Mitä vaihtoehtoja on Asperger-nuorella, joka ei pysty opiskelemaan tai tekemään töitä?
22v asuu edelleen kotona. Pääsi yliopistoon opiskelemaan lukion jälkeen, mutta opiskelusta ei tullut mitään. Joistain kursseista sai täysiä vitosia, joistain pääsi ihan hilkulla läpi. Kaikki kirjoittaminen oli tuskaista. Ei ystävystynyt kenenkään kanssa, ryhmätyöt menivät lähinnä itkemiseksi ja paniikkikohtauksiksi. Muutostilanteet (esim. luokkatilan vaihdos) sai niin tolaltaan, että lähti kotiin.
Fiksu ja älykäs ihminen, muttei oikein pysty ilman vahvaa ohjausta mihinkään ja sosiaalisten tilanteiden hoitaminen on lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Työpaikkoihin vaaditaan koulutus, mutta koulutuksen loppuun saattaminen on todella vaikeaa.
Tuntuu kurjalta, ettei tällaista nuorta saada yhteiskuntaan mukaan mitenkään. On käynyt Kelan kustantamissa kuntoutuksissa jo (Nuotti ja Oma väylä).
Koska on jo suorittanut lukion, joten ei toisen asteen tutkinnon suorittaneena voi hakea samaan aikaan ammattikouluun muiden peruskoulun suorittaneiden kanssa ja aikuisopiskelijakiintiöt ovat pienet. On hakenut myös suorittavaa työtä esim. Postista, mutta haastattelut eivät johda mihinkään.
Tähänkö jää elämä? Onko työkyvyttömyyseläke ainut vaihtoehto?
Vaikka tämä onkin tällainen vitsipalsta, toivoisin oikeasti asiallisia vastauksia.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Onko suljettu pois add? Tulee mieleen, kun on noin suuria toiminnanohjauksen vaikeuksia. Työskentelen erikoissairaanhoidossa neuropsykiatristen häiriöiden parissa, tosin lasten puolella, mutta tämä tulee kyllä mieleen. En lukenut ketjua, joten voi olla, että tämä on jo nussutkin esiin. On todella tavallista, että jos on jokin neuropsykiatrinen diagnoosi, löytyy myös ainakin piirteitä yhdestä, tai useammasta muustakin häiriöstä. Jos kyseessä olsi hoitamaton add, voisi poika hyötyä suuresti lääkityksestä, ja sen avulla opiskelu voisi onnistua paremmin. Onkohan aikuisille tarjolla myös nepsyvalmennusta, kuten lapsille. En tiedä, mutta jos on, niin siäkin saattaisi olla paljon hyötyä itsenäisempien oppimistapojen löytämiseksi.
Eikö ole jo tarpeeksi monta vuotta saatu näyttöä siitä että autismin kirjon häiriöihin ei lääkkeet auta?? Ihan oikeesti. Mikä ihme teitä ajaa jatkuvasti näitä lääkkeitä tyrkyttämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaupan hyllyttäjäksi tai postiin lajittelijaksi. Siinäpä ne vaihtoehdot on, jos ei opiskelemaan pysty.
On hakenut lukuisiin eri liikkeisiin hyllyttäjäksi sekä myös Postiin lajittelijaksi normaaliaikana ja kiireapulaiseksi joulun alla. Haastatteluun asti on päässyt (ehkä siksi, että me vanhemmat olemma auttaneet työhakemuksen tekemisessä?), mutta haastattelusta ei pääse eteenpäin ikinä.
Todellakin pystyisi tekemään muutakin kuin suorittavaa, helppoa työtä, mutta tarvitsee todella selkeät ohjeet. Ja jonkun, joka auttaa, jos kaikki ei menekään täysin ohjeiden mukaan.
Erityisenä kiinnostuksenkohteena kielet ja pelit. Osaa sujuvasti neljää kieltä (äidinkielen tasoisesti) ja seitsemää muuta vähintään lukea, vaikkei osaisi kunnolla puhua niitä. Kielenkääntäjäksi olisi yliopistossa opiskellut, mutta siitä ei tullut mitään.
