-- EX-HAAHUT viikolla 48 --
[color=6959cd][size=4]¤¤EX-HAAHUILIJAT¤¤ [/size][/color]
[color=darkviolet]Ex-haahuilijat on aiemmin keskenmenon/-ja kokeneiden odottajien oma ryhmä[/color]
[color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color]
[color=6959cd]Ex-haahuilijat lasketun ajan mukaisessa järjestyksessä[/color]
[b][color=darkviolet]Marraskuu 2006[/color][/b]
[b][color=violet] tittuska [/b][/color] 25v., mies 31v., muksut poika -98, tyttö -01, tyttö -01. Km 9/05. [color=red] LA 26.11.[/color]
[b][color=darkviolet]Joulukuu 2006[/color][/b]
[b][color=violet]marrasmamma:[/b][/color] [color=red] LA 7.12.[/color]
[b][color=violet]Annine: [/b][/color] minä 24, mies 25, esikoinen 06/01. Yritystä 03/04 alkaen. Km 05/05 (7+0) ja km 11/05 (5+0)[color=red] LA 29.12[/color]
[b][color=darkviolet]Tammikuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet] nippula [/b][/color] mie 26, mies 28, esikoinen 2003, yritys alkanut 07/04, km syksyllä -04[color=red] LA 11.1.[/color]
[b][color=violet] maria80 [/b][/color] minä vm 80 ja mies 73. Lapset 97, 99 ja 04. Km rv 15+ 8/05. [color=red] LA 20.1.[/color]
[b][color=darkviolet]Helmikuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet] memmuli24 [/b][/color] [color=red] LA 1.2.[/color]
[b][color=violet] Hannele-81 [/b][/color] Minä -81, mies-80. Oulu. km 03/06. [color=red] LA 18.2.[/color]
[b][color=violet] Enni-Maija [/b][/color] Minä -78, mies -65, alkuraskauden km -02, 03 ja -03, poika syntyi 08/04, ja toisen lapsen [color=red]LA 24.2.[/color]
[b][color=darkviolet]Maaliskuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet] mami-74 [/b][/color] minä -75, mies -69, lapset -99 ja -02. Km:t 11/04 rv 12+5 ja 08/05 rv 14+5. Pohjanmaa.[color=red] LA 4.3.[/color]
[b][color=violet] Kerry [/b][/color] Olen 37 v, mies 41 v ja lapset 10, 6 ja 3 v. Takana kaksi keskenmenoa: 06/01 ja viimeisin 03/06, nyt odotan neljättä.[color=red] LA 5.3.[/color]
[b][color=violet] Lizie [/b][/color] oma ikä 28v, mies 30v, esikoinen -04, spontaani km 4/-06 rv11+6.[color=red] LA 11.3.[/color]
[b][color=violet] eka-vekara [/b][/color] minä -77 ja mies -74, yksi lapsi: poika 12/03, spontaani km 1/06 rv 7+2 ja keskeytynyt km 4/06 rv 11+.Asumme Etelä-Suomessa.[color=red] LA 15.3.[/color]
[b][color=violet] titi75 [/b][/color] minä-75, mies-67. Yritys aloitettu 09/2004, takana km 07/2005 ja 09/2005. Esikoista odotellaan, [color=red] LA 16.3.[/color]
[b][color=darkviolet]Toukokuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet] Limetti1 [/b][/color] 23-vuotias 1 1/2 vuotiaan pikkutaaperon äiti. Keskenmenon sain heinäkuussa rv6 ja nyt heti tärppäsi uudestaan, ilman menkkoja välissä.[color=red] LA 1.5[/color]
[b][color=violet]Pirpaliina: [/b][/color] vm-78 mies vm-80, ennestään tytön 01/03 ja pojan 08/04 äiti, km koettu rv8+ 08/06 ja nyt raskaana ennen km jälkeisiä menkkoja[color=red] LA 17.5[/color]
[b][color=darkviolet]Kesäkuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet]Juuliar74: [/b][/color] Olen vm 74, samoin mieheni. Asun Etelä-Karjalassa ja meillä on yksi tyttö, synt. 03/2005. Toista lasta aloimme yrittää tänä kesänä ja ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) km tuli 08/2006. [color=red] LA 12.6[/color]
[b][color=violet]Sani-74: [/b][/color] minä -74 mies -68, kaksi lasta -01 ja -03 syntyneet. Km 8/05 (kohdunulkopuolinen). [color=red] LA 26.6[/color]
[b][color=darkviolet]Heinäkuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet]DreamOne: [/b][/color] Olen 29-vuotias, mies 26-vuotias. Ensimmäinen clomeilla avustettu raskaus päättyi keskenmenoon vuonna 2004 ja toinen raskaus todettiin tuulimunaksi viikolla 12 kesällä 2006. Nyt plussasin ensimmäisestä clomikierrosta ma 13.11.2006. [color=red] LA 25.7.2007.[/color]
[color=6959cd]♥ [/color][color=darkviolet] Vauvoja vuoden ajalta: [/color][color=6959cd] ♥[/color]
[color=6959cd][b] Pilkukas [/color][/b] 30.11. [color=red]tyttö[/color], 3530 g, 50 cm, py 34,5 cm
[color=6959cd][b] maaria73 [/color][/b] 5.12.[color=red]tyttö[/color], 3300 g, 52 cm
[color=6959cd][b] Bojo [/color][/b] 9.12. [color=blue]poika[/color], 3400 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] Sonnette [/color][/b] 17.12. [color=blue]poika[/color], 4185 g ja 53 cm, py 36 cm
[color=6959cd][b] Acathisia [/color][/b] 24.12.[color=red]tyttö[/color], 4395 g, 53 cm
[color=6959cd][b] Inkulaattori [/color][/b] 31.12.[color=red]tyttö[/color], 3910 g, 49 cm
[color=6959cd][b] Rouva80 [/color][/b] 9.1. [color=blue]poika[/color], 3670 g ja 50 cm, pipo 34.5 cm
[color=6959cd][b] Emmasophia [/color][/b] 14.1. [color=blue]poika[/color], 3375 g ja 49 cm, pipo 35 cm
[color=6959cd][b] Nette [/color][/b] 28.2. [color=blue]poika[/color], 3510 g ja 51 cm, pipo 35 cm
[color=6959cd][b] tiitiäinen05 [/color][/b] 5.3. [color=red]tyttö[/color], 3170 g ja 49 cm, pipo 34cm
[color=6959cd][b] n.1979 [/color][/b] 7.3. [color=red]tyttö[/color], 3130 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] kati. [/color][/b] 15.3. [color=blue]poika[/color], 2870 g ja 48 cm
