Mitä vaihtoehtoja on Asperger-nuorella, joka ei pysty opiskelemaan tai tekemään töitä?

Laitokseen tai tuettuun asumiseen. Töitä ei tuolla tyylillä saa

Voiko avaruusfysiikan perusteella opiskella muuta fysiikkaa, vaikka erikoistua myöhemmin, ja työllistyä jotenkin sitä kautta?

Tietääkö joku mihin "kaappi"autistit ennen työllistyi? Siis varmasti monenlaiseen hommaan, mutta tarkoitan että oliko ennen sellaisia töitä joita nyt ei ole, jotka sopisivat? Esimerkkejä?

Aspergerit alkaa luonnon suojelijoiksi. Kuten Ruotsin Greta. 

Vierailija kirjoitti:

Joku helppo (ja työllistävä) tutkinto voisi onnistua? Esim. lähihoitaja?

Apua. Ei ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö joku mihin "kaappi"autistit ennen työllistyi? Siis varmasti monenlaiseen hommaan, mutta tarkoitan että oliko ennen sellaisia töitä joita nyt ei ole, jotka sopisivat? Esimerkkejä?

Meidän suvussa useita, maanviljelijä, varastotyöntekijä, piika, tavaroiden lajittelija.

Itse olin vähän samanlainen nuori, kaksi kertaa jäi yliopisto-opinnot kesken ja sen jälkeen olen ollut vain työkkärin pompoteltavana, kun ei mitään paikkaa itselleni täällä tunnu olevan. Ainoa mitä minulle osataan tyrkyttää on kuntouttava työtoiminta ja sitäkin vain siksi, että kunta säästäisi rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö joku mihin "kaappi"autistit ennen työllistyi? Siis varmasti monenlaiseen hommaan, mutta tarkoitan että oliko ennen sellaisia töitä joita nyt ei ole, jotka sopisivat? Esimerkkejä?

Meidän suvussa useita, maanviljelijä, varastotyöntekijä, piika, tavaroiden lajittelija.

Siis ihanko itsenäinen maanviljelijä vai apumiehenä tilalla?

Ihan uteliaisuuttani kysyn niistä neljästä natiivitasolla olevasta kielestä, että onko vieraan kielen puhuminen vieraammille ihmisille hänestä helpompaa kuin äidinkielen puhuminen? Onhan hänen täytynyt puhua niitä (verkossa, ehkä?) hurjia määriä, että tuollainen kielitaito kehittyy. Itsekin puhun hyvin muutamaa kieltä, mutta natiivitasolle pääsy edellyttäisi esim. kyseisessä maassa asumista. Olette varmaan asuneetkin paljon ulkomailla? Ehkä hän kokee olonsa kotoisammaksi, jos hänen ympärillään puhutaan paljon jotain muuta kieltä kuin suomea?

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuuttani kysyn niistä neljästä natiivitasolla olevasta kielestä, että onko vieraan kielen puhuminen vieraammille ihmisille hänestä helpompaa kuin äidinkielen puhuminen? Onhan hänen täytynyt puhua niitä (verkossa, ehkä?) hurjia määriä, että tuollainen kielitaito kehittyy. Itsekin puhun hyvin muutamaa kieltä, mutta natiivitasolle pääsy edellyttäisi esim. kyseisessä maassa asumista. Olette varmaan asuneetkin paljon ulkomailla? Ehkä hän kokee olonsa kotoisammaksi, jos hänen ympärillään puhutaan paljon jotain muuta kieltä kuin suomea?

Voiko olla ettei ole juurikaan puhunut kieliä vieraiden kanssa? Ehkä ei ole tarvinnut puhua, jos "natiivi" viittaa kirjallisiin kursseihin ja kirjojen lukemiseen ym. Kirjoittaminen on aloituksen mukaan heikkoa äidinkielelläkin.

Kääntäjänä tekstien tuottamisen on oltava vahvuutena. Selkeät tekstit ovat perusedellytys.

Mietityttää, opiskeliko Ap:n kertoma 22-vuotias korona-aikana? Senkö jälkeen ryhmätyöt ja salin löytäminen eivät suju?