Mistä päättelet, että hän pystyisi tekemään muutakin kuin suorittavaa, helppoa työtä, kun itsekin kerrot että ei pysty? Kun selvästikään edes työ, josta on selkeät ohjeet, ei onnistu - tosielämässä tapahtuu aina jotain, jonka johdosta kaikki ei mene ohjeiden mukaan. Täysin loppuun asti ohjeistettuja töitä ovat korkeintaan vain suorittavat ja helpot työt. Kaikki muut työt vaativat itsenäistä toimintakykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaupan hyllyttäjäksi tai postiin lajittelijaksi. Siinäpä ne vaihtoehdot on, jos ei opiskelemaan pysty.
On hakenut lukuisiin eri liikkeisiin hyllyttäjäksi sekä myös Postiin lajittelijaksi normaaliaikana ja kiireapulaiseksi joulun alla. Haastatteluun asti on päässyt (ehkä siksi, että me vanhemmat olemma auttaneet työhakemuksen tekemisessä?), mutta haastattelusta ei pääse eteenpäin ikinä.
Todellakin pystyisi tekemään muutakin kuin suorittavaa, helppoa työtä, mutta tarvitsee todella selkeät ohjeet. Ja jonkun, joka auttaa, jos kaikki ei menekään täysin ohjeiden mukaan.
Erityisenä kiinnostuksenkohteena kielet ja pelit. Osaa sujuvasti neljää kieltä (äidinkielen tasoisesti) ja seitsemää muuta vähintään lukea, vaikkei osaisi kunnolla puhua niitä. Kielenkääntäjäksi olisi yli
Kylläpäs sä jäit jumiin tuohon. Etkö ableisti pysty myöntämään, että erilainen tapa prosessoida asioita voi hyvinkin sopia johonkin toiseen tehtävään? Ei niitä voi vaan rankata tolleen vaikeusasteen mukaan, moni käytännön asia voikin sit sujua kun konteksti on oikea. Pitäisihän sun pedagoginantietää tää mut ootkin aika ammattitaidoton.
Vai elitistivaimoko siellä on äänessä? Rankkaa hyväksyä, että et ookaan niin erinomainen vasn aika pata-aivoinen ratakisko?
Vierailija kirjoitti:
Joku helppo (ja työllistävä) tutkinto voisi onnistua? Esim. lähihoitaja?
Ei missään nimessä. Asperger lähihoitajana on täystuho!
Sitäpaitsi se työ on aivan erittäin raskasta fyysisesti ja psyykkisesti ja siinä ollaan kokonaisvastuussa hoidettavistaan, eikä sitä työtä assi jaksa kauaa tehdä, se on aivan satavarma.
Lisäksi vain osa pääsee opiskelemaan lähihoitajakouluun, sillä alalle on erittäin tiukat soveltuvuuskokeet ja monille aivan sairaan vaikeat lääkematikankokeet ovat viiden vuoden välein ja jos ei läpäise tenttejä ilman yhtäkään virhettä, ei saa jatkaa työtään.
En ikinä unohda sitä sun freudilaista, muistatko mikä? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suljettu pois add? Tulee mieleen, kun on noin suuria toiminnanohjauksen vaikeuksia. Työskentelen erikoissairaanhoidossa neuropsykiatristen häiriöiden parissa, tosin lasten puolella, mutta tämä tulee kyllä mieleen. En lukenut ketjua, joten voi olla, että tämä on jo nussutkin esiin. On todella tavallista, että jos on jokin neuropsykiatrinen diagnoosi, löytyy myös ainakin piirteitä yhdestä, tai useammasta muustakin häiriöstä. Jos kyseessä olsi hoitamaton add, voisi poika hyötyä suuresti lääkityksestä, ja sen avulla opiskelu voisi onnistua paremmin. Onkohan aikuisille tarjolla myös nepsyvalmennusta, kuten lapsille. En tiedä, mutta jos on, niin siäkin saattaisi olla paljon hyötyä itsenäisempien oppimistapojen löytämiseksi.
Eikö ole jo tarpeeksi monta vuotta saatu näyttöä siitä että autismin kirjon häiriöihin ei lääkkeet auta?? Ihan oikeesti. Mikä ih
Ei auta autismikirjon häiriöön, mutta add:hen kylläkin. Sitähän tuossa juuri pohdittiin, että olisiko myös add liitännäishäiriönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaupan hyllyttäjäksi tai postiin lajittelijaksi. Siinäpä ne vaihtoehdot on, jos ei opiskelemaan pysty.