[color=6959cd][b] miusumausu [/color][/b] .3. [color=blue]poika[/color], 3490 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] Melike77 [/color][/b] 23.3. [color=blue]poika[/color], 4300 g ja 54 cm, pipo 35,5cm
[color=6959cd][b] Wilkuna-72 [/color][/b] 2.4. [color=red]tyttö[/color], 3360 g ja 49 cm, pipo 35cm
[color=6959cd][b] Riax [/color][/b] 16.4. [color=red]tyttö[/color], 4325 g ja 53 cm, pipo 37cm
[color=6959cd][b] joanna04 [/color][/b] 30.4. [color=red]tyttö[/color], 3592 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] petjuska [/color][/b] 5.5. [color=blue]poika[/color], 2980 g ja 47 cm
[color=6959cd][b] Miikuko [/color][/b] 6.5. [color=red]tyttö[/color], 3710 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] Mauku75 [/color][/b] 24.5. [color=red]tyttö[/color], 3555 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] uba-aba[/color][/b] 27.5. [color=blue]poika[/color], 3220 g ja 49 cm, pipo 34,5 cm
[color=6959cd][b] Aapeli_77[/color][/b] 10.6. [color=blue]poika[/color], 3620 g ja 52 cm, pipo 36,5 cm
[color=6959cd][b] Kengu76 [/color][/b] 25.6. [color=red]tyttö[/color], 2855 g ja 49 cm, hattu 32 cm
[color=6959cd][b] kuutar-74 [/color][/b] 5.7. [color=red]tyttö[/color], 4000 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] Vinku75 [/color][/b] 29.6.[color=blue] poika[/color], 3330 g ja 49 cm
[color=6959cd][b] Hope74 [/color][/b] 17.7. [color=blue] poika[/color], 3390 g ja 50,5 cm, pää 34 cm
[color=6959cd][b] Wannabemami [/color][/b] 26.7. [color=blue] poika[/color], 3280 g ja 48 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Niamey_85 [/color][/b] 19.8. [color=red]tyttö[/color], 3230 g ja 50 cm, pipo 36,5 cm
[color=6959cd][b] Lauris [/color][/b] 19.8. [color=blue] poika[/color], 3930 g ja 52 cm,pipo 35 cm
[color=6959cd][b] Sartsu [/color][/b] 23.8. [color=blue] poika[/color], 3545 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] Kerttukasperi [/color][/b] 26.8. [color=blue] poika[/color], 3005 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] Femmamma [/color][/b] 7.9. [color=red] tyttö[/color], 3805 g ja 51 cm, pipo 37 cm
[color=6959cd][b] Neronja [/color][/b] 7.9. [color=red] tyttö[/color], 3650 g ja 49 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Kuonokas [/color][/b] 8.9. [color=blue] poika[/color], 3185 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] Masunasu [/color][/b] 15.9. [color=blue] poika[/color], 4480 g ja 52 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Peebee [/color][/b] 15.9. [color=red] tyttö[/color], 3465 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] UusiNuppu [/color][/b] 26.9. [color=blue] poika[/color], 4070 g ja 51.5 cm
[color=6959cd][b] ulriina [/color][/b] 4.10. [color=red] tyttö[/color], 4310 g ja 54 cm
[color=6959cd][b] myttynen75 [/color][/b] 4.10. [color=blue] poika[/color], 3864 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] hexu83 [/color][/b] 13.10. [color=blue] poika[/color], 3840 g ja 52 cm
[color=6959cd]Ex-haahujen yahoo-lista:[/color]
[b][color=darkviolet] groups.yahoo.com/group/exhaahut [/color][/b]
[color=6959cd]Listalle ovat tervetulleita kaikki exät, jo jakautuneetkin :)[/color]
[color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color][color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4]
Kommentit (74)
Tulen tässä nyt vielä vähän kirjottelemaan kuulumisia, jos sopii?
Eka-Veka: Kiitos sulle! Oli tuo viikonloppu kyllä tosi rankka ja samalla erittäin ikimuistoiset nimpparit... sillä ikävällä tavalla. Nyt jo aavistuksen parempi, mutta ehkä johtuu siitäkin kun ei ole enää minkäänlaisia kipuja. Vain vuoto on jäljellä...
Olen jo soitellut ja kysellyt tarkastuksesta. Katsoivat jostain tietojani ja sitten sanottiin etteivät nyt vielä järjestä mulle aikaa, koska aiemminkin on tullu itsestään kaikki ulos. Mutta jos vielä tulee kipuja tai vähäänkään jotain outoa, niin soittelisin uudestaan. Elikkä nyt vain sitten odottelemaan vuodon loppumista.
Lisäksi mainitsi sitten noista tehdyistä kokeista ja testeistäkin sen verran, että mulla on näköjään nekin jo tehty, joten ei tässä muuta ole kuin odottelet vain vuodon loppumista ja sitten voi jatkaa yrityksiä milloin haluaa.
Onnistuin jopa saamaan lääkärini puhelimen toiseen päähän ja sekin sanoi ettei tässä nyt enää mitään tehdä kun kerran tutkittukin jo on eikä mitään löytynyt. Huonosta tuurista sanoi sekin... ja että ehkä sitten seuraavalla kerralla jo onnistaakin...
Että tämmöstä täällä tänään ja niinkuin olis tänään alkanu rv 7, jos kaikki olis vielä hyvin... =(
Parempaa päivänjatkoa muille ja onnellista masunkasvatusta!
Ja niinhän se taas alkaa, uusi viikko. Lunta ei vain näy, höh höh :( Toivotaan että vielä nyt kuukauden aikana ehtii lumipeite meille tänne ilostuttamaan!
Lizie: Millainen tuo sokerirasitustesti on? Mitä siihen kuuluu ja kuinka monta kertaa olet joutunut käymään? Mitä siellä ilmenee ja mitä haittaa siitä voi vauvalle olla? Kauheasti kysymyksiä, mutta tiedän että joudun itsekin testeihin, ylipainoa kun on. Ei minä sitä pelkää, mutta tuntuu että ihmisillä on jotenkin negatiivinen suhtautuminen koko asiaan. Mikä siinä on niin ilkeää?