Voiko nuorella aspergerin lisäksi olla muukin mielenterveysongelma? Ei tarvitse olla mutta onko vointi aina ollut samanlainen?

Työelämään siirtyminen voi olla hankalaa jos ei pääse hakuprosessista läpi. Ei voi tietää pystyisikö kuitenkin johonkin työhön.

Voi olla kyse aspergerista mutta silti ykkösten saaminen kursseista viittaa siihen, ettei ole sisäistänyt asiaa. Lisätreeni voisi auttaa, mutta hankalaa jos ei ole aiemmin koulu-uralla sellaiseen tottunut.

Kääntäjillä ei kai ole tilastotiedettä tms., mikä yleensä voisi aiheuttaa haasteita.

Mediassa kerrotun perusteella aspergerit eivät aina ymmärrä, mitä muut ihmiset ajattelevat. Veikkaan että oma jaksaminen voi olla huonoa tuostakin syystä. Jos pitää itseään erilaisena eikä hahmota, että kaikkien on nähtävä vaivaa, voi jättää paljon tekemättä.

Mun kolmekymppisellä veljellä asperger+adhd. Sai diagnoosin aikuisena joten jäi paitsi avusta lapsena ja nuorena. Pidettiin aikaisemmin vaan hiljaisena ja omituisena luonteena. Hyvä matematiikassa eikä ole aiheuttanut häiriötä koskaan. Lukion suoritti ihan hyvin, matematiikassa loisti. Oli silloinkin ilman kavereita, istui yksin välitunnit. Yliopistossa ongelmat korostui entisestään ja siellä hakeutui opiskelijahuollon kautta tutkimuksiin, varsinkin kun toitotin että jotain ongelmaa nyt on johon pitää saada apua. Vanhemmat ei aikaisemmin puuttunut hänen ongelmiin, heillä oli omat ongelmansa joissa rypivät.

Veljeni kuulostaa aika samanlaiselta kuin ap:n lapsi. On kokeiltu lääkityksiä ja ehdotin hänelle juurikin tuota kognitiivista terapiaa, mutta hänellä ei ole motivaatiota nyt siihen. Koittaa ilmeisesti nyt opiskella, ei ole halunnut pitää nyt yhteyttä.

Postissa lajittelijana on aspen - kuten minun itseni - hyvä olla. En tiedä missä olisin ilman tätä työpaikkaani. 

Vierailija kirjoitti:

Postissa lajittelijana on aspen - kuten minun itseni - hyvä olla. En tiedä missä olisin ilman tätä työpaikkaani. 

Ja yliopistotaustaa itselläni (valt yo). Kävi mahdottomaksi suoriutua ja työpaikkani takaa ihan hyvän toimeentulon.

Mä olen paljon lievemmin "oireileva" assi. Koulut meni opinnollisesti ihan hyvin, sosiaalisesti olin ulkopuolella. En ole työllistynyt mihinkään. 

Jos riittää järkeä, niin voisi kokeilla jotain nettipokeria, esports tai treidaamista. 

Mä elelen treidaamalla, holdauksen pääomatuloilla ja työttömyystuilla (yritän edelleen työllistyä vaikka tuntuukin ihan mahdottimalta).

Vierailija kirjoitti:

Mä olen paljon lievemmin "oireileva" assi. Koulut meni opinnollisesti ihan hyvin, sosiaalisesti olin ulkopuolella. En ole työllistynyt mihinkään. 

Jos riittää järkeä, niin voisi kokeilla jotain nettipokeria, esports tai treidaamista. 

Mä elelen treidaamalla, holdauksen pääomatuloilla ja työttömyystuilla (yritän edelleen työllistyä vaikka tuntuukin ihan mahdottimalta).