On hakenut lukuisiin eri liikkeisiin hyllyttäjäksi sekä myös Postiin lajittelijaksi normaaliaikana ja kiireapulaiseksi joulun alla. Haastatteluun asti on päässyt (ehkä siksi, että me vanhemmat olemma auttaneet työhakemuksen tekemisessä?), mutta haastattelusta ei pääse eteenpäin ikinä.
Todellakin pystyisi tekemään muutakin kuin suorittavaa, helppoa työtä, mutta tarvitsee todella selkeät ohjeet. Ja jonkun, joka auttaa, jos kaikki ei menekään täysin ohjeiden mukaan.
Erityisenä kiinnostuksenkohteena kielet ja pelit. Osaa sujuvasti neljää kieltä (äidinkielen tasoisesti) ja seitsemää muuta vähintään lukea, vaikkei osaisi kunnolla puhua niitä. Kielenkääntäjäksi olisi yli
Toiset pärjää hyvin töissä mitä ei edes voi ohjeistaa alusta loppuun ja nimenomaan sellaiset abc kissakävelee- aivottomat duunit tuottaa toisille vaikeuksia, etkä voi mitenkään selittää sitä pois sillä että no mutku mutku yy aina tulee jotainn. Myönnä vaan että olet ableisti ja koet ettei asseilla ole paikkaa missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äshburger ole mikään syy olla osallistumatta yhteiskuntaan. Olette vain yrittäneet liian hienoja töitä ja koulutuksia. Kannattaa aloittaa esimerkiksi mainosten jakajana, niihin hommiin on helppoa päästä. Kun se sujuu, niin sitten voi kokeilla jotain muuta, mitä tehdä. Tässä näkee sen, mitä tapahtuu, kun Äshburgereita paapotaan liikaa. Teidänkin tapaus olisi tarvinnut kurileiriä, eikä mitään pelkkää ohjausta ja muuta paapomista.
Juuri näin. Jokainen pystyy johonkin, kun ei vaadita liikoja.
Jokainen pystyy johonkin, mutta jos se pystyminen on alle 20tuntia viikossa matalapalkka-alalla niin kyllä siinä on myös sosiaaliturvalle tarvetta.
Ap:lle sanoisin, että kuulostaa eläkekeissiltä, mutta se ei ole mikään maailmanloppu. Itsekin tk eläkkeellä suhteellisen nuorena vaikka kaikista yliopistokursseista tuli vain vitosia eikä sosiaalisia ongelmia. Minulle vain iski parantumaton masennus joka ei reagoi hoitoihin. Siihen meni "lupaava" tulevaisuus, mutta kaikki on suhteellista. Yhä on paljon mistä olla kiitollinen ja elämästä tulee vain vähän erikoisempi.
Pomppii työttömänä sossutuen varassa kunnes nöyrtyy. Se voi ottaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Pomppii työttömänä sossutuen varassa kunnes nöyrtyy. Se voi ottaa aikaa.
Katsotaanko mihin sä nöyrryt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaupan hyllyttäjäksi tai postiin lajittelijaksi. Siinäpä ne vaihtoehdot on, jos ei opiskelemaan pysty.
On hakenut lukuisiin eri liikkeisiin hyllyttäjäksi sekä myös Postiin lajittelijaksi normaaliaikana ja kiireapulaiseksi joulun alla. Haastatteluun asti on päässyt (ehkä siksi, että me vanhemmat olemma auttaneet työhakemuksen tekemisessä?), mutta haastattelusta ei pääse eteenpäin ikinä.
Todellakin pystyisi tekemään muutakin kuin suorittavaa, helppoa työtä, mutta tarvitsee todella selkeät ohjeet. Ja jonkun, joka auttaa, jos kaikki ei menekään täysin ohjeiden mukaan.
Erityisenä kiinnostuksenkohteena kielet ja pelit. Osaa sujuvasti neljää kieltä (äidinkielen tasoisesti) ja seitsemää muuta vähintään lukea, vaikkei osaisi kunnolla puhua niitä. Kielenkääntäjäksi olisi yliopistossa opiskellut, mutta siitä ei tullut mitään.