Enni-Maija: Kuulostaa ihanalta nuo jouluvalmistelusi! Olisi niin kivaa touhuilla joulujuttuja perheen parissa jos olisi pikkuinen siinä mukana. Opettaa kaikkia traditioita ja perinteitä ja nähdä kuinka ne alkavat kulkemaan suvussa myös lapsille. Nähdä omat toimintapansa elävän myös jälkikasvun sydämissä, ihanaa.
Hannele: Mitenkäs reissu sujui? Risteilylläkö olit? Minulle tuli perjantaina ihan hirveä laivakuume ja miehen kanssa todettiin kuinka kivaa olisi lähteä käymään reissussa...ja syödä seisovassa pöydässä...ne lohet, nams. Sitten tajusin että mitäpä iloa siitä seisovasta pöydästä minulle olisi, kun joudun jättämään graavikalat, katkaravut ym. herkut väliin, höh! Eipä sitten enää yhtään tuntunut reissukuumetta. Mutta ehkä sitä vielä ehtii :)
Titi: Onnea uudelle perheenjäsenelle, eli autolle :) Sillä on mukava huristella. Itse olen melkoinen autofriikki, onneksi meidän ei tarvitse autoa vaihtaa jos kaikki nyt hyvin menee. Meillä on jo valmiiksi farmarivolvo, johon mahtuu hyvin rattaat ja nyssykät ihmiset ja vaavi mukaanlukien. Kyllä sen 5-ovinen olla pitää!
Kerry: Kiitos onnitteluista, pikkuhiljaa alkaa usko nousta tähän asiaan. Välillä tulee hetkiä jolloin ei oikein tahdo uskoa koko juttuun. Huonojen kokemusten vika :( Ihanaa, teillä on koiravauva! Ne pennut on niiiin sulkkuja, huoh!
Omaa napaa: Katrin ikävä kokemus sai mielen aika mustaksi ja matalaksi viikonloppuna. Taas tuttu epätoivo alkoi myllertämään sisuksia, on se vaan niin kamalaa. Haahuissa kirjoittelinkin, että tuntuu ettei tuolla mitään ole tai jos on, niin ei se siellä pysy. Miksi nyt pysyisi kun ei ole aiemminkaan pysynyt? Välillä mieli on aika positiivinen ja välillä aika pessimistinen. Yritän kyllä pessimismistä päästä eroon ja ottaa vaikka realistisuuden tilalle. Eli ei liikaa toiveita, mutta kuitenkin realistisesti päivä kerrallaan eteenpäin. Ja tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, etten ole kertaakaan oksentanut. Kuvotusta on varsinkin syönnin jälkeen ja iltaisin, mutta ylen en ole vielä antanut. Pitäisikö oksentamisen olla joku välietappi, varmistus siitä että kaikki on kunnossa?! Kun oksentaisi edes kerran, olisi olo varmempi. Rinnat on tosi kipeät ja nukkuminen vatsallaan tekee kipeää sekä repäisykivut on mahtavia. Lisäksi eilen en saanut enää farkkuja jalkaan, enkä myönnä että se johtuisi syömisestä, heh :) Kyllä tuo vatsa on kasvanut, sen näkee jo paljaalla silmällä. Silti olo on epätodellinen ja odotan vain kahden viikon päästä ultraa. Ihan kuin se olisi joku kynnyskysymys, tai kyllähän se tietynlainen etappi tällä hetkellä on. Niin se vain menee. Mutta eiköhän tämä tästä, voi kun osaisi jo kohta nauttia olosta!
Mukavaa alkuviikkoa kaikille vauvamasuille!
Toivottelee DreamOne rv 5+5
Pakko vastata tohon oksennusjuttuun... eli oksensinhan mäkin, mutta silti vei tähän.... Muuten oli oireet kuten sulla eli se kuvotus, rintojen kipu sun muut.
Btw. Nyt ei ole enää niin mitään oiretta jäljellä.... kaik on män.... vai miten se nyt sanotaankaan. =(
Tuo sanomasi lohdutti aivan mielettömästi, et uskokaan kuinka paljon! Pakko alkaa tajuta, ettei oireet ja se mitä seuraa vain mene yks yhteen. Ei me ihmiset olla mitään koneita todellakaan eikä meidän kropat toimi kellontarkasti tai kalenterin mukaan. Kiitos katri, tuntuipa hyvältä :)
..ja työmotivaatio hukassa.. siis tänne vauviksille taas roikkumaan!
DreamOne, eipä ne oireet tai oireettomus mitään takaa. Ikävä kyllä ei auta kuin odottaa ja odottaa. Täällä kyllä tiedetään miten pitkiä ja kiduttavia ne ensiviikot voi olla! Ainakin itseni kohdalla yritin " päästä" aina tiettyjen etappien ohi. ekaksi ne edellisten km:n rv:t, sitten nt ultra, sitten rakenneultra.. Ja päivät oli pitkiä kun tuntui, ettei pelot katoa hetkeksikään. Ihanaa, että sun teksteistä päätellen kuitenkin pystyt myös nauttimaan ja iloitsemaan odotuksesta, niin alkumetreillä kuin oletkin. Niin kannattaakin, turha tuhlata pelkoon ja suruun, menee alkuraskaus hukkaan. Itse olisin halunnut nauttia alkuajan " salaisuudesta" muttei kyennyt. Sullahan muuten on noita kuvotuksia ihan samoilla viikoilla kuin mullakin tässä raskaudessa! Just 6. rv alkoi noilla kuvotuksilla, seuraavien viikkojen aikana paheni kokoaikaiseksi. Varsinaisia oksennuksia sen sijaan ei oo läheskään niin monta kertaa tullut (thank god!)
