päinvastoin ja etsin miestä ollessani lihava ja muutenkin ulkonäöltäni vähän retuperällä. Silloin löytyi oikeasti hyvä mies, vaikka kauan saikin etsiä.

Kerron sulle nyt salaisuuden:

Myös ne hyvät miehet pitävät kauniista naisista!! Jos nainen haluaa kiinnittää hyvän miehen huomion, niin se että nainen näyttää hyvältä, ei ainakaan haittaa yhtään tässä tavoitteessa. Päinvastoin, se että nainen näyttää hyvältä saattaa jopa helpottaa sellaisen hyvän miehen "pyydystämistä", voitko kuvitella??

Voin kuvitella, mutta itse haluan miehen jolle kelpaan vähän ränsistyneempänäkin. Nyt kun mieheni on minuun sellaisena alun perin ihastunut, minun ei tarvitse olla huolissani siitä miten suhteen käy jos jossain vaiheessa elämää taas ulkonäköni ei ole niin priimaa.

Olisi ahdistava tilanne löytää mies jossain fitness-kunnossa koska mies on ihastunut ulkomuotoosi ja millä ihmeellä sen ylläpidät loppuikäsi? Ei kovin kestävää suhdetta ennusta.

jos otat fitneskunnossa normaalin miehen etkä sitä top1% miestä niin ei minnekkään katoa vaikka ränsistyt.

Vierailija kirjoitti:

Eihän teille naisille kelpaa tavallinen mies.

>Amis.

-Ei kelpaa.

>Työtön.

-Ei kelpaa.

>Kirkonkylällä asuva mies, joka ei halua muuttaa kaupunkiin.

-Ei kelpaa.

>Ei harrasta matkustelua.

-Ei kelpaa.

Naiset haluaa joko Chadin, tai miehen, joka alistuu naisen tahtoon. Itsenäinen mies on kuin myrkkyä naisille.

Miehetkö siis ilmentävät itsenäisyyttä olemalla kotona möllöttäviä työttömiä amiksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Joten miestenkin kannattaa ladata Tinderiin vain niitä alaviistosta otettuja sierainkuvia ja mieluiten silloin kun painoindeksi on mahdollisimman korkealla. Ehkä myös naama turvonneena krapula-aamuna. Silloin saa niitä todella oikeasti kiinnostuneita naisia, jotka eivät katoa.

Miten on miehet, onko tämä taktiikka toiminut hyvin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveriporukassani on useampi 30+ lapseton sinkkumies, joista suurin osa haluaisi lapsia ja loputkin parisuhteen. Kaikki sanovat samaa eli on vaikea löytää lapsettomia sinkkunaisia treffimielessä, vaikka ovat kaikissa mahdollisissa deittipalveluissa ja käyvät suht usein ulkona. Ovat siis kunnollisia miehiä opettajasta sähköasentajaan.

Minkäs ikäisiä naisia he sitten etsivät? Itse olen asiani hoitava ja itsestäni huolehtiva 30+ lapseton parisuhteesta ja lapsista haaveileva nainen. Yksiäkään treffejä ei deittipalveluissa tullut. Tavallisista miehistä tykkäsin, sai olla keskivartalolihavuutta ja kaljua, en etsinyt täydellisyyttä vaan profiiliteksteissä kivanoloisia ihmisiä. En vissiin sitten ollut itse kiinnostava kenenkään mielestä. Nyt puntaroin lapsettomuuden ja itsellisen äitiyden välillä.

Ihan itsensä ikäisiä tietääkseni. Tuo opettajamies on epäpinnallisin ihminen mitä tiedän ja hänelle varmasti naisen pään sisältö on se mikä ratkaisee, mutta ei silti tärppää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Kaikki asiat mitkä nostavat ihmisen ulkonäkötasoa, nostavat todennäköisyyttä löytää kumppani.

Mutta millainen kumppani? Hyvin ulkonäkökeskeisen kanssa pariutuminen on jo itsessään eroriski, koska kenelläkään ulkonäkö ei pysy ikuisesti samana. Voi tulla loukkaantumisia, sairastumisia, arpia, hiukset lähteä päästä, paino vaihdella, ja lopulta vanheneminen kaikkien ulkonäön vie. Siksi olisin varovainen tavoittelemaan kumppania ulkonäöllä. Itse tein itse asiassa päinvastoin ja etsin miestä ollessani lihava ja muutenkin ulkonäöltäni vähän retuperällä. Silloin löytyi oikeasti hyvä mies, vaikka kauan saikin etsiä.