Mistä päättelet, että hän pystyisi tekemään muutakin kuin suorittavaa, helppoa työtä, kun itsekin kerrot että ei pysty? Kun selvästikään edes työ, josta on selkeät ohjeet, ei onnistu - tosielämässä tapahtuu aina jotain, jonka johdosta kaikki ei mene ohjeiden mukaan. Täysin loppuun asti ohjeistettuja töitä ovat korkeintaan vain suorittavat ja helpot työt. Kaikki muut työt vaativat itsenäistä toimintakykyä.
Koodaushommat saattaisi sopia. Niissä ei juurikaan tarvita välttämättä sosiaalista kanssakäymistä. Riittää että osaa hommat ja työnantaja voi antaa tehtäviä vaikka sähköpostilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku helppo (ja työllistävä) tutkinto voisi onnistua? Esim. lähihoitaja?
Ei missään nimessä. Asperger lähihoitajana on täystuho!
Sitäpaitsi se työ on aivan erittäin raskasta fyysisesti ja psyykkisesti ja siinä ollaan kokonaisvastuussa hoidettavistaan, eikä sitä työtä assi jaksa kauaa tehdä, se on aivan satavarma.
Lisäksi vain osa pääsee opiskelemaan lähihoitajakouluun, sillä alalle on erittäin tiukat soveltuvuuskokeet ja monille aivan sairaan vaikeat lääkematikankokeet ovat viiden vuoden välein ja jos ei läpäise tenttejä ilman yhtäkään virhettä, ei saa jatkaa työtään.
Minä tunnen sairaanhoitaja-assin joka on hyvä työssään. Nämä on ihan ihmiskohtaisia juttuja. Itse en alkaisi hoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kaupan hyllyttäjäksi tai postiin lajittelijaksi. Siinäpä ne vaihtoehdot on, jos ei opiskelemaan pysty.
On hakenut lukuisiin eri liikkeisiin hyllyttäjäksi sekä myös Postiin lajittelijaksi normaaliaikana ja kiireapulaiseksi joulun alla. Haastatteluun asti on päässyt (ehkä siksi, että me vanhemmat olemma auttaneet työhakemuksen tekemisessä?), mutta haastattelusta ei pääse eteenpäin ikinä.
Todellakin pystyisi tekemään muutakin kuin suorittavaa, helppoa työtä, mutta tarvitsee todella selkeät ohjeet. Ja jonkun, joka auttaa, jos kaikki ei menekään täysin ohjeiden mukaan.
Erityisenä kiinnostuksenkohteena kielet ja pelit. Osaa sujuvasti neljää kieltä (äidinkielen tasoisesti) ja seitsemää muuta vähintään lukea, vaikkei osaisi kunnolla puhua niitä. Kielenkääntäjäksi olisi yli
Mistä päättelet, että hän pystyisi tekemään muutakin kuin suorittavaa, helppoa työtä, kun itsekin kerrot että ei pysty? Kun selvästikään edes työ, josta on selkeät ohjeet, ei onnistu - tosielämässä tapahtuu aina jotain, jonka johdosta kaikki ei mene ohjeiden mukaan. Täysin loppuun asti ohjeistettuja töitä ovat korkeintaan vain suorittavat ja helpot työt. Kaikki muut työt vaativat itsenäistä toimintakykyä.
Et oo oikein ymmärtänyt tätä Asperger kuviota. Se menee niin, että monet muille helpot asiat voi olla Aspergereille hyvinkin vaikeita, mutta vastaavasti jotkut muille vaikeat asiat voi taas olla heille yllättävänkin helppoja. Esim. sukulaiseni on erään matemaattisen alan tohtori ja tutkija, mutta ei häntä mihinkään kaupan kassalle voisi laittaa. Siitä ei tulis yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suljettu pois add? Tulee mieleen, kun on noin suuria toiminnanohjauksen vaikeuksia. Työskentelen erikoissairaanhoidossa neuropsykiatristen häiriöiden parissa, tosin lasten puolella, mutta tämä tulee kyllä mieleen. En lukenut ketjua, joten voi olla, että tämä on jo nussutkin esiin. On todella tavallista, että jos on jokin neuropsykiatrinen diagnoosi, löytyy myös ainakin piirteitä yhdestä, tai useammasta muustakin häiriöstä. Jos kyseessä olsi hoitamaton add, voisi poika hyötyä suuresti lääkityksestä, ja sen avulla opiskelu voisi onnistua paremmin. Onkohan aikuisille tarjolla myös nepsyvalmennusta, kuten lapsille. En tiedä, mutta jos on, niin siäkin saattaisi olla paljon hyötyä itsenäisempien oppimistapojen löytämiseksi.