omaa napaa sitten, kun muita ei vielä täällä pinossa roiku, enkä jaksa enää kaivaa viikonlopun pinoakaan esiin.. Perjantain pikkujoulut alkoi jotenkin tahmeasti, osa porukasta oli ihan tuupassa kun aloiteltiin. Kunnon vastaanottoa/juontoa ei ollut, ryuokaa ooteltiin ja ihmeteltiin mikä kestää. Sapuskat oli p...stä, juotavia tosin riitti mutta mitä minä niistä. Sitten oli ohjelmaa, mutta huonoa ja tuntui ettei aika suju millään selvinpäin : / Huonosti organisoidut pikkujoulut, pakko myöntää,. Onneksi sitten loppuaika meni diskossa ihan mukavasti ja hauskaa oli tuttujen työkavereiden kanssa. Kuvitelkaas, tääkin vaivainen mamma tanssi varmaan melekin pari tuntia siellä diskossa. PAri ihmistyä tuli ylisuojelevana jo rauhottelemaan etten siihen synnyttäisi.. ; ) Ehkeivät ymmärtäneet, että tiedän kyllä jos tanssiminen tekee pahaa ja olin mahani kanssa " kummallinen" näky tanssilattialla.. No tanssi tuntuikin tekevän vaan hyvää, pitkästä aikaa mukava hiki päälle ja selkä tykkäsi liikunnasta! Summa summarum, tanssi oli hauskaa ja mukavia työkavereita, mutta ainaskin mulle jäi jotenkin valju olo, kun olin just esim ruokaa odottanut niin kovin : (
Muuten menikin viikonloppu melkeimpä pojan kanssa kahdestaan ja ne tunnit jotka mies EI ollut töissä, koottiin uutta TV-tasoa. On oikeastaan senkki ja kaikki kyyristely ja kumartelu ja nostelu teki sitten illasta suppareita, ei kipeitä mutta epämukavia. Ja vielä lisäksi poitsun kanssa oltiin kävellen uimahallissa sunnuntaina, koko reissu jotain 4 tuntia + taas lipaston kokoamista sitten ilta niin eiköhän illalla ollut sitten taas ihan rampa olo. Ja vieläkin, selkä kipeä ja kaikki raajat turvonneina.. Ei oo kunto ihan sama!
kyselinkin tuossa jo yleisesti odotuspalstalla tuosta sokerirasituksesta, pitäis varailla aikaa. Olikos muilla jo kokemuksia siitä? Olikos teillä esim Maria, Ennis, Lizie kokemusta edellisissä odotuksissa? hmm, mietityttää kovin kun vieläkin mulle tulee noiota eklotuksia helposti, että pystyykö sitä töihin vai olisiko fiksuinta ottaa päivä ommoo lommoo..? Mietityttää kyllä kovuin myös se tulos. Mulla itselläni on selvästi taipumus ainakin verensokerin heiolahteluihin ja kroppa reagoi nopeasti sokeriin ym nopeisiin hiilareihin, joten siinä mielessä varmasti ihan paikallaan tuo testi.
kunnon potkuja satelee jatkuvasti tuonne ihan alavatsalle : ) Tais pikkuinenkin tykätä mantelikalasta ja muussista : )
e-v
Voi kun olikin ikäviä uutisia Katrilla. Reippaasti tunnut asian ottavan. Kovasti sinulle voimia ja intoa uuteen yritykseen, kun sen aika tulee. Tuntuu niin kovasti epäreilulta tuollainen, että miksi yhdelle ihmiselle noin monta. Ihanaa että olette miehesi kanssa samalla puolella tässä tilanteessa toisianne tukien. Toivoa tulevaan...
Muuta ei nyt mieleen mahdu.
-Limetti
Katri; voi kuinka surullisia uutisia sinulla täällä onkaan! Sanattomaksi kyllä vetää... Voimia ja jaksuja! :(
DreamOne (ja eka-vekarakin tästä kyseli); kyselit kyllä lizieltä tuosta sokerirasituksesta, mutta itsekin olen siinä kolme kertaa käynyt eikä lizie ollut vielä ehtinyt vastata; eli se menee suurinpiirtein näin (käytäntö vaihtelee hieman kunnittain). Ennen rasitusta täytyy olla 12 h syömättä ja juomatta (multa kiellettiin jopa veden juominen) ja sitten aamulla mennään labraan jossa otetaan heti ensimmäinen verinäyte (joko sormenpäästä, kuten hemoglobiibi tai yleisemmin kai käytetään kyynärtaipeesta suonesta otettavaa näytettä, kun on kuulemma tarkempi ?). Sen jälkeen juodaan sokeripitoinen juoma (meidän kunnassa se on sellainen hiilihapollinen colan makuinen KYLMÄ juoma, mutta näitä juomiakin on erilaisina versioina). Sen jälkeen otetaan uudet näytteet yhden ja kahden tunnin kuluttua nesteen juomisesta ja tänä aikana ei saa siis syödä mitään ja pitäisi lepäillä eli istuskella paikallaan... Kokeesta selviää siis miten verensokeriarvot käyttäytyy syödessä ja juodessa hiilihydraattipitoisia ruokia/juomia eli onko viitteitä diabeettekseen (ylipainohan siis lisää diabeteksen riskiä). Vauvalle tästä ei minun käsittääkseni ole mitään haittaa. Itse koen tuon kokeen siinä mielessä inhottavalta, koska siinä tulee helposti heikko olo, kun kaikkiaan syömättä pitää olla reilu 14 tuntia. Ja myös monet eivät meinaa saada alas sitä juomaa (tuo hiilihapollinen menee kai helpommin kuin sellainen pelkkä makea litku...).
ON, ei mitään ihmeellistä. kyllä veti katrin uutiset mielen matalaksi...
maria80 ja patu-alli rv 32+3
eli ei se kovin kummoinen toimenpiteenä ole.
varatkaa lukemista tai käsityö mukaan, aika käy pitkäksi. sekä pilli, mutta siitä lisää myöhemmin.
ensin on 12h paasto, jonka jälkeen ainakin mulla on yleensä huonohko olo, oli raskaana tai ei.
ekana toivotaan ettei joudu odottamaan sitä ekaa vuoroa kovin kauaa, muut ajat tulee sitten ihan ajallaan kyllä.
eli, labrassa ne ottaa verikokeen, tää on se paastoarvo.
sitten pitää juoda 3dl sellaista väritöntä ja suht mautonta nestettä, eli vettä ja jotain glukoosijuttua.
se on se ällö juttu, kun mua ällöttää ja etoo se aina ihan todella, myös tehokkaasti vaikka en olisikaan raskaana.
ja sitten närästää, ja mitään muuta ei saa suuhunsa laittaa, ei edes vettä.