Kerron sulle nyt salaisuuden:

Myös ne hyvät miehet pitävät kauniista naisista!! Jos nainen haluaa kiinnittää hyvän miehen huomion, niin se että nainen näyttää hyvältä, ei ainakaan haittaa yhtään tässä tavoitteessa. Päinvastoin, se että nainen näyttää hyvältä saattaa jopa helpottaa sellaisen hyvän miehen "pyydystämistä", voitko kuvitella??

Voin kuvitella, mutta itse haluan miehen jolle kelpaan vähän ränsistyneempänäkin. Nyt kun mieheni on minuun sellaisena alun perin ihastunut, minun ei tarvitse olla huolissani siitä miten suhteen käy jos jossain vaiheessa elämää taas ulkonäköni ei ole niin priimaa.

Olisi ahdistava tilanne löytää mies jossain fitness-kunnossa koska mies on ihastunut ulkomuotoosi ja millä ihmeellä sen ylläpidät loppuikäsi? Ei kovin kestävää suhdetta ennusta.

jos otat fitneskunnossa normaalin miehen etkä sitä top1% miestä niin ei minnekkään katoa vaikka ränsistyt.

Naisilla se vaatimustaso kasvaa sitä myötä, kun oma kiinnostavuutensa kohoaa. Eli ei puhettakaan, että fitness-mimmi edes vilkaisisi muita kuin top 1% vartalon komeita miehiä.

Olen mielummin sinkku, kuin naisen kotiorja ja maksumies. Etsikää mies ulkomailta tai pieniltä kitkonkyliltä. M36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."

Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.

Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?

Vierailija kirjoitti:

Naisilta täällä vaaditaan avioitumista parikymppisenä mutta kuinka moni mies on valmis menemään tuossa iässä naimisiin ja perustamaan perheen? Kun mietin omia nuoruuden poikaystäviä niin ei heistä olisi mitenkään ollut perheenisiksi siinä iässä eikä kyllä sen puoleen itsestäkään äidiksi. Lapsia me oltiin.

Sitten kun löytyi se kumppani joka selkeästi oli aviomiesmatskua ja itsekin alkoi olla tarpeeksi aikuinen perheen perustamiseen, asia oli ihan eri.

Enpä tiedä mitä elämästä olisi tullut jos olisi saman tehnyt parikymppisenä. Ei olisi niille lapsillekaan ollut kovin hyvä alkutaival.

Kyllä ne nuoret miehet, jotka on aviomiesmatskua tosiaan haluaa sitoutua jo nuorena. Eikä tietenkään mikään pakko ole mennä naimisiin, ei mekään olla vaikka parikymppisenä tavattiin ja tehtiin lapset.

N34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että alkaisin treenaamaan tavoitteellisesti ja pyrkisin fitnesslavalle. Kiinnostusta on muutenkin, ja luulen että viimeistään sillä tavalla kumppani löytyisi vähän väkisinkin. Tuskin on yhtäkään fitnessmimmiä jolla ei riittäisi vientiä, voi päästä jopa itse valitsemaan.

Ihan hyvä taktiikka, jos miehen älykkyys on sinulle täysin yhdentekevä asia.

Ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. Myös älykkäät miehet pitävät hyvästä vartalosta naisella. Tunnen muutaman Mensa miehen, ja ihan samalla tavalla naisen pyöreät pakarat heitäkin kiinnostaa, kuten ne kiinnostaa äo90 Reiskaakin.

Älykkäät miehet eivät kuitenkaan perusta parisuhteitaan kumppanin pakaroiden pyöreyteen. He ymmärtävät että ulkonäkö on aika muuttuvaista ja kauneus katoavaista joten siitä ei kannata tehdä ykkösasiaa parisuhteessa. Oman kokemuksen mukaan ne on aika alhaisen äo:n jätkiä, joilla on älyttömän tarkat vaatimukset kumppanin ulkonäölle. Alhainen älykkyys estää heitä näkemästä suhdetta pidemmän aikavälin kokonaisuutena ja toista ihmisenä. Suhteen pointti on se, että on joku mahdollisimman hyvännäköinen jota panna.