Eikö ole jo tarpeeksi monta vuotta saatu näyttöä siitä että autismin kirjon häiriöihin ei lääkkeet auta?? Ihan oikeesti. Mikä ih
Lääkkeiden hehkutus ärsyttää, itselläni on adhd diagnosoitu aikanaan mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän olen vakuuttunut että taitaa olla väärin diagnosoitu autismi. Lääkkeet ei auttaneet yhtään, päinvastoin, jumitus paheni potenssiin sata ja olin raivona kaikesta. Tuli myös outoja oireita joita ei ole edes listattu virallisiksi oireiksi.
Vielä paremmin hänelle sopivaa kuntoutusta/ohjausta.
Nuoton ja OmaVäylän ohjaajat eivät ole niin spesialisteja. Heillä nepsyasiat ovat vain yksi osa osaamista.
Onko varaa etsiä nepsyhoitaja omalla rahalla?
Samaa mietin työttömänä 24-vuotiaana asperger-naisena.
Kaksi lyhyttä työsuhdetta on ollut. Työtehtävistäni suoriudun rutiinilla erinomaisesti siihen asti, että pitää olla asiakaspalvelutilanteessa, joissa menen ihan solmuun. Esimerkiksi puheluissa menen ihan sekaisin, saatan vaikka esittäytyä kahdesti enkä saa asiaa sanottua. Kirjallisessa viestinnässä ei ole ongelmia, mutta on todella vaikea ymmärtää mitä toinen puhuu, ja puhua itse takaisin. Yleensä tämä tulee jo työhaastattelussa esille (jos niihin siis edes pääsee) enkä tule valituksi mihinkään. Yleensä sosiaalisten tilanteiden lisäksi työpaikan äänet ja kirkkaat valot kuormittavat ja loppupäivästä olen aina fyysisesti kipeä. Pitkällä aikavälillä (eli siis sen 3kk työsopimuksen aikana...) tulee väistämättä burnout, josta toipuminen toimintakykyiseksi kestää pitkään.
Asperger tosiaan tuo myös vahvuuksia, mutta ne eivät vaan aina sovellu työelämään. Erikoismielenkiinnonkohteena ovat Skyrim-lore ja avaruusfysiikka, enpä oikein tiedä miten niillä työllistyisi :D Päivät kuluvat kirjastosta lainattuja tietokirjoja lukien, haen aina uuden pinon kun edellinen on luettu. Ehkä pitäisi hakeutua yliopistoon opiskelemaan, jos etä- ja verkko-opiskelu olisi mahdollista ja ylioppilastodistuksen pisteet riittävät.
Vaikka mitä vaihtoehtoja. On aikaa, ei ole kiire, ehtii vielä myöhemminkin. Ja sitäpaitsi osa voi tehdä ja harrastaa kotonakin aika paljon, tai lähellä. On myös aikuisiltakoulutusta. Osa on niin reippaita että pääsevät pitkälle, riippuen mitä itse haluaa. Yksi oli joku sähköinsinööri. Voi olla vaikka yliopettaja ja tohtori. Jollekin riittää amis tai pari. Ei ole pakkoja.
Kuntoutus, sanon toisena asperger-ihmisenä. Opiskelin juurikin tuossa iässä hitaasti ja kävin samalla psykoterapiassa. Toimintaterapiaakin oli (vanhempien laskuun.) Nyt opiskelen täysipainoisesti ja asun yksin. Kesätöissäkin olen ollut.
Opiskelupaikasta ei kannata luopua ellei ihan pakko. Toista kertaa on aina vaikeampi päästä.