OTTAKAA PILLI MUKAAN!! sillä on huomattavasti helpompi juoda se, jos alkaa tökkiä, kun se pitää juoda aika nopeasti.
se jälkimaku kurkussa-nielussa on aika sama, kuin olis tehnyt liian vahvaa urheilujuomaa, tai jos joku sattuu tietämään leipomoiden käyttämän leivänparanteen, niin suoranaisesti se..
sitten odotetaan aulassa tunti, minnekkään ei saa mennä, eikä saa juoda/syödä/oksentaa. otetaan toinen verikoe.
sitten odotetaan vielä tunti samoilla ohjeilla, paitsi ei enää tarvi juoda sitä sotkua, ja otetaan se kolmas verikoe.
sitten pääsee kotiin.
yleensä mulla on siinä vaiheessa jo ihan hervottoman kelju ja vetämätön olo, joten kannattaa ottaa kassiin eväät, että voi syödä leipää ja mehua heti ensitilassa sen viimeisen verikokeen jälkeen. mitään äkkimakeaa, kuten suklaatia, en kannata, kun tulee vaan huonompi olo siitä. ainakin mulle.
että ei se nyt sen kamalampaa ole, mutta huono olo tulee mulle aina, parituntia närästää ja kurkussa maistuu tositosi kuvottavalle, ja sen aikaa saa toivoa, ettei oksenna, kun sitten se koe pitää aloittaa jonain toisena päivänä uudestaan.
ja typerää istua tk:n aulassa se pari tuntia.
-e-
tosta vielä,
mulla yleensä menee ne sokerit niin, että paasto on ok, seuraava arvo on ok, ja viimeinenkin on ok, mutta se viimeinen on usein ollut paastoarvoa alempi.
eli, mun kroppa hyökkää sokerin kimppuun oikein tehokkaasti, ja siitä syystä mulle tulee kahta huonompi olo, kun huonoon ja heikkoon oloon (eli nälkään) syö makeata tai niitä ns nopeita hiilareita.
jostain syystä, aina kun mun verensokeri laskee, musta tulee kiukkuinen (isäntä kysyykin aika usein jos mulla on pinna kireenä, että onkohan rouva muistanut syödä??) ja silloin etenkin mun tekee tolkuttomasti mieli makeaa. ja, se on se, mitä nimen omaan mun ei pitäisi syödä. ainakaan silloin.
se sokeriarvojen käyttäytyminen ei kylläkään ole aiheuttanut mitään toimenpiteitä.. muuta kuin, että ite pitäis aina tää muistaa.
-e-
tuosta sokerirasituksesta, kyselinkin ihan kaikilta jotka tietää (luettelin vaan muutaman nimimerkin jolla on myös aikaisempia lapsia ja näin ollen myös kenties kokemusta tuosta jutusta).
Mulla tuo äklötys on ollut nyt niin herkässä + raegoin aika vahvasti verensokerin heilahteluihin, joten siksi pelottaa tuo juttu : ( Noh Enniskös se oli kun vihjasi pillistä, täytyykin muistaa pakata mukaan. Soittelen etukäteen ajan labraan, ottavat näissä tällaisissa rasituskokeissa aamuajoille ihan etukäteen varauksen, ettei tosissaan tarttee jonotella. Terveyskeskuksella meillä se tehdään, täytyykin varatessa jo kysyä onko heillä se " cocis" vai joutuuko äkkimakeeta kiskaisemaan. Täytyy leivät pakata mukaan, et pääsee töihin.. Mulla kaikkina aamuina on leivät aamukahville mukana, ja usein kerkiää silti tulemaan äklötys tyhjästä mahasta..
väsyttää, eilen unohduin katselemaan miehuksen lipastonoven säätöä, ja " pääsin" nukkumaan vasta 11 jälkeen..
..zzZZzzZZ..
Katrin ikävien uutisten jälkeen on vähän haikea kirjoitella hyviä uutisia, mutta..
Kävin tänään ekaa kertaa neuvolassa ja neuvolatäti kuuli sydänäänetkin vilaukselta (vähän helpotti kun sai tietää, että kyllä sielä ainakin vielä elossa ollaan)! :) Mä en ehtinyt niitä kuulemaan, mut pääasia et th kuuli.. Kävin samalla otattamassa veriseerumin. Onko teiltä muilta otettu se? Np-ultran varasin kans jo heti tänään, se on sitte 14.12.
Jälleen meni vaan omaks navaks, mutta en ehi nyt enempää kirjoitella.
eka-vekara: Kyllä minulla aika positiivinen fiilis on tämän raskauden suhteen ja iloitsen siitä että tämä mahdollisuus on minulle jälleen suotu. Eihän tässä tosiaan auta muu kuin odottaa, se on totta. Eikä tässä nyt niin kauaa enää tätä epätietoisuutta ole, kahden viikon päästä ollaan jo paljon viisaampia. Kiva kuulla, että sinulla on ollut samoja tuntemuksia samoilla viikoilla :) Mitenköhän tämän pohjattoman vatsan vaan saisi täytettyä, ihan tajuton nälkä koko ajan! Ei mikään ihme ettei farkut mene enää jalkaan :D
Harmi että pikkujoulujen ruokatarjoilu ei ollut niin hyvää kuin odotit, höh. Ymmärrän todella, että olisit halunnut nauttia ruoasta kuin ei oikein muustakaan voi. Mutta mukavaa että työkaverit olivat edes kivoja ja pääsit tanssahtelemaan. Naurattaa tuo tanssilattialle synnyttämisen pelko, heh :)
maria80 ja Enni-Maija: Kiitos kun kerroitte tuosta sokerirasitusasiasta! Valaisi hyvin paljon. Ei se herkulta kyllä kuulosta, mutta vauvan parastahan siinä ajatellaan. Vai kumman diabetesriskiä siinä kartoitetaan, äidin vai vauvan? No, joka tapauksessa hyvä asiahan siinä on kyseessä. Olen joskus ollut laktoosi-intoleranssirasituksessa ja siinäkin juotiin kolme kolpakollista sellaista imelää tököttiä. Se oli karseaa. Voin vaan kuvitella kuinka vaikeaa on juoda noita litkuja pahoinvointisena, syömättömänä ja heikko-oloisena. No eipä sitä parane pelätä, nyt seistään vaikka päällään!
Sani: Ihanaa kun neuvolassa kuului sydänäänet, onnea! Varmaan ihana huojentava tunne kun tietää että sydän siellä tykyttää! Ja ultrakin sinulla edessä muutaman viikon päästä, mahtavaa. Toivottavasti täältä mekin tulemme perässä! :)
Nyt illalla on ollut taas helpompi olo ja mielialakin pikkuhiljaa nousee. Kyllä se tytöt tästä! :)
DreamOne rv 5+5
katrille suuret lohtuhalit täältä minultakin!
Olen taas ollu laiska kirjotteleen lueskellut kyllä olen. Aivan ku vuodelevossa olisi kovakin kiire joka paikkaan ;)
Torstaina jälleen neuvolaan ja lääkärikin käy tarkastamassa tilanteen ja ensi viikolle pitäisi tulla ylilääkärille aika ultraan, jos nyt olen vielä yhtenä kappaleena tai kotosalla.