Toki. Mutta se että naisella on hyvä pylly, ei millään tavalla huononna kyseisen naisen mahdollisuuksia saada älykäs mies. Päinvastoin, se saattaa jopa parantaa mahdollisuuksia.

Huonolla pyllyllä naisen on kuitenkin helpompi saada sellainen mies jolle pylly ei ole maailman merkittävin asia. Hyvällä pyllyllä saa varmasti miehen, mutta miehestä ei voi tietää onko pylly hänen suurin syynsä olla suhteessa ja jos pylly katoaa niin katoaako mieskin.

Itselläni oli ihan kamala pylly kun tapasin mieheni. Ei haitannut. Nykyään on tosi timmi ja pyöreä. En ole huomannut suurempaa eroa miehen suhtautumisessa minuun. Ehkä enemmän taputtelee pyllyä eli kai hän tykkää siitä. Mutta pylly ei ole suhteemme kulmakivi ja olen hyvin onnellinen siitä että kokemuksesta tiedän kelpaavani ilman sitäkin.

Ok, Eli ymmärsinkö nyt oikein:

Näkemyksesi on se, että kumppania etsivän naisen ei kannata tehdä mitään parantaakseen ulkonäköään, koska silloin voi käydä niin että jos se mies löytyykin, niin on olemassa mahdollisuus että se mies ihastuikin vaan siihen ulkonäkö aspektiin jota se nainen paransi?

Tämäkö siis on sinun vinkkisi itselleen kumppania etsivälle naiselle? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?

No suurin piirtein näin. Minulla tämä toimi. Olin ennen aika hyvännäköinen jolloin vedin puoleeni todella huonoja miehiä joille ulkonäköni oli tärkeintä suhteessa. Nuo olivat aivan kamalia suhteita. Lopulta masennuin, lihoin ja olin muutenkin surkeassa kunnossa ulkoisesti. Mutta mies jonka sen näköisenä löysin, oli ihan priimaa. 

Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee. Tämä on minun kokemukseni.

"Toki se on niin, että tarjonta vähenee jos ulkonäkö on surkea. Mutta laatu paranee."

Mielenkiintoinen näkemys. Tavallaanhan tuosta voisi johtaa sellaisen ajatuksen, että sinkkunaisen kannattaisi ihan tietoisesti "tuhota" (huono sana mutta en nyt parempaa keksinyt) ulkonäkönsä, koska sinun logiikallasi hän silloin houkuttelisi aiempaa parempia miehiä puoleensa.

Ketjua lukevat sinkkunaiset, meinaatteko ottaa neuvosta vaarin? Voisiko tällainen taktiikka toimia? Kiinnostuisivatko teistä aiempaa paremmat miehet, jos esim lihoisitte 30 kiloa?

Tiedän naisen joka tekee näin. Sinkkuna hän lihottaa itsensä ja suhteessa laihduttaa. Myös hänellä on huonoja kokemuksia pinnallisista miehistä ja käsittääkseni hän on näin onnistunut välttämään ne joille naisen ulkonäkö on ykkösasia. Viimeisin parisuhteensa on kestänyt tosi pitkään, joten kaipa hän sitten löysi aiempaa paremman miehen.

Toki tätä taktiikkaa käyttäessä pitää ottaa se riski ettei löydä ketään. Mutta pitää punnita onko huonokin mies parempi kuin yksinolo. Jos on, niin sitten ei varmaan kannata käyttää.

Se on luonnon valintaa, jos ei onnistu löytämään kumppania silloin nuorena kiimaisimmillaan ja hehkeimmillään, niin todennäköisyys laskee merkittävästi enää myöhemmällä iällä. Parikymppisenä on vielä menohaluja myös ihan eri tavalla kuin 30+. Ehkä sitä on myös jollainlailla sopeutuvampi ja joustavampi nuorena? Kolmekymppisenä on jo niin voimakkaat omat mielipiteet tavat ja kriteerit , että on vaikeampi löytää sopivaa ehdokasta. Sen lisäksi että kermat on kuorittu kakusta..