Samanlainen, mutta jo keski-ikäinen. Koulut meni todellakin hyvin, myös AMK ja yliopisto. Pystyn opiskelemaan ulkoa uskomattomia määriä myös kiinnostamatonta materiaalia ja *oksentamaan* ne tentissä ulos. Työelämä olikin sitten aivan saatanasta, ja stressin ja kuormittumisen seurauksena - näin uskon - minulle puhkesi vaikea ja etenevä fyysinen sairaus. Tässä kohtaa olikin sitten aika laittaa hanskat tiskiin. Hermosto on paskana, pääsen enää huonosti liikkeelle. En suosittele kenellekään loputonta epämukavuusalueella roikkumista. Autismista ei todellakaan kuntoudu, vaan jossakin kohtaa romahtaa lopullisesti ellei anna väljyyttä ominaisuuksilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen paljon lievemmin "oireileva" assi. Koulut meni opinnollisesti ihan hyvin, sosiaalisesti olin ulkopuolella. En ole työllistynyt mihinkään. 

Jos riittää järkeä, niin voisi kokeilla jotain nettipokeria, esports tai treidaamista. 

Mä elelen treidaamalla, holdauksen pääomatuloilla ja työttömyystuilla (yritän edelleen työllistyä vaikka tuntuukin ihan mahdottimalta).

Samanlainen, mutta jo keski-ikäinen. Koulut meni todellakin hyvin, myös AMK ja yliopisto. Pystyn opiskelemaan ulkoa uskomattomia määriä myös kiinnostamatonta materiaalia ja *oksentamaan* ne tentissä ulos. Työelämä olikin sitten aivan saatanasta, ja stressin ja kuormittumisen seurauksena - näin uskon - minulle puhkesi vaikea ja etenevä fyysinen sairaus. Tässä kohtaa olikin sitten aika laittaa hanskat tiskiin. Hermosto on paskana, pääsen enää huonosti liikkeelle. En suosittele kenel

Nro111 tässä, munkin veljellä on hermosto jotenki sekasin kun kropassa ihme tuntemuksia. Mietin onkohan fibromyalgia. Ja ihan kuin ois välillä jotain pakkoajatuksia. Tosi ääniherkkä on myös. Nuo oireet vaikeuttaa enyistä enemmän opiskelua ja työllistymistä. On puhunut noista psykiatrillekin.

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on aina yksi vaihtoehdoista?

Se nyt on kaikille sata prosenttisesti varmaa. Sulle luultavasti vaikean kärsimyksen kautta. Ja rumalle äidillesi.

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on aina yksi vaihtoehdoista?

Ilmoitettu asiattomaksi

Meillä on myös Asperger-nuori. Tämän vuoksi tiedän, että heidän toimintakykynsä vaihtelee paljon riippuen oireiden laadusta. 

Toivottavasti ap olette uskaltaneet päästä tarpeeksi irti nuoresta ja antaneet hänen erehdysten ja yritysten kautta ottaa vastuuta toiminnastaan jo lukion alkuvaiheessa. Tämä on ainoa tapa nähdä, riittääkö nuoren oman toiminnan ohjaus pärjäämään tulevaisuudessa. Valitettavasti palstalta saa paljon lukea siitä, miten vanhemmat kannattelevat nuorta vielä lukioiässä, eikä anneta nuorelle mahdollisuutta kokeilla mihin omat taidot riittää. Jos käy niin, että nuori ei lukiossa kykene omaa toimintaansa ohjaamaan pärjätäkseen koulussa, ei hänen taidot tule riittämään työskentelyyn alalla missä tarvitaan pohjaksi lukion tasoista koulutusta. Oma mielipiteeni on, että silloin on järkevintä lähteä kokeilemaan löytyykö ammattikoulusta alaa, missä nuori voisi pärjätä.

Paras tulos kuntoutumisessa saadaan nuorempana ja sen vuoksi on tärkeää uskaltaa vastuutaan lasta mahdollisimman paljon ja mahdollisimman varhain. 

Itse tunsin yhden aspergermiehen, jolla alkoi mennä siinä parikymppisenä huonoon suuntaan elämä. Oli huumeiden käyttöä, ja kaveripiiri oli hieman kyseenalainen. Lopulta hänen vanhempansa tekivät irtioton hänestä ja hän pyöri sukulaisten nurkissa. Aina on riski että etsii huonoa seuraa, tai tällainen seura ottaa mukaansa kun sosiaaliset taidot ovat huonot.