Perjantaita täällä odottelen, sitten on lupa alkaa elään normaalia elämää, kun tulee se rv34 täyteen. Pääsen sopivasti joulujuttuja laitteleen kun toi ensimmäinen adventtikin tulee ja viimein tuon vauvan nurkkauksenkin lopullisesti kuntoon.
No täytyy myöntää että olen minä tässä hieman jo enempi touhuillut, mutta en ole vielä alkanut siivoileen tai mitään, mutta vähän järjestellyt ja ollut enempi jalkeilla.
Alkanut taas välillä enempi supistelemaan ja viim yönäkin tosi kipeästi tuonne alapään luihin sattui, enteileeköhän sekin jo jotian!? kun en oikeen esikoisesta muista että sattuiko sinne kun synntys lähestyi.
Tuossa jo säpsähdin kun huomasin että ei tässä enää kauaa mene siihen synnytykseen, esikoinenkin tuli paria viikkoa etukäteen.
Mutta eipäs tässä enempää tätä omaa napaa. Hyvät viikon alut vaan kaikille.
nippula rv33+3
Sori sori, en saanut eilen aikaseksi kirjoittaa muuta ku pinon laitoin pystyyn. Jotku ehkä huomaskin mun yleisen viestin selkäsäryistä ja eka-veka oli siihen vastannutkin. Eli siinäpä ne minun kuulumiset. Selkää särkee öisin, ei tarvi nukkua =o/
Monen unettoman yön jälkeen sain kuitenkin viime yönä nukuttua SUHT HYVIN =o) Kävin eilen ostamassa jyväpussin jolla lämmitin selkää ennen nukkumaanmenoa ja pidin tyynyä kyljen alla. Mutta siihen tarkotukseen pitäis saada joku tosi pehmeä ja pieni tyyny. Näin touhutessa ja ylhäällä ollessa ei selkää säre lainkaan mutta makuulla kyllä. Tänään on onneksi neuvolalääkäri.
Ja kaikkea muuta (tyhjää) täällä murehdin, maha toimii niin huonosti (onko se nyt sitten sitä ummetusta?), yks kysyi olenko 8. kuulla ja siitä asti olen miettinyt että onko mun maha NIIIN iso (LIIAN ISO?), ja lisäksi jännittää tänään neuvolassa mitä puntari sanoo, suklaata on mennyt enemmän kuin laki sallii! Kauhean itkuinen olen muutaman päivän ollut, vaikka ehkä se johtuu kaikki vain siitä että on monta unetonta yötä takana.
Pitää nyt yrittää panostaa hyvinvointiin jotta tuo selkä ei vaivais. EIlen oli tarkotus käyä tukivyön kanssa kävelyllä mutta piti käyä tiimarista hakemassa korttipohjia, sain kortit tulostettua niin muistin että lupasin isontaa fonttia, joten kävin sitten uudestaan hakemassa ja tein kutsut uudestaan. Kun pääsin taas kotiin niin huomasin että unohdin postimerkit =o/ Että tuntui taas että elämä aivan potkii päähän, mutta ehkä se on jotain raskausdementiaa...?! Kutsut pitäis saada postiin kun ne miehen pikkuveljen yo-juhlakutsut ja juhlat on viikon päästä!
Että semmoista, aloitin nyt tuommosella valitusvirrellä, mutta tällä hetkellä tosiaan kaikki on ihan ok, kun sain nukuttua joten ehkä se itkuisuus ja tunne siitä että kaikki menee päin peetä helpottaa sitä myötä!
KATRILLE ensimmäisenä suuren suuret pahoittelut menetykseesi! Niin surullista ja harmillista, meiänkin kannalta, puhumattakaan sinusta! Olisi niin ihana ollut sinut täällä pitää, toit heti eloa tähän ryhmään aktiivisella kirjoittelulla! Että elämä on julmaa ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta!!! Halauksia ja jaksamista ja uskoa tulevaan! Ja käy ehdottomasti meille kertomassa kuulumisia, varsinkin nyt alkuun jos tuntuu että haluat asiasta " puhua" .
NIPPULA: Leppoisaa loppuaikaa sulle, pitkästi olis vielä LA:aan mutta ei taida sinne asti kestää?
SANI: Onnea sydänäänistä! Paljonkos sulla niitä viikkoja nyt olikaan?
Ja niin tosiaan, unohtui aivan tuosta viikonlopun reissusta kertoa. Sielläkin siis unettomia öitä vietin. Ihan kiva reissu, paitsi eihän sielä laivalla ollu hirveesti tekemistä! Ja DREAM ONE: se buffetti oli kyllä pettymys kun siellä oli jo jouluruoka, yleensä on ollut kaikkea gourmeeruokaa, kermaperunoita ja lohta ym, mutta nyt olikin vain kinkkua ja laatikoita!
Pitää jossain vaiheessa käyä vielä kaluamassa viikonlopun jutut että tietää paremmin mitä kellekkin kuuluu.
Mutta tälläistä täällä, ihan hyvällä mielellä muutaman vaikean päivän jälkeen. Ja tänään on tosiaan lääkäri! Iltapäivällä vasta.
HANNELE + vilpertti rv 28+2
Ajattelin vaan kirjoittaa tänne, kun päivittäin käyn teidän kuulumisianne täällä lukemassakin. Jotkut teistä käyvät haahuissakin, joten olette varmaan lukeneet, että nousin taas sieltä suosta ja olen päättänyt alkaa aktiivisen kuumeilun. Kunhan ensin huomenna lääkäri soittaa ja varmistaa, että labra-arvot ovat ok...
Olen positiivisella mielellä ja mieskin on luvannut, että kerta vielä. Hän tosin haluaisi odotella muutaman kuukauden, mutta kyllä mä sen pään käännän. Että heti vaan kun mahdollista...
Oikein hyviä vointeja teille jokaisella. Nauttikaa oloistanne, oli ne sitten huonoja tai hyviä. Palkinto odottaa...
Harmaan ilmankin keskellä positiivisella mielellä (ainakin tänään)
vm69.
Kiitos myös Hannelelle ja nippulalle osanotosta!
Sanille onnea hienoista kuulumisista ja kaikkea hyvää jatkoon!
ON: Päivä kerrallaan tässä mennään... jotenkin. Kun vain on kotona, niin ajatukset pyörii liikaa tässä asiassa. Kun olis edes jotain vaihtelua, mutta ei. Itkut on kyllä itketty, ihmeen vähän sitä tällä kertaa tulikin. Kesällä kun sitä riitti melkein kaiket päivää viikon ajan. En tiedä auttoiko miehen hellä hoiva sitten niin paljon tossa viikonloppuna, että olo helpottui jo silloin niin paljon ettei enää itketä. Surua tietysti on, se ei mihinkään katoa. Taas vain tulee yks surullinen päivä lisää muistettavaksi ja tän sitten piti tapahtua vielä mun nimpparipäivänä. Elikkä aina kun tullaan onnittelemaan nimppareista, niin tulee kyllä muutakin mieleen. =(
Vuotokin alkaa jo rauhoittua, ei ole enää sellasta tulvaa kuin mitä tähän asti on ollut. Mutta kyllä sitä tulikin.
Kyllä tässä osaltaan on alkanu miettiä jo vähän tulevaakin. Lauantaina siinä kipujen keskellä tuli jo mietittyä, että jaksaako sitä enää yrittää kun aina tuntuu käyvän näin. Mutta nyt kun on muutama päivä takana, niin kummasti sitä alkaa taas ajatella että koska pääsee jatkamaan.
Ehdin tänä aikana huomata muutoksen meidän koirassakin. Tossa kun vielä viime perjantainakin oli aika usein mun lähellä ja pitämässä päätään mun sylissä, niin sunnuntaina eikä eilenkään enää tehnyt. Olisikohan se vaistonnut ensin mun raskauden ja nyt sitten sen, ettei enää mitään olekaan?
Samoin tulee taas mieleen sekin, että jos olis päässy silloin alottamaan yritykset kun mulla alko vauvakuume, niin jokohan meillä olis lapsi tai jopa lapsia.... Mulla meinaan alko vauvakuume kun olin 25-v eli aikaa on jo n. 9.5 vuotta. Miestä ei vain silloin vielä vauvat kiinnostaneet. Puhui ensin vakitöistä ja omasta asunnosta ja että vasta joskus sen jälkeen.... No, kumpaakaan ei ole vieläkään... =( Ja ehkä tää ikäkin alkaa jo vaikeuttaa tätä raskaaksituloa...
Jaa' a, näköjään samat ajatukset valtaa taas mielen. Nyt kun sais äkkiä jotain muuta ajateltavaa. Hieman alkaa tulla jossitteluja jo liikaa.
Mutta parempaa huomista teille kaikille ja onnellista masunkasvatusta! Toivottavasti tänne taas pääsen ja toivottavasti paremmalla onnella seuraavan kerran. Sitä on vaikea uskoa, mutta yritän toivoa...
Päivänjatkoja!!
Katri
Siitä mun kirjottelusta, niin eipä tässä muutakaan ollu kun kotona vain olen.... Onpahan siinäkin jotain tekemistä, kun käyn lueskelemassa teidänkin pinoa haahujen lisäksi. Yritän tässä valaa toivoa ja uskoa itseeni teidän onnistumisistanne...
kummasti nää viikot menee hitaasti. Vai onko työmotivaatio tosissaan niin hukassa, että ei jaksaisi ollenkaan ja siksikin päivät duunissa tuntuu NIIN pitkiltä.
Juu positiivinen alku heti kärkeen : )
Ihanaa, Sani, saitte jo sydänäänet kuuluviin! Eiköhän terkan sanaan voi luottaa, veikket omin korvin kuullutkaan! Nyt on varmasti ihan mukavaa odottaa sitä nt-ultraa kun on jotain " todistusaineistoa" , että pikkuinen sydän siellä hakkaa : )
DreamOne, juu odotukset oli nimenomaan sen ruuan suhteen korkealla. Oon jo muutenkin sellainen kulinaristi, saati sitten nyt kun ei alkoholijuomiin viitti kajota. Olin odottanut kovin kunnon joulupöytää (vrt. Hannelen kirjoitus), mut sitten olikin jotain ihan kummallisia pöperöitä ja useimmat suoraan sanottuna pahoja. Tuosta sokrurasituksesta terkka ainakin mulle sanoi, että siinä nimenomaan mitataan äidin raskausajan diabetestä, joka saattaa vaikuttaa vauvaan (vauvan saadessa liikaa sokeria kasvaa isoksi ja synnytyksen jälkeen voi olla verensokerin kanssa ongelmia). Mutta se voi myös antaa viitteitä tulevaan, onko äidillä riski sairastua myöhemmin 2-tyypin diabetekseen. Korjatkaa viisaammat jos olen väärässä/ilmaisin asian huonosti!
Níppula, varmasti tuntuu jo voitolta että vuodelepo loppuu kohta! Ota kuitenkin rennosti, et pistä 3 litran piparitaikinaa tulemaan heti perjantaina ; ) Oiskos sulla alkanut vauva laskeutumaan + kiinnittymään ja painamaan sinne häpyluuhun, kun siellä vihloilee? No viikot kuitenkin on sulla jo hyvät että voisi se vauvakin kohta " saada luvan" tulla. Mites, jos beibillä on kaikki ok, niin miten rv 34:lla syntyneet, vaativatko mitään erikoishoitoa/tarkkailua sairaalassa? Vai jos syntyis nyt ja kaikki alkais sujumaan ok, niin pääsisittekö kotiin ihan normaalissa ajassa? Meidän poika syntyi rv 37 ja päästiin 6. päivänä kotiin, tosin oli hätäsektio, keltaisuudet + eka lapsi mulle..
Hannele, ei tarttee pyydellä anteeksi ettei joka päivä satuile niinkuin me töissä lusmuilijat (suomenna, minä joka täällä aian roikun). Juu ajattelin sulle vastata siihen suoraan kyssäriin, kun spottasin tutun nimen kyselemässä. Ja saa varmaan joku muukin selkäkivuista kärsivä poimittua tuon Icepower-jutun sitten sieltä hyödykseensä. Mutta, paraskin neuvomaan, istellä taas selkä kipeä, imuroin eilen vähän.. Tuo itkuisuus ja sellainen kaikki menee pieleen-fiilis johtuiu varmasti huonosti nukutuista yöunista + kun siihen lisää vielä hormoonit, niin voi olla elämä aika vuoristorataa!
vm69, ihanaa kuulla että olet paremmalla mielellä! Toivottavasti vikat arvotkin on ihan ok ja pääsette pien yrittämään uudelleen. Harvioin tulee siellä haahuissa vierailtua edes lukemassa, mutta mukavaa kun tulit kertomaan. Olet ollut mielessä kyllä!
Katri, ihanaa että sullakin on jo hitusen parempi fiilis! Kyllä vetää olon aika hiljaiseksi kuulla kauanko sulla on jo " tyhjä syli" ollut, saati sitten juuri näiden pitkien kiertojen ja keskenmenojen takia kuluva aika. Toivon sullekin kaikesta sydämestäni uutta raskautta ja tällä kertaa sitä ihanaa lopputulosta tuhisemaan syliin!
sitten vielä omaa napaa:
niinkuin aikasemmin jo tuolla Hannelelle valittelin, selkä kipeänä edelleen eikä asiaa toki auta kun oon eilen laittanut ruokaa seisaaltaan ja päälle vielä imuroinut kämpän. Pitäis osata jo jakaa tollaisia selkää ärsyttäviä juttuja eri päiville niin tulis sitten lepoakin näin työpäivinä. Taas illasta tuli harjoitussuppareita, kuitenkin ihan kivuttomia ja ei ehkä 4-5:ä enempää. Ei kai mitenkään outoa näille viikoille.. Kohta pitää soittaa ja varata se sokerirasitus, varmaankin anjtavat jonnekin ensi viikolle tai sitä seuraavalle. Tarkoitus kait olisi, että se olisi jossain rv 26 tienoilla. Mahaakin on nipistelly kumamsti tänään, painaakohan vauva nyt johonkin hermoon vai mitä lie. Kaiken kaikkiaan, ei millään jaksais töissä kökkiä kun ei täällä missään saa edes jalkoja nostettua ylöspäin kuin vessan lattialla : / Ja väsyttääkin mutta itsepä jäin kukkumaan vielä Täydellisten Naisten jälkeen..
eka-vekara ja viikkoa piskuisella nyt 24+5
eka-vekara
nippula: Tunnen oikein myötätuntokipuja kun kirjoittelit että alapään luihin sattuu, auts! Tuntuu niin pahalta, että miten se iso vauva voikaan tunkea noin pienestä aukosta ulos, huijjui. Alkaa heikottaa kun ajattelee :D No, ehkä nämä on ihan normaaleja ajatuksia, vahvistuvat vain kun vatsa alkaa kasvamaan.
Hannele: Voi kuinka inhottavia nuo selkäsäryt. Toivottavasti keksit jotain helpotusta siihen, niinkuin olet jo kehitellytkin. Tai jos neuvolalääkärillä olisi joitain neuvoja miten tuota särkyä voi hillitä. Tsemppiä!
Katri: Ihan samat ajatukset minulla mielessä kuin sinullakin tuon vauvailun aloittamisen suhteen. Itsekin ruoskin itseäni välillä siitä, että halusin opiskella ja hankkia vakituisen työpaikan ennenkuin aloitan perheen perustamisen. Nyt siitä aloittamisesta on aikaa jo neljä vuotta, eikä vieläkään meillä vauvaa ole. Näissä asioissa pää alkaa kehittämään mitä ihmeellisimpiä teorioita siitä miten itse olisi voinut asioihin vaikuttaa. Omalla kohdalla todennäköisesti asia on niin, ettei se raskautuminen olisi ollut sen hempompaa nuorempanakaan, sillä hormoneilla ja tutkimuksillahan näitä minunkin raskauksiani on edistetty. Mutta järki ja tunteet ei vaan käy käsi kädessä. Toivon sydämestäni, että teille vielä oma pikkuinen sallitaan. Kerroit että olette käyneet km-tutkimuksissa, mutta onko teiltä tutkittu kaikki muu mahdollinen? Ettei mitään rakeenteellista vikaa ole? Luulisi, että jo ikäsikin puolesta pääsisit tutkimuksiin, eikä teidän tarvitsisi odotella pitkiä aikoja toimenpiteisiin. Kalliitahan ne ovat eikä tutkimusten olemassaolo paljon lohduta, jos rahaa ei vaan yksinkertaisesti ole. Minulla on muutama ystävä, joiden lapset on saatu koeputkihedelmöityksellä eivätkä he ikinä halua kertoa mitä se maksaa. On muuten kumma juttu, että hoitoja saaneet ihmiset eivät jostain syystä kerro millaisista rahasummista on kyse. Onkohan siinä jotain häpeällistä että " maksaa" lapsensaannista?
eka-vekara: Kiitos taas sokerirasitustiedoista, näin ajattelinkin että äidin diabetesriskiä siinä kartoitetaan. Eli hyvästä asiasta on kyse. Meilläkin on tänään työpaikan jouluillallinen, ilman alkoholijuomia tosin kun on arki-ilta. Mikä ei minua haittaa yhtään! :D Toivotaan että meillä on kunnon joulupöperöt ettei tule täälläkin pettymyksiä! Leppäile nyt sinäkin äläkä rehki niin kovasti kotijuttujen kanssa. Tuntuu niin hassulta että tuollaisiakin asioita pitää miettiä. Sis kuinka paljon siivoiluja jaksaa kerralla tehdä. Itse kun on tottunut tekemään kerta viikkoon suursiivouksen, niin raskaana se ei olekaan mahdollista. Pitää yrittää jaksottaa noita hommeleita eri päiville. Harmi, kun itse tykkään niin kovasti puhtaan kodin tuoksusta kun on puunattu koko koti lattiasta kattoon.
Omaa naperoista: Olo on kutakuinkin ennallaan, eli ihan ok. Oksua ei ole tullut enkä sitä nyt ole enää niin murehtinut, kiitos teidän ja haahujen kannustuksen ja rohkaisevien sanojen. Kyllä tämä olo on sellainen että raskaana ollaan, eroaa niin paljon normaaliolotilasta. Ja pohjaton nälkä vaivaa edelleen, tunnin päästä syömisestä on jo nälkä. Yritän syödä kovasti hedelmiä ja vihanneksia, ettei hirveästi tulisi tuota painoa. Kun mikään ihan kevytsarjalainen en ole entuudestaan :D
Mukavaa tiistaipäivää
toivottelee DreamOne rv 5+6
ihan lyhkäseen näin aamulla.
Katrille suurimmat pahoitteluni! En osaa muuta kuin lähettää halaukset ja toivotella voimia, olisimme halunneet sinut pitää täällä. Toivottavasti käyt viimeistään nyt alkuviikosta lääkärillä tarkistamassa tilanteen vielä!
höh, jotenkin ei muista edes mitään mitä oli ajatellut kirjoittaa, niin surettaa Katrin puolesta : (
eka-vekara